Master of Libris

[urakka]

Jee, piste.

Oli muuten hieman vaikeaa alkaa miettiä kirjaa, ko en ole yhtään kartalla kysytyistä, niin tein listan koko höskästä.

Mutta asiaan:

"Ensimmäisen kirjeen jälkeen, jonka hän oli vienyt lennätinkonttoriin hienoiseksi kostoksi omalle kohtalolleen, täti oli sallinut lähes päivittäisen viestinvaihdon kadulla satunnaisilta vaikuttavien kohtaamisten yhteydessä, mutta hänellä ei ollut rohkeutta ryhtyä edes kaikkein sovinaisimman ja hetkellisimmän keskustelun suojelijaksi. Kolmen kuukauden kuluttua hän kuitenkin ymmärsi ettei hänen veljentyttärensä ollutkaan nuoruudenhuumauksen vallassa, kuten hänestä oli alussa tuntunut, ja että hänen oma lemänsä oli uhattuna tuon lemmenroihun takia."

[L-S]

Lennätin ja lempi tuo jostain syystä mieleen Gabriel García Márquezin. Ei hajuakaan mikä kirja, sanotaan Rakkautta koleran aikaan, vaikka ei se varmaan oikein ole.

[Suvi]

Minä veikkaan sitten Sadan vuoden yksinäisyyttä.

[urakka]

Rakkautta koleran aikaan oli oikein, eli pisteet ja kysymys siirtyy L-S:lle.

Pisteet:

Jorssi 5½

elegia 2½

L-S 3
LazyBastard 2

DarkSide 1
Pascal Lemoix 1
Purple 1
urakka 1
Walker 1

Deni ½
kmaria ½
Suvi ½

[L-S]

Ai, se olikin oikein. Lennätin assosioituu mielessäni voimakkaasti Marqueziin. Se on kai niitä nykyihmiselle outoja asioita, joihin ei ole juuri muualla törmännyt kuin eksoottisessa kirjallisuudessa.

On taas vaikea keksiä kysyttävää, joten kokeillaan tällaista, tosin vastauksissa voi olla hieman epämääräisyyttä. Hyväksyn mahdollisia vaihtoehtoja.

X katseli suvantoon sillalta käsin. Oli helteinen päivä. Kuningaskalastaja lensi joen yläjuoksun suuntaan. Oli kulunut pitkä aika siitä kun X oli katsonut jokeen ja nähnyt taimenia. Ne tuottivat hänelle suurta mielihyvää. Samalla kun kuningaskalastajan varjo liikkui virtaa ylös, iso taimen syöksähti vastavirtaan loivassa kulmassa, jonka saattoi havaita vain sen varjosta; sitten se menetti varjonsa puhkaistessaan vedenpinnan, aurinko osui siihen ja sitten, kun se jälleen painui joen pinnan alle, sen varjo näytti lipuvan jokea alas vastustelematta virran mukana sen oleilupaikalle sillan alle, missä se ryhdistäytyi ja käänsi taas päänsä virtaa vastaan.

[L-S]

Ilmeisesti lisävinkkejä kaivataan.

Nick ei vielä kyennyt kirjoittamaan hänestä, vaikka aikoikin myöhemmin niin tehdä, mutta viiriäisseutu sai hänet muistelemaan isää sellaisena kuin tämä oli ollut hänen poikavuosinaan, ja Nick oli hänelle hyvin kiitollinen kahdesta asiasta: kalastuksesta ja metsästyksestä. Niissä kahdessa asiassa isä oli yhtä pätevä kuin hän oli esimerkiksi sukupuoliasioissa epäpätevä, ja Nick oli iloinen että asia oli ollut niin päin; sillä jonkunhan täytyy antaa pojalle tämän ensimmäinen ampuma-ase tai antaa hänelle tilaisuus sen hankkimiseen ja käyttämiseen, ja jos haluaa oppia tietämään riistasta ja kaloista, on asuttava siellä missä niitä on, ja nyt, kolmekymmentäkahdeksanvuotiaana, hän rakasti kalastamista ja metsästystä aivan yhtä paljon kuin lähtiessään ensimmäisen kerran isän matkaan.

[Suvi]

Liian vaikea ilmeisesti. Minulle ei ainakaan tule yhtään mitään mieleen.

[Jorssi]

No veikataan nyt jotain.

F. Scott Fitzgerald - Kultahattu

[L-S]

Ei ole Fitzgerald.
Mulla ei ole enää kirjaa käsillä, joten jatketaan kertomalla, että kyseessä on novellikokoelma, joissa tosin useissa novelleissa seikkailee sama henkilöhahmo. Tyyppi pyörii paljon metsissä mutta vähän myös muualla, kuten sodassa. Kirjailijan nimestä saa nyt yhden pisteen.

[L-S]

Näyttäisi olevan ilmeisen vaikea. Kirjailija on kyllä varsin tunnettu. Lisävihjeina kerrottakoon, että sota johon henkilöhahmo Nick osallistuu ja painelee sitten metsään kärvistelemään sotamuistoissaan on ensimmäinen maailmansota, jossa kirjailija itsekin oli ambulanssinkuljettajana.

