Ihmissuhdeilmoitukset ja -kysymykset

[Lumikki75]

Ehkä vaikuttaa itsensä kiduttamiselta, muttei tuntunut silloin siltä. Sen sijaan tuntui katkeran lohdulliselta, että sai kumminkin jollain tasolla vielä pitää toiseen yhteyttä vähän aikaa ja vähitellen opetella elämään ilman toista. Meidän tapauksessa tauko siis tarkoitti sitä, että muutettiin erilleen ja mitään seksuaalista ei enää ollut, mutta pidettiin silti yhteyttä lähes päivittäin. Eipä tuota vaihetta kestänyt kuin muutaman kuukauden, kunnes saatiin molemmat kerättyä tarpeeksi rohkeutta ja kunnolla erottua.

[Gluu]

Esiintyy etenkin pidemmissä suhteissa.

Ja on joskus pitkässä suhteessa ihan hyvä tapa erota, tai ainakin mulla oli. Oltiin oltu kahdeksan vuotta yhdessä eikä kumpikaan enää oikein halunnut olla yhdessä, mutta eroaminen tuntui hirveän vaikealta, koska toiseen oli jo kasvanut kiinni. Tuolla tauko-tekniikalla pystyttiin lopettamaan sillä tavalla pehmeästi. Mutta meidän tapauksessa siis molemmat aika lailla tiesivät, että "tauko" tarkoitti eroamista.

No joo, ehkä ja vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että molemmat tietävät tauon päättyvän eroon ja tauko ei kestä kovin kauaa.

Jos toinen vielä uskoo ja toivoo suhteen jatkoon, niin sille tauko on pelkkää kidutusta.

Ja liian pitkä tauko taas haittaa molempien osapuolten elämää ja sen jatkamista.

Saattohoitoa, jota ei saisi keinotekoisesti liian kauaa tekohengittää.

[Sade]

Ei varmaankaan edes ole kauhean harvinaista, että toinen ajattelee tauon tarkoittavan eroa kun toinen toivoo sen merkitsevän nimenomaan taukoa. Ja luultavasti molemmat myös toivovat toisen käsittävän tauon samalla tavalla kuin itse sen ajattelee.

Toisaalta ehkä tuollaisessa tilanteessa ei itsekään aina tiedä, mitä oikeasti haluaa ja toivoo tapahtuvan.

Mutta ei tauko aina ole saattohoitoa eroon. Itse tiedän ainakin yhden tapauksen, jossa tauko tosiaan oli tauko. Tauon jälkeen pari on ollut yhdessä reilusti yli kymmenen vuotta, onnellisesti mikäli minä tiedän.

[Maija]

Ohops.

Oon ihan pikkiriikkisen ihastunut. En edes muista, koska näin viimeksi olisi tapahtunut. Aikaa siitä on, en ole mikään kummoinen ihastuja.

Miten tässä näin kävi?

[Viisauden Lähde]

Maija, niinpä, omituista on, kun tosi harvoin ihastuu ja sitten menee ihastumaan johonkin tyyppiin! Minulla ainakin aiheuttaa suunnattomasti päänvaivaa, vaikka ei ehkä pitäisi. Alan miettiä, että mitä minä tuossakii tyypissä nään.

Kai normaalit ihmiset suo itselleen sen ihastumisen eikä ala sättiä itseään siitä, että pitikö tuohonkin tyyppiin mennä sortumaan?

Minäkii saatan olla ihastunu jonki verran enkä oo ollenkaan sinut tämän asian kanssa. Kun on ollu muutenki sekavaa aikaa tämä kevät. Olen jo hakeutunut hoitoonkin :D mutta pääsen sinne kai vasta syksyllä.

Minä oon seurannu tätä ketjua, mutta en oo ite uskaltautunu kirjottamaan. Nyt kun kirjotin, vaikutan tasapainottomalta sekopäältä! Sen siitä saa, kun harkitsee sanojaan ja pitäytyy kirjottamasta. Leväyttää sitten kerralla kaikki kortit pöytään.

[Lyyra]

Kai normaalit ihmiset suo itselleen sen ihastumisen eikä ala sättiä itseään siitä, että pitikö tuohonkin tyyppiin mennä sortumaan?

