Naisten oma ketju! (miesvaroitus!)

[Emilia]

Luulen, että meidän äiti olisi kyllä auttanut ja ohjannut gynelle, jos olisin koskaan hänelle kertonut, että menkat on kauheat. No, ei onneksi tarvinnut, kun on aina ollut helpot menkat. En ole sen enempää nähnyt tarvetta äitin kanssa tämmöisistä jutella. Ekoista menkoista kysyin äitiltä ja se neuvoi lähinnä sen, miten housut pysyy puhtaana. Seksivalistusta en ole kotona koskaan saanut. Kun seurustelin ekan kerran vakavasti (olin 16), äiti kysyi, eihän me mitään seksiä harrasteta. Valehtelin, ettei tietenkään, jotta äiti ei joutuisi noloon tilanteeseen. Semmoset asiat oli selvinneet mulle jo vuosikausia ennen.

En koe jääneeni paljosta paitsi, vaikkei äitin kanssa näistä ollakaan puhuttu paljoa. Ei me puhuta paljoa muutenkaan mistään. Ollaan vaan.

[Sippura]

Tai no, onhan tätä äipän kanssa yhdessä pohdittu pitkäänkin, että hyvä se olisi.

Voiko tommosia muka pohtia äipän kanssa?

Kyllä vaan! Mun äiti oli niin tohkeissaan mun kuukautisten alkamisesta,
että se vei mut ulos syömään niitten alettua. Sen mielestä naiseksitule-
mista piti juhlia, vaikka se ei yläasteikäisestä juurikaan siltä tuntunut.
Nyt kyllä osaan arvostaa asiaa jo ihan eri tavalla.

Ja e-pillereistäkin äiti avasi keskustelun, kun hän tuli hakemaan minua
kotiin ensimmäisen poikaystävän kanssa vietetyn ensimmäisen illan jäl-
keen. Hän vei minut juustohampurilaiselle paikalliselle pikkugrillille, ja
kysyi että jos heti seuraavana arkipäivänä tilattaisiin gyneaika että sai-
sin pillerit. Tiedustelu ei tuntunut ollenkaan epämiellyttävältä, olin oike-
astaan tosi tyytyväinen että hän otti asian puheeksi. Olin jo silloin tyyty-
väinen, että äidille oli niin helppo puhua asioista.

Äiti

[Lyyra]

Epäreilua.

[Sippura]

Ei ollut tarkoitus vääntää veistä haavassa

[Lyyra]

Ei ollut tarkoitus vääntää veistä haavassa

Nou vöriis, Sippis (siskoni koiraa kutsutaan myös Sippikseksi ). Haavat on vaan olleet vähän pinnassa viime aikoina. Varsinkin näin tiistaisin..

[damn]

Epäreilua.

Niimpä . Minä en ole ikinä pystynyt puhumaan äitille mistään, ei se edes tiedä milloin minulla alkoivat menkat. Eikä se ole edes tiennyt minun seurusteluhommistakaan, kun en minä sille osaa puhua. Ensimmäinen poikaystävä asui 300 km päässä ja jossain vaiheessa monen kuukauden seurustelun jälkeen äiti vasta kysyi miksi ravaan jokatoinen viikonloppu Tampereella. Kertoo jotain siitä kuinka vähän se minun elämästä tietää.

Mutta Maijan viestistä tuli mieleen, että pitäisi itsekin varata aika gynelle ja pillerit hommata. Mies on yhä kuvioissa mukana ja toivottavasti on vielä pitkään, kun siitä on tullut minulle niin tärkeä .

[Lyyra]

Epäreilua.

Niimpä . Minä en ole ikinä pystynyt puhumaan äitille mistään, ei se edes tiedä milloin minulla alkoivat menkat. Eikä se ole edes tiennyt minun seurusteluhommistakaan, kun en minä sille osaa puhua.

