Hmp. Tuntuu aivan hömelöltä, että huomennakin on vapaata. Taitaa olla lääkitys kohdallaan, kun kolme päivää ovat riittäneet.

Olisi niin älytön into mennä kouluun opinnäytetyön pariin. Tässä parina päivän on tullut otettua etäisyyttä asiaan ja funtsittua toimintasuunnitelmaa. Toimintasuunnitelmani on että kimppuun vain!
Tänään noustessani autoon repesi farkkujen toinen lahje.

Mulla tuppaa farkkujen haaraväli kulumaan nopeassa tahdissa ja jälleen repeäminen yllätti. Nyt siis näin laajassa mittakaavassa. Mutta siitä sainkin idean. Farkkujen perseosa on niin istuva, että ei millään hotsittaisi heittää poiskaan, joten saumat auki ja hameen tekoon.

Seurasi sarja leikkauksia kun pätkin lahkeet sopivaan mittaan. Olin vielä niin reipas, että kaappien kätköistä löysin lisäkangasta farkkukankaan jatkoksi. Sitten mä vasta muistin, että enhän mä osaa tehdä tälläistä.

Kutominen on vielä mun juttu, mutta kankaiden käsittely menee jo aivan ylitse. Jaksoin kuitenkin asetella lisäpalat paikoilleen nuppineuloilla ja nyt odotankin, että josko saisin apujoukkion tekemään työni loppuun. Onneksi suvussa on ompelija.

Yleensä on nuo farkkujen haarukset tullu korjattua ja vahvistettua, mutta tuppaa se korjaus aina näkymään. Kyllästyttää ainiainen haarojen korjaaminen, mutta minkäs teet kun mun jalat nyt vaan hinkkaa toisiaan vasten kangasta kuluttaen.

Kuluu vuoden aikana niin monet farkut, että vaatteista tulee eniten ostettua juuri farkkuja.