[Pascal Lemoix]

Onko tämä sitten Länsirintaman kirjoittaja, Erich Maria... mikähän piru se nyt olikaan?

Muisti - ihmisen pettämätön seuralainen.

[L-S]

Valitettavasti kyseessä ei ole myöskään Erich Maria Remarque (tjsp.).

[Jorssi]

Hemingwayn Nick Adamsin tarinat, vai mikä se nyt oli?

[L-S]

Hemingway on oikein. Joskin mulla oli käytössä kirja nimeltä Ensimmäiset 49 kertomusta, mutta epäilemättä näitä samoja novelleja on myös Nick Adamsin tarinassa, joten Jorssille piste.

Tilanne:

Jorssi 6½

L-S 3

elegia 2½

LazyBastard 2

DarkSide 1
Pascal Lemoix 1
Purple 1
urakka 1
Walker 1

Deni ½
kmaria ½
Suvi ½

[Jorssi]

Seuraava sitaatti tulee aikaisintaan sunnuntaina, koska en ole kirjojen äärellä.

[Jorssi]

"Kaupunki mereltä nähtynä
pelokas lätäkkö valoa

Avaimia ei tarvita
ovia
maassa missä ei ole seiniä
ei seinien takana pelkoa"




"Todellisuuden takana ei ole mitään"

[dena]

Hetkinen. Eikös tuo todellisuuden takana ei ole mitään, ainakin ole A.W.Yrjänän Arcanasta? Voimpi toki olla väärässäkin. Olen usein.

[Jorssi]

Tällä kertaa et ole.


Tilanne:

Jorssi 6½

L-S 3

elegia 2½

LazyBastard 2

DarkSide 1
dena 1
Pascal Lemoix 1
Purple 1
urakka 1
Walker 1

Deni ½
kmaria ½
Suvi ½

[dena]

No en ois uskonu, että tästä kisasta pisteitä saan! Onneks on yks kirja tässä lähellä josta voin jotain rykästä

"En sanonut yhtään mitään. Vaivaannuin aina sanoista pyhä, kunniakas ja uhraus sekä sellaisista ilmauksista kuin turhaan. Olimme kuulleet niitä, seisoessamme joskus sateessa melkein korvankantaman ulkopuolella, niin että vain huudetut sanat tulivat perille, ja olimme lukeneet niitä, julistuksista joita ilmoitusten kiinnittäjät olivat läntänneet toisten julistusten päälle, nyt jo kauan sitten, enkä minä ollut nähnyt mitään pyhää eikä asioissa jotka olivat kunniassa ollut mitään kunnioitettavaa ja uhraukset olivat kuin Chicagon teuraspihat silloin kun ei ollut muuta tehtävissä kuin haudata liha.

En tiiä onko vaikea. Voi olla, mut mielestäni oli ihan hieno kohta opuksesta.

[dena]

Tuo tais olla vähän vaikeahko joten tässä uus pätkä:

Söin juustonpalaseni lopun ja otin siemauksen viiniä. Toisen äänen läpi kuulin yskähdyksen, sitten seurasi tshu-tshu-tshu-tshu, sitten välähdys kuin masuunin ovi olisi lentänyt auki, ja jyrinä, joka alkoi valkoisena ja jatkui punaisena ja jatkui ja jatkui vyöryvässä tuulessa. Yritin hengittää, mutta hengitykseni ei kulkenut, ja tunsin syöksyväni ruumiineni ulos itsestäni ja ulos ja ulos ja koko ajan ruumiineni tulessa. Äkkiä olin loppu, koko minä, ja tiesin olevani kuollut ja että oli ollut aivan väärin luulla kuollessaan vain kuolevansa. Sitten ajelehdin ja sen sijaan että olisin edennyt, tunsin lipuvani takaisin.

[Jorssi]

No veikataan vaikka Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä.

[dena]

No eipä ole. Pitänee sitten jossain vaiheessa laittaa taas lisää tekstiä.

[dena]

Hmm. Pattitilanteessa näytettäis olevan. Joten jos tämän on lukenut ni tästä pitäis jo varmaankin sitten tunnistaa.

Seuraavana iltapäivänä menin jälleen tapaamaan miss Barkleytä. Hän ei ollut puutarhassa ja menin huvilan sivuovelle, minne ambulanssit ajoivat. Siellä näin ylihoitajattaren, joka sanoi että miss Barkleyllä oli työvuoro - "tiedättehän että sota on käynnissä."
Sanoin tietäväni.
"Tekö olette se amerikkalainen Italian armeijasta?" hän kysyi.
"Niin, rouva."
"Miksi niin teitte. Miksette liittynyt meihin?"
"En tiedä", sanoin. "Voisinko liittyä nyt?"
"Se ei taida nyt käydä päinsä. Sanokaapa. Miksi liityitte italialaisiin?"

[Lyyra]

Hemingway - Jäähyväiset aseille ?

[dena]

Is correct!!

Tilanne:

Jorssi 6½

L-S 3

elegia 2½

LazyBastard 2

DarkSide 1
dena 1
Lyyra 1
Pascal Lemoix 1
Purple 1
urakka 1
Walker 1

Deni ½
kmaria ½
Suvi ½