Juu kuulostaa tutulta. :vertaistuki:

[damn]

:vertaistuki:

Kiitän. :vertaistuki:

[Fantsu]

Heh heh... Meillä sai kaikki tietää mun menkkojen alkamisesta, koska luulin olevani sairas ja aloin itkeä. Sellaista se oli, kun asiasta ei koskaan oltu puhuttu mitään ja olin myös oman luokkani ensimmäinen. Mutsin hissutteleva asenne ei auttanut yhtään asiaa.

[Vanilla]

Mun mielestä äidille ei voinut koskaan puhua mistään. (Nyt pystyy jo, kun olen asunut puolitoista vuotta pois kotoa. Äiti on aika kiva nykyään!) Äiti kyllä sanoi mulle joskus, että mun täytyy sitten kertoa, kun ne alkaa. Mutta en mie tietenkään kertonut. Myöskään e-pillereiden hankkimisesta en missään nimessä olisi uskaltanut puhua äidin kanssa.

Muuten. Oliko teille kaikille menkkojen alkaminen aivan kamala katastrofi?

Mie kun kävin silloin aikoinani kaksi luokkaa yhden lukuvuoden aikana, niin olin tietysti aina paljon luokkakavereitani nuorempi. Ja muutenkin olin aina pienikokoinen. Muistan, että odottelin menkkojeni alkamista jo kuutosluokalla (joillain kavereilla alkoi silloin, siksi varmaan). Ysiluokan keväällä ne sitten lopulta alkoivat, ja olin aivan riemuissani! Itse asiassa menkat eivät vieläkään ole minusta mitenkään ikävä asia.

Harmi vaan, etten voinut hehkuttaa tätä suurta tapahtumaa kavereilleni - en kehdannut, kun mietin kuinka noloa olisi, jos ne tietäisivät mun menkkojeni alkaneen niin kamalan myöhään.

[Lyyra]

Ei se mulle mikään katastrofi muistaakseni ollut. Osasin onneksi odottaa niiden alkamista, toisin kuin Fantsu ilmeisesti.
Ihmettelin vain kuinka avoimesti serkkuni pystyi äidilleen omistaan kertomaan. Hän oli meillä yökylässä kun ekat alkoivat, ja joutui ensin kertomaan mun äidille ( ), ja sitten julisti autossa kotimatkalla (olin paikalla) molemmille vanhemmilleen. Muistan vaan miettineeni kuinka käsittämätön ja järjenvastainen se tilanne mielestäni oli. Eihän nyt äidille tuollaisia voi kertoa. Enkä edelleenkään pysty puhumaan äitini kanssa juuri muusta kuin säästä.

[Fantsu]

Mulla ne alkoivat kuudennella ja varmaan voisi sanoa, että pienenä katastrofina. Mun kaveripiirissä ei menkoista puhuttu mitään ja poikien kasvattamiseen tottunut äiti tuntui olevan ihan pihalla tytön kanssa - näin pitkän ajan kuluttua pohdittuna. Koulussakin tuli kaikenlaista noloa hässäkkää, ei ainoastaan jumppatunneilla. Yläasteella mutsi alkoi kirjoittamaan lupalappuja, mutta joskus väärensin ne itse, koska en pystynyt asiasta puhumaan. Ja vaikka mitä muuta sekoilua... Toinen kasvamiseen liittynyt ongelma ilmeni, kun tytölle pullahti tissit. Superylläri. Niin, se varmaan tarvii rintsikatkin... jne.

Mutta ONNEKSI ne ajat on jo takana ja minustakin tuli ihan norrmaali.

[marenkienkeli]

Mun menkat taisivat alkaa 7. ja 8. luokan välisenä kesänä. Olimme lomamatkalla ja ihmetytti, kun selkä oli niin kipeä. Ei autossa istuminen ennen ollut niin tuskallista. Syykin sitten selvisi - kuukautiset.

