Ilmotusta

[Outolintu]

Norjassa on pyhä jo tänään. Ja tietysti kaupat kiinni. Kaksi pitkää päivää pitäisi kehittää jotain tekemistä, kun kaikki ovat joko matkustaneet muualle tai saaneet vieraita kotiinsa. Viintä kävin ostamassa, mutta ensimmäinen pullo on jo melkein tyhjä, eikä lisää saa ennen tiistaita. Jos selviäisi näistä kahdesta päivästä, niin pääsisi sitten työskentelemään 258% teholla lauantaina. Näkeepähän ainakin ihmisiä. Sen jälkeen taas kaksi pitkää päivää, joista pitäisi jaksaa yli. Kuinka surullista on se? Tänään olis sellainen fiilis, että ihan mielelläni voisin käydä töissä tekemässä vaikka inventaariota. Tai paperihommia.

Kotona en jaksa mitään, ylläri. Meinasin, ettei täällä kuitenkaan kukaan koskaan käy, ihan hyvin voi pyykit odottaa telineessä keskellä olkkaria vielä pari päivää. Sitten muistin, että saatanhan mä joskus taas pyytää jonkun ventovieraan kadulta käyttämään nettiä. Joku poika oli eksyksissä ja tuli tuossa ulko-ovella kysymään tietä. Tunnen vissiin neljä katua koko kylästä, joten ei musta paljoa apua ollut. Ajattelin kuitenkin, että kämpässä olisi käytössä internet, joten tulkoot katsomaan karttaa. Tietenkään netti ei sitten toiminut, mutta kiitin onneani, ettei lattioilla ollut epämääräisiä vaatekasoja ja tiskit pursunneet pitkin pöytiä. Ei tullut mokoma edes jälkikäteen kiittämään, vaikka tiesi missä asun.



Outolintu - jännittävää elämää jo vuodesta 1985

[Nugat]

Tiedättekös, kun on sellaista desinfiointiainetta jota ainakin eläinten leikkauksissa käytetään? Sellainen inhottava pistävä haju?

Paikallisella bussiasemalla haisi aivan siltä. Yritin varovasti pälyillä ihmisiä, että kuka näyttäisi leikkauspöydältä nousseelta, mutta en havainnut ketään. Inhoan sitä hajua. Se haju on nyt takertunut poskionteloihini ja kohta on kyllä nenähuuhtelun paikka. Kaikki maistuukin ihan pahalta, kun on tuollainen haju nenässä.

[Lyyra]

Oonkin miettinyt, että missä se Outolintu luurailee. Kiva kun näyttäydyt aina välillä.

[Outolintu]

Lyyra Mulla vaan ei ole oikein mitään annettavaa tänne. Yritän aktivoitua hieman ja tulla raportoimaan aina silloin tällöin. Tästä mun aktiivisesta elämästäni, jonka kohokohtia on aamulla miettiä, miten tänään särkee. :mummo:

[Suvi]

Yritän aktivoitua hieman ja tulla raportoimaan aina silloin tällöin.

Yritä ihmeessä!

[Pascal Lemoix]

Kyllä mäkin mietin tässä viikolla, että mitäköhän Outolinnulle kuuluu. Hyvä tietää.

Toinen vastaava olisi Kumkvatti, jota ei ole vähään aikaan näkynyt.

[Suvi]

Kumkvatti oli ilmaritsätissä jokunen päivä sitten. Oli lähdössä ilmeisesti reissuun.

[marenkienkeli]

Tuskainen matka oli Helsingistä kotikotiin. Muistin taas, kuinka paljon inhoankaan ihmisiä, jotka lässyttävät vauvoille. (Asiasta piti heti avautua myös äidille.) Kyseessä oli siis vauva ja sen vanhemmat. Vauva ääntelehti jotain "Namnammanam" tapaista. Isä alkaa toistelemaan sitä lässyttäen ja sanoo: "Joo, voi voi. Kauan oot jo niin sanonut ja vieläkään et ole saanut ruokaa. Joo. Kohta äiti antaa sulle ruokaa...lässynlässynlää." Ja äiti on samanlainen lässyttäjä. Jotain eläin kirjaa luki lässyttäen kakaralleen ja lauloi lässyttäen: "Ihhahhaa, ihhahhaa. Hepohirnahtaa-aa..." Jossain vaiheessa meinas savua nousta korvista ja teki mieli jo avautua asiasta vauvan vanhemmille. Siis haluaako ne, että lapsi oppii puhumaan lässyttäen.

