Mukava viikonloppu takana Pojan kanssa. Leffa, lautapelejä ja juttelua Pojan ja hänen ystävänsä kanssa. Lautapelejä pelattiin yötä myöden. Parasta oli kuitenkin se, että sai puhuttua Pojan kanssa mieltäni vaivanneista asioista. Välillä silmät valuivat kyyneleitä solkenaan ja puhumisesta ei meinannut mitään. Paljon tuli puhuttua tunteista ja tästä suhteesta, mutta paljon on vielä puhuttavaa.
Taas tuli esiin se, kuinka sokea olen huomaamaan ihmissuhdejuttuja ja niiden laatua ympärilläni. Juteltiin jossain siitä päivästä, kun tapasimme. Hän oli ollut kiinnostunut musta jo silloin.

Mulla ei ollut aavistustakaan asiasta. Olin niin rakastunut exääni. Ja sitten kun hän kuuli, että olin alannut seurustella, hän oli ollut pikkuisen pettynyt. Noin 10 kuukauden ajan olin kyllä saanut vihjeitä pieniä siitä, että hän olisi kiinnostunut, mutta olin kuitannut kaiken a)vitsenä ja b)mielikuvitukseni tuotteena.

Toisaalta hyvä niin. Viime kesään asti olin aina vain pitänyt häntä hyvänä ystävänä.

Niin hyvänä, että raukka on joutunut kuuntelemaan kaikki miesjuttuni läpi.