Kuukautisten alkaminen ei ollut mikään katastrofi, mutta kyllä se yllätti. Terkkari oli sanonut muistaakseni seiskalla, että ei tarvitse huolestua, jos kuukautiseni eivät ala hetkeen, kun painoin sen verran vähän. (Toisaalta tälläkin hetkellä painan pikkuisen alle sen painon, jonka saman pituiset tytöt ovat ohittaneet ennen kuin kuukautiset alkavat.)

Tällä kertaa oli ihmeen kivuttomat kuukautiset. Ei ole tarvinnut syödä edes särkylääkettä.

[Aurora B.]

Mä olin viimeisiä mun kaveripiirissä, jolla kuukautiset alkoi, joten kavereiden juttujen perusteella oli kyllä tiedossa, mitä odottaa. Vähän ennen niiden alkamista äiti tuli mun huoneeseen sidepaketin kanssa ja sanoi, että varmaan tiedät, mitä varten nämä on. Kauhean tukala tilanne, koska meidän(kään) perheessä ei tuollaisista vain puhuttu. Tosin mä jouduin äidille kertomaan kuukautisistani myöhemminkin. Meillä oli rahallisesti kovin tiukkaa, ja mulla nimellinen viikkoraha, en mä omilla rahoillani voinut itselleni mitään kuukautissuojia ostaa. Piti äidiltä pyytää aina. Ihan hirveää. Äiti tietenkin toi jotain halvimpia mahdollisia siteitä, jotka tuolloin olivat jotain sanoinkuvaamattoman epämukavaa. Ja kun keskustelukulttuuri oli mitä oli, niin ei pystynyt pyytämään tuomaan jotain järkevämpää. Enpä kyllä tiedä, olisiko ollut varaakaan. Shokki siis ei ollut, mutta vuosien epämukavuus ja viha kuukautisia kohtaan kyllä.

Mun kaverin äiti sitten hoiti kaiken tuollaisen, pölpötteli meille naiseudesta ja poikaystävistä, ja siitä, että hienon naisen maine pitää pitää, eikä saa kiekkua kaiken maailman poikien kanssa Kaveri aina pyöritteli silmiään äidilleen, mutta mun mielestä se oli kaikessa outoudessaankin ihan kivaa. Hän oli tärkeä osa mun aikuiseksi kasvamista.

[annastindeli]

Miusta oli sillon kun miun menkat alko hirmu hienoa et seuraava päivä oli naistenpäivä. Vuosipäivä on siis ihan kohta! Seuraavana päivänä ei ollukaan enää niin kivaa kun alko sattua... Alkoivat siis seiskaluokan keväällä, ja ainakin muista tuntu et kaikilla muilla oli jo alkanu. Olin aika rimpula sillon joten ei ehkä ihan mahdotontakaan. Kyllä miä äitille kerroin, ja juteltiinhan siitä varmaan jotakin, yhtään en muista yksityiskohtia. Kertoi kyllä kauhutarinoita siitä kun itsellänsä alko, 60-luvulla oli siteet vähän eri kokoluokkaa ja mallia kun nykyään. Sittemmin oon hehkuttanu sille kuukuppiani.

[Lumikki75]

Äiti tietenkin toi jotain halvimpia mahdollisia siteitä, jotka tuolloin olivat jotain sanoinkuvaamattoman epämukavaa.

Joo, niin olivat. Niitä mun äiti käytti ja sitten antoi mullekin - kunnes tajusin pyytää sitä rahaa ja käydä itse ostamassa parempia.

Meillä on kyllä aina ollut äidin kanssa mahdollista puhua kuukautis- ja seksiasioista. Kuukautisten alkamisestakin vain tuosta noin sivulauseessa ilmoitin enkä pitänyt sitä sen kummempana (äiti sen sijaan piti, alkoi suunnilleen itkeä, kun tytöstä tulikin nyt nainen ).

Mun menkat alkoi tosi myöhään, 15-vuotiaana. Mikään yllätys tuo myöhäinen aika ei ollut, koska sekä siskolla että äidillä ne olivat myös alkaneet verrattain myöhään.