Mutta ihanaa olla taas kotikotona. Varsinkin, kun on tällainen vähän pidempi loma.

[@gen.fi]

Kumkvatti oli ilmaritsätissä jokunen päivä sitten. Oli lähdössä ilmeisesti reissuun.

Juu kumkvatti kävi valittelemassa työkiireitä ja oli lähössä Japaniin matkalle.
Mä en ala

[damn]

Huomenta.
Outo aamu, heräsin jo seitsemän jälkeen enkä saanut enää unta. Kaltaiselleni aamu-uniselle ihmisille tämä ei ole ollenkaan normaalia.
Tulin eilen kotikotiin ja olen täällä joko lauantaihin tai sunnuntaihin(riippuen fiiliksestä ja mahdollisesta matkaseurasta takas kotiin mentäessä). Pitäisi kai olla sunnuntaihin asti niin kerkeisi nähdä kaikkia kavereita ja kauempana asuva siskokin tulee ilmeisesti miehensä kanssa täällä käymään.
Tänään pitäisi mennä Miehen luo(tai siis sen kotikotiin, koska sekin on täältä kotoisin), kun siellä on illanistujaiset. Äh, hävettää taas jo etukäteen nähdä sen vanhemmat, kun tuntuu etten ikinä oo kovin edustava käydessäni siellä. Mutta muuten on kiva mennä sinne, koska sinne tulee tosi mukavaa porukkaa. Hiukan huono omatunto tulee vaan minun omien kavereiden takia, kun niitäkin olisi kiva nähdä, mutta on vaikea yhdistää näitä molempia näkemisiä, kun ne on niin eri porukkaa. Vaikka samasta pienestä kaupungista ollaan kotoisin, niin minun kaverit ei tunne noita tyyppejä, koska Mies kavereineen on minua useita vuosia vanhempi. Itse taas alunperin ajauduin tuohon vanhemman porukan seuraan siskoni kautta. Jos molempia kaveriporukoita yrittäisin nähdä, niin joutuisin ikävästi palloilemaan kahden eri paikan väliä, joten täytyy suosiolla jättää eri päivälle minun ystävien näkeminen.
Olisi jo ilta .

Muoks. Ei muuten kannata ihmetellä miksi viesteissäni on tavallistakin enemmän kirjoitusvirheitä... En ole äkillisesti menettänyt kirjoitustaitoani, vaan porukoiden kone on jotenkin outo. Nyt kun on tottunut lähinnä omalla koneella kirjoittamaan, niin tällä kirjoittaminen on yhtä tuskaa. Tuntuu että puolet kirjaimista jää jotenkin puolitiehen ja saan jatkuvasti olla korjaamassa virheitä.

[elegia]

Huomenta!
Jännä olo, kun ei oikein tiedä mikä päivä tänään oikeasti on. Ei tunnu oikein perjantailtakaan.

Täällä on satanut lunta, oikein kunnolla. Kivasti tuli sitten takatalvi.
Mun pitäisi raataa seminaarityötä oikein urakalla, mutta en saa siihen oikein mitään otetta. Turhauttaa vaan ja suhtaudun omaan aiheeseeni todella väheksyen, ihan niinkuin siitä mitään mestariteosta tai huippututkimusta saisi. Siitä on vissiin sanottu kaikki jo aiemminkin. Yhh.
Kotikotiin maallekin on vähän ikävä, en ole siellä ehtinyt käydä ikuisuuksiin. Enkä ehdi nytkään, vaikka olisi pidemmät vapaat. Kurjaa.

