Kissamaisia juttuja

[Nugat]

Ja jos ne ei leikkaa vielä sitä, voit kysyä kiimanestopillereitä. Niitä ei silleen kauaa kannata syöttää, aiheuttavan kohdun turpoamista yms.

En muista, että syötettiinkö aikoinaan meidän rouvalle noita pillereitä, vai ihan kissalle suunnattuja e-pillereitä. Tai sitten sekoitan. Mutta kuitenkin.
Aiheuttivat jonkin syövän rakkaalle rouvalleni. Takapäästä valui verta ja nesteitä jolloin lääkäri päätti leikkaa kohdun kokonaan pois. Kohdun poistettua en muista, että mistä huomattiin, ettei kaikki ole vielä kunnossa, mutta lääkärissä avattiin kroppa ja siellä olikin aivan kamala yllätys. Kaikki sisuskalut olivat pienten kasvaimien peitossa. Kuin riisipussin olisi joku sisälle kaatanut.

Oli aivan kamalaa, kun siskoni kanssa kissa vietiin lääkäriin, että mulle pienelle lapselle näytettiin se avattu ruumis ja kysyttiin, että mitä tehdään. No selvähän se oli, ettei siitä kalua saa, mutta olin kyllä aika shokissa. Ei kukaan halua omaa kissaansa nähdä avattuna pöydällä, varsinkaan kun kaikki ei ole kunnossa.

Että nartut suoraan leikkaukseen vaan, ellei aio pentuja tehdä.

[Janet]

Joo, tänään ois nyt leikkaus edessä. Kiima loppui onneksi lyhyeen ja samantien sitten varasin ajan lekurille. Kallistahan tuo on, mutta pakko se on jossain vaiheessa leikattava, koska pillereitä en millään viitsis syöttää. Ja pidemmän päälle nekin tulee kalliiks.

Voi mamman mussukkaa. Se on niin iso jo.

[Sippura]

Kallistahan tuo on, mutta pakko se on jossain vaiheessa leikattava, koska pillereitä en millään viitsis syöttää. Ja pidemmän päälle nekin tulee kalliiks.

Mun mielestä mikään muu kuin kissan leikkaaminen ei tulisi edes kysymykseen,
ellei aio nimenomaisesti teettää pentuja, auttaa niiden kasvattamisessa ja hoi-
taa ne hyviin koteihin. Ja en tod. syöttäis hetkeäkään mitään pillereitä, onhan
se nyt kissallekin helpompi tapa käydä kerran lekurissa ja kulkea hetki kauluri
kaulassa kuin nappailla jotain pillereitä hamaan tulevaisuuteen. Tietysti jälki-
komplikaatiot on aina mahdollisia, varsinkin kun tyttökissan leikkaaminen on
isompi projekti mitä poikakissojen, mutta silti näkisin leikkaamisen vaarat huo-
mattavasti pienempinä mitä noiden kiimanestopilleiden.

[@gen.fi]

Onkohan nuo kiiman estopillerit samanlaisia kuin ehkäisypillerit ihmisille?

[Annis]

Mä tarkoitinkin, että jos lääkärin mielestä teidän kissa olisi ollut liian pieni kokoinen leikkaukseen, niin olisi voinut siinä välissä syöttää niitä pillereitä (eli max puoli vuotta), koska ei ne kiimatkaan oo kissalle niin kiva juttu käsittääkseni.

Eikä mun mielestä ollut hyvä ratkaisu, että meidän vanhukselle oli niitä pillereitä niin kauan syötetty, tosin muutenkin välillä tekis mieli ilmoittaa entisistä omistajista eläinsuojeluyhdistykselle tai jonnekin. Tällä hetkellä niillä on kai viisi kissaa ja koira. Kun haettiin meidän vanhus niiltä, ne vaan heitti koiran seinään, kun se ei ollut kunnolla. Lisäksi se pitää kuonokoppaa koko ajan. Ja eräissä juhannusjuhlissa hiekkakuopassa koiralla ei ollut vettä ollenkaan oikeastaan tarjolla, ainakin se kävi usein meidän leirissä juomassa. Meidän vanhus oli kans aika hirveässä kunnossa, kun se tuli meille. Oli asunut viimeiset kaksi kuukautta vaatehuoneessa, eikä pessyt itseään eikä syönyt. Sitä stressasi niin paljon muut kissat ja kaipa se koirakin. Enkä mä ymmärrä miten ne ruokkii ne eläimet, niillä ei tunnu hirveemmin rahaa olla omaankaan elämiseen, ainakin ne pyytää lainaa hyvin usein.