[surunmurhaaja]

Hitto, vieläkin muistan menkkojenalkamispäivän kö eilisen, vaikka siitä onkin vissiin... pauttiarallaa 12 vuotta. Uh.
Äiti kävi ostamassa miulle siteitä Ärrältä ja myöhemmin mentiin markettiin yhessä "ostoksille".

Siihen se sitten jääkin, en mie kans meidän äidille juuri gynekäynneistä ja muista puhu - vaikka muista asioista puhutaankin aina, niin oon aina jotenkin luontevammin etsinyt tiedon käsiini muuten.

Päivän dilemma onkin tässä: mitä käsipainot teidän mielestä maksaa? Kävin eilen jossain urkkaliikkeessä ja miusta 15 euroa tuntu aika paljolta. Tarviin kuitenkin kesätoppikädet ja muutenkin tuntuu, että käsissä ei oo voimaa pennin jeniä.

[damn]

Meillä meni homma niin, että olin ala-asteella kun luin jostain nuorten kirjasta tytöstä, jolla alkoivat menkat. Koulussa ei vielä ollut puhuttu mitään menkoista, eikä meidän äiti ollut maininnut mitään että naisilla sellaiset ovat. Olin ihan paniikissa kun kuukautiset kuulostivat sen kirjan mukaan lähinnä joltain sairaudelta. Olin ihan shokissa ja mietin että onko kaikilla naisilla joku kamala tauti, joka saa vuotamaan verta . Silloin menin äidiltä kysymään mitkä on kuukautiset. Se keskustelu tuntui jotenkin vaivaannuttavalta ja sen jälkeen en kehdannut kysellä äitiltä oikeen mitään.
Sitten kun kerran tiesin mitkä kuukautiset on, niin ei niiden alkaminen sitten muutaman vuoden päästä siitä ollut mikään hirveä järkytys. Taisin olla 13 kun ne alkoivat. Epämukavaa se aika kylläkin oli, kun minua hävetti niin kamalasti käydä ostamassa siteitä, eikä äitiltä kehdannut pyytää kun me ei tosiaan hirmu läheisiä olla...

[Maija]

Mulle menkkojen alkaminen ei ollut mikään järkytys, vaan lähinnä tuli sellainen "oho, kappas" -reaktio. Koulussa kuitenkin oli aiheesta puhuttu jo hyvissä ajoin, että tiesin, mitä odottaa. Myös äiti oli kertonut jo aika aikaisessa vaiheessa, millaisia muutoksia kropassa alkaa tapahtua, kun kasvaa. Siitä olenkin kiitollinen, sillä muuten olisin voinut olla aika pyörälläni kaikesta. Kuukautiseni alkoivat tosin odotettua aiemmin, 11-vuotiaana, kun taas äidillä ja siskolla alkoi paljon myöhemmin. Äitiä on kuitenkin ollut tällaisten kysymysten kanssa kovin helppo aina lähestyä, sillä hänellä itsellään on hyvin tuoreessa muistissa se, kuinka hänen aikanaan näistä jutuista vaiettiin ja kuinka paljon hän itse olisi kaivannut neuvoa ja opastusta. Hän onkin halunnut olla varma, ettemme me tyttäret joutuisi samaa kokemaan, ja siksipä hän on meille kaikesta puhunut. Äiti.

Ekoista seksikokemuksista tai mistään sellaisista emme ole puhuneet, mutta kyllä se on ihan itsestään äidille valjennut aikanaan, ettemme poikain kanssa nyt pelkästään käsistä toisiamme pitele. Yksityiskohdat pidämme siis hämärän peitossa, mutta pääpiirteissään äiti kyllä tietää, mitä mun elämässäni on meneillään. Onkin jotenkin kovin vapauttavaa, kun näistä asioista on tehty meidän perheessä ihan luonnollisia. Äipältä voi kysyä kaikkea ja hänelle voi avautua. Ja hän kertoo mulle omista kokemuksistaan. Äippä niitä pillereitä alunperin mulle ehdottikin, ja siitä se ajatus sitten lähti.