[Emeritus]

Tuskainen matka oli Helsingistä kotikotiin. Muistin taas, kuinka paljon inhoankaan ihmisiä, jotka lässyttävät vauvoille. (Asiasta piti heti avautua myös äidille.) Kyseessä oli siis vauva ja sen vanhemmat. Vauva ääntelehti jotain "Namnammanam" tapaista. Isä alkaa toistelemaan sitä lässyttäen ja sanoo: "Joo, voi voi. Kauan oot jo niin sanonut ja vieläkään et ole saanut ruokaa. Joo. Kohta äiti antaa sulle ruokaa...lässynlässynlää." Ja äiti on samanlainen lässyttäjä. Jotain eläin kirjaa luki lässyttäen kakaralleen ja lauloi lässyttäen: "Ihhahhaa, ihhahhaa. Hepohirnahtaa-aa..." Jossain vaiheessa meinas savua nousta korvista ja teki mieli jo avautua asiasta vauvan vanhemmille. Siis haluaako ne, että lapsi oppii puhumaan lässyttäen.

Mutta ihanaa olla taas kotikotona. Varsinkin, kun on tällainen vähän pidempi loma.

Esim. koirille voi ja pitääkin aina välistä lässyttää (ja pörryyttä korvista, jne), mutta mukuloista sentään kasvaa tulevia enemmän tai vähemmän rehellisiä veronmaksajia. Jos sitä kuulee pelkkää lässytystä, miten mahtaa kielen oppimisen kanssa olla?
Ei kai sentään siinä niin voisi päästä käymään että vanhemmille jäisi jotenkin puolivahingossa lässytysmoodi päälle vaikka lapsi kasvaisi. Sitten viimeistään päiväkodissa keräisi ei-toivottua huomiota lässy-suomellaan...

Tuosta tulikin mieleen toinen läheltä liippaava juttu, mitä en ole täysin käsittänyt:
Miksi jotkut vanhemmat lapsille puhuessaan eivät puhu itsestään minänä, vaan isinä/äitinä/minänytkeksivät? Jonkunlaista auktoriteettia ja ulkopuolella seisovan suuremman entiteetin hahmoa siinä kai pyritään rakentamaan? Jotenkin alentuvalta tuntuu moinen, ikäänkuin lapsi ei käsittäisi missä mennään jos vanhemmant puhuisivat itsestään minänä.
Usein tämä ilmiö tuntuu kulkevan käsi kädessä sen kanssa, että kaikki tuntemattomat miehet ovat puheessaa setiä, ja naiset tätejä.

[heartless]

Jos minäkin sitten ilmoittaisin jotakin. Että elossa ollaan. Majailen tällä hetkellä heilan luona kun omassa rapussa tehdään remonttia. Onneksi ei koske omaa kämppää, mutta kyllä se silti jonkin verran hankaloittaisi omaa eloa.

Työpaikalla ilmoitettiin yt-neuvotteluista, mutta niiden ei pitäisi koskea mua. Epäilen kyllä tuota, sillä vielä kuukausi sitten meille ilmoitettiin että ei huolta, meillä kyllä riittää hommia. Ja kyllä kait hommia edelleen riittäisi, mutta väkeä irtisanotaan varmuuden vuoksi.

Ei kait tässä ihmeempiä, uusia viestejä täällä ainaskin on ihan hirmusti. Ehtis vielä jossain välissä lukeakin ne.

[Fantsu]

...

Voiettä mitä se nyt silleen... *kutittaa* No hymyile vähän Fantsu-tädille, hymyile... Tuitui, kutikuti. Mushimushimushi... *pöristää masua*

Kröhöm. Oman kokemukseni mukaan (DINK, 4 kummilasta) pienet lapset pitävät siitä, että heidän kanssaan kommunikoidaan jollain iloisella ja ilmeikkäällä tavalla. Mitä hassumpi naama ja äänensävy, sitä paremmin vaavi viihtyy. Se on ihan sama, mitä sillä hassulla äänellä jutellaan. Vaikka luettaisiin talousuutisia tai sovittaisiin äipän kanssa asumuserosta, aina vain naurattaa. Elämän alkutaipaleella ne tarpeet ovat niin pienet. Riittää, että on kuivaa alla, napa täynnä ja viihdettä. Tai oikeastaan nuo sopivat myös elämän seuraaviinkin vaiheisiin... Tällainen lähtö on ollut meistä varmaan yli puolella ja silti ollaan kehitytty suht'koht' normaaleiksi. Ei siitä siis kovin paljon haittaa voi olla.

