Ihmissuhdeilmoitukset ja -kysymykset

[damn]

Nyt se Poika sitten sanoi, ettei halua sitoutua, mutta jatketaan tätä meidän juttua kuten tähänkin asti, hengaillaan ja pidetään hauskaa keskenämme. Minussa ei taaskaan kuulemma ole mitään vikaa, mutta tilanne nyt vaan on tämä, ettei kaipaa seurustelua. Ei voi olla totta!!! Teen luultavasti jotain väkivaltaista ja harkitsematonta seuraavalle miehelle, joka kehtaa noin sanoa, tämä on vähän liian tuttua ollut viime aikoina, loukkaa niin saatanasti. Mutta en minä oikein osaa jättää tätä juttua tähänkään, koska tykkään Pojasta, joten hengaillaan sitten kunnes minulla hajoo pää ja sekoan tälläiseen käytökseen.

[marenkienkeli]

damn. Jaksamista sinne!
---------

Mulla on ihanaa Pojan kanssa. Välillä vain tulee sellainen -olo. Voiko Hän muka olla niin ihana? Kyllä mä oikeasti tiedän vastauksenkin. Kyllä voi.

[teuwo]

Teuwon ihmissuhderintamalla, kuten muutenkin on ollut (liiankin) hiljaista. Silti katastrofin ainekset leijuu jo ilmassa

Tuleva talvi ja talvikauden työt kummittelevat jo nyt pään sisällä. Omalle osastolle on tulossa uusia ihmisiä ja niistä kahden kanssa on tullut säädettyä aikanaan. Toisesta säädöstä on jo aikaa, mutta toinen retkahdus oli viime keväänä Tästä jälkimmäisestä säädöstä tulikin tilitettyä jo keväällä koodinimellä Kulkuri.

Kulkurin kanssa ollaan pidetty fb:n kautta hajanaisesti yhteyttä ja kesällä oli tarkoitus nähdä, mutta mä en "ehtinyt" tapaamaan. En halunnut tavata, kun ajattelin, että näin unohtaminen olisi helpompaa. Nyt talven lähtestyessä ja tietäessä Kulkurin olevan tuossa ihan lähellä koko kevään, ajatukset ovat palanneet niihin keväisiin tunnelmiin. Ehkä Kulkuri ei olekaan niin ääliö ja retku. Toisaalta tajuan myös sen, että juuri Kulkurin retkuus ja v-mäisyys tekee hänestä paljon mielenkiintoisemman miehen, eikä se Harrikka tallissakaan nyt ainakaan huono asia ole.

Nyt viikonloppuna tapasin sitten tämän toisen säädön, ensi kauden meidän osaston pomon, jonka kanssa on siis muutama talvi sitten tullut sähellettyä. Nyt tilanne on hieman toinen, silloin olisi voinut tapahtua muutakin, jos ei pieniä rajoittavia tekijöitä olisi ollut olemassa. Nyt sekä minä että pomo ollaan molemmat vapaita kuin taivaan linnut ja jo nyt viikonloppuna meidän tj oli tekemässä meistä paria. Toisaalta se ärsytti, toisaalta mielen pohjalla jossain kutkuttelee ajatus, että josko sittenkin katsoisi mihin tie veisi pomon kanssa.

taas siis mietin samoja asioita kuin monta kertaa aiemmin. Ehkä iän lisäännyttyä järki osaa huutaa tunteita lujempaa, ainakin välillä. Silti mietityttää ja ärsyttää, pelottaa ja ahdistaa. Ajatus siitä, että asustelen osan viikosta sekä Pomon että Kulkurin kanssa samojen seinien sisäpuolella tuntuu niin ahdistavalta, että välillä mietin työpaikan vaihtoa.

äh. Mun elämä, miten siitä tuleeki aina yhtä monimutkaista. Vai teenkö mä siitä niin vaikeaa?

[Shay]

Miksi, oi miksi, pitää tuon ihmisen kirjoitella mulle siihen sävyyn ja ehdotella tapaamista?
Olisi kiva tavata kyseinen kaveri, mutta vain kaverimielessä. En ole kyllä missään vaiheessa
antanut tyypille mitään aihetta luulla, että olisin siitä kiinnostunut muutenkin kuin kaverina,
mutta kai minkä tahansa kiinnostuksen voi tulkita sellaisena kiinnostuksena. Grrr... Jospa
minun ja tapailemani hlön juttu tulisi vain hieman julkisemmaksi pian niin tieto varmaan kantautuisi
tyypille eikä minun tarvitsisi kirjoitella typeriä viestejä asiasta tänne.

