Matkustaminen

[Birk]

Oletteko kovia matkustajia? Onko matka mukavampi viettää kaupungissa kuin rannalla? Vai kummatkin?
Mikä matka on ollut mieleenpainuvin ja mitä kohdetta suosittelisit. Miksi?
Matkustatko mielummin yksin vai jonkun muun kanssa? Suositko mielummin pakettimatkoja vai "reppumatkailetko"?
Vai onko matkustaminen yhtä helvettiä, ettekä suostu Suomesta poistumaan syystä taikka toisesta?
Missä haluaisit käydä?

Mulla on järetön matkakuume. Mietin parhaillaan mihin lähtisin tänä kesänä matkalle ja mitä luultavimmin kesäkussa lentokone vie mut Prahaan. Mutta kun Krakovakin kiinnostaisi toistamiseen tai sitten taas Sofia tai sitten taas se ja se ja se....jne... Päätös pitäisi tehdä, että vielä saisi lennot ja hostellihuoneen kohtuulliseen hintaan. Nyt ensikertaa matkustan yksin. Saas nähä miten menee. Euroopassa luulis sen olevan vaivatonta ja melko turvallista.
Muuten, jos joku teistä on Prahassa käynyt niin kehukaa tai haukkukaa sitä.

Mieleenpainuvin paikka mulla on ollu tuo Krakova. Kaunis ja historiallinen kaupunki, jossa vielä se vanha fiilis jäljellä ja Auschwitz ja Birkenau ihan nurkilla. Toisaalta olis mukava käydä euroopan ulkopuolellakin, esimerkiksi joku lämmin ja vähemmin länsimaalainen paikka kiinnostais.

[Fantsu]

No joo. Olisin kovempi matkustelemaan, jos budjetti antaisi enemmän myöten. Lapsena reissasin tavanomaisilla etelän lomilla vanhempien kanssa, ja nyt siihen suuntaan ei sais oikein kirveelläkään. Tai jos saa, niin sitten paikassa pitää olla jotain muutakin nähtävää kuin paikallinen hiekkaranta. Mieluiten kiertelisin kaupunkeja ja historiallisia kohteita. Muutama vuosi sitten kävin isännän kanssa Kreetalla ja samalla katsastettiin muutama museo ja Knossoksen rauniot. Pari vuotta sitten vuorossa oli Madeira (ihana paikka! Sinne uudestaan...) ja sitten tein pikaturneen Berliiniin ja Hampuriin.
Tänä kesänä lähdemme yllätysmatkalle Bostoniin ja syksyllä kirmaan keikalle Pariisiin pitkäksi viikonlopuksi. Pariisissa olen käynyt kerran aiemminkin, joten ihan kaikkia kohteita ei tarvitse väkisin kiertää, vaan voin vapaammin valita. Osa ajasta menee tietenkin tuttujen kanssa rellestäessä ;) Mutta näitä matkoja ei sen kummemmin ole vielä suunniteltu - ne vain ilmestyivät näköpiiriin ja sitten piti valita mennäkö vai eikö mennä. Yllätysmatkaan en voinut oikeastaan vaikuttaa edes sen vertaa.
Seuraavaksi olisi kiva reissata vaihteeksi Iso-Britanniaan tai vaikkapa Saksaa kiertelemään. Sen puoleen ei minulla ole mitään lyhyttä Tallinnan matkaakaan vastaan. Italiassakaan en ole koskaan käynyt.
Aikuisiällä tehdyt matkat ovat olleet suht' 50-50 paketti- ja omatoimimatkoja, ja molemmissa on ollut puolensa. Bostonin matka on pelkillä lennoilla, joten ennen reissua teemme hyvän matkasuunnitelman ja varaamme myös majoitukset etukäteen. Varmasti tulee kiva matka! :)

[Tr*ina]

Mikä matka on ollut mieleenpainuvin ja mitä kohdetta suosittelisit. Miksi?

Junalla Helsingistä Khabarovskiin, Venäjän Kauko-itään. Olin sillä reissulla neljä viikkoa pysähdellen kaupungeissa matkan varrella.

Vaikka olenkin käynyt 69 maassa, Venäjää voittanutta en ole kohdannut. Maa on niin valtava, kiskot tuntuvat jatkuvan maailman ääriin. Pidän myös venäläisestä mentaliteetista ja maan ristiriitaisuudesta. Eikä missään minulla ole ollut yhtä hauskaa. Kaikki ne illat ja yöt, jotka istuin suihkulähteiden reunalla tai puiston penkeillä pussikaljaa nautiskellen paikallisten kanssa... Joka yö oli juhlaa! Junamatkat olivat kanssa mainio tapa tutustua ihmisiin; venäläiset rakastavat junamatkailua ja osata tätä kulttuuria on ystävystyminen, elämien jakaminen. (Osaan venäjää, joten tustusminen oli tästä syystä vaivatonta.)

Kun matkaa tein, oli syyskuu. Kaunis väreissä loistava syksy. Siperia ja Venäjän Kauko-itä muistuttaa monin tavoin Lappia. Suurta, autiota, ylhäistä.

Euroopassa luulis sen olevan vaivatonta ja melko turvallista.

Euroopassa, jos missä, pääsee helposti omaisuudestaan eroon. Etenkin (yö)junamatkoilla itä-Euroopassa. Tai Barcelonan kaduilla. Ja Pariisin metrossa.

Mieleenpainuvin paikka mulla on ollu tuo Krakova.