[Kuolo]

No jos tilanne on tuo, niin ehdottomasti ilmotat paikalliselle eläinsuojeluvalvojalle. Ei eläimiä tolleen saa kohdella, eikä sitä piä sietää.

[Nugat]

Pikku-elukka teki jotain vallan tavatonta, mitä se ei ole vielä aikaisemmin jostain syystä tehnyt. Kehtasi repiä tapettia.

Liimasin revityn kaistaleen taikaisin kiinni, mutta hetken kulutta sekin oli revitty. Sitten päätin ottaa kovemmat aseet käyttöön, joten hinkkasin hieman sitruunalla tapetti kohtaa. Kisu tuijotti epäluuloisesti tapetinriekaletta, hiipi vähän lähemmäksi ja sai sätky kohtauksen. Teki sen monta kertaa.
Sitruuna on ilmeisesti tehokas. Ainakin vielä on riekaloitu kohta kierretty kaukaa.

Elukka on aivan mahdottoman energinen. Saa oikein omaa päätään vaivata, kun yrittää keksiä sille tekemistä. Nyt on lentopalloa kieritetty käytävän päästää päähän, ja kissa juoksee hulluna perässä ja yrittää tappaa palloa. Se kantaa lelujaan ympäri kämppää, piilottaa jopa sukkia. Koiran namipalloa se hetken jaksoi, mutta se on niin kova ja koliseva, ettei kisu siitä välittänyt.

Uloskin on välillä viety tutustumaan suureen maailmaan. On ollut niin lämpöiset ja hienot ilmat, että päätettiin jo hieman yrittää. Jos se vaikka väsyisi hetkeksi järkytyksestä. Vähän vielä ulkomaailma jännittää niin, että oven vieressä mielellään norkoillaan ja venytellään kaulaa. Kunhan tosta lumet sulaa ja ilmat enemmän lämpenevät, niin ei kauan kestä kun katti on jo kaukana.

Ensimmäinen pisi, joka ei osunnut vadille, päätyi saunan lattialle. Siitä oli tosin puun puruja ja roskia, mutta se ei ole syy pissiä muualle kuin vatiin. Tavatonta. Mihin tämä maailma on menossa kun kissakin sekoaa entisestään.

[Annis]

Meillä on oikein urakalla alettu kostaa kaktukselle. Ensin oletin, että kissa yrittää syödä sitä, mutta ei. Se on pakko käydä kiskomassa ruukusta irti ja sit se ei enää kiinnosta. Luulisi kissaa häiritsevän piikit mutta ei. Sitruunakaan ei auttanut.
Mies on sitä mieltä, että kaktus on joskus pitänyt kissaa (niille tarkoitettu heinä on sen vieressä) ja nyt se kostaa sille.

Pikkaisella on myös ollut vähän flunssaa, mut se on onneks menossa jo ohi. Tosin, kissa oli kivan rauhallinen tässä tän viikon, voisi jatkaa samaa linjaa.
Lisäksi se on onnistunut hävittämään kaikki lelunsa johonkin piiloon ja mä en ainakaan niitä mistään löydä vaikka katsoin ihan kaikkialta

[@gen.fi]

Jos kissa on sitä mieltä, että kaktus ei kuulu siihen kohtaan vaan muualle?

[Annis]

Jos kissa on sitä mieltä, että kaktus ei kuulu siihen kohtaan vaan muualle?

Mäkin ehdotin juuri miehelle, jos laitetaan se toiseen kohtaan, mut se ei usko että se vaikuttaa.
Kissaa on muutenkin alkanut risomaan joku, ehkä se johtuu flunssasta, ettei ruoka maistu niin hyvin kuin ennen. Kai sitä pitää kohta taas miettiä lääkärillä käyntiä, jos kissa ei tosta ala tervehtymään. Mä vaan pelkään että vaan ylireagoin taas. Jos mies ei ois toppuuttelemassa, niin kissat ois käyneet puolet useemmin lääkärillä, ja nekin kerrat olis varmaan olleet ihan turhaa

[Nugat]

Pikku-elukka on jo iso poika. Niin, on sillä nimikin ja se on Nipa.