[theia]

Huoh. Mulla on yks kaveri, jonka kanssa en oikeastaan jaksaisi hengailla. Välillä oleminen on kovin vaikeaa toisen kanssa, epämääräisiä hiljaisuuksia, monia "entiedämitäsanoa" -hetkiä. Ja kun yritän keskustella mua liikkuttavista asioista, kaveri vaan odottaa omaa puheenvuoroaan kertoakseen ihan jotain muuta, hyppää ihan toiseen asiaan. Tavallaan tuntuu, että koko ajan pitää luovuttaa toiselle energiaansa, mutta toinen ei anna mitään, kaataa vaan kaikki mun niskaan.

En oikein osaa sanoa kaverille, ettei nyt napostelisi, sen sijaan keksin tekosyitä miksi nyt ei käy nähdä. Tiedän, että toisella on masentumisia takana, ja tiedän myös, että tyyppi ottaa kaiken tosi raskaasti, enkä tahtoisi loukata sanomalla että ei nyt. Ja mietin, josko tää ahdistus (tai "ahdistus") menisi ohi hetken tauon jälkeen, vai pitääkö vaan nähdä sillon tällön pikaisesti, pitääkseen kulisseja yllä...

Ihan tyhmää

[Pvi]

Höh tosissaan.
Mietiskelin tässä itseäni ja omia kaverisuhteitani, enkä voi väittää olevani maailman paras ystävä.
Ehkä se vaan on niin, että välillä ollaan kuin paita ja persus ja välillä taas ajaudutaan pikkasen eri
suuntiin. Syystä tai toisesta. Toivoisin kuitenkin, että voisi joskus löytää tien takaisin myös vanhan
ystävän luo, koska minusta olisi ihanaa, jos eletyllä elämällä olisi jotain merkitystä.

Tuumailin semmoista, että jos jonkun tyypin kanssa on raskasta olla ihan kahden, niin voisiko jonkun
laista suhdetta pitää yllä vaikka isommassa porukassa. Järkätä vaikka jonkun pienen peli-illan baariin
tai kotiin. Käsityökerho, näin joulun alla voisi väkertää kortteja tai pieniä lahjoja? Yhdessä kokkailua?
Sillätavalla ei ehkä käy yksi ihminen niin raskaaksi ja voipi olla että kaverikaan ei jää isommassa
porukassa jumiin omiin tilityksiin.

[Pvi]

Saanko sanoa vielä yhden sanan?
Perse.

[damn]

Ei ole ollut hurraamista ihmissuhteissani viime aikoina. Viikonloppu teki kuitenkin poikkeuksen tähän jatkuvaan alamäkeen.
Olo on sen jäljiltä vähän tällänen: . Toivon, että tästä lähdetään taas parempaan suuntaan menemään.

[Dnd]

Olikohan taas mitään järkeä tässäkään, kuten ei yleensä missään muussakaan.

[Shay]

Olikohan taas mitään järkeä tässäkään, kuten ei yleensä missään muussakaan.

Tässä ketjussa ei järjellä ole hirveän suurta sijaa...

----

MIKSI se kiero paskiainen taas pisti mulle sähköpostia? MIKSI? Sen haluaisin oikiasti tietää. Se ei sitä
ikinä mulle kerro, kuten ei mitään muutakaan. Se vaan pistää viestiä ja kyselee mun kuulumisia, muttei
voi kertoa omiaan. Ja mää en vaan voi ymmärtää MIKSI sen pitää mulle kirjoittaa... Miehet.

Mielikuvitussuhteesta oikeaan suhteeseen...

Oli mukava viikonloppu aivan käsittämättömän ihanan miehen kanssa. Vituttaa vaan, kun e-pillerit
ovat taas turruttaneet kaikki tunteeni, vaikkeivat pysty pitämään edes kuukautisia kurissa. Hankin
kohta kohdunpoiston... Oli hieno viikonloppu, mutta olin taas oma hiljainen itseni eikä keskustelua
vain ollut kovinkaan paljon. Siihen tämäkin suhde taitaa lopulta kaatua, mutta toivottavasti saan
nauttia siitä vielä jonkun aikaa. On se vaan niin käsittämättömän suloinen.

