Nyt on ihanan virkeä ja kiireetön olo. Olen istuskellut tietokoneella ja katsoin viime viikon Strömsö-jakson ruisleipää syöden ja inkivääriteetä siemaillen. Jotain maagisen rauhoittavaa Strömsön alkumusiikissa ja muissa musiikeissa on. Ihana kiireetön ja rauhallinen lauantaiaamu. 
Viime viikonloppu meni vapputunnelmissa paikasta toiseen sinkoillessa. Missään vaiheessa ei oikein ollut aikaa pysähtyä. Tästä johtuen kiireetön lauantaiaamu tuntuu nyt äärimmäisen ihanalta. 
Tekisi mieli lähteä viemään metallijätteet kierrätykseen, mutta nyt sää ei ole siihen kovin otollinen. Toisaalta kotonakin voisi kehittää vaikka mitä mukavaa. Voisi tehdä vaikka palapeliä tai maalata. Ihanaa, kun ei ole pakko tehdä mitään järkevää vaan voi tehdä asioita fiiliksen mukaan.
Kiitteli kovasti soitosta ja onnittelulaulusta. Oli kuitenkin selkeästi sitä mieltä, että mun olisi pitänyt mennä kotikotiin äitienpäiväksi. Mutta kun en jaksa niin en jaksa. Kerrankin täysin vapaa viikonloppu niin haluan rentoutua omassa rauhassa.
Ja kun äiteelle ei saa ostaa mitään, hää ei tarvitse mitään ja turhat tavarat ovat... turhia. No jos kukkia haluaa antaa, niin antaa rahana mieluummin. 
Tällaistako tämä aktiivinen ns. "elämä" olikin? Pientä kivaa leppoista puuhastelua, mihinkään ei ole kiire, ei väsytä, ei vituta, ei ahdista, tulee harrastettua sosiaalisia kontakteja, tavattua ihmisiä, soiteltua toisille, käveltyä pitkin kylänraittia kevätauringossa reppu täynnä kirjastosta lainattuja kirjoja. Kävin lounaalla työkaverin kanssa, salillakin piipahdin, ja kahvilassa nauttimassa kiireettömän ja herkullisen kahvihetken. Istutin chilit ja yrtit, ja yritin pelastaa vanhaa limoviikunaparkaani taas kerran kuoleman kielistä. Sain _aikaan_ jotakin. Ei mitään tähdellistä, mutta enemmän kuin sängyn tai sohvan pohjalla vetelehtiessä ja voimia kerätessä.
Noh, tekevälle sattuu. Yritän jynssätä väriä vähän pois, koska tänään pitäisi vielä poseerata vuosikertomuksen kuvaa varten ja mennä yhteen tilaisuuteen. Huom. en varannut värjäystä alunperin tälle päivälle, vaan kampaaja joutui siirtämään. Olipa vaan huonoa tuuria.
Toivottavasti uusi kämppäsi on mieleisesi!
Onneksi sentään heräsin itse ennen kellon soittoa.) Paniikki päälle. Soitto taksikeskukseen (matkaa töihin reilu 4 km) ja vaatteet päälle. Ruokaa ja hiusharja sekä ponnari laukkuun. Takki kainaloon ja ei kun menoksi. Taksissa laitoin hiukset kiinni ja meikkasin. Kaikesta tästä huolimatta olin töissä 3 minuuttia 
Sitten
Miua vähän harmittaa. Laitoin aamupäivällä Facebookiin ilmoituksen että meinaan paistaa lettuja ja että niitä saa tulla syömään. Muistuttelin useampaan otteeseen päivän aikana että tulla saa, mutta kukaan ei tullu. Ihan yksin möllötän täällä eikä edes lahjukset auta.
Ei taida viitsiä enää tähän aikaan ruveta paistamaan... Vaikka mikäs kiire mulla on nukkumaan, kun ei tarvi aamulla herätä aikaisin. Paitsi että yritän epätoivoisesti pitää edes jonkin sorttisesta vuorokausirytmistä kiinni, ettei mahdollinen töihin paluu olisi aivan mahdottoman tuskallinen.
Mut olisi myös helppo lahjoa ilmaisella ruualla ja/tai juomalla. 
Ja kun miä oon Joensuussa niin taitaa se välimatka olla vähän enemmän ku parisataa kilsaa.
. Oli hämmentävää herätä virkeänä puoli yhdeksältä ilman kellon soimista vapaapäivänä. Olen tällä viikolla ollut koulussa 8-18 päiviä ja se on ollut tosi stressaavaa ja luulinkin että vapaapäivänä nukkuisin pitkälle iltapäivään. No, parempi näin, nyt kerkeän käydä hoitamassa asioita koululla ja pankissa ennenkuin menen kaverin kanssa kahville.