Tällä viikolla Nipa on päässyt jo ulos, kun on ollut niin hienot ilmat. Ensin joku oli aina Nipan seurana, mutta huomattiin hetkittäisen vilkaisun ulos riittävän, sillä Nipa ei vielä kovin kauas mene. Nipa osaa tulla hyvin kutsuttaessa luo, mutta ihan sisään asti ei herra aina suvaitse tulla, sillä ulkona on kivaa. Keltuainenkin oikein riemastui huomatessaan, että kaveri päässyt pihalle. Keltuainen oikein tekee kuperkeikkoja ja juoksee kylki edellä, kun on niin riemastunut.

Autoilukin menee Nipalta oikein mukavasti. Eilen viskasin äiteen bussipysäkille, että pääsee työkavereiden kanssa virkistäytymään. Lähtiessäni nappasin Nipan ja laitoin takin sisään niin, että pää vain pilkotti ja sitten mentiin. Kun tulin takaisin ja laskin Nipan lattialle alkoi hirmuinen huuto ja syliin pyrkiminen. Autoilu olikin kivaa, vaikka kyydissä vähän jännittikin. Tänään taas vähän ajeltiin ja Nipa oli vieläkin innoissaan.

No eilen sitten olin menossa saunaa ja Nipa siinä jaloissa pyörähteli. Nappasin sen kokeeksi kainaloon ja otin mukaan lauteille ja Nipalle näytti koittaneen onnenpäivät. Ylimmille lauteille Nipa ei tullut, mutta alemmalla röhnötti ja käänsi välillä kylkeä. Löylyä en sentään heittänyt ettei katti mene shokkiin. Menin sitten itse suihkuun ja jätin saunan oven rakosilleen, jos Nipa haluaa pois sieltä tulla mutta ehei, vähän se kurkisteli kun laitoin suihkun päälle, mutta palasi takaisin lauteille. Lähtiessäni pois ja hakiessani Nipan pois saunasta se tarratui lauteisiin ja alkoi huutamaan, kun huomasi saunahetken lähestyvän loppuaan. Ajattelin jo, että pieni eläin saa vielä lämpöhalvauksen ja moinen mahdoton saunominen kyllä jo riittää.

Mahdoton elukka. Ei meillä toista tuollaista ole ollutkaan.

[Purple]

Autoilukin menee Nipalta oikein mukavasti. Eilen viskasin äiteen bussipysäkille, että pääsee työkavereiden kanssa virkistäytymään. Lähtiessäni nappasin Nipan ja laitoin takin sisään niin, että pää vain pilkotti ja sitten mentiin. Kun tulin takaisin ja laskin Nipan lattialle alkoi hirmuinen huuto ja syliin pyrkiminen. Autoilu olikin kivaa, vaikka kyydissä vähän jännittikin. Tänään taas vähän ajeltiin ja Nipa oli vieläkin innoissaan.

Tajusinko oikein, että sä ajat autoa niin, että kissa on sun takin sisällä? Siis sun päälläs olevan takin sisällä? Mitäs jos se näkee jotain ja ottaa spurtin iskien kynnet suhun, on auton ohjaaminen hieman hankalaa siinä vaiheessa. Vai tarkoititko että se oleilee takkivaatemytyn keskellä?

Ite en ihan heti ajaisi autoa edes niin, että kissa on irti autossa. Ainakaan oma kissa. Sillä kun on tapana saada hepuleita ihan mistä sattuu, enkä luottaisi itseeni että siinä rytäkässä auto kulkisi vielä suoraan. Kopassa kuskaan sitä ja se sujuu helposti. Niin helposti jopa, että joskus pelästyin ku kesken rauhallisen ajon tunsin yhtäkkiä, että joku koski käteen. Kissa oli niin hiljaa, että olin unohtanut, että se on mukana.

[Nugat]

Autoilukin menee Nipalta oikein mukavasti. Eilen viskasin äiteen bussipysäkille, että pääsee työkavereiden kanssa virkistäytymään. Lähtiessäni nappasin Nipan ja laitoin takin sisään niin, että pää vain pilkotti ja sitten mentiin. Kun tulin takaisin ja laskin Nipan lattialle alkoi hirmuinen huuto ja syliin pyrkiminen. Autoilu olikin kivaa, vaikka kyydissä vähän jännittikin. Tänään taas vähän ajeltiin ja Nipa oli vieläkin innoissaan.

