Lumikki75 kirjoitti:Jostakin syystä on lohduttavaa kuulla, että muutkin osaavat teloa itseään vahingossa.
Miullakin oli joskus sellanen kausi, että kävelin jatkuvasti ovenkarmeja päin. Siis se oli ihan käsittämätöntä. Vähän väliä tömäytin päin karmia ja satutin olkapääni tai muun käden osan karmiin todella kipeästi. Juuri tässä yksi päivä mietin, että mikähän ihme siinäkin oli. Ei sitä enää kovin usein satu. Ehkä mulla oli sillojn isompi ego, ni ei mahtunut karmeista
Nykyäänkin olen kömpelö - tai no, sanotaanko, että olen vain kamala häslä. Nykyinen vakkarini on, että törmään koulun ruokalassa PÖYTIIN. Se on kisuallista, koska se sattuu aivan s-tanasti ja tietenkin nolottaa. Mutta kö ne pöydät on niin omituisen mallisia! Ne on niinku sellasia herneepalon muotoisia, että se pöydän pää on terävä. Tuntuu mukavalta reidessä. Bonuksena juomat läikkyvät ja parhaassa tapauksessa kaataa koko tarjottimen (mitä ei tosin vielä ole käynyt).
Toivottavasti jalka paranee pian!