Kirjoittaja Pascal Lemoix » La 17 Touko 2008 02:59
Suomelle ovat usein ongelmallisia tilanteet, jossa itse pitää tehdä peliä. Nytkin kaikki oli laskettu sen varaan, että Venäjä tulee kauhealla rynnäköllä peliin, turhautuu ja on kypsä poimittavaksi. Nyt kun Venäjä jäädytti pelin ja jopa hidasteli tahallaan, Suomi menetti parhaan aseensa, liikkeen. Suomi jaksoi ensimmäisen erän, vaikka se ei tulostaululla näkynyt, mutta sitten alkoi tuska hiipiä mieleen ja vikassa erässä usko oli jo nollassa.
Ehkä tässä vaikutti hieman sekin, että USA-voitto oli niin suuri helpotus ainakin valmennusjohdolle. Heidän hartioiltaan lähti taakka, jota oli kerätty marraskuusta 2006 saakka. Venäjä-peliin saatettiin lähteä hieman soitellen sotaan, että menihän se viimeksikin. Venäjä puolestaan oli kerrankin oppinut jotakin, opetellut Suomen taktiikan ja yllätti Leijonat housut kintuissa. Nabokov otti avauserässä muutaman tärkeän torjunnan ja kuumasta maalivahdista aaltoillut itseluottamusta vahvisti koko joukkuetta. Loppupuolella peliä Suomi hävisi melkein suosiolla.
Bäckströmin piikkiin ei vaihteeksi mene tappiosta mitään. Kolmas maali olisi voinut jäädä tai olla jäämättä, mutta Suomi olisi todennäköisesti hävinnyt ilman sitäkin, koska oli umpijäässä. Mikko Koivulla oli pari hyvää paikkaa, joista maali olisi pitänyt tulla. Selänne koitti ujutella jäitä myöten avauserässä, mutta ei mennyt ja Teemu katosi kuvasta. Yleisön parhaaksi äänestämä Pihlström pelasi turnauksen huonoimman pelinsä ja vajosi massaan. Riku Hahl sen sijaan vähän nosti päätään.
"Tunne ei koskaan valehtele."
-Jorma Uotinen