Tajusinko oikein, että sä ajat autoa niin, että kissa on sun takin sisällä? Siis sun päälläs olevan takin sisällä? Mitäs jos se näkee jotain ja ottaa spurtin iskien kynnet suhun, on auton ohjaaminen hieman hankalaa siinä vaiheessa. Vai tarkoititko että se oleilee takkivaatemytyn keskellä?

En mä yleensä tee noin. Nyt oli tosiaan vain lyhyt matka hiljaisella vauhdilla metsätietä kyseessä, mutta liikenteeseen en kyllä menisi vaikka katti kuinka rauhallinen olisi.

Luin tuon tekstini uudestaan ja siitä kyllä saa aika oudon käsityksen. Tuolla toisella reisulla en ollut kuskina sentään vaan pelkääjän paikalla. Kun kissa on takin sisällä se tuppaa nukahtamaan hyvin pian sinne lämpimään. Kohta tuo on vain niin iso, että on pakko survoa se koppiin.

[Outolintu]

Mulla on maailman hauskin kyylä. Yksi päivä tässä koneella jumittaessani tuli sellainen hassu tunne, että joku tuijottaa. Katsoin ulos ja melkein sain slaakin kun sieltä oikeasti tuijotti silmäpari takaisin. Hyvin itämainen päänmuoto ja muikea ilme tällä naapurikyttääjällä. Siinä se aikansa pällisteli sisään (koko olkkarin seinä lasia) ja mä siristelin takaisin. Tänään se kävi taas vakoilemassa. Ai, se on hauska.

[Nugat]

Sisko lähetti tänään viestiä, että niiden yksi kissoista alkaa kuulemma olemaan finito. Takapää ei enää meinaa kantaa ja syöminen on huonoa. Onhan neiti jo 11-v, mutta tämä tuli kovin yllättästi. Viimeeksi käydessäni kylässä oli neiti vielä elämänsä kunnossa. Saa nähdä nyt... katsovat vielä muutaman päivän ja jos heti tiistaiksi saisi lääkärin, mutta jos pahemmaksi menee niin eivätköhän vie sen päivystykseen tai lopettavat itse. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, että mikä neitiin on iskenyt yhtäkkiä.

Tämmöiset ovat aina niin ikäviä juttuja, kun kuitenkin pitäisi ajoissa päättää mitä tekee, ettei kissa turhaa kärsisi. Eniten säälitää nyt perheen lasten puolesta, eivät vielä kuulemma ole huomanneet tilannetta.

[Annis]

Miks kissat ei voi ikinä oppia jotain hyödyllistä, silloin kun ne oppii uusia taitoja? Meidän vanhus on kyllä aina osannut avata ovet meidän entisessä kämpässä, aukesivat ne kumpaan suuntaan tahansa. Täällä on taas vanhat oven kahvat ja muutenkin ne aukeavat vaikeasti. Mutta ei, nyt se on alkanut saamaan ovet auki täälläkin .
Nyt pitää sitten alkaa muistaa laittaa partsin ovi säppiin aina kun lähtee pois kotoa ja varmaan hankkia vaatehuoneen oveen kanssa sellainen. Ei silleen hirveästi huvita siivota sitä joka päivä, koska aina kun kissat käy pöyrähtämässä siellä, on puolet tavaroista alas hyllyiltä

Sinäänsä huonoimpaan mahdollisimpaan aikaan oppivat tuonkin taidon, kun tulee vauva, niin pitää kuitenkin pitää ovia enemmän kiinni.

Pieni eläin on myös taas päättänyt, että sillä on nälkä neljältä aamulla ja silloin mut pitää tulla herättää. Ja miks se oon aina mä eikä koskaan mies

[Mr. Smith]

Pieni eläin on myös taas päättänyt, että sillä on nälkä neljältä aamulla ja silloin mut pitää tulla herättää. Ja miks se oon aina mä eikä koskaan mies

Kissat, vaikka yrittävätkin näytellä olevansa viileitä ja riippumattomia, valitsevat ihmisistä yhden henkilön, jota pitävät ikään kuin laumanjohtajana.