En minä ainakaan suo itselleni mitään!

[puolikarkea]

Minä oon seurannu tätä ketjua, mutta en oo ite uskaltautunu kirjottamaan. Nyt kun kirjotin, vaikutan tasapainottomalta sekopäältä! Sen siitä saa, kun harkitsee sanojaan ja pitäytyy kirjottamasta. Leväyttää sitten kerralla kaikki kortit pöytään.

Turhaan murehdit. Ei tuo sinun viestis minun mielestä sekopäistä kuvaa anna.

Maija, niinpä, omituista on, kun tosi harvoin ihastuu ja sitten menee ihastumaan johonkin tyyppiin! Minulla ainakin aiheuttaa suunnattomasti päänvaivaa, vaikka ei ehkä pitäisi. Alan miettiä, että mitä minä tuossakii tyypissä nään.

Minä hönppä taas olen helposti ihastuvaa sorttia. Olo on ajoittain kuin Wagnerilla.



Joskus saan siitä tunnontuskia, että vilkuilen muitakin kuin omaa miekkosta. Toisaalta se on ihan hölmöä tuntea syyllisyyttä omista ajatuksistaan ja tuntemuksistaan, kun ihastuminen ei ajatusta pidemmälle mene. En oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua.

Miten te muut suhde-eliöt asian koette?
Onko ihastuminen muihin kuin omaan kultaan pahasta?
Vai onko se vain harmitonta piristystä arkeen?

[Maija]

Viisauden Lähde, et sinä sekopäiseltä vaikuta. Tai siis jos oletkin, samoissa vesissä uiskennellaan ja ollaan yhtä sekaisin ihastumisessa, sillä itsekin jonkin ajan kuluttua alan itse sitä tiedostamatta etsiä toisesta seikkoja, jotka edes hieman häiritsevät. Tavallisesti siis ahdistunkin noin parin viikon tapailun jälkeen ja vihellän pelin poikki. Kai tämä on jokin typerä tapa suojella itseään sydänsuruilta.

Tällä kertaa ajattelinkin, että what the hell, mennään ja nautitaan nyt tästä tunteesta. Ei tästä jutusta mitään sen suurempaa tarvitse väkisin tulla. Vaikka tietystä varovaisuudesta en osaakaan aivan kokonaan luopua, katsotaan nyt, miten asiat lähtevät sujumaan avoimin kortein.

Voi että, ihmissuhteet kuuluvat kyllä niihin peleihin, joiden säännöt ovat multa ihan hukassa. Kömpelö, kömpelö minä. :D

[Forelock]

Miten te muut suhde-eliöt asian koette?
Onko ihastuminen muihin kuin omaan kultaan pahasta?
Vai onko se vain harmitonta piristystä arkeen?

Periaatteessahan sillä ei tosiaan ole merkitystä, varsinkin kun sen yleensä tietää että se on ohimenevää ja ei kuitenkaan oikeastaan haikaile jonkun perään tai mitään. MUTTA. En osaa soveltaa tätä faktaa itseeni. Tai siis tuohon puoliskoon. Sydäntä riipaisee pelkkä ajatuskin siitä, että se ihastuilisi muihin. Varmaan niin käykin, mutta yritän olla ajattelematta sitä. Olen niin kovin mustasukkaista sorttia. Olen tosin edistynyt asiassa, etten nyt ihan hirviö ole. Kuitenkin. En halua ajatella ketä kaikkia tuo toinen tiirailee jos/kun tiirailee, ja mitä se oikeastaan niistä ajattelee.

Ihan hyvä yritys muuten olla ajattelematta :)

[Viisauden Lähde]

Turhaan murehdit. Ei tuo sinun viestis minun mielestä sekopäistä kuvaa anna.

Helpottavaa kuulla, kai se itsestä vaan tuntuu että on lähteny oma elämä ihan käsistä, kun on semmosta vuoristorataa välillä tunteiden kanssa :)

Viisauden Lähde, et sinä sekopäiseltä vaikuta. Tai siis jos oletkin, samoissa vesissä uiskennellaan ja ollaan yhtä sekaisin ihastumisessa, sillä itsekin jonkin ajan kuluttua alan itse sitä tiedostamatta etsiä toisesta seikkoja, jotka edes hieman häiritsevät. Tavallisesti siis ahdistunkin noin parin viikon tapailun jälkeen ja vihellän pelin poikki. Kai tämä on jokin typerä tapa suojella itseään sydänsuruilta.