Äiti ja Isi-aiheeseen en osaa keksiä sen parempaa teoriaa kuin Emeritus tuossa yllä. Luulen, että vanhemmilla jää usein vähän levy päälle. Kun lapselle sanotaan "Kysy Isiltä, jos se lähtis ulos" niin helposti jatketaan "..., kun Äiti ei nyt oikein jaksa". Ei sitä varmaan kovin paljon ajatella.

Parempi kuitenkin, että kotona ylipäätään käytetään niitä Isä/Äiti-sanoja. On mielestäni ihan outoa, jos ipana puhuu omista vanhemmistaan Raijaleenana ja Mattipetterinä...

[Shay]

Oli tämän perseestä olleen päivän lopuksi mukava hoksata, että kaikki ihmiset tässä maailmassa
eivät joko vihaa mua tai pidä mua yhdentekevänä. Sain sähköpostia siltä, jonka luulin minut jo
niin monta kertaa hylänneen. Ja ne, joiden en minua ikinä ajatellut hylkäävän pitävät
edelleen hiljaisuutta yllä.

Mulla on teitäkin ikävä. Oon ihan pihalla, kun en kerkeä lukea viestejä kunnolla...

[Nugat]

Se on jännittävää kuinka voi tulla ikävä ihmisiä, joita ei oikeastaan edes tunne. Mutta välillä on sellainen hassu olo, että mitähän niille keijoille ny kuuluu...

Kevään koittaessa tulee älytön vaellusvietti. Nimittain omassa pihapiirissä. Koirat jaksoivat hetken seurata perässä kun emäntä pyörii vailla päämäärää ja jää tarkastelemaan kaikenmaailman käpyjä ja muurahasikasoja. Lopulta ne luovuttivat ja jäivät keskelle pihaa istumaan.

Muuten koko päivä on mennyt opinnäytetyön parissa. Raporttia olen kirjoitellut ja kaikki tähän mennessä tapahtuneet asiat on kirjattu, mutta englanninkielinen tiivistelmä tuottaa päänvaivaa. Olen niin puupää lauseiden muodostamisessa, että masentaa ajatellakkin kuinka monta vuotta sitä on englantia tullut opiskeltua.

[Dnd]

Oli tämän perseestä olleen päivän lopuksi mukava hoksata, että kaikki ihmiset tässä maailmassa
eivät joko vihaa mua tai pidä mua yhdentekevänä.

Mulla on teitäkin ikävä. Oon ihan pihalla, kun en kerkeä lukea viestejä kunnolla...

Et sie oo mikään yhdentekevä.

Hassua on kieltämättä se, että forden aktiiviporukka tuntuu ihan tutuille, vaikkei ole koskaan ketään edes nähnyt.

[marenkienkeli]

Kröhöm. Oman kokemukseni mukaan (DINK, 4 kummilasta) pienet lapset pitävät siitä, että heidän kanssaan kommunikoidaan jollain iloisella ja ilmeikkäällä tavalla. Mitä hassumpi naama ja äänensävy, sitä paremmin vaavi viihtyy. Se on ihan sama, mitä sillä hassulla äänellä jutellaan. Vaikka luettaisiin talousuutisia tai sovittaisiin äipän kanssa asumuserosta, aina vain naurattaa. Elämän alkutaipaleella ne tarpeet ovat niin pienet. Riittää, että on kuivaa alla, napa täynnä ja viihdettä. Tai oikeastaan nuo sopivat myös elämän seuraaviinkin vaiheisiin... Tällainen lähtö on ollut meistä varmaan yli puolella ja silti ollaan kehitytty suht'koht' normaaleiksi. Ei siitä siis kovin paljon haittaa voi olla.

Lässytys on ajoittain ihan ok, mutta jos se on jatkuvaa, en vain voi ymmärtää sitä. Kaiken lisäksi matkan aikana lässytys jatkuu yhteen menoon yli pari tuntia, joten... En vain kestä sellaista. Ehkä olen tämän asian suhteen aika herkkähipiäinen, mutta ei voi mitään. Kun ärsyttää niin ärsyttää niin ärsyttää.

Mulla on teitäkin ikävä.

Mullakin on välillä käynyt mielessä, että mitäköhän sulle (ja monelle muulle keijolle, joiden juttuja on tottunut lukemaan,) kuuluu.

Hassua on kieltämättä se, että forden aktiiviporukka tuntuu ihan tutuille, vaikkei ole koskaan ketään edes nähnyt.