Voisit ehkä tykätä Vilnastakin. Tosin mitään erityisiä päiväretkikohteita lähettyvillä ei ole. Tai Ljubljanasta! Romanttisen kaunis pikkukaupunki, jossa asuu kauneimmat eurooppalaiset. Ljubljanasta päsee Venetsiaan muutamassa tunnissa! Mutta varmaan viihdyt (isommassa) Prahassakin, suomalaisten ikisuosikissa.

[Lumikki75]

Mä matkustelen melko paljon, suunnilleen kerta vuoteen jossakin ulkomailla. Useamminkin reissaisin mielelläni, jos vain aikataulut antaisivat myöten: kun kerran lähden johonkin, tykkään sitten olla siellä määränpäässä pidemmän aikaa kuin pari päivää, jotta matkustaminen ei käy rasittavaksi ja jotta näen enemmän paikan päällä.

Mä tykkään enemmän kaupunkilomista kuin rantarötköttelystä. Rannalla makaamista en jaksa harrastaa kun en oikein kestä kuumaa enkä välitä uimisesta, eikä rantakohteissa ole mulle paljon mitään, kun en myöskään ryyppäämistä ja rellestämistä harrasta.

Mieleenpainuvimpia matkoja on oikeastaan kaksi: Azorit ja Kalifornia. Azorit oli upea siksi, koska luonto siellä on aivan järjettömän hienoa ja se on ihan erilainen paikka kuin mikään, missä olen käynyt. Lisäksi siinä vaiheessa kun siellä olin, siellä oli melko vähän turisteja ja siksi siellä näki myös paikallista elämää. Sittemmin varsinkin saariryhmän suurin saari on tainnut muuttua enemmän turistikohteeksi. Kalifornia oli hieno amerikkalaisen elämänmenon (ihan samanlaista kuin telkassa) vuoksi ja myös luonnon vuoksi, joka on hieno sielläkin.

Mä matkustan mieluiten siipan kanssa, mutta yksinkin olen reissaillut ja siitäkin pitänyt. Jos vaihtoehtoina olisivat jonkun muun kuin siipan kanssa matkaan lähteminen ja yksin lähteminen, lähtisin mieluummin yksin. Haluan lomalta rauhaa ja mahdollisuuden tehdä sitä, mitä mua huvittaa. Siihen yksin reissaaminen on onnen omiaan: ei tarvitse kysyä keneltäkään, mitä nyt tehtäisiin, vaan voi tehdä juuri sitä mitä itse huvittaa. Yksin matkustelussa on oikeastaan vain se ikävä puoli, että ei voi keskustella näkemistään hienoista jutuista kenenkään kanssa.

Mä haluaisin käydä niin monessa paikassa, että en rupea edes listaamaan. Oikeastaan ihan kaikki paikat kiinnostaa, paitsi entisen Neuvostoliiton alue. Ensi syksynä tulee taas toteutettua yksi mieliteko, kun päästään siipan kanssa käymään Kreikassa.

[irvikissa]

Tykkään kyllä matkustaa, vaikka en ole vielä ehtinyt sitä ihan hirveästi harrastaa. Tai oikeastaan sitä matkantekoa itseään en ihan hirveästi rakasta ja nykyään olen vähän lentopelkoinenkin, mutta määränpäähän pääsemisen autuus voittaa sen tuskan.

Mulle kelpaa sekä rantsu että kaupunki, ja molempia olen nähnytkin. Rantaloma on houkutellut stressaantunutta ja väsynyttä, kun on tuntunut etten kaipaa tai jaksa kaupunkiloman virikkeitä vaan haluan absoluuttisesti lepoa myös aisteille. Silloin olemme Miehen kanssa suunnanneet eksoottisille Kanarian saarille ja pysyneet kaukana niiden vähistäkin nähtävyyksistä. Loikoilu ja päämäärätön vaeltelu kuumilla kaduilla on riittänyt, suurimpina päänvaivoina se, valitsemmeko kulloinkin kadun aurinkoisen vai varjoisan puolen ja mihin keskinkertaiseen ravintolaan menemme illalla. :D No jos totta puhutaan, löytyy Kanarialtakin kiinnostavia asioita. Kun vaivautuu ulos hotelliviidakosta esimerkiksi paikassa oikeasti asuvien alueille, löytyy aivan uusi maailma.

Olen matkustellut enimmäkseen Miehen kanssa. Hän on yksinkertaisesti parasta seuraa. Meitä kiinnostaa samanlaiset asiat ja Mies on loistava suunnistaja ja kartanlukija. Olemme omatoimimatkaajia ja lähdemme yleensä reissuun korkeintaan muutaman viikon varoitusajalla. Suunnittelemme matkoja jonkin verran. Ostamme matkaoppaan ja selaamme nettiä, mutta lopullisesti päätämme vasta määränpäässä mitä teemme ja mihin menemme.

Viimeksi huhtikuun lopulla kävimme New Yorkissa, joka vei sydämeni täysin. Hieno kaupunki, johon menemme varmasti toisenkin kerran. Shoppailijan taivas, varsinkin nyt halvan dollarin aikaan.

Prahaan teimme muutaman päivän pitkän viikonlopun pari vuotta sitten. Tykkäsin siitäkin kaupungista kovasti. Ehdimme mielestäni ottaa kaupungin aika hyvin haltuun niissä muutamassa päivässä. Tunnelma kaupungissa oli lämmin vaikka keli oli silloin jäätävä. :D Prahassa on myös kummallisimmat museot.