[Pvi]

Ei saa ajatella noin!
Jos on ihana mies, niin sittenhän säkin oot kanssa ihana, kun se kerta haluaa olla sun kanssa.
Eikä siinä sitten ole mitään ongelmaa jatkat vaan olemalla itsesi. Jos etukäteen jo tuumaat että
ei se jaksa sua kauaa, niin annat lopulle jo mahdollisuuden.

Ja tosissaan en ymmärrä mikä on miehissä, kun pitää olla yhteyksissä vaikka haluaa oikeasti
jotakuta muuta, tai kaikkia muita mahdollisia. Onhan se tietysti kiva kerätä ympärilleen lauma
ihailevia ja rakastavia ihmisiä, mutta mikä on yhden miehekkeen hyvän olon hinta? Kymmenen
kituvaa ja turhissa haaveissa elävää naista.

[Shay]

Ja tosissaan en ymmärrä mikä on miehissä, kun pitää olla yhteyksissä vaikka haluaa oikeasti
jotakuta muuta, tai kaikkia muita mahdollisia. Onhan se tietysti kiva kerätä ympärilleen lauma
ihailevia ja rakastavia ihmisiä, mutta mikä on yhden miehekkeen hyvän olon hinta? Kymmenen
kituvaa ja turhissa haaveissa elävää naista.

Aamen.

[Emilia]

Ja tosissaan en ymmärrä mikä on miehissä, kun pitää olla yhteyksissä vaikka haluaa oikeasti
jotakuta muuta, tai kaikkia muita mahdollisia. Onhan se tietysti kiva kerätä ympärilleen lauma
ihailevia ja rakastavia ihmisiä, mutta mikä on yhden miehekkeen hyvän olon hinta? Kymmenen
kituvaa ja turhissa haaveissa elävää naista.

Aamen.

Eikä se mieheke välitä paskan vertaa, millä hinnalla saa hyvän olonsa.
Tuota tekevät ihmiset ovat empatiakyvyttömiä narsisteja enkä voi toivoa heille
kuin hyvää matkaa junan alle.

kärjistys jumalauta

[Dnd]

kärjistys jumal auta

Lisäsin, luultavasti vahingossa pois jääneen, välilyönnin...

[Emilia]

kärjistys jumal auta

Lisäsin, luultavasti vahingossa pois jääneen, välilyönnin...

Yleensä huudan kyllä äitiä apuun mutta kai tuokin kelpaa paremman puutteessa.

[Shay]

Tätä tyttöä viedään ja pahemman kerran... Siitä on aikaa, että olisin tuntenut näin (jos joskus olen edes
tuntenut näin). Kun toinen makaa vieressä ja silittää hellästi päätä meinaa sydän pakahtua. Toisinaan, vaikka
kuinka puristaa toista lähelleen, ei se silti ole niin lähellä, ettei tulisi ikävä.

[Dnd]

...enkä voi toivoa heille
kuin hyvää matkaa junan alle.

:huonohuumori on:
Mietin, että lukikohan se Marengin junan eteen hypännyt tuon. :huonohuumori off:

[shaana]

Näin yläasteella parhaaksi ystäväkseni muovautunutta, joskus Fordellekin kirjoitellutta Molokkia eilen, oli aivan huippuhauskaa ja venähti pikkutunneille asti. Miksi sitä antaakaan aikojen venyä tapaamisten välillä, ihan yleisestikin sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa viihtyy tosiaan? Täytynee yrittää kohentaa omaa aktiivisuutta tämän asian tiimoilla.

Miesasioissa olen hieman rauhallisempi kuin olen ollut elokuusta lähtien (täysin vauhko, douh), nyt alan taas lähennellä zen-mielentilaa, johon pelkäsin jo hukanneeni kyvyn. Kyllä tämä tästä.

[päivänpolttaja]

Mietin, riskeeratako hyvä ystävyyssuhde tunnustelemalla, josko sillä voisi olla mahdollisuuksia syventyä joksikin muuksi. Tuntuu, että paluuta vanhaan ei oikein olisi, jos ilmaisisi kiinnostuksensa. Toisaalta pohdin myös, olenko kuitenkaan edes riittävän kiinnostunut mistään vakavasta ja kävisikö lopulta joka tapauksessa huonosti. Olen jotenkin niin kroonisesti skeptinen sen suhteen, että yleensä jaksaisin jakaa elämääni kenenkään kanssa, vaikka kyseessä on todella söpö, mukava ja koko ajan enemmän positiivisia tunteita herättävä nuori nainen. Monen vuoden yksinelämisen jälkeen pelkkä ajatuskin mahdollisesta parisuhteesta tuntuu kovin vaikealta palalta.