Tällä kertaa ajattelinkin, että what the hell, mennään ja nautitaan nyt tästä tunteesta. Ei tästä jutusta mitään sen suurempaa tarvitse väkisin tulla. Vaikka tietystä varovaisuudesta en osaakaan aivan kokonaan luopua, katsotaan nyt, miten asiat lähtevät sujumaan avoimin kortein.

Noin minäkii oon vähän ajatellu, että että ne omat paniikit on jotain itsesuojeluvaiston aikaansaannoksia. Pitäisiköhän kerrankin koittaa antaa vaan mennä ja heittää liikaa ajattelua ja analysointia pois :D

Voi että, ihmissuhteet kuuluvat kyllä niihin peleihin, joiden säännöt ovat multa ihan hukassa. Kömpelö, kömpelö minä. :D

Kai se kömpelyys on vaan osa tätä himputin elämää:D Ei asiat ikinä oikeesti mee niinku haluais, ja toisaalta mokailu voi olla ihan söpöä jonkun mielestä. Itse ainakin ymmärrän muiden mokailut omia töppäilyjä paremmin. Ja tämä kyseinen poeka ainaski töppää ahkerasti kun minä oon paikalla :D

Kaneli, voipi hyvinkin olla jotain mukavaa tyypillä mielessä:)

[LazyBastard]

Suhderintamalta senverran, että nyt on asuttu yhdessä sen paremman puolison kanssa pari kuukautta ja on mukava huomata pitkän yksinasumisen jälkeen, kuinka hauskaa on toisen kanssa olla. Esimerkiksi ruoanlaitto ja syöminen nousee ihan uusiin sfääreihin. Eihän sitä ole niin väliä, mitä sitä itse syö, mutta toiselle on hauska tehdä hyvää ruokaa (jota saa sitten siinä sivussa itsekin). Samoin kun on mukava mennä yhdessä nukkumaan. Tai vain olla.

[Duussi]

Suhderintamalta senverran, että nyt on asuttu yhdessä sen paremman puolison kanssa pari kuukautta ja on mukava huomata pitkän yksinasumisen jälkeen, kuinka hauskaa on toisen kanssa olla.

Onpa kiva kuulla tällainen kommentti tähän kohtaan! Täällä on nääs huomenna edessä
vuokrasopimuksen kirjoitus, kaiketi jo kuukauden päästä hämmästellään hepun kanssa
elämää yhteisessä kodissa.

Jännittää! :täpinä: Toivon niin kovin, että suhde ei säikähdä tätä uutta askelta.

[Bunni]

Suhderintamalta senverran, että nyt on asuttu yhdessä sen paremman puolison kanssa pari kuukautta ja on mukava huomata pitkän yksinasumisen jälkeen, kuinka hauskaa on toisen kanssa olla. Esimerkiksi ruoanlaitto ja syöminen nousee ihan uusiin sfääreihin. Eihän sitä ole niin väliä, mitä sitä itse syö, mutta toiselle on hauska tehdä hyvää ruokaa (jota saa sitten siinä sivussa itsekin). Samoin kun on mukava mennä yhdessä nukkumaan. Tai vain olla.

Meillä on nyt menny saman verran aikaa eri osoitteissa ja voi kuinka sitä kaipaakaan just noita pieniä asioita :sydän:
Nooh, toivottavasti tätä ei jatku enää kovinkaan kauaa :huoh:

[irvikissa]

Suhderintamalta senverran, että nyt on asuttu yhdessä sen paremman puolison kanssa pari kuukautta ja on mukava huomata pitkän yksinasumisen jälkeen, kuinka hauskaa on toisen kanssa olla.

Onpa kiva kuulla tällainen kommentti tähän kohtaan! Täällä on nääs huomenna edessä
vuokrasopimuksen kirjoitus, kaiketi jo kuukauden päästä hämmästellään hepun kanssa
elämää yhteisessä kodissa.

Jännittää! :täpinä: Toivon niin kovin, että suhde ei säikähdä tätä uutta askelta.