Paikkoja joihin vielä haluan on lukemattomia. Japani, Kiina, Etelä-Korea... Afrikkaakin haluan nähdä, kunhan ei tarvitse käyttää paikallisia lentoyhtiöitä. Joitakin mainitakseni. Tällä hetkellä vähinten houkutteleva on Thaimaa.

[Nugat]

En ole hirveästi matkustellut, mutta intoa olisi. Ja rahaa. :D Aikoinani yritin kavereiden kanssa kehitellä jotain pientäkin reissua, mutta kaikki kaatui aina, kun aloin puhumaan matkan varaamisesta. Eivät ilmeisesti koskaan uskaltaneetkaan tai yks kaks ei ollutkaan sitä rahaa, mistä oltiin viikkoja jo hehkuteltu.
Matkustamispläänit siispä aina kaatuivat, enkä uskalla vähäisen matkakokemukseni takia yksin mihinkään lähteä.

Mutta. Juuri vähän aikaa sitten koulun toimesta kävimme Islannissa ja se olikin oikein hupaisa reissu. :D Tälläiselle suomalaiselle metsässä kasvaneelle tumpelolle puuton ympäristö oli aika suuri kulttuurishokki. Siitä toipui tosin nopeasti, joten vastaavasti suomeen palattua ahdisti, kun ei nähnyt kuin muutaman metrin edemmäs ja oli puu edessä. XD
Ensi vuodeksi, tai ehkä jopa tulevalle syksylle on tiedossa työharjoittelu reissu jonnekkin päin maailmaa, mutta en vielä tiedä minne.

Itselläni on ollut suunnitelma, että kaamosaikaan olisi mukava mennä vain rantalomalle ja joskus keväisempään aikaan kaupunkilomalle kulttuurisoimaan. Historialliset kohteet kiinnostaisivat jo ihan opiskelemani ammatin näkökulmasta. Versailles olisi ihan unelma, mutta siihen tarvitsisin varmaankin monen kuukauden reissun, että saisin kaikki mahdolliset asiat irti. XD Bilehilelomaa en kaipaa laisinkaan, enkä suostu sellaiseen menemään. Ryypätä voi kotonakin jos siltä tuntuu.

Eli matkustaisin, jos olisi sopivaa seuraa.

[LazyBastard]

Reissattua on tullut jonkinverran. Pohjoismaissa (paitti Islannissa), Virossa, Englannissa, Ranskassa, Hollannissa, Belgiassa, Italiassa ja Turkissa on tullut käytyä. En ole mikään älyttömän innokas matkustaja, mutta kyllä matkailussa oma viehätyksensä on. Kaupunkilomista tykkään enemmän kuin rannalla makoilemisesta (vaikka on siinäkin kieltämättä puolensa). Itä-Euroopassa haluaisin käydä jatkossa.

Matkustaminen on täältä pohjoisesta vaan aika hankalaa. Puoliso kun oli Keski-Euroopassa viime talven, niin silloin siellä käydessä huomasi, kuinka helppoa siellä on matkustaa. Ei mene montaa tuntia siihen, kun matkustaa pääkaupungista toiseen pääkaupunkiin. Täältä kaukaa jo oman maan pääkaupunkiin on monta sataa kilometriä.

[Gluu]

Mä olen Tr*inan kanssa sen verran samaa mieltä, että Venäjä on kokemisen arvoinen. Tosin venäläisten mentaliteetista
en sano mitään. Tai ehkä sen verran, että mielipide-ero Tr*inan kanssa voi syntyä siitä, että mä olen ollut Venäjällä töissä,
en pussikaljalla :virne: Tosin, jos matkassa ei ole yhtään venäjää osaavaa, saattaa reissusta tulla aika tuskainen. Jos edes
aakkoset osaa, niin sekin auttaa jonkin verran. Minun tapaamani venäläiset ovat olleet 95 prosenttisesti kielitaidottomia,
joten tulkille on ollut tarvetta. Kun taas Ukrainassa mielestäni puhutiin huomattavasti enemmän englantia kuin Venäjällä.

Varomaton pääsee rahoistaan eroon ihan missä tahansa, Suomessakin. Itse en ole koskaan tullut ryöstetyksi tai huijatuksi missään,
tosin kaikenlaisia tarinoitahan kuulee ja monesti varsinkin asioista tietämättömät mustamaalaavat esimerkiksi vaikkapa Venäjää
paikaksi, josta kukaan länsimaalainen ei selviä edes hengissä, saatikka ehjin nahoin lompakko tallella takaisin.

[LazyBastard]

Niin tuo mieleenpainuvin matkakokemus unohtui. Kyllä se taitaa olla Pohjois-Italiassa, kun olin kyydissä kun ajettiin pitkin erittäin kapeita vuoristoteitä (mutkassa ei muuten hidasteta, vaan painetaan tööttiä) niin kauan, kunnes tie loppui. Paikan nimi olikin suomeksi "Tien pää". Siellä oli kirkko vuoren huipulla ja pikkuinen paari, jota piti vanha nainen. Erittäin idyllistä ja hiljaista oli siellä.

[friikkis]

Jos olisi rahaa, matkustaisin enemmän. Nykyään on tavoitteena tehdä kerran vuodessa ainakin yksi matka, tänä vuonna pitäis piipahtaa joko Prahassa tai Gdanskissa.

Mieleenpainuvin taisi olla Amsterdam. Se teki vaikutuksen. Arkkitehtuuri, ilmapiiri, ihmiset, kulttuuri... kaikki. Päivät oli mukava kävellä pitkin kaupunkia ja ihmetellä menoa, iltaisin taas maistui heineken tai pari baarissa. Fillaroitsijat kylläkin vähän pelotti välillä, mutta muuten tuo kaupunki oli minulle jotain aivan ihmeellistä. Pitäisi lähteä joskus kiertelemään vähän muuallekin Hollantiin, kunhan löytyy tarpeeksi rahaa ja vapaa-aikaa.

Islanti oli myös aika unohtumaton paikka. Maisemat olivat todella erikoisia, välillä tuntui siltä kuin olisi kuun pinnalle astunut. Reykjavikin yöelämä on ihmeen eloisaa, vaikka populaatiota ei ole paljon ja hintataso on niinkin korkea. Krapulassa oli mukava lillua kuumassa lähteessä. Vuokrattiin Suzuki Swift ja lähdettiin sillä kiertelemään saarta, paikallisia jostain syystä nauratti kun eksyimme nelivetomaastureille tarkoitetulle alueelle sillä. Noh, selvittiin hengissä ja nähtiin henkeäsalpaavia maisemia ja höyryävä Hekla.

Muuten en osaa luokitella itseäni joko rantaloma- tai kaupunki-ihmiseksi. Tykkäilen sekä aivot narikkaan -lomista että vähän sivistyneemmistäkin matkailukohteista, oikeastaan kaikki kelpaa. Kunhan näkee maailmaa. Tai edes vähän kunnon hiekkarantaa.

[Sade]

En ole matkustanut kovinkaan paljoa. Ensimmäinen ulkomaanmatkani oli joku lukioluokan kanssa käyty Tukholman risteily - jos sitä nyt voi ulkomaanmatkana edes pitää - ja Tukholmaa tai Tallinnaa kauempana kävin ensimmäisen kerran vasta 27-vuotiaana.

Tykkään kyllä matkustamisesta, mutta en todellakaan ole mikään intohimoinen matkustelija. Pidän matkallaolon tunteesta, mutta sen voi saada Suomen sisällä matkustamallakin (en varmaan koskaan kyllästy pitkiin junamatkoihin), ja olen nauttinut hurjasti niistä muutamasta matkasta joilla olen ollut. Mutta minulla ei ole mitään suurta tarvetta saada matkustaa joka puolelle maapalloa tai päästä joka vuosi ulkomaille tai mitään sellaista. Enemmänkin matkustaminen on minulle jotain spesiaalia ja harvinaista herkkua. Matkustaminen on minusta myös sen verran stressaavaa, että tuskin nauttisinkaan siitä niin paljon, jos matkustaisin enemmän. (Pelkään myös lentämistä, joten senkään takia en haluaisi jatkuvasti olla reissun päällä.)

Rantalomalla en ole koskaan ollut, joten niistä en osaa sanoa mitään. Ainakaan mikään puhdas rannallamakaamisloma ei kiinnosta tippaakaan. Myöskään yksin matkustaminen ei kuulosta kauhean houkuttelevalta, johtuen mm. siitä ettei minulla ole minkäänlaista suuntavaistoa.

Mieleenpainuvimmista matkoista on vähän hassua puhua näin vähäisellä matkustuskokemuksella, mutta pidin kyllä hirmuisesti viime kesäisestä Berliinin matkasta. Ja Oxford oli myös aivan ihana. Molemmissa kaupungeissa oli voimakas oma tunnelmansa, ja se onkin sitä mitä kaupunkilomalta eniten toivon. Berliini oli rento, värikäs ja urbaani - Oxford lähes uneliaan rauhallinen, hienostunut ja vaalein sävyin maalattu.

[Vanilla]

Minä en ole reissannut kovin paljoa, mutta nekin vähäiset matkani olen tehnyt lyhyen ajan sisällä. Vielä pari vuotta sitten en ollut koskaan käynyt muualla kuin Ruotsissa - sekin luokkaretkellä yläasteen lopulla. Lukion jälkeisen välivuoden aikana piipahdinkin sitten Bulgariassa, Puolassa, Saksassa ja kahdesti Englannissa. Itse asiassa noistakin ainoastaan Bulgariassa olin aidosti lomailemassa. Puolassa ja Saksassa harrastelimme kaikenlaista teatteriin liittyvää, ja Englannissa öö... piti tavata teatterimatkoilta saatuja tuttuja.

Bulgariassa olin ihan vain rantalomalla. Matkaseurani (nykyinen eksä, silloinen heppu, hyi yäk) ei ollut järin kiinnostunut kulttuurikohteista, vaikka retkimahdollisuuksia olisikin ollut. Ei sitten käyty missään, shoppailtiin vain, otettiin aurinkoa ja juotiin. Mua jäi vähän harmittamaan, vaikka kai tuollainen perusrantaloma piti kokea kerran elämässä. Pidän kyllä auringossa makaamisesta, mutta jotenkin tuntuu, että kun matkalle on kerran lähdetty, niin pitäisi siinä jonkin verran tutustua kohteen kulttuuriinkin.

Ihan muutamia kaupunkejakin olen nähnyt. Gdansk on ihana, vaikkemme käyneetkään siellä kuin päiväseltään. Enemmän vietimme aikaa satamakaupunki (vai -kylä?) Gdyniassa, jossa esitimme hienon showmme. Sekin vaikutti kivalta paikalta. Saksassa vietimme eniten aikaa Hallessa, mutta piipahdimme myös Leipzigissa. (Tietysti myös Johann Sebastian Bachin haudalla, ooh!) Englannissa olen hepun pikkukaupungin lisäksi vieraillut vain Lontoossa, Cambridgessä ja Norwichissa, mutta tarkoitus olisi tulevaisuudessa tutustua Britanniaan vähän laajemminkin. Kun vain olisi aikaa ja rahaa. Sitä paitsi esimerkiksi juuri Lontoossakin olisi vielä niin paljon näkemättä.

En oikein osaa sanoa, mikä on kivoin noista paikoista. Kaikki. Tai itse asiassa Saksasta en tykännyt niin paljoa, mutta se nyt johtuu vain siitä, että mulla on Saksa-vamma. Tai ehkä enemmän saksan kieli -vamma. Siis että en vain pidä siitä. Maa sinänsä on oikein hieno. (Pakko sanoa, että puolan kieli sen sijaan kuulostaa oikein mukavalta. Ja puolalaiset tuntuivat oppivan suomen kielen ääntämystä hyvinkin nopeasti, samoin me puolan. Olisipa hienoa osata puolaa!)

Parasta minulle olisi varmaankin yhdistää ranta- ja kaupunkiloma. Minulla ei kuitenkaan ole matkustamisen suhteen mitään "pakko nähdä koko maapallo" -ajatuksia, tai ainakaan tähän mennessä ei ole koskaan tuntunut siltä. Nytkin haluaisin vain lähteä uudelleen Englantiin. Siitä on jo melkein vuosi, kun tuo peipekin on nähnyt äitiään ja sisaruksiaan.

Kuten Sade, minäkin pidän matkalla olemisesta. Pitkän bussi- tai junamatkat eivät ole koskaan ahdistaneet minua, lentokoneista puhumattakaan (rakastan lentämistä!). Päinvastoin - on ihanaa, kun ei kerrankin tarvitse tehdä mitään. Saa vain istua ja mietiskellä. Tai jos siihen joskus tylsistyy, niin aina voi vaikkapa nukkua, lukea kirjaa tai kuunnella musiikkia.

Kotimaan matkailu on myös kivaa. Perheen kanssa on käyty joissain lomaosakekohteissa. Haluaisin nähdä enemmän Lappia! Ihan pohjoista myöten. Niin, ja olisihan hienoa käydä vaikkapa Pohjois-Norjassa.

Ja nyt ei ole sitten yhtään matkakuume - kiitti vaan, Birk

[kaneli]

Mä oon kiertänyt pohjoismaat Islantia lukuun ottamatta useampaankin kertaan läpi. Niistä olen myös asunut kaksi vuotta Ruotsissa. Ruotsia on muutenkin tullut nähtyä aika hyvin etelästä pohjoiseen.

Euroopan kaupungeista olen kiertänyt Lontoon, Barcelonan, Rooman, Pariisin, Tallinnan, Hampurin ja muutaman muun Saksan pikkukaupungin. Yhdellä rantalomalla olen myös ollut.
Jenkit on nähty, ja sinne suuntaisin mielelläni uudelleen. Tällä hetkellä kiinnostaa eniten länsirannikko.

Oma matkustamiseni on painottunut kaupunkilomiin, mutta kyllä mulle kelpaa rantaloma ja biletysmeininkiki. Semmosta kovasti kavereiden kanssa suunnitellaan, mutta toteuttamisajankohdasta ei ole kaikkien tiukkojen aikataulujen ja mun rahavaikeuksien takia tietoa. Poikkiksen kanssa olisi myös kiva matkustella.

Muokkaa:
Niinjajoo, Saksa ei vedonnut mihin yhtään noista kohteista. Kieli on musta kammottavan kuuloista ja ihmisetkin tosi ankeita. Berliinissä tosin en käynyt, vaikka siellä kuulemma riittää menoa ja meininkiä. Siitä huolimatta matkailen jatkossa mieluummin jossain muualla.

Venäjä ja muut entisen Neuvostoliiton maat ei mua yhtään kiinnosta. Prahassa ja Varsovassa voisin ehkä kuvitella piipahtavani, mutta muualle en mielelläni lähtisi. Mulla on paljon ennakkoluuloja.

Matkustamisessa se itsensä liikuttaminen paikasta A paikkaan B on musta aika tuskaisaa. Autoista, junista ja laivoista pidän kaikista vähiten, mutta kyllä lentomatkailustakin on aika äkkiä kaikki hohto kadonnut, kun sitä on joutunut melko usein harrastamaan.

[Muksu]

Mä pääsen ens viikolla hetkeksi Tokioon. En ole ikinä käynyt siellä päin, itse asiassa olen ainoastaan kerran elämässäni käynyt ylipäätään Euroopan ulkopuolella. Hiukan jännittää. Oon kuullut et se on valtava, oon opetellu hiukan japania ja tunnen tärkeimpiä kohteliaisuussääntöjä ja tapoja, mutta kertokaa toki joku Japanin-kävijä jotakin. Katselen just Google Earthilla Tokion näkymiä...

[shaana]

Ouh. Tiedän jo ennen kirjoitteluakin että lopettaessani mulla on matkakuume.

Olen matkustanut kohtalaisesti. Euroopassa olen käynyt luonnollisesti Ruotsissa ja Virossa, jopa vähän pääkaupunkejakin pidemmällä. Iso-Britannia, Tanska, Portugali, Espanja ja Bulgaria - Bulgariassa lautailemassa, en kultahietikolla vai mikä se nyt onkaan. Turistikohteet käytiin lapsena porukoiden kanssa, Englannissa kielikurssilla ja Tanskankin matka liittyi kielen opiskeluun. Ehdottomiin must-kohteisiin kuuluvat Norja ja Islanti, jälkimmäinen ehkä kiihkeämmin haaveissa.

Euroopan ulkopuolella olen käynyt myös useampaan otteeseen; muutamia reissuja Intiaan, Thaimaahan, Dominikaaniseen Tasavaltaan ja Tansaniaan. Intiassa ensimmäisen kerran matkaillessa silmäni avartuivat kovin, ihmiset ja ympäristö, niin köyhää mutta silti niin onnellista ja erilaista. Seuraavan kerran siitä oli jo tullut turistien paikka - silti haluan joskus uudestaan, jonnekkin Pohjois-Intiaan olisi mahtavaa päästä. Thaimaassa lomailtiin Phuketissa, rysässä. En lähtisi uudestaan tuohon kohteeseen, johonkin muualle kyllä. Dominikaanisessa oli paljon turisteja myöskin, saksalaisia etenkin, sekin on nähty. Tansania puolestaan oli aivan erilainen, koska tätini asui tuolloin siellä ja kiertelimme ympäri maata autolla ilman mitään turistiporukoita, mahtavaa. National Parkit eläimineen ovat ikimuistoisia . Koulussa paikkasin pitkän poissaoloni kolme tuntisella maantiedon ja biologian yhdistetyllä luennolla matkastani .
Mieleni tekisi enemmän päästä Aasiaan ja erityisesti Etelä-Amerikkaan. Paljon itsenäisesti reissanneen ja Aasiassa pitkään asuneen tuttavani mukaan Aasiassa on erittäinkin turvallista verrattuna Etelä-Amerikkaan. No, seuraa sinnekin olen siis vailla. Pohjois-Amerikka tietenkin houkuttaa. Apua, haluan joka paikkaan - Kiinaan, Japaniin ja muualle kauko-itään. Venäjäkin on koko laajuudessaan näkemättä.

Kotimaan matkailu on jäänyt liian vähälle, viikonloppu siellä täällä on tullut vietettyä. Lappiin lähden useamman kerran vuodessa, tähän asti talvisin. Syksyllä olisi lievästi kuulia päästä ruska-aikaan vaeltamaan, kun olisi joku kaveriksi lähtemään. Lumilautailun puitteissa olisi haaveissa tietenkin pidempi reissu Alpeille tai joskus rahakkaana Pohjois-Amerikkaan, Kalliovuoretko ne siellä nyt ovatkaan. Matkaan mieluíten pienemässä porukassa, jossa ei turhia tiukkapipoja ole mukana. Toinen, vääränlainen ( tai erilainen ihminen kuin itse ) tyyppi voi pilata reissun täysin. Tästä syystä on mietittävä kenen kanssa lähtee, itse en kuitenkaan koskaan ole pakettimatkoista niin välittänyt, vaan mennyt omien neuvojen mukaan kohteessa kuin kohteessa. Pelkällä löhölomalle en lähtisi, mutta ei mua pelkkä kaupunkikaan houkuta samalla tavalla kuin mahdollisuus päästä viidakkoon tai muuten jylhään luontoon.

Matkustaminen on opettanut paljon. Ala-aste aikaan kun äiskä varovasti kyseli rehtorilta mahdollisuutta useiden viikkojen poissaoloihin, oli rehtori tokaissut ykskantaan "Minun puolestani voivat olla vaikka kuinka paljon matkoilla maailmalla, kyllä se niin on että vieraassa kulttuurissa ja matkalla oppii tärkeämpiä asioita kuin täällä koulun penkillä". Tai jotain sen suuntaista.

[Tr*ina]

Mä pääsen ens viikolla hetkeksi Tokioon. Hiukan jännittää. Oon kuullut et se on valtava, oon opetellu hiukan japania ja tunnen tärkeimpiä kohteliaisuussääntöjä ja tapoja, mutta kertokaa toki joku Japanin-kävijä jotakin.

Onhan Tokio iso kaupunki, mutta se ei ole yhtä yhtätoikkoista kaupunkimassaa toisesta laidasta toiseen. Koska Tokiossa taksit ovat sairaan kalliita, kävelin välillä yöllä majapaikkaani. Välillä eksyinkin ja paikallisilla suu loksahti auki kun neuvoa kyselin yli tunnin kävelymatkan päässä olevaan kaupunginosaan. Mutta niillä yökävelyillä sen huomasi selvästi, että aivan kaupungin sydämessäkin on pientaloasuinalueita. Niitä hassuja leikkimökin kokoisia omakotitaloja vieri vieressä. Toisaalta myös vähäinen autojen määrä saa Tokyon tuntumaan pienemmältä tai ainakin vähemmän kaoottiselta.

Tokion metro on yksi maailman suurimmista joukkoliikenteen verkoista, mutta silti yllättävän helposti haltuun otettavissa. Tosin kannattaa muistaa, että Tokiossa rakastetaan järjestystä ja siksi alikulkukäytävissäkään ei saa haahuilla, vaan pitää pysyä tiukasti sen keltaisen linjan oikealla puolella. Kylttejä ja opasteita on kaikkialla, joten eksymään ei pääse metrossa.

Tokion yöelämään en oikein päässyt mukaan. Puolenyön jälkeen kaupungin yöelämäkeskukset autioituvat tokiolaisten mentyä nukkumaan ja valmistautumaan seuraavaa työpäivää varten. Viikonloppuna toki on menoa, mutta ei mitenkään erityisen paljon silloinkaan.

Jos Tokiossa on aikaa tehdä vain yksi turistirepäys, niin se on öisen kaupungin tiirailu jostain pilvenpiirtäjästä. Olikohan se Roppongin ostoskeskus, missä oli paras näköalatorni (samassa rakennuksessa modernintaiteenmuseo)? Shinju-kun neonvalot ovat klassista Tokiota ja Gizan sivukujilla voi käydä kurkkimassa yläluokan elämää.

[Walker]

Bulgariassa lautailemassa
Lumilautailun puitteissa olisi haaveissa tietenkin pidempi reissu Alpeille

Mulla taas tuo "itäpuoli" jäänyt käymättä ja se kiinnostaisi vuorostaan, Tatravuoristo ja vastaavat.
Mutta suosittelen Alppeihin tutustumista. Kerran kun on käynyt niin ei jää viimeiseksi
kerraksi. Sellainen magneetti se on.

[tgr]

Aika vähän olen reissannut.. Nää perinteiset Tukholma, Tallinna, Haaparanta, Kantalahti on käyty..
Nyt ois sitten ihan oikea reissu tiedossa. Olen lähdössä Kreetalle viikoksi 29.5.

Mulle sitten vois antaa vinkkejä mitä kannattaa muistaa ennen reissuun lähtöä ja mitä kannattaa
ja ei kannata ottaa mukaan. Ihan vain jos en itse ole tajunnut..

Hepatiitit on rokotettu ja passista on kopsut otettu. Matkavakuutustakin tarkistutan. Maksuvälineenä
käy Visa Electron, ainakin pankin tietojen mukaan.

Antakee neuvoi, mikäli löytyy. :virne:

[Lyyra]

En ole ollut kova matkustaja, mutta se johtuu vain raha-asioista. Perheen kanssa kauimmainen ulkomaanmatka on suuntautunut Haaparantaan, ja sehän on käytännössä Suomessa.
Olen kuitenkin ollut pikkupennusta asti kova matkakuumeilemaan, ja kadehtinut siskojeni työmatkoja ja jopa tuttujen Tallinnan- ja Tukholmanristeilyjä. Kun sain pikkutyttönä karttapallon, tökkäsin ekana sormeni Suomen kohdalle, ja toisen sormen vastakkaiselle puolelle palloa ja katsoin mitä sieltä löytyy. Sormi tökkäsi johonkin Australian ja Uuden Seelannin välimaastoon ja totesin, että tuonne minä joskus lennän. Näistä eka on nyt valloitettu. Seuraavaksi lennän Uuteen Seelantiin kesäkuussa.

Ensimmäinen ulkomaanmatkani suuntautui Kaliforniaan. Hyppäsin suoraan syvään päähän lentomatkailussa: en ollut koskaan ennen ollut lentokoneessa, ja matka Kaliforniaan kesti hyvät 24 tuntia, ellei enemmänkin.
Siellä vaelleltiin ja tutkailtiin kansallispuistoja ja suojelualueita viikon verran. Kävimme Yosemiten ja Sequoian kansallispuistoissa ja Año Nuevo State Reservessä. Näin mm. punapuita, vuoria, valaita ja merinorsuja. Lisäksi mua olisi kiinnostanut katsella San Franciscoa vähän tarkemmin, mutta reissu oli suunniteltu luontoa silmällä pitäen (en jaksa selittää taustoja, mutta siihen liittyi joku ympäristötietoisuusprojektihässäkkä).

Toinen ulkomaanmatkani suuntautui Prahaan, jossa kiertelimme siskoni kanssa kaupunkia neljän päivän verran. Matkasta jäi käteen "haluan muuttaa tänne asumaan" -fiilis. Tykkäsin Prahasta IHAN HULLUNA. Ainoa vain, että ihmiset ei oikein englantia osaa siellä. Saksalla pärjää paremmin.
Raahasin vastentahtoisen siskoni kidutusmuseoon viimeisenä päivänä. Palaute oli yllättävän positiivista. Kommentti taisi olla tyyliin "ei mua niin kauheesti siellä ois kiinnostanu käydä, mutta se oli yllättävän mielenkiintoista."
Prahassa oli ihaninta ruutukaavan puuttuminen. Kadut oli sokkeloisia kujia ja talot parhaimmillaan sen 1000 vuotta vanhoja. Siellä tosiaan näkyy historia ja esim. eurooppalaisen arkkitehtuurin kehitys. Täällä Brissyssä tuntuu olevan tapana repiä kaikki yli 20 vuotta vanhemmat talot alas pilvenpiirtäjien tilalta. Prahassa on tajuttu systeemit säilyttää rikkautena.

Kolmas reissuni suuntautui Pietariin, jossa kiertelin myös neljä päivää. Siellä vaan tuntuu väki puhuvan vielä huonompaa englantia kuin Tsekissä, ja mun venäjää ei jostain syystä ymmärretty. Kävin myös inkerinmaan kiertoajelulla, mikä oli tavallaan ihan mielenkiintoista, mutta toisaalta ei. Tätä reissua varjosti vähän se, etten oikein tiennyt mitä siellä voisi tehdä, kun en ehtinyt suunnittelemaan etukäteen juurikaan.

Neljännellä reissullani olen parhaillaan. Asustelen Australiassa joulukuun puoliväliin asti, ja toivottavasti käteen (ja kuva-albumiin ja päiväkirjaan) jää paljon kivaa. En ole ehtinyt juurikaan vielä reissata, olen laiska suunnittelemaan ja järjestelemään yksin, mutta lupaan ottaa itseäni niskasta kiinni ja juosta ylös ja alas itärannikkoa koko loppuvuoden. Sen mitä opiskelulta ehdin, heh.

Kuten taisin jo mainita, varasin juuri eilen lennot Christchurchiin Uuteen Seelantiin. Pitäisikin käydä hakemassa kirjastosta matkaoppaita ja ruveta miettimään, että mitäs siellä sitten tekisi. Kivaa!

Joulukuussa, kun matkaan kotiin, mun on lentoihin sisällytetty stopover Hong Kongissa, joten piipahdan siellä pari päivää. Sitäkään en ole vielä jaksanut suunnitella sen paremmin, mutta mielenkiintoista pitäisi tulla :)

Ihanaa, kun on vihdoin päässyt vähän reissaamaan!

[Tr*ina]

Mulle sitten vois antaa vinkkejä mitä kannattaa muistaa ennen reissuun lähtöä ja mitä kannattaa
ja ei kannata ottaa mukaan. Ihan vain jos en itse ole tajunnut..

Voi, kyllähän sitä viikon pärjää missä vaan miten vaan! Mutta ehkä kannattaa ostaa jo Suomesta aurinkorasvat: ne tuppaavat olemaan kalliita rantakohteissa. Ja minigrip-pussi, johon laittaa käsitavarana lentokoneeseen menevät nesteet, jos sellaisia tarvitsee.

Muista käydä retkellä Hanian kaupungissa. Ihastuttava, historiallinen vanhakaupunki.

[Walker]

Mä olen Tr*inan kanssa sen verran samaa mieltä, että Venäjä on kokemisen arvoinen. Tosin venäläisten mentaliteetista en sano mitään.

Venäläistä elämänmenoa, kuvaa ja juttua englishrussia.com

[Walker]

Mulle sitten vois antaa vinkkejä mitä kannattaa muistaa ennen reissuun lähtöä
Matkavakuutustakin tarkistutan.

Vaikka on matkavakuutuksia niin tuo on ilmainen, menee lompakossa muiden
korttien joukossa.
Kela - Eurooppalainen sairaanhoitokortti

[shaana]

Mutta suosittelen Alppeihin tutustumista. Kerran kun on käynyt niin ei jää viimeiseksi kerraksi. Sellainen magneetti se on.

Olen käsittänyt, että Alpeilla on huimia hintaeroja valtioista riippuen? Onko tästä kokemuksia? Gasthausit (vai mitä ne nyt ovat) vai perinteiset hotellit? Pidän kesällä vain kaksi viikkoa lomaa, kyllä mun lomat painottuu talveen ja sillon mennään laudan kanssa, Suomessa tai jos saisi vähän säästettyä, niin Alpeille ensi keväänä. Mielummin lähtisin Alpeille kuin Thaimaahan johonkin rysään löhöämään.

[Walker]

Olen käsittänyt, että Alpeilla on huimia hintaeroja valtioista riippuen? Onko tästä kokemuksia?

Ainakin Sveitsi on ollut se perinteinen maksa itsesi kipeäksi maa, mutta maa kuin maa niin omat ja varastetut rahat menee. Esim. Itävallassa saa Apres skihin menemään rahaa.

hotellit?

netti on lyömätön apuväline ennen reissua: hintavertailut, tiedon saanti, yhteyksien pito ja jopa hotellin
varaaminen. Niin matkat, hotellit jne

niin Alpeille ensi keväänä. Mielummin lähtisin Alpeille kuin Thaimaahan johonkin rysään löhöämään

Kannattaa katsoa opiskelija matkatoimistoja, opiskelijaporukoita. Opiskelijat
ovat tottuneet maksimoimaan matkat ja hauskan pidon suhteessa rahaan.
Eikä noihin tarvitse olla opiskelija. Ja kaikkihan me ollaan opiskelijoita, jollei muuta
niin elämän oppimisessa. Jos itse saa päättää niin menisin omalla autolla.

[shaana]

Lasketteluseuran porukka lähtee yleensä kyllä reissuun Alpeille keväisin, jos tarpeeksi väkeä saadaan kasaan. Muutenkin sitä kautta pääsee halvoille, esim. Lapin reissuille, matkojen ja majoituksen hinnoin, ei tarvitse mistään muusta maksaa.

Äiskä kysyi eilen, mitenkä mulla on lomia jäljellä. Mähän pidän kesällä kaikki kaksi viikkoa, eli talvelle jää kolme + yksi viikko vanhoja lomia. Siihen äiskä tokaisi että lähtisinkö hänen kanssaan viikoksi johonkin, kun maailmanlaajuinen loma-asuntoyhtiö viestitti yhden viikon olevan käyttämättä. Mietittiin Skotlantia ( ) tai vaihtoehtoisesti ostosreissun tekemistä Jenkkeihin. Äiskä pohti myös Prahaa, johon heti tiesin kertoa että olen kuullut toosi hienoksi. Auki on vielä mihin, mutta Skotlanti olisi ehkä paras näistä. Johonkin pääsen aika varmasti.