Onneksi olkoon, sinut on juuri valittu pääkissaksi

[Purple]

Kissat herättää sen, kenet ne tietää saavansa hereille. Kotikotona on kissa toisensa jälkeen ottanut tavaksi käydä läpsimässä äitiä poskelle neljän viiden aikaan yöllä että annapa ruokaa. Ja jos ei läpsiminen ole auttanut, niin aina voi esimerkiksi huitaista silmälasit hyllyltä, kyllähän tulee liikettä.

Mä en ole ikinä ottanut tavakseni nousta sängystä ruokaa antaamaan, joten ei ole kissat edes yrittäneet. Entinen kissa vietti pitkiä aikoja kotikotona, ja siellä se herätteli äitiä aamuyöllä, kun se kerran nousi antamaan ruokaa. Sitten taas kun kissa oli mulla, ei yrittänytkään. Eli tietävät kehen kannattaa ruoanpyyntienergiaa tuhlata ja kenen kanssa on parasta vaan odottaa aamuun.

[Annis]

Sehän tässä onkin sinäänsä jännää, että se on kuitenkin aina mies, joka ruokkii ne aamulla, koska herää aikaisemmin kuin minä.
Mä kyllä herään siihen, kun kissa tulee herättämään, koska nukun nykyään muutenkin niin huonosti, mutta oon ehkä kerran noussut antamaan ruokaa, koska kissa ei tuntiin rauhoittunut, vaikka sen nosti pois sängystä miljoona kertaa ja se oli viimeinen vaihtoehto.
Pienestä eläimestä on myös tosi hauskaa tunkea peiton alle ja alkaa näykkimään mun jalkaa.

[tiipetti]

Mä en ole ikinä ottanut tavakseni nousta sängystä ruokaa antaamaan, joten ei ole kissat edes yrittäneet.

Minäkin ajattelin aikoinaan, että opetan kissat tavoille ja näytän, kuka tässä huushollissa määrää tahdin ja kaapin paikan.
Tuloksen huomaa vilkaisemalla seinääni koristavaa James Dean -julistetta ja sen oikeanpuoleista, kynsittyä ja pureskeltua
alanurkkausta. Tai ennen niin hienoa U2-kuvaa, joka on nykyään niin kamalassa kuosissa, ettei sitä kehtaa pitää edes esillä.
Kissat tietävät, kuinka emäntä saadaan huutamaan ja heräämään, viimeistään aamuseiskalta.

Hauskintahan tässä on se, että meikäläisen kissoilla ei ole aamulla edes nälkä. Ne herättävät minut siksi, että niillä on
tylsää ja niiden kanssa pitäisi leikkiä.

Vaihtoehtona julisteen riepotteluääniin heräämiselle olisi tietysti se, että emäntä itse kasvaisi aikuiseksi ja hankkisi
julisteilleen kehykset, mutta se vaatisi liikaa ponnisteluja.

Avautumisesta kolmanteen, onko toisillakin yhtä sottaisia kissoja kuin minulla? Kun jotenkin olin saanut käsityksen, että
kissat olisivat eläimistä niistä siistimpiä, eivätkä ne mielellään tahraisi turkkiaan saati tassujaan. No, väärin olin aavistellut.
Kun näin keväällä olen kissojen kanssa ulkoillut, mokomat ovat ottaneet rapakeleistä kaiken ilon irti. Kuralätäköissä on
kiva kaivella kuoppia, ja auta armias, jos lammikot kuplivat tai pitävät muuten ihmeelliistä rutinaa. Sitten niissä kahlataan
niin, että mahakarvat viistävät kurassa. Myös lumen alta paljastuva nurmikko on jotain sellaista, johon on ihan pakko
kokeilla tassujen kaivuritoimintoja. Kaiken huipuksi Sitikka on keksinyt, että asfalttiteille kerääntyneet pöly- ja
roskahiekkakasat ovat olemassa ihan vain siksi, että niissä voi kieriä ja piehtaroida.

Onko minulla kenties viallinen pentupari, vai ajattelevatko ne, että niiden emännältä loppuu tekeminen kesken, jos ei ole siivoamista?

[Kuolo]

S, vaikka sen nosti pois sängystä miljoona kertaa

Älä nosta, vaan heitä. Tai siis tarvii nyt paikomaan ruveta, mutta semmonen reipas pyyhkäsy menee perille. Ei kissat usko jos niitä vaan nostelee, eikä ne mee rikki jos niille vähän antaa kyytiä. Riippu tosin vähän kissasta. Mein viljo ei tuu jaloilleen alas, eikä se aina pysy edes pystyssä.