Onnittelut Duussille! Ja Leisille myös mukavasta olosta.

Mehän Miehen kanssa yhdistettiin sisustuksemme piirun vajaa vuosi sitten. Jännitin ja pelkäsinkin sitä etukäteen ihan hirveästi syystä että sitä ennen monta vuotta oli mennyt erittäin hyvin kaukosuhteessa eri kaupungeissa asuen. Arvelutti mennä korjailemaan toimivaa.

Onneksi kaikki meni hyvin. Nykyinen elämä tuntui alusta asti maailman luonnollisimmalta olomuodolta. Asiat vaan loksahti paikoilleen. Ollaan me kotitöiden jakautumisesta keskusteltu välillä, mutta suurempia ongelmia ei ole ollut. Olen onnellisempi kuin koskaan.

[DarkSide]

Täällä on nääs huomenna edessä
vuokrasopimuksen kirjoitus, kaiketi jo kuukauden päästä hämmästellään hepun kanssa
elämää yhteisessä kodissa.

Jännittää! :täpinä: Toivon niin kovin, että suhde ei säikähdä tätä uutta askelta.

Onnea vaan. Kyllähän se parisuhde joutuu kunnolla koetukselle, kun samaa taloutta jaetaan. Ottaa ja antaa.

[Deni]

Täällä on nääs huomenna edessä
vuokrasopimuksen kirjoitus, kaiketi jo kuukauden päästä hämmästellään hepun kanssa
elämää yhteisessä kodissa.

Uu-u, Duus! Iso uutinen! Toivottavasti kaikki menee hienosti, ja miksei menisi.

Tuparikutsua odotellessa. ;)

[Maija]

Oo, onnea kaikille onnellisille. Kiva lukea myös positiivista ihmissuhdeilmoa. :)

Minä en nyt taas vaihteeksi tiedä, mitä tämän pienenpienen ihastumiseni kanssa tekisin. Toisaalta kyllä tykkään sen verran mitä nyt näin lyhyessä ajassa voi toiseen tykästyä, mutta sitten taas toisaalta... En tiedä, tämä tutustumisvaihe on jotenkin kauhean hankala. Kivaa, mutta vaivalloista.
Emmää tiiä. Mietitään nyt. :D

[puolikarkea]

Periaatteessahan sillä ei tosiaan ole merkitystä, varsinkin kun sen yleensä tietää että se on ohimenevää ja ei kuitenkaan oikeastaan haikaile jonkun perään tai mitään. MUTTA. En osaa soveltaa tätä faktaa itseeni. Tai siis tuohon puoliskoon. Sydäntä riipaisee pelkkä ajatuskin siitä, että se ihastuilisi muihin. Varmaan niin käykin, mutta yritän olla ajattelematta sitä. Olen niin kovin mustasukkaista sorttia. Olen tosin edistynyt asiassa, etten nyt ihan hirviö ole. Kuitenkin. En halua ajatella ketä kaikkia tuo toinen tiirailee jos/kun tiirailee, ja mitä se oikeastaan niistä ajattelee.

Aiemmin olin mustasukkaisempi ja varmasti olisin saanut riidan aikaiseksi miettimällä, ketä se miekkonen mahdollisesti sillä silmällä vilkuilee. Enää en heittäydy yhtä helposti mustasukkaiseksi, enkä jaksa murehtia kenestä toinen tykkää. Luottamus miekkosen suhteen on kova ja haluaisin vastaavasti itse olla nuhteeton, ettei luottamus toisinkaan päin horjuisi.

[marenkienkeli]

kaneli:

Tänään yliopistolla ollessa kuulin erään ihmisen äänen, jota luulin 2. tyypin ääneksi (meillä oli pientä juttua, muttei sen kummempaa). Olin jostain syystä todella innoissani. Ajattelin, että tulispa se juttelemaan ja miksiköhän se täällä on, senhän pitäis olla aivan muuallapäin Suomea. Kuuntelin muutaman minuutin hänen ääntään, kunnes yhtäkkiä tajusin, ettei se ole hän, eikä äänikään ole lähellekään samanlainen. Sitä paitsi olisin kyllä kuullut jo hänen naurunsa, jos se olisi ollut hän. Sinäänsä aika hämmentyävä tilanne, kun en mielestäni ole edes ihastunut häneen.