Tää on aivan totta. Muutaman keijon olen tavannutkin, mutta myös monet sellaiset, joita en ole koskaan tavannut tuntuvat tutuilta. Ajoittain mietin, mitäköhän sillekin tyypille kuuluu. Onkohan sillä kaikki kunnossa, kun se ei ole aikoihin käynyt täällä? Toivottavasti mitään pahaa ei ole tapahtunut. jne. Ja ihmissuhde-ketjuun olen aivan koukussa. Välillä tuntuu, kuin lukisi ystävien kuulumisia ja on ollut melkein tippa linssissä, kun on ollut niin iloinen toisten puolesta.

[Dnd]

Tultiin juuri Morning thunderin keikalta, jossa olin kuskina. Paikallinen bändi soitti covereita mm. Deep purplelta, Diolta ja Nazarethilta. Hyvin vetivät.

[Suvi]

Hassua on kieltämättä se, että forden aktiiviporukka tuntuu ihan tutuille, vaikkei ole koskaan ketään edes nähnyt.

Tää on aivan totta. Muutaman keijon olen tavannutkin, mutta myös monet sellaiset, joita en ole koskaan tavannut tuntuvat tutuilta. Ajoittain mietin, mitäköhän sillekin tyypille kuuluu. Onkohan sillä kaikki kunnossa, kun se ei ole aikoihin käynyt täällä? Toivottavasti mitään pahaa ei ole tapahtunut. jne.

Sama täällä.

Nukuin varmaan kymmenen tunnin yöunet. On vähän -olo. Eilen illalla ajattelin juoda yhden siiderin, mutta matkalla kotiin vanhempien luota iski hirveä päänsärky. Ilta menikin siinä, että otin Buranan ja menin nukkumaan. Näin hurjaa täällä.

Ulkona näyttää olevan ihana ilma. Kohta ulos.

[Kati]

Tuosta tulikin mieleen toinen läheltä liippaava juttu, mitä en ole täysin käsittänyt:
Miksi jotkut vanhemmat lapsille puhuessaan eivät puhu itsestään minänä, vaan isinä/äitinä/minänytkeksivät? Jonkunlaista auktoriteettia ja ulkopuolella seisovan suuremman entiteetin hahmoa siinä kai pyritään rakentamaan? Jotenkin alentuvalta tuntuu moinen, ikäänkuin lapsi ei käsittäisi missä mennään jos vanhemmant puhuisivat itsestään minänä.
Usein tämä ilmiö tuntuu kulkevan käsi kädessä sen kanssa, että kaikki tuntemattomat miehet ovat puheessaa setiä, ja naiset tätejä.

Minä ajattelen, että minä on paljon itsekeskeisempi kuin äiti. Kun puhun lapselle, kyse ei ole minusta, vaan siitä mitä tarjoan hänelle. Siksi äiti, ei minä.
Sitä paitsi äidin - ja isän, yleensäkin vanhempien - kuuluukin olla lapselle iso entiteetti (jos sitä sanaa nyt haluaa käyttää), sillä alussa he ovat lapsen koko maailma. Kyse on lapsen perusturvallisuudesta.

Setä ja täti kaikista sedistä ja tädeistä tulee luontevasti siksi, että lapsen maailma hahmottuu kokonaisuuksista. On yö ja on päivä, on sisällä olo ja ulkona olo. Elämän alkutaival ei pidä sisällään mitään hienosäätöjä, vaan perustiloja. Ja kun niillä liikkeelle lähdetään, vasta sitten se levy jää aikuisilla päälle.

Ei sitä ajattele, se äiti tuli suusta ihan luonnostaan. Itse juttelin jo vatsaan äitinä, en minänä. Kokemuksesta tiedän, että kyllä kaikkein kamalimman kuuloista on kun ei käytä minää tai edes sitä äitiä, vaan omaa etunimeään. "Kati antaa nyt vähän maitoa." Se se vasta itsestä numeron ja suuren entiteetin tekemistä onkin.

Fantsun toteamus siitä, että ihan sama mitä lapselle puhutaan kun se vain tulee tietyllä sävyllä, pitää kutinsa. Johan se opittiin Kolme miestä ja baby -elokuvasta, jossa Tom Selleck luki lempeällä äänellä viiksi väristen nyrkkeilyottelun kulkua tyytyväiselle vauvalle.