Kyllähän isukkikin on näistä jutuista perillä, mutta isän kanssa aiheesta ei keskustella. Piste.

[Annis]

Menkkojen alkamisesta tuli kyllä äidille kerrottua. Eikä ne silleen olleet mikään järkytys, vaikka taisinkin olla eka meidän luokalla, kellä ne alkoi. Olin silloin kuudennella luokalla. Ei aiheesta silleen hirveesti puhuttu äidin kanssa tai mitään. Äiti myös varas mulle ekan gyneajan, kun olin yläasteella, oli niin kamalia kuukautiskipuja. Äiti oli kyllä tosi järkyttynyt, kun ne määräs mulle pillerit auttamaan niitä. Siinä vaiheessa se tais sanoa, että se ei sitten tarkoita, että pitäis alkaa harrastaa seksiä. Ainut seksuaalivalistus, minkä oon kotoa saanut, on tainnut olla se, kun porukoille selvis et seurustelen, äiti toi mulle jonkun lehtileikkeen "seksiä vasta avioliitossa" ja sanoi, että eihän sitä niin pitkälle tarvii odottaa, mutta käytä järkeäs.
Meillä on muutenkin hoidettu kaikki tuollaiset aika lyhyillä keskusteluilla. Kun tupakasta jäin kiinni, äiti sanoi ruokapyödässä mulle, että sää poltat tupakkaa, eikä siinä enää kieltäminen auttanut. Sitten se sanoi, et juot viinaakin, ja kai sekin piti myöntää. Sanoi, että se ei halua rahoittaa asiaa, ja keskustelu oli siinä. Kyllä sille sitten myöhemmin tuli sanottua, että käyn alaikäisenä baarissa ja saan itse ostettua kaljat kaupasta, vaikka ikää ei ollut. Ja kyllä äiti tietää senkin, et oon joskus seurustellut tytön kanssa.
Se auttoi aika paljon mun suhdetta porukoihin, kun muutti jo 16-vuotiaana pois kotoa. Yläasteella porukoiden kaa tuli kommunikoitua enimmäkseen huutamalla Mut nykyään on kiva, että on niin hyvät välit varsinkin äitiin ja tietää, että oli mikä tahansa, niin voi soittaa äidille ja se auttaa.

[Lumikki75]

Ainut seksuaalivalistus, minkä oon kotoa saanut, on tainnut olla se, kun porukoille selvis et seurustelen, äiti toi mulle jonkun lehtileikkeen "seksiä vasta avioliitossa"

Jos tuossa ei olisi ollut sitä loppuosaa lauseesta, tämä olisi ollut aika koomista.

[puolikarkea]

Minulla taisi menkat alkaa vasta 15-vuotiaana. Siinä vaiheessa aihetta oltiin käsitelty koulussa ja kavereilta oli kuullut kokemuksia, joten äipältä ei tarvinnut kysellä. Äidiltä minä ensimmäiset siteet pyysin ja rahaa omien ostoon, mutta ei me taidettu asiasta pahemmin keskustella. Seksistäkään ei olla sen kummemmin koskaan puhuttu. Uskon, että äiti juttelisi ihan rennosti, mutta itsestä se ei tuntuisi luontevalta.

Se auttoi aika paljon mun suhdetta porukoihin, kun muutti jo 16-vuotiaana pois kotoa. Yläasteella porukoiden kaa tuli kommunikoitua enimmäkseen huutamalla Mut nykyään on kiva, että on niin hyvät välit varsinkin äitiin ja tietää, että oli mikä tahansa, niin voi soittaa äidille ja se auttaa.