[päivänpolttaja]

Mitä minä oikein ajattelin? Nyt näyttää nimittäin vahvasti siltä, että ei edellä mainitulla kaverisuhteella ole mahdollisuuksia kehittyä miksikään, vaan pysyä tavallisena kaverisuhteena.

Vanhanpojan elämää jatkamaan...

[elegia]

Niin..sydämen asiat on niin vaikeita..

Itselläni tosiaan päättyi tässä joku aika sitten useamman vuoden kestänyt parisuhde. Muutin asumaan yksin ja kaikki tämä on ollut ihan kamalan raskasta. Välillä sitä ihmettelee, miten jaksaa edes nousta aamulla sängystä ylös. Saati sitten hoitaa kaikkia muita asioita siinä sivussa. Aika lailla on usko rakkauteen ja parisuhteisiin mennyt. Luulin löytäneeni ihmisen, joka olisi minun paras ystäväni ja jaksaisi minua pitkälle tulevaisuuteen, ja päin vastoin.
No, välillä on vähän parempia ja välillä vähän synkempiä päiviä. Tämä tuntuu olevan tuota jälkimmäistä lajia..

[Emilia]

Tsemppiä Elegia.


Muista että asioilla on taipumus järjestyä. Toivon, että sullekin tulee se aamu tai ilta tai päivä, kun hoksaat, ettet ole ajatellut teitä enää aikoihin. Kauan siinä meni, mutta se päivä tuli mullekin ja se oli yksi parhaista fiiliksistä ikinä. Valoa siis on tunnelin päässä, yritän sanoa.

[Outolintu]

Luulin löytäneeni ihmisen, joka olisi minun paras ystäväni ja jaksaisi minua pitkälle tulevaisuuteen, ja päin vastoin.

Mulla oli / on ollut / on aika lailla samoja fiiliksiä. Ei ehkä pitäisi kertoa, mutta vieläkään ei ole kokonaan helpottanut. Mietin monesti, miten vaikeaa voi olla tavata ihminen, joka toisi musta esiin parhaita puolia, jonka kanssa olisi helppo olla ja joka vielä tykkäisi mustakin. Ei voi olla, että vuosissa niitä tulee vastaan vain yksi * Vaikken välttämättä enää kaipaa sitä henkilönä, niin kaipaan edelleen usein sitä mitä meillä (mulla?) oli. Että sai olla ihan oma itsensä ja silti se toinen tykkäsi (kunnes lakkasi tykkäämästä, mut silti! ).

*Ai niin, tapasinhan mä 1,5 vuotta eron jälkeen jopa yhden mahdollisesti lupaavan. Mutta se tyssäsi sitten tuohon viimeiseen kohtaan. Sain päivää ennen Suomen lomaa tekstiviestin, että se palaa yhteen eksänsä kanssa...

[Shay]

Kaikille sydänsuruisille... Joskus se sentään helpottaa... Siihen asti voimia!

Itse sisimmässäni odotan sitä hetkeä, milloin tuo maailman suloisin otus lakkaa tykkäämästä minusta,
sillä on vain niin täysin käsittämätöntä, että olen voinut tavata jonkun, joka tykkää musta tämmösenä
ja jonka mielestä olen ihana sellaisena kuin olen. Olisin onnesta soikeana, mutten uskalla, sillä tiedän,
ettei täydellisyyttä ole olemassa... Silti iloinen ja ihastunut.

[elegia]

Kiitos tytöt.
Aika tosiaan varmasti auttaa, mutta tässä hetkessä sen asian tietäminen ei auta oikein mitään. Vuosien varrella olen oppinut huomaamaan miten hauras asia rakkaus ja onni ainakin omalla kohdallani on. Jossain vaiheessa se toinen aina huomaa, että minussa on aika paljon niitä asioita, joista se ei pidä ja joiden kanssa se ei halua elää loppuelämäänsä. Siinä vaiheessa on melkoisen vaikeaa luottaa ja uskoa siihen, että joskus voisi tulla joku sellainenkin ihminen vastaan, joka oikeasti jaksaa ja välittää for good. Ja minä siitä. Tuntuu, että kaikilla muilla on aina paljon helpompaa. Kaverit pariutuu ja menee naimisiin, minä pyörin sinkkuna.

No, ehkä se tosiaan tästä. Aika paljon antaa kyllä toivoa ja iloa aina lueskella teidän muiden onnellisista kohtaamisista; Shay, olen sinun puolesta onnesta soikeana.