[Annis]

S, vaikka sen nosti pois sängystä miljoona kertaa

Älä nosta, vaan heitä. Tai siis tarvii nyt paikomaan ruveta, mutta semmonen reipas pyyhkäsy menee perille. Ei kissat usko jos niitä vaan nostelee, eikä ne mee rikki jos niille vähän antaa kyytiä. Riippu tosin vähän kissasta. Mein viljo ei tuu jaloilleen alas, eikä se aina pysy edes pystyssä.

No niin mä heitänkin, aattelin vaan ilmasta asian vähän mukavammin

Ja kohta mä ajan mun kissat kaljuiksi jos tää karvanlähtö ei lopu. Tosin luulis, että tolla vauhdilla ne on kohta muutenkin kaljuja

[Purple]

Mä en ole ikinä ottanut tavakseni nousta sängystä ruokaa antaamaan, joten ei ole kissat edes yrittäneet.

Minäkin ajattelin aikoinaan, että opetan kissat tavoille ja näytän, kuka tässä huushollissa määrää tahdin ja kaapin paikan.
Tuloksen huomaa vilkaisemalla seinääni koristavaa James Dean -julistetta ja sen oikeanpuoleista, kynsittyä ja pureskeltua
alanurkkausta. Tai ennen niin hienoa U2-kuvaa, joka on nykyään niin kamalassa kuosissa, ettei sitä kehtaa pitää edes esillä.
Kissat tietävät, kuinka emäntä saadaan huutamaan ja heräämään, viimeistään aamuseiskalta.

Tuosta mun aiemmasta viestistä olisi tosiaan voinut kuvitella, että mulla on juttu jotenkin hanskassa. Ei se ole, paitsi yöruokinnan osalta. Ennen karvapalloa mullakin oli seinillä kuvia ilman kehyksiä ja oli kaikenlaista muutakin, jota ei enää ole. Pirulainen jopa oppi, että mikä seinällä olevista on se, jolla mut saa ylös joka kerta. Nykyään seinät ovat tyhjemmät ja sängyn vieressä on suihkupullo niitä aamuja varten, jolloin katti istuu ikkunan vierellä, osoittaa tassulla verhoja ja maukuu "nouse tai mä koitan miten paljon nää verhot kestää".

Mut ruokkimaan ei tarvi nousta.

[Kibaya]

Mä tulen vähän kertomaan teille mun Myyystä.

Myyy, Myikiskiskis, Mykkyrä, Myiski. Rakkaan lapsen monet nimet.

Myyy on ollut täällä nyt 9 kuukautta. Tullessa palleroinen oli äärettömän arka ja piileskeli ensimmäiset 2 päivää ammeen alla, kun oli niin jännää. Aika pianhan Myiki kehitti itselleen rutiinit ja systeemit ja niillä mennään edelleen.
Sillä on kolme omaa paikkaa; dvd-rivistön takunen kirjahyllyssä, keittiönpöydän yksi kulma ja mun vieressä käden ulottumattomissa. Ja kaikki nurkat - piilot.

Myyy ei tykkää tuntemattomista ihmisistä. Eikä varsinkaan sellaisista jotka huutelee sen perään . Mielenosoituksellisesti se yleensä pissaa sitten johonkin, jos on joku ärsyttävä uusi tyyppi käynyt huutelemassa. Ihan kiva!

Alkuun Myyy ei paljoa käynyt lähellä. Välillä se sai mielettömiä hellyys-kohtauksia ja kävi kiehnäämässä itseään ja sitten piti silittää, mutta kiinni sitä ei saanut. Siinä oli matolääkkeen antaminen välillä hyvinkin haasteellista, kun se luikahti aina karkuun. Nopea pirulainen se kyllä on.

Mutta siitä se sitten lähti. Pikkuhiljaa Myyy alkoi tottumaan. Se haastoi näitä Neitejä leikkiin ja sai aikaankin vähän leikkiä toisen kanssa (Nellu ei ihan vieläkään ymmärrä, vaan katsoo Myyytä "halveksuen" leikki-jutuissa). Ja sitten se tuli ekan kerran mun syliin ihan vapaaehtoisesti. Enkä mä uskaltanut edes hengittää. Nellun kanssa ne otti jonkin verran yhteen, mutta sekin loppui. Ja sitten se nukkui ekan kerran mun vieressä täysin rentona. Enkä mä taaskaan uskaltanut hengittää.