Ei muuta ilmoitettavaa. Pää on pehmennyt. Lapsi on rakas!

[Nugat]

Ulkona on niin ihana keväinen ilma että aaaaaaaarrr!



Vähänkö mie menisin sekasi, ku joskus mulla on se pieni vanha kartano ja oma iso piha jossa voisi jo alkaa touhuamaan! Ja kopukoita, joiden kanssa voisi tietenkin käyskennellä, mutta mikä parasta, niistä saisi mainiota sontaa kukille.

Kevää-ää-ääät!

[Purple]

Äidistä, isästä ja persoonapronomineista. Mitään faktatietoa mulla ei oo mutta oletan, että ihan pieni lapsi ei edes heti tajua esim. sanaa minä, että jos äiti sanoo minä, niin se tarkoittaa äitiä, mutta jos itse sanon minä, niin tarkoitankin itseäni, vaikka sana on sama. Useinhan muksut käyttää itsestäänkin omaa nimeään. Kun on ensin sanottu että laita Lassi sukat jalkaan niin Lassi laittaessaan sukat jalkaan sanoo "Lassi laittaa sukat jalkaan", eikä "minä laitan sukat jalkaan". Eihän sana äitikään tarkoita pienelle yhtä yleistä sanaa kuin aikuiselle, sehän on oma äiti ja oman äidin nimi. Veljen muksua kun pienenä pyydettiin luettelemaan oma ja sisarusten yms. nimiä, vanhempiin tullessa vastaus oli Äiti Purplela ja Isä Purplela. Kun pyydettiin tarkennusta että niin mutta mitkä niitten etunimet on, lapsi katsoi ihmeissään. Niin, niitten nimethän tietysti on Äiti ja Isä kun niin on aina sanottu.

Tädittelystä ja sedättelystä, se on tavallaan hauskaa, miten moni tuntuu pikkuisen närkästyvän, jos täditellään/sedätellään. Että en kai mä nyt vielä niin vanha ole, että tuntemattoman tarvii lapselleen mua tädiksi kutsua. Ehkä kyse ei ookkaan minusta, vaan siitä muksusta. Kuten Kati sanoikin, ei vielä ole mitään hienosäätöjä. Aikuiset naiset on tätejä ja aikuiset miehet setiä. Mitäs muutakaan ne olisi? Vaikka 19-vuotias kassaneiti mielestään onkin tyttö eikä täti, sen kolmivuotiaan mielestä tytöt on yhtä pieniä kuin sekin, ja 19-vuotias on ihan sama kuin vaikka 49-vuotias. Täti on täti.

Parempi kuitenkin, että kotona ylipäätään käytetään niitä Isä/Äiti-sanoja. On mielestäni ihan outoa, jos ipana puhuu omista vanhemmistaan Raijaleenana ja Mattipetterinä...

Aamen. Mä en ikimaailmassa olisi pienenä osannut sanoa vanhempiani etunimillä, enkä osaisi vieläkään. Jotenkin se tuntuisi jopa loukkaavalta heitä kohtaan.

Pääsiäinen on kiva pyhä. Eilen oli perjantai, joka oli vähän kuin lauantai, joten tää päivä ois melkein kuin sunnuntai, mutta onkin lauantai, joka on tavallaan kuin perjantai, kun huomenna on sunnuntai, joka onkin kuin lauantai, koska maanantai on ihan kuin sunnuntai. Eilen hengailin äitin ja siskon ja veljen ja muksujen kanssa ja tänään mietin josko jaksaisin käväistä jossain ja seuraaville päiville ei olekaan muuta kuin olemista suunnitteilla. Trulleille varasin pussillisen suklaapatukoita, mutta ne ainoat, jotka kävi ovella, kävi niin varhain etten jaksanut mennä ovelle suoraan unesta. Nyt on ehkä ihan pakko syödä suklaata ite. Kamalaa.

[Kaarina]

En muistanutkaan että Huapaves on niinkin sivistyksen keskellä että täällä on kolmekee verkko *surf-surf*

No joo, mokkulan toimiminen oli iloinen yllätys pääsiäislomalaiselle. Siistiä

[Nugat]

*jatko hehkutusta keväisestä säästä*