Lukupiiri

[Nugat]

Kirja 4: J. W. von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset

No kyllä lopussa sitä jotenkin herkistyi. Tuli kyllä sellainen olo, vaikka loppu oli arvattavissa, että tätä ei kannata lukea depression synkimmällä hetkellä.

Ihan mukiinmenevä kirja näin loppujen lopuksi. Välillä tekstistä löytyi oikein huvittaviakin huomioita ihmisten käyttäytymisestä. Ei ihmisten peruskäyttäytyminen näytä ikinä muuttuvan, vaikka vuosisadat kuluvat.

Pistetilanne:

Nugat 4

[Lyyra]

Sinä luet ihan mahdotonta tahtia, Nugat. Mulla on edelleen kesken tuo Hemingway, josta ehkä raportoin jossain vaiheessa.
Tosin mulla taitaa mennä myös fordeiluun vähän enemmän aikaa kuin sulla.

[Nugat]

Sinä luet ihan mahdotonta tahtia, Nugat. Mulla on edelleen kesken tuo Hemingway, josta ehkä raportoin jossain vaiheessa.
Tosin mulla taitaa mennä myös fordeiluun vähän enemmän aikaa kuin sulla.

Nyt on ollut iltaisin aikaa ja vielä on jopa inspiraatiotakin. Kovin paksuja eivät lukemani kirjat ole olleet, paitsi tuo Loistava tulevaisuus.

Kovin huonosti kyllä Sadan kirjan-listassa olevia kirjoja löytyy kirjastosta. Todella outoa, kun on sentään sivistävistä kirjoista kyse.

[Purple]

Kovin huonosti kyllä Sadan kirjan-listassa olevia kirjoja löytyy kirjastosta. Todella outoa, kun on sentään sivistävistä kirjoista kyse.

Ootko sä kysellyt niitä vai vaan katsonut hyllystä? Osa noista on niin vanhoja, että luultavasti on siirretty varastoon, mutta kyllähän nyt suurin osa, jos ei kaikkikin, pitäisi kuulua kirjaston kokoelmaan.

[Nugat]

Kovin huonosti kyllä Sadan kirjan-listassa olevia kirjoja löytyy kirjastosta. Todella outoa, kun on sentään sivistävistä kirjoista kyse.

Ootko sä kysellyt niitä vai vaan katsonut hyllystä? Osa noista on niin vanhoja, että luultavasti on siirretty varastoon, mutta kyllähän nyt suurin osa, jos ei kaikkikin, pitäisi kuulua kirjaston kokoelmaan.

Kirjaston koneilta olen yleensä etsinyt. Joissain tosiaan lukee, että varastossa. Pitäisi varmaan kehdata kysellä kirjastotädeiltä.
Viime kerralla tosin hokasin fiksuna tyttönä, että kaikki kirjat eivät sijaitse aikuisten kaunokirjallisuus osastolla.

[Aurora B.]

Nuggiksella (lemppari helpottaa nimen taivuttelua ) on kyllä hurja lukutahti

No, vetäsinhän mäkin viikonloppuna 3 kirjaa, kuten ilmoitusluontoisessa kerroinkin, mutta se oli juuri sitä "roskaa", mitä ei taatusti löydy mistään pitää-lukea-jotta-olisit-sivistynyt-ihminen -listalta No, viihdyttävää ainakin. Sinänsä harmi, olisin tiukassa peesissä, jos nekin päivät olisi käyttänyt jonkun sadan listan kirjan lukemiseen

Mulla olisi Darksun postaaman listan kirjoista useampikin omassa hyllyssä odottamassa, että saan aikaiseksi lukea. Tai hyllyssä ja hyllyssä, odottelee pönden naapurin mummon saunanlauteilla, että saadaan kirjahylly kotiin ja kirjat siihen En ole jaksanut hakea sieltä mitään luettavaksi, ja uuden kodin lähettyvillä olevaa kirjastoakaan en ole muistanut/ehtinyt/etc. tutkia vielä kertaakaan. Enivei, Darksun lista oli muutenkin sellainen, että taidan seurata sitä. Jahka nyt saan aloitettua joskus. Anna Karenina mulla olisi kotona, pitäisiköhän aloittaa siitä...

[Nugat]

Pentti Haanpään Noitaympyrä on ohittanut puolivälin ja Paten aavistuksenomainen nousu tukkiporukan hierarkiassa on päättynyt.

Tämä kirja tuntuu kiinnostavammalta kuin nuo aikaisemmin lukemani. Tässä on ihan fiksuja ajatuksia ihmisistä ja yhteiskunnan varjopuolista. Nyt sitä tuntuu vaikealta kuvitella kuinka rankkaa on ollut, kun ei ole ollut töitä eikä ruokaa ja vaikka olis ollutkin töitä on ruoka vähissä. Ja kuinka sitä ei tajua jollei itse koe sitä. Patella on oikein inhimillisiä ja oikeudenmukaisia ajatuksia, kuten huomaa hänen valittaessa ihmisten ja eläinten työoloista, mutta tosiaan, eihän tuo ylinporras johdossa ymmärrä mitään kukkaroaan pidemmälle. Eivät asiat näytä muuttuneet vieläkään. Vaikka yrittää hyvää tarkoitta joutuu äkkiä itse sinne ojan pohjalle.

Lainamaassani kirjassa oli niin paljon alleviivauksia ja mystisiä merkintöjä, että tuntuu kuin koko kirja olisi alleviivattu. Eikö sitä voi merkitä mielestään tärkeitä kohtia johonkin paperille eikä mustekynällä itse kirjaa. Hei näitä lukee muutkin! Yritin kovasti pohtia vahvemmin alleviivattuja kohtia, mutta en löytänyt niistä mitään huomion arvoista. Ehkä ne oli alleviivattu juuri siksi.
-----

Olen kyllä nopea lukemaan kun sille päälle satun. Mutta enpä tiedä onko se hyvä asia, sillä kaikki asiat eivät välttämättä jää mieleen ja unohdan lukemani. Siksi on vaikea yrittää analysoida lukemaansa syvällisesti.

[Nugat]

Kirja 5: Pentti Haanpään Noitaympyrä

Nyt se on sitten luettu. Jollainlailla pidän tällaisista perus-suomiäijän-tarinoista. Tätä lukiessa oli jotenkin samanlainen olo kuin lukiessa Täällä pohjantähden alla-trilogiaa, vaikka tarinat ovat aivan erillaiset ja eri mittaluokassa. Loppu tuntui jäävän kesken. Seuraavat tekstinpätkät voivat sisältää paljastavaa materiaalia: Olisi kiinnostanut tietää, että mitä sille Patelle loppujenlopuksi kävi. Ehkä näin oli kuitenkin hyvä, kuitenkin tarina olisi jatkunut kohti kurjuutta. Onnellinen loppu olisi kyllä ollut ihastuttava, Pate kun meinasi, että on rikos siittää lisää lapsia tähän kurjaan maailmaa, mutta jos Pate olisikin löytäny itselleen naikkosen, niin kuinkas sitten olis käynyt? Tuntuu se kyllä nykyäänkin, että mitä niitä lapsia tähän maailmaan... kuitenkin masentuvat ja tekevät itsemurhia tai tekevät lisää masentuneita lapsia.

Olisi kiinnostanut tietää tarkemmin, että miten sille Lukuhullu-Täkyn kävi. Miksi se sekosi niin pahasti? Vai enkö osannut lukea rivien välistä?
--------

Nyt mulla ei ole mitään kirjoja lainassa. Kurjat tekisi edelleen mieli lukea, mutta nuo herkut ajattelin säästää kesään. Taru sormusten herrasta ei kuuluu herkku-osastoon, mutta ehkä kesemmällä jaksan keskittyä siihen niin voinhan sanoa, että on se sitten luettu.
Ensi viikon torstaina ehdin luultavasti seuraavan kerran kirjastoon.

[Nugat]

Kirja 6: Pirkko Saisio Elämänmeno

"Elämänmeno on kertomus Helsingin Kalliossa elävästä viisihenkisestä työläisperheestä ja sen vaiheista viidentoista vuoden ajalta. Perheen kohtaloita seurataan toisaalta äidin, toisaalta hänen vanhimman, avioliiton ulkopuolella syntyneen tyttärensä näkökulmasta."

Enpä muista lukeneeni kirjoja, jotka kertoisivat sodan jälkeisestä arjesta. Ilmeisesti se sisälsi ahtautta, töitä, alkoholia ja rumaa kieltä. Toisaalta olisi hauska osata puhua niin ronskisti ja kuvailevasti kuin perheen äitee. Toisaalta se tyyli puhua tuntuu kovin tutulta, ehkä olen joskus jonkun kuullut puhuvan niin.

Jos tätä kirjaa lukisi samaisella aikakaudella elänyt ihminen, hän varmasti löytäisi monia tuttuja tuotteita ja tapahtumia kirjan sivuilta.

Koska kirja kertoo perheen elämästä vain viidentoista vuoden ajan jäin lopussa miettimään tulevia tapahtumia. Jotenkin sitä soisi Marjalle hyvää tulevaisuutta ja enemmän rohkeutta ja uskoa itseensä. Kirja piti hyvin mielenkiinnon yllä, vaikka tajuntaa räjäyttävää kokemusta ei syntynyt.

Äh, kauhean vaikea kirjoittaa mitään kuvailevaa kirjasta, kun siitä on jo vallan viikko lukemisesta. Muutenkaan tämä ulosanti ei ole mitään loistavaa.

Pistetilanne:
Nugat 6
--------

Sitä kun tuntee lukemansa kirjan taustan ja historian, sitä ajattelee kyseisestä kirjasta varmasti kovin eri tavalla, kuin että ottaisi kirjan ja sen sisältämän aiheen ensimmäistä kertaa käsittelyyn. Voi jopa saada paljon enemmän irti. Koin nimittäin valaistuksen.

Katsoin viikolla Koivusalon Sibeliuksen ja sitten se kolahti. Juhani Ahon Yksin. Ensiksikin, Ahohan kuului samaan joukkoon kuin Sibelius, Gallen ja Järnefelt. Tämän siis tajusin vasta nyt! Akseli Gallen-Kallela on yksi suosikki taiteilijoistani ja hänen elämänkertojaan on tullut luettua, ja muutenkin kyseisen joukon henkilöt ovat itselleni tärkeitä. Tästä Aholle siis piste. Sitten sen hoksasin, tai elokuvassa se näytettiin vallan selvästi, että romaaniin Yksin päähenkilön hakkailun kohde oli Sibeliuksen Aino! Hyvät hyssykät! Täytyy ottaa kyseinen romaani uudestaan käsittelyyn joskus ja lukea se uusin silmin.
------

Nyt on lukuvuorossa August Strindbergin Palkkapiian poika.

[puolikarkea]

Kävin kirjastossa, jotta Nugatin ei tarvitse kilpailla pelkästään itseään vastaan.

Kirja 1: Albert Camus: Sivullinen

Kirjan päähenkilönä on nuori mies, joka suhtautuu elämään hämmentävän järkipohjaisesti, eikä juurikaan tunteile. Esimerkiksi kirjan alussa miehen osallistuessa äitinsä hautajaisiin miehen asenne on tyyni "kaikkihan me kuollaan joskus". Naapurinsa kautta mies joutuu ongelmiin ja tulee tappaneeksi toisen miehen, jonka takia päätyy oikeuden eteen.

Sivullinen oli helppoa ja nopeaa luettavaa. Sivuja ei ole kuin 160 ja on varmaan listan lyhyin kirja. Kevyt aloitus siis pisteiden keräämiseen.

Seuraavana minulla on lukuvuorossa Salingerin Sieppari ruispellossa.

Pistetilanne:
Nugat 6
puolikarkea 1

[Nugat]

Mainiota, mainiota puokkis!

Itselläni jää nyt ensimmäinen kirja toistaiseksi kesken. August Strindbergin Palkkapiian poika. Itse Johanin tarina vaikuttaisi mielenkiintoiselta, mutta siinä välissä on niin paljon toisarvoisia asioita (omasta mielestäni ja keskittymiskykyni kannalta) että lukemisvauhti on hurjat yksi sivu jokatoinen päivä.

Yritän uudestaan, jos vaikka kesällä jää työttömäksi niin silloinhan voi lukea vaikka kirjoja.

Kevyt aloitus siis pisteiden keräämiseen.

Itse vielä säästän Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään?-kirjaa. Se on varmasti mulle sopivaa luettavaa tällä hetkellä.

[puolikarkea]

Kirja 2: J.D. Salinger: Sieppari ruispellossa

Pelkäsin tämän olevan kuiva klassikko, mutta onneksi se ei ollut. Tarina vei jo ensimmäisillä sivuilla mukanaan ja teksti oli mukavan elävää. Paljon parempi lukukokemus kuin Sivullinen.

Lyhyesti voisin kuvailla juonta siten, että 16-vuotias Holden saa jälleen kerran potkut koulusta. Holden päättää tappaa aikaa kiertelemällä kotikaupunkiaan New Yorkia ja odottaa, että vanhemmat ehtivät sulatella uutista potkuista ennen kotiinpaluuta.

Pisteet:
Nugat 6
puolikarkea 2

[damn]

Meillä on kotikotona talo täynnä kirjoja kun etenkin äitini on varsinainen kirjafriikki. Viimeksi siellä käydessä ajattelin ihan huvin vuoksi vilkaista löytyisikö hyllystä kuinka paljon kirjoja Sadan kirjan-listasta. Ja niitä löytyi ihan nopealla vilkaisullakin ainakin parikymmentä, joten mukaan lähtiessä otin mukaani ison kasan kirjoja. Kunhan kesäloma alkaa niin alan lukea niitä .

[Pascal Lemoix]

Nyt on luettu Bulgatovin Saatana saapuu Moskovaan (Mestari ja Margarita). Alku oli mielenkiintoinen ja pitkälle luin kiinnostuneena, mutta jossain vaiheessa juutuin kiinni ja teoksen loppuosan selvitin vasta nyt. Hahmojen runsas lukumäärä koettelee jonkin verran lukijaa, mutta toisaalta pidän venäläisestä perusteellisuudesta ja siitä, ettei sivuhahmojakaan heitetä syrjään tuosta noin vain.

Sankari astuu kuvaan vasta yli 150 sivun jälkeen ja naispääosa vähän sitäkin myöhemmin (n. 500-sivuinen teos yhteensä). Teoksen varsinainen tarinalinja kulkee Moskovassa, jossa alkaa tapahtua outoja omituisen Wolandin ilmestyttyä kaupunkiin. Hän kertoo varsin pitkän tarinan Pontius Pilatuksesta, joka on sitten keskeinen sivukertomus. Näin ollen teoksen kokonaishahmo syntyy näistä kahdesta tasosta. Edelleen myöhemmin tarinaan liittyy uni- ja fantasiajaksoja.

Teoksesta voisi sanoa: "Ei tosikoille." Toisin sanoen henkilöt, jotka haluavat lukea nimenomaan reaalimaailman tapahtumista, eivät tästä teoksesta todennäköisesti juurikaan pidä. Kuitenkin teksti on mielestäni yleisesti ottaen mukavaa luettavaa. Humoristisempi kuin odotin.

Pisteet:

Nugat 6
puolikarkea 2
Pascal Lemoix 1

[Pascal Lemoix]

Ei kaikilla listoilla ole, mutta tulipahan luettua yksi klassikko lisää: Emily Brontë: Humiseva harju.

Itse asiassa käsitykseni teoksesta oli aika virheellinen, mikä ehkä liittyy jo nimeenkin. Ajattelin, että se on romanttista hömppää, mutta mitä vielä: täynnä vihaa ja julmuutta, vaikka rakkauskin hieman pilkahtelee. Alkusivujen henkilökartta tarjoilee mehevät spoilerit Vilkuilin sitä hyvin varovaisesti.

Teoksessa on nähtävillä sukuromaanien tapaan ulottuvuuksia useamman sukupolven ajalta. Teoksen keskeisimmät henkilöt kuvataan lapsuudesta asti siihen, kun he ovat autuaammilla (?) mailla.

Lukukokemusta sävytti ensin hienoksenomainen sekavuus, sitten teos lähtee aaltoliikkeeseen, jossa onnet ja onnettomuudet seuraavat toisiaan. Ensin lukijalle väläytetään nykytilanne, sitten perataan juuret ja lopuksi vilautetaan vähän tulevaa. Aika ajoin tukahdutti suuri tuskan ja vihan määrä. Onnellisiakin kohtauksia sävyttää varma tieto käänteestä uusiin synkkyyksiin. Mielenkiintoinen teos kaiken kaikkiaan ja tekisi mieli nähdä joku monista teokseen pohjautuvista elokuvasovituksista.

Pisteet:

Nugat 6
puolikarkea 2
Pascal Lemoix 2

[Suvi]

Ei kaikilla listoilla ole, mutta tulipahan luettua yksi klassikko lisää: Emily Brontë: Humiseva harju.

Itse asiassa käsitykseni teoksesta oli aika virheellinen, mikä ehkä liittyy jo nimeenkin. Ajattelin, että se on romanttista hömppää,

Minulla on ihan samanlainen ennakkokäsitys ko. kirjasta. (Ja varmaan monella muullakin.) Sitä paitsi päässä alkaa aina soida Kate Bushin biisi Wuthering Heights, kun katson kirjaa, joka odottaa minulla luettavien pinossa. No joo, ostin tämän jo kuukausia sitten, mutta en ole vielä aloittanut. Täytyy saada muut pois alta ensin.

Aloin mietiskelemään, että montakohan suomennosta tästä teoksesta on nykyisin oikein liikkeellä? Kun olin ostanut oman versioni, niin sain kuulla, että lähiaikoina oli ilmestynyt jo kaksi uutta suomennosta. Mietinpähän vain.

[Pascal Lemoix]

Tämä minun lukemani versio on vuodelta 1985 ja suomentajana on Kaarina Ruohtula. Kyseessä on ilmeisesti toinen käännös.

Minua ehkä hieman häiritsi, että alkuvaiheessa tuli mieleen Heathcliffistä ja Haretonista seuraava kuva:

[Suvi]

Ai niin ja sitten minulla pyörii se yksi Monty Pythonin sketsi päässä:
http://www.youtube.com/watch?v=kqiUGjghlzU&feature=fvst

[Maija]

Saanko minäki pointsin Humisevan harjun lukemisesta? Juuri sain päätökseen ja, oi, tykkäsin. Tarina imaisi mukaansa jo ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Alkutilanne ja Humisevan harjun väen suhteet toisiinsa tuntuivat tosiaan hieman sekavilta, mutta se vain herätti mielenkiinnon heidän taustojaan kohtaan. Hienosti rakennettu, kiehtova tarina. Suosittelen.

Seuraavana vuorossa Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo.

Pisteet:

Nugat 6
puolikarkea 2
Pascal Lemoix 2
Maija 1

[Pascal Lemoix]

Peesaan Maijaa ja otan saman kuin hän. Jos vaikka joku ajatus olisi vaihtaakin sitten.

[puolikarkea]

Kolmantena kirjana tuli luettua

Gustave Flaubert: Rouva Bovary

Voi jospa olisin miettinyt enemmän Nugatin kommenttia, kun punnitsin tätä kirjaa kädessäni miettien lainatako vai ei. En jaksanut lukea kuin muutaman sivun kerrallaan, sillä kerronta oli pitkäveteistä. Kovasti haaveiltiin ja, oh, joskus jopa suuteloitiin lehtimajan varjossa, mutta siinäpä ne kirjan tapahtumat oikeastaan olikin. Tätä ei tarvitse toista kertaa lainata.

Nyt on menossa Dickensin Loistava tulevaisuus ja se vaikuttaa varsin hyvältä teokselta.

Pisteet:

Nugat 6
puolikarkea 3
Pascal Lemoix 2
Maija 1

[L-S]

Joillakin (erit. Nugat'lla) on ihailtavan nopea lukutahti. Itse luen kaiken aikaa, mutta ilmeisesti vain työkirjallisuutta, koska omat lukutilastoni kaunistuvat hitaasti. Pitäisi myös ehtiä jotain sinänsä tarpeetonta mutta lukuhorisontteja avartavaa, koska eihän tästä muuten mitään tule, joten lainasin Putkinotkon. Näyttää olevan listallakin, joten huomio sopinee tähän ketjuun, vaikka en ole kyllä vielä läheskään pistettä ansainnut.

Toisaalta mietin, olisiko tämän pitänyt olla se kesä, jolloin luetaan Alastalon salissa, mutta ei nyt ainakaan vielä.

Lisäksi luin taannoin Hemingwayn kertomuksia, mutta en saa pistettä, koska en ehtinyt enkä jaksanut läheskään kaikkia. Hemingwayn tyyli käy selväksi jo muutamasta. Hemingway on pinnalta yksinkertainen, mutta kaikki ikään kuin merkitsee. Suhde ympäristöön ja suhde itseen kietoutuvat yhteen, suo on petollinen ja sinne sodassa kärsinyt mieli saattaa hukkua, jos sinne menee. Ja jonkun on annettava sinulle ensimmäinen (metsästys)aseesi ja tilaisuus ampua.

Humisevasta harjusta on muuten olemassa ilmeisesti ainakin viisi suomennosta, joista ovat olleet vastuussa Martta Räsänen (1927), Helka Varho (1947), Kaarina Ruohtula (1976?), Eila Pennanen (1991?) ja uusimpana Juhani Lindholm (2001). Melko harvinainen tapaus, että näinkin monesti on tehty, ja ainakin Pennasta ja Lindholmia on ollut liikkeellä uusina painoksina yhtä aikaakin.

[elegia]

Luinpa minäkin tässä yhden klassikon, jolla voin osallistua kilpaan.

Ilmari Kianto: Punainen viiva
Riimikästä rämeproosaa ensimmäisten vaalien ajalta. Kiannon tyyli kirjoittaa on selkeä ja jouhevasti etenevä. Tekstissä on paljon allegorioita ja vanhahtavaa kieltä sekä murretta. Tarinan kaari on mielenkiintoinen: alussa esitellään metsänkuningasta, jonka jälkeen näyttämölle tuodaan kirjan päähenkilöt Topi Romppainen vaimoineen ja lapsineen, jotka elää kituuttavat mökissään. Sitten tulee "soli-sali-rattien" lupaus paremmasta huomisesta ja lopulta vaalit. Kirjan pääpointtina tuntuu kuitenkin olevan kysymys, kuinka paljon tavallinen tallaaja lopulta pystyy vaikuttamaan elämäänsä ja kohtaloonsa, minkä sitten huomaa tarinan lopetuksestakin.

Teos oli suhteellisen lyhyt noin muihin klassikoihin verrattuna ja mukava lukea. Tykkäsin.

Pisteet:

Nugat 6
puolikarkea 3
Pascal Lemoix 2
Maija 1
elegia 1

[Lyyra]

Mulla on edelleen kesken se maaliskuussa aloittamani Hemingwayn First 49 Stories. Ja Hemingway on mun lempikirjailija.
Tää mun lukuinto on kyllä jotain aivan käsittämätöntä. Toivotaan, että innostun ja kunnostaudun vuoden jälkimmäisellä puoliskolla.

Jos luen Kilimanjaron lumet uudestaan ja uudestaan 49 kertaa, niin lasketaanko sitten koko kirja luetuksi?

[Kumkvatti]

Sain vihdoin ja viimein Sinuhe egyptiläisen luettua loppuun. Ihan mielenkiintoinen tarina ja kohtalaisen sujuvasti luettavaa kieltä, mutta luin suurimman osan teosta pienissä pätkissä harvakseltaan, joten keskittyminen ei oikein pysynyt yllä.

Seuraavaksi vuorossa jotain vähän kevyempää, Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut, joka näköjään löytyy myös listalta (vanhalla nimellä kylläkin).

Pisteet:

Nugat 6
puolikarkea 3
Pascal Lemoix 2
Maija 1
elegia 1
Kumkvatti 1