[Janet]

Miehet on tyhmiä. Kappas.

Tai tää yks on. Kaveripoju on niin jännä, että hermo menee. Me ollaan nyt vissiin jollain sanattomalla sopimuksella sovittu, että mitään ei ole meidän välillä tapahtunut. Vaikka tapahtuikin sitä ja tätä ja hieman enemmänkin ja koko kaveriporukka tietää ja ne kaikki kyttää meitä ja oottaa, millon me aletaan olemaan yhessä, ja ja... Äh. Eilen suutuin sille, kun se ei vastannu mulle mesessä. Päätin, että en ota siihen enää mitään yhteyttä ja olen sille nyt tosi mökstöks. Tiedän kuitenkin, että kun se soittaa, mä teen vaikka väkisin aikaa johonkin, että me nähtäis. Mä olen mustasukkainen, kun mietin sitä toisten naisten kanssa. Mä suutun, jos se ei puhu mulle ja mä menen ihan veltoks, jos se puhuu. Mä tiedän, että se osaa olla todella sikamainen naisia kohtaan, mutta mitä jos se oliskin mulle kiva? :hullu: Miksi mä siinä roikun?? Ufh.

[Pvi]

Miksi mä siinä roikun?? Ufh.

Koska rokkuminen on naisen luonto?????

Sanoo yksi roikkuja, jolle tänään puolihuomaamattomasti sanottiin,
että mun luona voisi asua kesän. Johon vastasin, että oikeasti saa
tulla. Mutta en tiedä tuleeko. Puhuu vaan kuitenkin.

[tgr]

Ärsyy!!!!

Mulla on kans sama olo kuin tuossa jo aiemmin esitetyssä Mansonin biisissä.

(I'm not in love but I'm gonna fuck you
'til somebody better comes along)

Et se tosiaan löysi toisen jota nu**ia. Ja se kait tässä eniten itseä vaivaa.
Eikait siitä oikeesti ois ikinä voinu tulla mitään hyvää tasapainoista suhdetta.
Se jätkä vaan ei itsekään tajunnut tuota.. Piti minua otteessaan niin kauan,
että löysi toisen. Tai pikemmin sai sen jonka alunperinkin halusi.

Mää tarvin kesäkissan parantamaan mut.

Ja sit olen ollut jo vuoden lääpälläni työkaveriin. Se on just semmonen varattu
naistenmies.. Mutta on se ihanaa, että joku antaa sitä huomiota! Se jätkä ihan
oikeeseti tietää miten käsitellä naisia. Mäkin olen aina sulaa vahaa hänen käsissään..
Valitettavasti. Ärsyy!

Tule ihana kesäkissa ja pelasta minut. Kiitos.

[Janet]

Mää tarvin kesäkissan parantamaan mut.

Mä kans. Mistäköhän semmosen sais?

Huomaamattani olen alkanut pitämään pientä flirttiä varatun tyypin kanssa, se kun taisi sen aloittaa aikoinaan. Huoh. Sekin ois semmonen pakkaus, että aijai. Oonko paha ihminen, jos toivon sen eroavan siitä muikistaan? (No olen.)

Joo, yks kesäkissa, kiitti.

[Viisauden Lähde]

Kun tämä on nyt ilmoitukset ja kysymykset-osio, niin kysyn, onko todistettavasti kesäkissa parantanut jonkun?

Vai onko se vain ajatus, että olisi helppo tapa päästä elämässä eteenpäin? Ihmissuhdelaastari. Kun minun kokemuksen mukaan mikään elämässä ei mee niin kuin haluaa ja kaikki omasta mielestä hyvät ideat leviää käsiin:D Kertokaatten kesäkissoista. Auttoiko se? Tuliko itsetunto takaisin? Pääsikö kesäkissan jälkeen "oikeaan" suhteeseen helpommin? Vai oliko tarkoituskaan? Tajuaakohan kukaan mitä ajan takaa näillä kysymyksillä?

[Dnd]

Mulle yks pysyvämpi kissa, kiitos. Kesäkissat hylätään syksyllä ja kyseinen tapa ei ole mielestäni paras mahdollinen toimintaperiaate. :nirppa: