luettu, luettavana, luettavaksi?

[tiipetti]

Luettu: Slash & Anthony Bozza: Slash

Törkytehtaan jäljiltä on tupsahdellut muusikoilta kirjoja. Niin myös Slashilta. Slash kertoo nuoruudestaan, bändin aloittamisesta, Guns n' Rosesista ja sen hajoamisesta ja suhteestaan Axliin, pikaisesti Velvet Revolverista ja päihteiden käytöstään. Ei yltänyt viihdyttävyydeltään Mötikkäkirjan tasolle, mutta kasarimeiningit on kiinnostavia ja toki GN'R-jutut. WAR pitäisi varmaan lukea, että saisi Axlin näkemyksen aiheesta. Slash ei kovin kaunista kuvaa miehestä esiin tuonut, vaikka kaninkarvakäsinein siitä kirjoittikin.

WAR oli ihan kelpo, vaikka minua hieman häiritsikin se, ettei Axl itse pääse kirjassa ääneen. Teoksen
perusteella voi tosin arvata, mitä mieltä Axl olisi esimerkiksi tuosta WAR-kirjasta.

Galille ja muillekin suosittelen myös Stephen Davisin GN'R - Watch you bleed -opusta, joka niputtaa sekä Slashin että Axlin
tarinan, ja muistaa kertoa siinä sivussa myös muista ruusuista. Hyvin raapaistu kirja, joka toimii myös
suomenkielisenä versiona.

Luettavaksi odottelen Kari Hotakaisen uutuutta, joka toivottavasti kolahtaa postilaatikkoon tällä viikolla.

[skray]

Olen viime aikoina harrastanut enimmäkseen tyhjänpäiväisiä viihdekirjoja, joiden lukemisessa ei paljon ajatustyötä tarvitse tehdä.

Luettu:

Nor Roberts - Tähtien virta
Elizabeth Adler - Kesä Toscanassa

Kummatkin kirjat ovat ihan kivoja, sopisivat hyvin kesän rantalukemiseksi. Kevyttä viihdettä, rakkautta ja romantiikkaa, vähän jännitysmomentteja ja lisää rakkautta ja romantiikkaa. Ennalta-arvattavia tarinat tosin olivat, mutta haitanneeko tuo.

Luettavana:

H.E. Bates - Oi ihana toukokuu

Kirjassa seikkailee Larkinin perhe, joka on tunnettu myös tv-sarjasta. Telkkarista tullessaan Oi ihana toukokuu oli ihana sarja, mä tykkäsin. Ostin sitten pokkarin viime vuonna ja nyt sain aikaiseksi aloittaa lukemisen. Tulossa on varmasti ihania hetkiä Larkinien parissa. Ainut mikä mua haittaa lukemisessa on se, että kuvittelen ihmiset juuri sen näköisiksi, kuin he olivat sarjassa, enkä osaa muodostaa omaa mielikuvaa päässäni. Mielikuvat ovat kuitenkin mielestäni lukemisen kultaa. Ehkä silti selviän tästä henkilömielikuvattomastikin, paikat ja tapahtumat voin silti aina kuvitella.

En tiedä mitä seuraavaksi haluaisin lukea. Olen yrittänyt keksiä lukupiirin kirjalistalta jonkun mielenkiintoisen teoksen, mutta en vain saa aikaiseksi mennä kirjastoon katsomaan mitä löydän. Putkinotko ehkä kiinnostaisi, mutta se taisi olla lainassa viimeksi kun kirjastossa kävin. Yksi joka kiinnostaisi myös, kirja joka ei ole listassa, on Aikamatkustajan vaimo, mutta se on aina lainassa kun kirjastoon menen, enkä halua lukea sitä niin paljon, että viitsisin varata sen.

[Suvi]

Kesä tuli ja meni, mutta ehdin silloin lukea vähemmän kirjoja kuin olin ajatellut (esim. "synttärilahjaksi" saamani kirjat odottavat yhä lukemistaan).

Kai sitä tuli kuitenkin luettua jotain:

Daphne Du Maurier - Rebekka

Muistaakseni tykkäsin tästä. Olin tosiaan nähnyt tämän musikaaliversiona joskus viime vuonna ja tätä lukiessa pyörivät vaan kokoa ajan kaikki laulut siitä musikaalista päässä. Ainakin luin tämän tosi nopeasti (paksuhkon kirjan) eli oli mukaansatempaava ja jännittävä.

Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia, Tyttö joka leikki tulella ja Pilvilinna joka romahti

Periaatteessa tykkäsin näistä, mutta mielestäni trilogia huononi kirja kirjalta. Viimeinen osa tuntui menevän liiaksi selittelyksi. Huomasi kyllä viimeisen kirjan lopusta, että Larsson oli aikeissa kirjoittaa vielä muutaman kirjan lisää, mutta kai se sarja meni näinkin. Kaikki kuitenkin olivat sen verran jänniä, ettei niiden lukemista malttanut oikein lopettaa (paitsi viimeisen kohdalla pikkaisen jo "tökki").

Sujata Massey - Rei Shimura Havaijilla

Viimeinen Shimura-sarjan hömppä. Kaikki olivat omalla tavallaan kivoja, mutta heti kun tapahtumat siirtyivät Japanista muualle, nämäkään eivät tuntuneet enää niin kiinnostavilta. Aika kevyitä dekkareita kaikki. Mutta kiva joskus näinkin. Tätä oli kiva lukea kesäaamuna kahvilassa ja syödä kunnon kahvila-aamiainen.

Karin Alvtegen - Tuntematon

Eräs ilta/yö luin sitten tämänkin. Karin Alvtegen on kyllä hyvä dekkaristi ja osaa kirjoittaa hyvin rankoistakin aiheista. Jossain vaiheessa tämän kirjan tyyli muuttui hieman "lapselliseksi" kun kaduilla asuva päähenkilö alkoi ratkoa pikkuvanhan pojan kanssa murhaa. Kuitenkin muuten ihan hyvä ja yllättävä kirja.

Agatha Christie - Neljä suurta

Rakastan Christietä ja Poirotia, mutta täytyy myöntää että tämä kirja ei ollut Poiroteista innostavin. Tässä vaan juostiin joidenkin gangstereiden perässä, kun taas itse pidän enemmän niistä Christieistä, joissa suvuista/ystäväpiireistä paljastuu kaikkea yllättävää ja kamalia skandaaleita.

Lukupiiriä ajatellen luin myös:

Lewis Carroll: Liisan seikkailut Ihmemaassa ja Liisan seikkailut Peilimaailmassa
A. A. Milne: Nalle Puh
Grimmin sadut

Näistä taisinkin jotain (ainakin toivottavasti) kirjoittaa sinne toiseen ketjuun.

[tiipetti]

Luettavaksi odottelen Kari Hotakaisen uutuutta, joka toivottavasti kolahtaa postilaatikkoon tällä viikolla.

Ihan kuin omaa napaansa rapsuttaisi, kun itseään lainaa, mutta viime viikolla Ihmisen osa saapui ja vielä on kirja kesken
syväluotaavan murjotuksen ja työpaljouden takia, mutta jo nyt olen rakastunut 80-vuotiaan Salme Malmikunnaksen elämään.
Hotakaisella on sana hykerryttävästi hallinnassa, jälleen kerran.
Suosittelen lämmöllä kaikille, ulkonäköön katsomatta.

[Pascal Lemoix]

Sofi Oksasen "Puhdistusta" kahlasin vajaan 200 sivua. Sinänsä kyllä hyvin kirjoitettu, että lukeakin voisi, mutta tapahtuvat äityivät niin ikäviksi, että en aio toista puolikasta lukea. Eiköhän tuo tullut jo enimmäkseen ymmärretyksi, mikä on jutun juoni.

[annastindeli]

Miä kyllä tykkäsin "Puhdistuksesta", mutta ei se kyllä siitä loppua kohti ainakaan hilpeämmäksi muutu.

[Pascal Lemoix]

Siis millä lailla "tykkäsit"? Kun eihän tuo nyt ainakaan mitään "feel good" -kirjallisuutta ole.

[annastindeli]

No ei kai kirjan tarvi olla iloinen aiheeltaan että siitä vois tykätä. Mutta aihe oli kiinnostava, se oli hyvin kirjoitettu eikä sitä oikein olis malttanu laskea käsistään. Ihmisen julmuus tavallaan kiehtoo, mihin pystyy ja mitä on valmis tekemään saadakseen haluamansa, vaikka se kauhistuttaakin. En minä sitä sen suuremmin osaa analysoida. Tykkäsinpähän vaan.

[Pascal Lemoix]

No olihan tuossa merkittävä tarkennus.

[Suvi]

Nyt kun sain Lord of the Ringsin luettua, innostuin taas pitkästä aikaa lainaamaan kirjastosta kirjoja:

Joskus jo pari kuukautta sitten näin Tolkienin elämäkerran kirjaston hyllyssä, ja mietiskelin, että olisipa se kiva lukea. Onnekseni se oli nytkin hyllyssä, joten lainasin sen. Innostuin muutenkin pyörimään muistelma/elämäkerta -osastolla, niin haalin itselleni luettavaa:

Humphrey Carpenter - Tolkien elämäkerta
Tauno Palo - Käsi sydämellä
Erkki Tuomioja - Häivähdys punaista

Nyt on kesken Agatha Christien Aikataulukon arvoitus. Sen jälkeen aloitan yllä mainittujen lukemisen. Piti lukea toistaiseksi pelkkää hömppää, mutta kai se näinkin menee. Ja eikun lukemaan!

[Jorssi]

Humphrey Carpenter - Tolkien elämäkerta

Tuo on kyllä erittäin hyvin kirjoitettu elämäkerta. Ei käy tylsäksi missään vaiheessa. Paras elämäkerta, jonka olen lukenut (en kyllä hirveän montaa ole lukenut, mutta kuitenkin).

[Suvi]

Humphrey Carpenter - Tolkien elämäkerta

Tuo on kyllä erittäin hyvin kirjoitettu elämäkerta. Ei käy tylsäksi missään vaiheessa. Paras elämäkerta, jonka olen lukenut (en kyllä hirveän montaa ole lukenut, mutta kuitenkin).

Kiva tietää. Muutenkin odotan innolla sen lukemista, mutta nyt odotan vielä enemmän.

[Pascal Lemoix]

Vastataan nyt L-S:n kysymykseen Riku Korhosen ahdistavuudesta oikein tänne ketjuun.

Eli kyseessä on teos "Hyvästi, tytöt", jossa on jonkin verran oivaltavuutta, mutta jotenkin normatiivisuuden raskaus painaa teoksen puhujaa ja leimaa koko teoksen maailmaa (ainakin alussa). Että mitenkään muuten ei voi olla kuin näin. Poikien pitää juosta tyttöjen perässä ja edetä vertaisryhmässä tasatahtia ja tulla vaiheen päätöspisteeseen tasatahtia ja hirveän traumaattista oli koko matka.

[L-S]

En ole tuota Korhosen teosta lukenut, mutta arvostelujen perusteella olen päätellyt sen olevan tyypillistä Korhosta. Korhonen kyllä tuntuu jotenkin olevan kovin tietoinen näistä tietynlaisista sukupuoli- ja miksei myös sukupolvirooleista, eikä sitten näe niille välttämättä hirveästi vaihtoehtoja.

Itse en ole lukenut Korhosen tuotannosta kuin Lääkäriromaanin ja sen Savumerkkejä (lähtöä harkitseville?) -runokirjan joskus muinoin. Lääkäriromaani oli ihan ok, mutta olisin mieluusti nähnyt saman asian kerrottavan hieman lyhyemmässä muodossa. Siinäkin kyllä tuli esille juuri se tietynlainen korhosmainen eetos, käsitys siitä mitä me täällä Suomenmaassamme tehdään. Se on vähän sellainen näkemys, että sen joko hyväksyy tai ei.

[Kibaya]

Stephenie Meyer - Vieras

Olenkin ehkä jossain sanonut, että kirjailijan edelliset teokset olivat hypnoottisia ja pitivät jännityksessä, joten olihan sitä katsastettava tämä.
Ja idea on hieno. Se kiehtoo minua todella paljon. Alienit ovatkin "matoja", joita kutsutaan sieluiksi ja he elävät ilman rahaa, täydellisellä terveydenhuollolla ja ilman ongelmia. Vähän kuin se Neuvostoliiton unelma vuodesta 2010 .

Jotta vältytään spoilereilta, niin totean, että alku on hyvä ja kirja lähtee kauniiseen nosteeseen, mutta mitä pidemmälle jatkuu, sen huonommaksi se valuu. Mitä lähemmäs loppua kirja tulee, sitä vakuuttuneemmaksi tulin, että kustantajan painostaessa on jäänyt jutut latteiksi. Viimeiset luvut ovat todella epätoivoista suossa tarpomista ja hahmot lässähtivät siinä samalla. Teki mieli ravistella niitä olkapäistä ja näyttää alkusivuja, että missä tämä tyyppi on?!! Grr..
Ja ihan viimeinen sivu, oli jotain

Olin onnellinen, etten ollut tuhlannut omia rahojani tuohon.

[Suvi]

En ole pitkään aikaan tänne päivitellyt, mutta voisin nyt huvikseni yrittää sanoa näistä kirjoista jotain kiinnostavaa, koska kaikki mitä olen lukenut, on kiinnostavaa.

Luettu:

Agatha Christie - Aikataulukon arvoitus oli Christietä minun makuuni: Hämättiin sopivasti lukijaa, eikä syyllistä arvannut. En muista paljastuiko siinä mitään ihan kamalia skandaaleja, mutta luin innolla kuitenkin.

Humphrey Carpenter - Tolkien elämäkerta
Kiinnostus tähän oikeastaan lähti Lord Of The Ringsin liitteistä: Siitä miten Tolkien selosti innolla Keski-Maan historiaa ja henkilöitä ihan kuin ne olisivat oikeasti tapahtuneet ja olleet olemassa. Kiinnosti tietää, millainen mies oli kaiken takana. Kuten Jorssikin tuolla aikaisemmin sanoi, missään vaiheessa ei käynyt tylsäksi tämän lukeminen. Jos Tolkien kiinnostaa henkilönä tai esimerkiksi hänen työskentelytapansa, suosittelen. Ja selvisihän tässä, mistä esim. henkilöiden nimet tulivat.

Tauno Palo - Käsi sydämellä
Päätin jatkaa elämäkertalinjalla ja luin sitten tämän. Tauno Palo oli parempi näyttelijänä kuin kirjoittajana. Tai en tiedä, oliko se saneltu ja toimittaja oli kirjoittanut kaiken ylös. Vähän ehkä siltä vaikutti. Se kuitenkin toi juuri Palon oman "äänen" esiin. Minusta hän oli niin valloittava persoona, että tätäkin luin mielelläni.

Outi Heiskanen, Minna Santakari - Asuuko neiti Töölössä?
Tauno Palosta siirryin luontevasti tähän. Rakastan vanhoja suomalaisia leffoja, ja tässä kirjassa esiteltiin paikkoja, joissa niitä on kuvattu. On ihanaa kävellä kaupungilla ja tietää, että "tässä kuvattiin se ja se". Toisaalta kirjassa kerrottiin myös leffoista ja niiden tekijöistä ja samalla myös sen aikaisesta "normaalin" ihmisen elämästä. Mahtava kirja ja kaiken lisäksi siinä on ihania kuvia.

Erkki Tuomioja - Häivähdys punaista
Taas jatkoin "elämäkerta"linjalla. Tosin Tuomioja kertoo esipuheessa, että tämä ei ole elämäkerta. Kiinnostava kuitenkin, vaikka jossain vaiheessa meni liian "tutkielmamaiseksi". Jumitinkin aika pahasti kirjan parissa ja luin siinä välissä

Kenneth Grahame - Kaislikossa suhisee
Ihastuttava kirja. Tämänkin innostuin lukemaan, kun katsoin Terry Jonesin leffan. Tulin taas vaihteeksi huomanneeksi, että leffaan oli tungettu taas ihan turhaa actionia, kuten nykyään niin moneen muuhunkin leffaan.

Roald Dahl - Jali ja suklaatehdas
Tämäkin oli kiva. Aika "rankka" omalla tavallaan, mutta kuitenkin kiva.

Taas siirryin Agatha Christie -"hömppään" ja vuorossa oli Kohtalokas viikonloppu. Taattua Christietä.

Laura Lähteenmäki - Kaaso
Päähenkilö oli melkein yli-ihminen (ainakin päältä päin), mutta kuitenkaan ei osannut sanoa ei, eikä yli kolmekymppisenä ollut vielä "aikuistunut". Aika paljon totuuttakin tässä kirjassa oli. Tätä lukiessa tulin onnelliseksi siitä, että olen kaasona vain yksissä häissä ja niistäkin selviän luultavasti aika "helpolla".

Harlan Coben - Ei sanaakaan
Nautittava jännäri, jonka luki aika nopeasti. Oli oikeasti jännääkin välillä.

Ja taas vaihteeksi Lewis Carrollia: Alicen seikkailut Ihmemaassa ja Alice Peilintakamaassa. Kun sain uusimman suomennoksen Peilintakamaasta, päätin lukea Ihmemaankin siinä samalla. Tykkään näistä kyllä koko ajan yhä enemmän. Voisi jossain vaiheessa lukea nämä englanniksikin. Sen ei luulisi olevan hirveän vaivalloista, kun osaa nämä kohta "ulkoa".

Luettavana:

Janet Evanovich - Ensin rahat
Jotenkin tuntuu, että jumitan tämän kanssa tällä hetkellä. Ei tunnu kovinkaan kiinnostavalta, mutta ehkä se siitä lähtee, kun pääsisi puoliväliin asti.

Aloitin jo Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma -teoksen lukemisen. Olen saanut tähän mennessä luettua esipuheen.

Luettavaksi:

Muutama pokkari edelleen odottaa lukemistaan. Taidan kuitenkin seuraavaksi lukea Philip Normanin John Lennon -kirjan. Se odottaa jo yöpöydällä.

[urakka]

Olen lueskellut, ja aion tehdä sitä jatkossakin.

Luettu:

Kjell Westö: Missä kuljimme kerran

Kokeilin tätä lukea vastailmestyneenä, mutta silloin vaan puudutti ja kyllästytti, tällä kertaa tarina vei mukanaan. Tarina oli rakenteeltaan jotenkin tosi samanlainen kuin Leijat Helsingin yllä-kirjassa, mutta aika ja hahmot vähän toisenlaisia. Westön kirjoissa on aina sellaista tietynlaista unenomaisuutta mistä pidän ihan kamalan paljon, ja tuollaisen monisatasivuisenkin teoksen tulee lukeneeksi muutamalta istumalta. Kirjoitustapa jotenkin vetää niin syvälle siihen maailmaan, että tuntuu aina vähän hölmöltä keskeyttää lukeminen ja alkaa tekemään jotain arkista.

Mika Waltari: Tähdet kertovat, komisario Palmu!

Palmu-dekkarit on aivan loistavia, olen tainnut lukea kaikki ja katsoa leffatkin pariin kertaan. Kai se on se aikakausi ja hahmojen luonnonlapsen olemus, ei mitään CSI-meininkiä, kirvesmurhia eikä kidutusta, mutta kuitenkin sellainen juoni mitä ei ihan heti arvaa. Kesälukemistona kyllä tosi toimivia, eikä vähiten sen takia että Viikate-yhteyksiä on hauska bongailla.

Luettavana:

Sofi Oksanen: Baby Jane

Oksasen toinen teos, jonka nappasin kirjastosta mukaan koska tykkään Stalinin lehmistä ja Puhdistuksesta tosi paljon. Kirjassa käsitellään paniikkihäiriötä ja elämää sen kanssa ja parisuhdetta ja sellaista, parikymmentä sivua vasta takana niin en ihan tarkkaan tiedä.

Terry Prachett: Carpe Jugulum

Kiekkomaailman seikkailuja siis, ja pääosassa tällä kertaa noidat. Lancreen tulee vampyyreita, joita vastaan Nanny, Agnes ja Magret käy, kun Muori on piilossa kimurantilla maalla. Lueskelen tätä ja Baby Janea vähän sekaisin, saa nähdä minkälainen käsitys kummastakin tulee..

Markus Kajo: Kettusen kootut

Lyhyitä, suunnilleen sivun mittaisia pakinoita aiheesta kuin aiheesta. Näitä on kiva lukea "välipaloina", jostain syystä kanssaeläjää raivostuttaa mun höhöttely Kajon oivalluksille.

Luettavaksi:

Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin
Markus Kajo: Ihmisen käsikirja
Robin Hobb: Salamurhaajan oppipoika

[skray]

Kävin tänään sivukirjastossa, joka menee kiinni kesäksi rempan takia ja nyt sieltä sai lainata kirjat niin, että palautus on vasta elokuussa. Kesälukemista kävin siis hakemassa! Katotaan vaan saanko kaikkia luettua kesän aikana, vai palautanko osan lukemattomana.

Simone Berteaut - Piaf - Jumalani kuinka olen elänyt!

Oon nähnyt sen leffan joka Edith Piafista tehtiin tässä muutama vuosi sitten ja se oli oikein hyvä elokuva mielestäni. Nyt ajattelin vielä koittaa lukea hänen elämäkertansa, jonka kirjoittaja on Edithin sisarpuoli ja paras ystävä.

Anna Jansson - Jäljet lumessa

Joka kesään kuuluu joku murhakirja. Ja tää nyt vaan sattui käteen.

Remu, poika varjoiselta kujalta

Tää tarttui myös mukaan vähän vahingossa, kun poimin mukaani Piafin. Kuten kirjan takana lukee: Katupojan raamatun uusi tuleminen! Toivottavasti tää olis hyvä kirja.

Åsa Linderborg - Minua ei omista kukaan

Tästä on kohistu. Tai ainakin kansi näytti siltä, että mun pitäis tietää mikä tän kirjan pointti on ja tuli sellainen olo, että tästä on kohistu. Takakannen perusteella vähä samantapainen kuin muutama vuosi sitten kohistu Sikalat. Vai mikä se nyt oli. Se oli ihan ok, ehkä tämäkin on. Kivan keltanen kansi, sopii kesään. Siinä mun valintaperusteet.


Nyt siis vain antoisia lukuhetkiä koko kesäksi, tässä nyt vaan ensin olis muutamat tenttikirjatkin tosin luettavaksi..

[Kibaya]

Tartuin härkiä sarvista ja uppouduin Saisioon.

Luettavana
Pirkko Saisio - Pieni punainen erokirja

Samalla yritän kahlata läpi Rosa Liksomin näytelmiä analyysia varten ja
Helene Berrin päiväkirjoja vuosilta 1942 - 44 toista analyysia varten.
Rosa Liksom on ahdistava ja Helene ei ole vielä saanut itseään käyntiin.
Kyllä se tästä.

Luettavaksi

Jennifer Lash - Blood Ties
Englanninkielinen kirja, jossa on kiva kansi

[puolikarkea]

Luettu
Nora Roberts - Savuhuntu

Nyt on tältä kirjailijalta maistiainen luettu ja enempää ei tee mieli. Höttöä, jota lukiessa ei tarvitse aivoja. Mukaan oli ujutettu myös kotirouvain pornoa, jossa (ilmaisuja kirjasta lainaten) aistittiin nautinnon väristyksiä ja vietettiin juhlaa lihan ja pitsin parissa. Voi elämä.

En tiedä vielä mihin kirjaan tarttuisin seuraavaksi. Lukupiirin yllyttämänä keväällä(?) aloitettu Kalevala on vieläkin kesken, mutta hyllystä löytyisi helpompaa luettavaakin.

[Jorssi]

Luettu
Nora Roberts - Savuhuntu

Mä juuri eilen katsoin tuosta tehdyn leffan telkkarista ja sekin oli sellaista huttua, että en ihmettele, jos kirjakin oli huono.

[skray]

Nora Robertsit on just sopivaa kesäluettavaa, kun ei jaksa keskittyä mihinkään asialliseen.

[Tr*ina]

Mielipiteitä Antti Hyryn Uunista?

Itselleni Uuni oli sellaista tuskaa, että palautin sen kirjastoon puoliksi luettuna. Mikä tässä teoksessa ihmisiä viehättää?

Ensimmäisenä alkoi tökkiä kieli. Jutustelevaa löpertelyä, kömpelöitä dialogeja. Lyhyesti: huonoa kieltä.

Itse kirjan keskusidea, uunin rakentaminen, on niin ikään tylsää luettavaa. Kirjoissa tykkään aina luontokuvauksista, mutta Uunissa nekään eivät säväytä. Mitä pidemmälle kirjaa luki, sitä totisemmalta se tuntui. Jos rivien väliin oli jotain huumoria ujutettu, se jäi minulta täysin huomaamatta.

Sen sijaan suosittelen toista Finlandia-palkittua, Olli Jalosta. Yksityiset tähtitaivaat nitoo yhteen useamman teoksen jaon kooltaan varsin mittava. 900 sivulle mahtuu paljon sairastelua, pelkoja ja yhteiskunnasta syrjäytymistä, mutta yhtäkaikki kieli ja kerronta ovat vahvaa, tapahtumat jännittäviä. Luin kirjaa Afrikassa: luonto- ja vuodenaikakuvaukset herättivät koti-ikävän minussa, niin hienoja ne olivat.

Alkupuoli kirjaa kuvaa Neuvostoliittoon loikannutta suomalaiskommunistia ja tämän maailman romahdusta.

Olli Jalonen saattaa hyvinkin olla suomalainen suosikkikirjailijani.

[päivänpolttaja]

Mielipiteitä Antti Hyryn Uunista?

Itselleni Uuni oli sellaista tuskaa, että palautin sen kirjastoon puoliksi luettuna. Mikä tässä teoksessa ihmisiä viehättää?

Ensimmäisenä alkoi tökkiä kieli. Jutustelevaa löpertelyä, kömpelöitä dialogeja. Lyhyesti: huonoa kieltä.

Samanlaistahan Hyryn kieli on ollut vuosikymmeniä. Taidetaan sanoa modernismiksi tuollaista kirjoitustapaa, joka oli muodissa joskus 50-luvulla. En minäkään jaksa sellaista lukea. Finlandia kuitenkin annetaan aina tällaisille Hyryn tai Carpelanin tapaisille papparaisille tai sitten keskiluokkaiselle Hotakaiselle (jolla toki on hetkensä) tai Väisäselle, jotka jatkavat samaa haukotuttavaa perinnettä. Oikeasti mielenkiintoinen kirjallisuus ei Finlandiaa saa, vaan se menee sellaiselle teokselle, joka möisi muutenkin. Ei sillä sinänsä mitään väliä, ihan ymmärrettäväähän se on, mutta palkintojen perusteella ei luettavaa välttämättä kannata valita. Voi olla, että ihmiset ovat pitävinään Hyryn Uunista juuri siksi, että se on palkittu. Minulle tulee taas jostain syystä vaivaantunut olo, kun ajattelen Finlandia-palkintoa.

Sofi Oksanen oli kyllä hyvä valinta Puhdistuksen aiheen ja habituksensa takia, mutta minulta sekin palkittu romaani jäi kesken. Oli luultavasti liian naisnäkökulmainen makuuni.

[heartless]

Luettu Hugleikur Dagsson Naura pervo, naura! Jo neljäs kirja islantilaista hieman kyseenalaista huumorisarjakuvaa. Ensimmäinen ja toinen osa olivat täyttä timanttia, mutta kolmas osa oli jo vähän väsähtäneemmän oloinen joten odotukseni neljännen kirjan suhteen eivät olleet korkealla. Odotukseni kuitenkin ylitettiin, jutut olivat muutamaa turhemman oloista kuvaa lukuunottamatta oikein hauskoja. Suosittelen, jos aiemmat osat ovat naurattaneet.

Luettavana Derek Landy Skullduggery Pleasant: Dark Days. En jaksanut odottaa Keplo Leutokalma- sarjan neljännen osan suomennosta, joten hankin käsiini teoksen alkuperäiskielellä. Tapahtumat jatkuvat suoraan siitä, mihin edellisessä osassa jäätiin, joten en viitsi spoilata niistä sen enempää. Tarina etenee vauhdikkaasti, hahmot ovat mielenkiintoisia ja dialogi on nokkelaa. Virallisestihan kyseessä on nuortenkirjasarja, mutta kyllä tämmöinen tätikin tykkää.

Luettavaksi Pride and Prejudice and Zombies.