Meilläkin äiti-tytär-suhde parani kummasti, kun muutin omilleni. Saman katon alla asuessa keskustelemisesta ei meinannut tulla mitään ja tuntui, että riideltiin päivät pitkät. Kasvattaja - kiroileva murrosikäinen -asetelmasta ollaan päästy lähemmäs kaveruutta ja äipän kanssa juttelu on nykyään kivaa.

[marenkienkeli]

Ei meillä kovinkaan paljoa seksistä sun muusta olla puhuttu. Jossain vaiheessa äiti osti jonkun kirjan, jossa kerrottiin menkoista, seksistä, sun muusta. Se hävetti ja hautasinkin kirjan laatikkoni pohjalle. Luin sen kyllä, mutta olin lähinnä ärtynyt. "Luuleeko äiti tosiaan, etten tiedä näitä asioita vielä."

Kun seurustelin eksän kanssa, äiti jossain vaiheessa mainitsi e-pillerien käytöstä ja mahdollisista haitoista. Ei mitään pelottelua vaan totesi faktat. Siinä vaiheessa sanoin, että olen kyllä harkinnut pillereitä lähinnä epäsäännöllisten kuukautisten takia, mutta ainakin tällä hetkellä kortsu on ihan tarpeeksi hyvä ehkäisyvalmiste.

Nyt pillerit ovat taas uudessa harkinnassa, mutta saa nyt nähdä, hommaanko ne vaikka syksyllä. Jotenkin ei vaan oikein houkuta ylimääräisten hormonien laitto elimistöön, vaikka monia hyötyjäkin niistä olisi.

[Emilia]

Hih, menkkojen alkamisessa pelotti eniten se, kun olin lukenut että siinä vaiheessa yleensä pituuskasvu ja tissien kasvu loppuu tai ainakin hidastuu merkittävästi. Olin just täyttänyt 13 ja näytin kahdeksanvuotiaalta. Pelotti, että jään semmoseksi. Pituutta en kyllä enää kasvanut montaa senttiä sen jälkeen, tissit vähäsen sentään. En tosin tiedä, olisko elämä ollut yhtään sen huonompaa tai parempaa, vaikka olisi jäänyt aa-kuppiseksi.

[Nugat]

Minäkin oli vielä niin lapsonen menkkojen alkaessa, että kun ensimmäisellä kerralla vessassa katsahdin pöksyihin, niin eihän siinä voinut muuta kuin huutta itku silmässä äitiä. Olin jotain kymmenen tai yksitoista. Mistään en ollut ikinä kuullutkaan sanaa kuukautiset, eikä äiteekään osannut niitä vielä odottaa.

Ekalla kerralla en muista, että olisi kipuja ollut, mutta tulevat kivut olivat sitä luokkaa, ettei noin pienen lapsen tarvitsisi sitä kokea. Onneksi äiteekin oli samat kärsimykset kokenut ja yhdessä yritettiin keksiä jotain helpottavaa. Kun olin 13 niin äite passitti mut neuvolaan noiden kipujen kanssa, kun tiesi, ettei ne rukoilemalla mihinkään häviä. Äiti varasi ajan ja puhelimessa sanoi hoitsulle, että se on nyt e-pillerien paikka, ja hoitsut olivat että eihän nyt noin nuorelle... Äitee kuitenkin taas tiesi mistä puhui, lääkärin kanssa kokeiltiin ensin ties mitä kivunlievittäjiä, mutta e-pillerit ne vasta kipuihin auttoivat.

Nykyään pillereiden lopetettua rakkaimmat ystäväni kerran kuussa ovat burana kasisataset tai niiden puuteessa 2 panadol zappia ja yksi burana, niillä pärjää jotenkuten.

Itseasiassa tässä yksi päivä äiti kysy multa, että ootkos lapsi huomannut, että sulle tulis kerran kuussa älytön siivousvimma. Olin että tä? ja sammutin imurin hetkeksi. Emmää kai. Kui nii? Sit äitee sanoi, että se nyt on sata varma, että kerran kuussa se iskee. Imuroitko samalla yläkerrankin?