Tänä päivänä Myyy ei vieläkään tykkää jos sen nappaa kiinni. Helpompaa se on, kuin aiemmin, mutta ei niin helppoa kuin noiden Neitien nappaaminen. Myyy käy aina aamuisin puskemassa mun käsivartta vessassa ja jos nousee myös olkapäätä vasten ja repii tukasta! Myyy tulee myös öisin viereen nukkumaan. Välillä se nukkuu ihan kiinni kädessä ja välillä vähän kauempana. Me jutellaan aika paljon ja se myös vastailee mulle. Ennen se juoksi karkuun jos mä menin ohi ja nykyään vain katsoo mitä mä teen. Kun en aina edes koske siihen mennessäni ohi, joskus kyllä.

Ja yksi mistä mä olin todella otettu.
Kun mun tapana on silittää noita Neitejä kun annan aamuruuan. Ne nostaa mulle siitä hännät ja ruuan jälkeen käyvät "kiittämässä". Viime viikolla automaationa silitin myös Myytä ja sekin nosti mulle hännän! Katsoi päälle ja maukaisi! Mä olin niin otettu.

Paljon on vielä tekemistä Myyyn kanssa, mutta pohjaa alkaa jo olemaan. Se on aivan huippu-kissa, vaikka vähän viikari välillä onkin .

[Crux]

Älä nosta, vaan heitä. Tai siis tarvii nyt paikomaan ruveta, mutta semmonen reipas pyyhkäsy menee perille.

No enpä tiijä, meidän kissat on pyyhkästy pois keittiön pöydältä sen miljoona kertaa eikä ne usko sitten millään. Olen monta kertaa sanonut, että pitäisikö ostaa jotain kattikarkotetta mutta miekkonen pitää niitä humpuukina. Ja onhan se purnukka aika kalliskin (8) jos ei sitten toimikaan.

Pedrosta on muuten kuulkaas tullut ihan omituinen viime aikoina! Pedro on ollut meillä nyt vähän vajaan vuoden ja on kyllä niin tuulella käypä kissa etten ole toiseen törmännyt. Miekkonen onkin nimennyt sen sosiopaatti-Pedroksi. Useinmiten Pedroa karttaa kosketusta ja ne tilanteet missä sitä saa silittää ovat todella harvassa. Puhumattakaan siitä, että se viihtyisi sylissä. Ollessaan nukkumassa ja havahtuessaan siihen, että lähestyn, se pomppaa heti pois ettei vaan joudu silitetyksi.

Mutta arvatkaas kun viime aikoina aina nukkumaan mennessä on miltei joka ilta tapahtunut niin, että sängyn jalkopäästä on minua pitkin kävellyt eräs kissa Pedro ja tullut siihen rinnan päälle tamppaamaan ja hyrisemään. Vähän aikaa se siinä on ja sitten siirtyy miekkosen päälle tamppaamaan. Aina sitä ei saa silittää mutta useinmiten kyllä. Sama tapahtuu mikäli heitän päikkäreille tähän olkkarin sohvalle. Usein myöskin ollessani tässä sohvalla läppärillä Pedro tulee tonne toiseen päähän sohvaa ja alkaa tampata, kehrätä ja tuijottaa minua niin silmät sirrillään ettei jää kissan tunteet epäselviksi Mutta silloin sitä ei saa silittää. Jos ojennan käden ja koitan silittää niin se on soromnoo, kissa katoaa sen siliän tien. Aamuisin kissa muuten löytyy aina meidän jaloista nukkumasta, sekin on aika uusi juttu.

Bruno, että pienempi kaveri pitäisi vissiin alkaa kohta salvaamaan. Kissa pyörii välillä kuin horkassa, nuuskuttaa toisen kissan peppua ja aina silloin tällöin on pilikin esillä. Meillä nyt on harkinnassa miten tehdään, viedäänkö kissa elukkalääkärille vai suorittaako appiukko operaation. Miekkonen on sitä mieltä, että lääkärille ja minä sitä mieltä, että apen on ihan sama tehdä se, vanha konkari kun on. Entisenä sikalan pitäjänä tuhansia possuja salvannut ja kaikki kylän kissat siihen päälle. Kahtoo nyt.