Ilmotusta

[marenkienkeli]

Maija, kyllä se siitä. Mä oon ainakin onnellinen, että pääsin pois kotikotoa, enkä jäänyt naapurikaupunkiin opiskelemaan. Pari vuotta on siis vierähtänyt Helsngissä opiskellessa. Täytyy kuitenkin myöntää, että kaipaisin jo pienempään paikkaan. Ei mua todennäköisesti saa Helsinkiin kauaksi jäämään valmistumisen jälkeen. Onneksi on kuitenkin ihania opiskelukavereita (mukaan lukien Poika) ja muita kavereita, jotka auttavat jaksamaan.

Tänään on ohjelmassa hillon tekoa. Ikinä en ole hilloa tehnyt, mutta pitäähän lempimarjani karviainen jotenkin hyödyntää. Jos aikaa jää, myös mustaherukkahyytelöä voisi yrittää tehdä. Illalla onkin aika jo suunnata Helsinkiin. (Tällä hetkellä ei tosin huvittaisi, mutta kun sunnuntaina on Heinolassa jyrää, joten pakkohan täältä on lähteä. SMG , PMMP ja Apulanta . )

[Sippura]

Maijalle tsemppiä Nuo fiilikset on ihan normaaleja noin ison elämänmuutoksen edessä,
muistan että mulla oli ihan samoja ajatuksia silloin aikanaan kun muutin pienestä kylästä
opiskelujen perässä Helsinkiin. Silloin ikävöin lähinnä perhettä ja kavereita, mutta mones-
ti kävi ajatuksissa että palaisin takaisin kotikylään. No, en palannut, mutta muuton jälkeen
pahin ikävä helpotti kun pääsi sisään opiskelukuvioihin ja muuhun oheisaktiviteettiin. Alku
aina hankala, mutta kyllä se siitä helpottaa ajallaan

Ja tytön voi viedä pois Huittisista, mutta Huittista ei voi viedä pois tytöstä...

*****
Mulla on tällä kertaa ilmoitettavaa, isoa sellaista: musta tuli tänään täti!
Siskolle ja poikkikselle syntyi aamulla pikkuinen poika, joka sai välittömästi koko suvun se-
kaisin. Aloin jo oikeasti olla huolissani äitini eli tuoreen mummin mielenterveydestä, se ei
ole nukkunut kai viimeiseen viikkoon kunnolla ja muutenkin hän on ollut lievästi tulisilla hii-
lillä Mutta kaikki meni hyvin ja vauva ja koko perhe voi hyvin, se on tärkeintä

[Suvi]

Onnea tätiydestä, Sippura! (Vai onko se täteydestä? Vai voiko niin oikeasti edes sanoa? )
Ja tsemppiä Maijalle.

[skray]

Tsemppiä multakin Maijalle. Ja onnea Sippuralle saapuneesta tätimäisyydestä.

Pikkusisko muuttaa tänään Helsinkiin, kivaa. Mäkin voin sitten kyläillä sen luona jä päästä oikeasti näkemään, josko mä siellä haluaisin asua, niin kuin joskus olen niin palavasti halunnut sinne isoon kaupunkiin. Ja sitten ehkä voin miittailla siellä fordelaisiakin, jos joskus niikseen tulee. Nyt kun on sitten yöpaikkakin varpisti.

Ihanaa, nyt on vapaa viikonloppu töistä ja vielä maanantainakin on vapaata. Mahtavaa. Oon painellut niin paljon töitä viime aikoina, etten edes muista koska mulla olis ollu enemmän kuin 1 päivä vapaata putkeen.

Tänään illalla on meillä työpaikan kesäjuhlat, sekin kivaa, koska työkavereiden kanssa on kiva hengailla ja grillata ja heittää huonoja vitsejä. Huomenna on sitten ehkä krapulapäivä.

[urakka]

Tsempit täältäkin Maijalle.

Kyllä se siitä suttaantuu, kunhan pääsee uuden paikan kuvioihin sisälle ja tutustuu uusiin tyyppeihin. Itekään en ole se kaikkei sosiaalisin ja helpoimmin tutustuva ihminen, mutta kyllä sitä silti uudessa kaupungissa pääsi ihan hyvin kuvioihin mukaan. Kun vaan pääsee ensimmäisestä haikeudesta ja koti-ikävästä yli, niin hyvin se menee.

Ja Sippuralle onnittelut, tuoreet mummut on kyllä vinkeitä tapauksia. Mun sisko sai kans esikoisen tuossa keväämmällä, ja tuntuu että mummujen into sen kun kasvaa lapsen suhteen, siskon mies jo vähän hermostui, että eivät saa olla ollenkaan kolmistaan. Mut eka lapsenlapsi kahelle mummulle, joista molemmat on odottanu sitä ku kuuta nousevaa, että minkäs teet.

Omaa ilmoitusta sen verran, että poltin itteni silityslaudalla. Joku toinen ei ehkä olis menny tyyräämään ahteriaan pahki siihen metallihäkkyrään missä rautaa voi lepuuttaa, varsinkaan jos kuuma rauta on ollut siinä turhan panttina n. puoli tuntia. Palovamma persuksissa, voi miten mahtavaa.

[Maija]

Tervehdys uudesta kodista! Tai no, kodista ja kodista, mutta kuitenkin.
Ja kiitokset tsemppauksesta, fiilis on jo huomattavasti parempi.

Mieli tosiaan parani, kun pääsi vähän puuhailemaan ja järjestelemään tavaroita. Asunto on vallan ihana ja ihan huipulla paikalla. Kaupunki on edelleen kaunis, mutta niin hirvittävän kaukana rakkaista ihmisistä. (Paitsi nyt tietenkin siskosta ja sulhostaan, jotka asuvat 50 metrin päässä. ) Toisaalta siihenkin tottuu. Tiedän, että ehdin tässä aluksi vielä moneen kertaan panikoida ja rauhoittua vuorotellen, mutta eiköhän elämä ala tästä rullailla hyvin eteenpäin. Alkuviikosta Pojan kotiväki käy tuomassa sohvan ja itse Poika on tulossa viikonlopuksi tänne. Ehkäpä näiden kaikkien tärkeiden ihmisten näkeminen vähän helpottaa oloa. Ja ehkä minä vielä joskus osaan tätä kodiksi sanoa, vaikka vain väliaikaiseksi sellaiseksi.

Tulevat opiskelut eivät silti edelleenkään innosta.
Väärä ala, luulisin.

[marenkienkeli]

Onnea Sippuralle tätiydestä!
----------
Jutut voisi laittaa moneenkin ketjuun, mutta ängen kaikesta lyhyen sepostuksen tähän viestiin.

Saavuin tänään takaisin Helsinkiin. Kyllä kotikotona oli ihanaa, mutta oma rauha on aina oma rauha.

Tänään valmistin karviaismarjoista hilloa. En ole koskaan aiemmin valmistanut hilloa, mutta mielestäni tuo maistui hyvältä. Myös mumma oli samaa mieltä. Äiti ei ollut niinkään samaa mieltä. Oli kuulemma liian hapanta. No, tärkeintähän on, että minä tykkään, kun hillo kerran on itselleni. Ihan hillosokeripaketin ohjeen mukaan tein. Harmi, että karviaisia vain oli niin vähän, että hilloa tuli vain 2,5 purkillista.

Huomenna Heinolassa Jyrää. Tuntuu hassulta lähteä noinkin kauas (No, on sinne kuitenkin jotain 125 km.) yksin. Mutta minkäs sille voi, kun ei matkakaveria sattunut saamaan. Moni on jäämässä Flow-festivaaleille ja yhdellä erittäin potentiaalisella matkakaverillakin on muita suunnitelmia huomiselle. No, pitää yrittää ottaa ilo irti yksin reissaamisesta. Jonkin verran kyllä jänskättää.

[Lumikki75]

Meidän Sanna on syönyt meidän Eskon!
Sanna on meidän pihapiirissä asusteleva siili (joka oletetaan tytöksi, kun se on aika ärhäkkä kaveri) ja Esko oli meidän suihkulähdealtaassa asuva jokirapu. Esko on mystisesti kadonnut, ja ensimmäiseksi tuli mieleen, että Sanna sen olisi syönyt. Tietysti syyllinen saattaa olla harakka tai jokin muu metsäneläväkin, mutta joka tapauksessa Esko on mennyttä kalua. Ja just kun se olisi päästetty takaisin järveen talvehtimaan.

[Lyyra]

Ei kai siilit rapuja syö? Siilit on hyönteissyöjiä, ainakin mun tietääkseni.

[marenkienkeli]

Siilien pääravintoa ovat juurikin nuo hyönteiset, mutta kyllä ne saattavat popsia suihinsa jopa käärmeen. Melko kaikkiruokaisia ovat. Joten rapukin saattaisi mennä parempiin suihin...

[Sippura]

Ja Sippuralle onnittelut, tuoreet mummut on kyllä vinkeitä tapauksia. Mun sisko sai kans esikoisen tuossa keväämmällä, ja tuntuu että mummujen into sen kun kasvaa lapsen suhteen, siskon mies jo vähän hermostui, että eivät saa olla ollenkaan kolmistaan.

Tuntuvat olevan Kun meidän äitee kuuli alkuvuodesta tulevansa toista kertaa mummiksi
loppuvuodesta meidän mukelon synnyttyä, hän suunnitteli jo ottavansa töistä viikon lomaa
että hän voi tulla meille tueksi ja avuksi. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen, kun sa-
noin meillä olevan vähän muita suunnitelmia vauvan syntymän jälkeen, eikä siihen välttä-
mättä kuulu mummin läsnäolo 24/7 Hyvää hän tarkoitti, mutta ehkä kuitenkin haluam-
me olla ihan rauhassa kotona ilman jatkuvasti ympärillä tohottavaa mummia

Mutta ymmärränhän minä toki mummin intoilun uuden perheenjäsenen edessä, antaa toh-
keilla kun siihen on hyvä syy



Mulla on tänään vapaapäivä Ajattelin käydä kokeilemassa läheistä punttisalia pienen
tauon jälkeen, loppupäivän touhuan mitä huvittaa. Ihanuutta.

[tiril]

Tuntuvat olevan Kun meidän äitee kuuli alkuvuodesta tulevansa toista kertaa mummiksi
loppuvuodesta meidän mukelon synnyttyä, hän suunnitteli jo ottavansa töistä viikon lomaa
että hän voi tulla meille tueksi ja avuksi. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen, kun sa-
noin meillä olevan vähän muita suunnitelmia vauvan syntymän jälkeen, eikä siihen välttä-
mättä kuulu mummin läsnäolo 24/7 Hyvää hän tarkoitti, mutta ehkä kuitenkin haluam-
me olla ihan rauhassa kotona ilman jatkuvasti ympärillä tohottavaa mummia

Mutta ymmärränhän minä toki mummin intoilun uuden perheenjäsenen edessä, antaa toh-
keilla kun siihen on hyvä syy

Tää aihehan ei ole mitenkään ajankohtainen meille ainakaan tsiljoonaan vuoteen ( ) mutta oon jo miettinyt, että onneksi miun siskolla on jo kolme lasta, ja Tyypin sisko on sen verran vanhempi että se varmaan alkaa lisääntymään tässä muutaman vuoden sisään, että sitten jos joskus tulee meidän vuoro niin ei ne mummot ihan totaalisesti sekoa enää kun ei ole ensimmäisistä lapsenlapsista kyse Vaikka mistä sitä tietää jos meidän lapset oiskin jotenkin poikkeuksellisen valloittavia


Mitään ihmeellistä ilmoitettavaa ei olekaan. On vaan ihan käsittämättömän tylsää koko ajan, eikä voi mennä ulos ikinä kun sataa koko ajan

[Lumikki75]

Siilien pääravintoa ovat juurikin nuo hyönteiset, mutta kyllä ne saattavat popsia suihinsa jopa käärmeen. Melko kaikkiruokaisia ovat. Joten rapukin saattaisi mennä parempiin suihin...

Juuri tuon käärmeiden syömisen perusteella ajateltiin, että miksei sitten ravutkin.
Esko-parka joka tapauksessa, koska jonkun suihin se on kuitenkin joutunut. Siihen en jaksa uskoa, että rapu pystyisi tai edes näkisi mitään tarvetta itse kiivetä pois vesialtaasta.

[Galileo]

Sain uuden vuokralaisen. Vanha halusi lähteä kesken määräaikaisen sopparin pois, joten mukavana miehenä lupasin päästää, kunhan löytyy uusi tyyppi ilman kuluja minulle. Ja kyllä näin koulujen alun aikana löytyikin. Itsenikin pitäisi ilmoittaa omalle vuokraisännälle, että sen pitäisi alkaa hakea uusia. Vuokralaisen haku on vittumaista hommaa. Välittäjälle nakertaa reilun osan vuokratuotosta. Itse vuokralaista hakiessa taas on vaivaa kämpän esittelyistä ja hakijoiden taustojen tarkastamisesta. Molemmissa on silti kylmä rinki persiissä, että vuokralainen on sittenkin rajatapaus, joka ei maksa ja pilloo kämpän.

Tein ensimmäistä kertaa karjalanpaistia. Tai jotain sinne päin. Laitoin juureksia aika paljon sekaan, kun en perusta muusista lisukkeena. Hyvää tuli nam.

[Lyyra]

Galin karjalanpaisti
Millon teille saa tulla syömään?


Mulla on tänään ollu vaikeuksien aamu, jonka yksityiskohdat kuuluvat tuonne naisten ketjuun. Nyt elämä jo voittaa kuitenkin, kun ei satu mihinkään eikä enää okseta.
Sain rahhoo sossutantoilta ja huomenna on työhaastattelu ja tänään on muita juttuja ja loppuviikoksi tuun taas Helsinkiin. Marttojen golfreissu vaan jääkin sen takia väliin.

Pitäs lähtä suihkuun.

[Galileo]

Galin karjalanpaisti
Millon teille saa tulla syömään?

Tuo oli vain havainnollistava kuva netistä.

Oma näyttää tosin vielä paremmalta. Laitoin sinne bataatin.

Ei ole kyllä enää paljon syötävääkään jäljellä.

[Lyyra]

No aijaa. Bataattiversio kuulostaa kyllä vielä hitusen paremmaltakin.

Hitto että tekee mieli lihaa. Punaista lihaa.

[urakka]

Hitto että tekee mieli lihaa. Punaista lihaa.

Se on se lihan himo.

Ei silti, itekin voisin elää syksyt (elokuu-loka/marraskuu) merimiespihveillä, karjalanpaistilla, gulassilla, lihakeitolla ja ihan niillä perinteisillä pihveillä ja paisteilla, yleensäkin lihalla.

[Kaarina]

Eh heh, tosi ahkeraa ollut tämä fordeilu kesällä.
Eipä kyllä ole ollut paljon kirjoitettavaakaan. Olen ollut töissä, vapaalla, käynyt Kemissä ja mökillä. Yhden kerran olen käynyt järvessä uimassa. On ollut tosi kylmää ja sitten välillä tosi lämmintä. Nyt alkaa olla jo syksy, ulkona on ihanan kirpeä ilma aina välillä.

Nyt piti kuitenkin tulla ilmoittamaan, että minusta tuli täti viime torstaina. Sisko sai kauan odotetun esikoisensa ja koko perhe on kovasti innoissaan. Pientä en ole vielä päässyt katsomaan, mutta kohtaaminen tapahtuu toivottavasti muutaman viikon sisällä.

[Dnd]

Hitto että tekee mieli lihaa. Punaista lihaa.

Se on se lihan himo.

"Lihaa, vasten lihaa..."

Tänään eräästä romaninaisesta olisi voinut saada itselleen emännän, jos olisi halunnut. Lähdin suunnilleen karkuun.

Hidastelleen kännykän netin takia meni ohi Ebayssa harvinaisempaa tavaraa halvalla ohitse. Vain pari sekunttia aiemmin kun olisi se jumittelu loppunut... Harmittaa hieman.

Muoks: Ja nyt suorastaan vt*t**, kun samasta syystä meni toinen tuote, jota seurasin, ohi myös.

[Sippura]

Nyt piti kuitenkin tulla ilmoittamaan, että minusta tuli täti viime torstaina. Sisko sai kauan odotetun esikoisensa ja koko perhe on kovasti innoissaan. Pientä en ole vielä päässyt katsomaan, mutta kohtaaminen tapahtuu toivottavasti muutaman viikon sisällä.

Onnea tuoreelle tädille!

Mä tapasin oman siskonpojan eilen ensimmäistä kertaa, pienellä oli ikää täydet 3 vuorokautta
ja hyvänen aika että hän oli pieni! En muista koskaan nähneeni noin pientä vauvaa (tai siis
ylipäänsä noin nuorta tapausta, pieniähän ne kaikki jokatapauksessa on), joten suurin osa illas-
ta meni ihmetellessä hänen pientä kokoaan. Ne kantapäätkin oli mun peukalonpään kokoiset ja
se pyllykin ihan minimaalinen

Muuta ilmoitettavaa ehkä sen verran, että taidan kohta pehmetä päästäni aivan täysin, mä oon
ihan rrrrrakastunut tuohon pikkumieheen Että odottakaas vaan niitä sekopääviestejä kun tä-
mä oma tapaus syntyy

[Lyyra]

Että odottakaas vaan niitä sekopääviestejä kun tä-
mä oma tapaus syntyy

Katotaan vaan niin Sippura tekee Katit, ja katoaa. Toivottavasti ei kuitenkaan. Sekopääviestejä odotellessa.

[Pascal Lemoix]

Muuta ilmoitettavaa ehkä sen verran, että taidan kohta pehmetä päästäni aivan täysin, mä oon
ihan rrrrrakastunut tuohon pikkumieheen Että odottakaas vaan niitä sekopääviestejä kun tä-
mä oma tapaus syntyy

Eikös se mene niin, että juuri noista siskontyttäristä ja lapsenlapsista hullaannutaan eniten?

--

Itse kävin hammaslääkärissä ja päässä on yllättäen soinut "Ota kipu pois" Ylävasenta valitin, niin ei siellä mitään ollut. Alavasemmasta löytyi reikä ja sen vierestä toinenkin. No, ne ovat nyt ummessa.

[Kibaya]

Muuta ilmoitettavaa ehkä sen verran, että taidan kohta pehmetä päästäni aivan täysin, mä oon
ihan rrrrrakastunut tuohon pikkumieheen Että odottakaas vaan niitä sekopääviestejä kun tä-
mä oma tapaus syntyy

Eikös se mene niin, että juuri noista siskontyttäristä ja lapsenlapsista hullaannutaan eniten?

Kyllä niistä sisarusten lapasista saakin hullaantua. Mä ainakin olen ihan täysin sen yhden apinan lumoissa. Edelleen ja koko ajan vaan enemmän. Se vaan on niin syötävän ihana . Ja sen kehitystä on aivan ihana seurata. Miten se oppii tekemään hienomotorisia liikkeitä. Miten ilmeet kehittyy ja kontaktin ottaminen myös. Miten jokellus muuttuu swahiliksi ja siitä tulee sitten se puhe. Parasta on kuitenkin kun se väkijoukosta selkeästi tunnistaa ja miten sille leviää hymy naamalle ja ääneen tulee se iloinen jälleennäkemisen riemu . Se. On. Hienoa.

--

Omaa ilmoa. Kävin tsykomalookilla ja fytsiterroristilla. Tsykomaloogin mukaan olen sitä ja tätä ja aggressiivinen . "Tosin se voi olla luonteessakin" oli pieni lisäys ihan heti perään. Oli pakko purra itseään sisäposkeen etten remahda nauruun. Kaikki tämä vain siitä, että sanoin yhden mielipiteeni ihan suoraan yhtään kaunistelematta. Ehkä se oli se sanavalinta ja tiukkuus, äänensävy mikä tähän diagnoosiin siivitti. Silti se oli huvittavaa.

Kaikkien näiden terveydentilaan liittyvien juoksentelujen lisäksi järjestelen kovaa vauhtia teatterin seuraavaa tapahtumaa (tai tapahtumia) ja tuntuu, että kaksi viikkoa on loppujenlopuksi aika lyhyt aika. Samaan kahteen viikkoon sisältyy kuitenkin sen Apinan 1-vee synttärit, yhdet illallis-juhlat, ainakin kahdet kuvaukset ja paljon yksittäisiä asioita, mitä pitää selvittää ja järjestää. Onneksi suurin osa hoidettavista hoituu sähköpostilla.

Näytelmän päättymisen jälkeen on ollut haikeaa. Tiettyjä ihmisiä ei ole voinut hyvästellä ollenkaan, vaan on ollut pakko todeta pitävänsä yhteyttä. En uskonut silloin produktion alussa, että saisin siitä ryhmästä näin mahtavia ystäviä kuin mitä nyt olen saanut. Miten huikeita persoonia maailma on pullollaan! Hienoa on myös ollut nähdä se, miten niin eri lähtökohdista olevat ihmiset löytävät yhteisen sävelen myös lavan ulkopuolella. Maailma jaksaa hämmästyttää monella tasolla.

[Outolintu]

Mäkin kävin loman jälkeen pitkästä aikaa fytsiterrorissa. Yleensä se pistää mut vaan jumppaamaan, mutta tällä kertaa se rupes uhkailemaan, että se haluaa vääntää mun kättä niin paljon, että nivelkapseli sanoo POKS. "Ei ole mitenkään epämukavaa tai mitään", se vielä väitti. Yritin kyllä keräillä rohkeutta, mutta huuto ei ollut kaukana kun se vasta koski käteen. Onneksi mulla on maailman ihanin fysioterapeutti ja se ottaa mut aina vaan uudelleen vastaan, vaikka oon tällainen. Eikä hermostu. Lupasin yrittää kotona saada kättä väännettyä. Varotoimenpiteisiin kuului oven lukon avaaminen, että ambulanssimiehet pääsevät sisään rikkomatta ikkunaa ja kännykkä tiukasti toiseen käteen. Silti aloin melkein itkemään jo ennen kuin aloitinkaan. Mitäköhän psykologi musta tuumaisi...