Karkkihyllyn antimet

[Jorssi]

Sori kun tämä menee vähän armeijahorinoiden puolelle, mutta ei oikeesti niitä rynkynputsauskamoja kukaan täysjärkinen pidä pakissa, mitä muistaakseni suosittivat, kauhean vaivalloinen kaivaa sieltä takaa.

No eihän niitä nyt pakkiin työnnetäkään, vaan luonnollisesti sinne rynkyn perään, minne kuuluvatkin.

Mun suosikki-irtokarkki on se sellanen musta neliönmuotoinen fudge-karkki, mutta niitä saa vaan harmittavan harvasta paikasta. Lahdessa en tiedä kuin yhden paikan, tosin en kyllä kaikkia paikkoja ole läpi kolunnut.

[Emeritus]

Sori kun tämä menee vähän armeijahorinoiden puolelle, mutta ei oikeesti niitä rynkynputsauskamoja kukaan täysjärkinen pidä pakissa, mitä muistaakseni suosittivat, kauhean vaivalloinen kaivaa sieltä takaa.

No eihän niitä nyt pakkiin työnnetäkään, vaan luonnollisesti sinne rynkyn perään, minne kuuluvatkin.

Meillä eivät kyllä koskaan kehottaneet niitä sinne laittamaan. Pakkiin opettivat laittamaan muovipussiin pakattuna vinottain etteivät heilu ja kolise liikkuessa. Vähän olin tässä kahden vaiheilla muistini kanssa että oliko ne ihan varmasti pakissa mitä suosittelivat, mutta kyllä olivat, koska sen muistan skarpisti kun joku väläytti tyhjän pakin käytön suklaavarastona.

Niin, noista irtokarkkisuosikeista unohtui ekalla yrittämällä kermastopparit (vaimitäolivat?), ne junaraiteiden päätehässäköissä olevien vaimennuspuslakkeitten muotoiset herkut. Puolet on kermanväristä, toinen puoli kolakarkinruskeaa läpikuultavaa.

[shaana]

Nameja!

Ostelen nameja aika epämääräiseen tahtiin, yksi namipäivä viikossa tai kahdessa olisi paras, mutta en halua kieltää itseltäni pientä onnen tuntoa kun saan tuoreita nameja. Jos ostan namihyllystä jotain, on se useimmiten Pandan täytelakupussi, se keltainen. Oikeastaan en muistakaan ostaneeni mitään muita valmispusseja pitkään aikaan, päädyn useammin pähkinöiden pariin, siis pistaasi- tai cashewpussi jää kouraani. Jogurttirusinoita tai jotain muita jogurtilla kuorrutettuja ostelen myös silloin tällöin. Suklaata joskus.. Huijaan itseäni ostamalla monta pientä patukkaa, esim. Pätkis, Ahaa ja Pätkis.

Yleisesti ottaen ostan mieluiten irtokarkkeja. Toissapäivänä totesin, etten enää ota riskiä ja osta irtiksiä pienestä kaupasta, siellä ne makaavat laareissaan liian kauan, haluan lakuni ja nallekarkkini pehmeinä *kele! FIlmtownin karkkilaarit siis palvelkoon minua ja tarpeitani. Leffaa varten hamuilen ihan mitä sattuu pussiin, mutta suosikkipussiini tulee vain pehmeitä nallekarkkeja, pehmeitä täytelakuja, Brixxejä ja jogurttirusinoita, ah täydellistä. Kannatti toki kirjoittaa lempparinameista tähän aikaan ja lauantaina, taitaa salilta käydä matka Filkkariin tai Makuuniin hakemaan vähän nameja.

[päivänpolttaja]

Huijaan itseäni ostamalla monta pientä patukkaa, esim. Pätkis, Ahaa ja Pätkis.

Fazerilta ollut hyvä idea kehittää Pätkis-suklaapatukasta pussitettu versio. Ovat nimittäin sen verran makoisia. Tosin Pätkiksekstä tulee itselle mieleen aina vahvasti mummoni, joka osti AINA lapsenlapsilleen Pätkis-patukan, ei KOSKAAN mitään muuta karkkia. Niinpä Pätkis on minusta jonkinlainen mummomakeinen.

[skray]

Niinpä, Pätkis on hyvää pussistakin. Ainut mikä mua niissä häiritsee on se, että ne välillä tuoksuu/maistuu liikaa sellaselle esanssiselle. Tavispätkylöiden kanssa ei koskaan ole ollut esanssisuus ongelmia, vaan noiden pussitettujen.

Tosin pussipätkiksistä tulee hyvä kuorrute suklaakkuun. Niin minttuisa, niin makoisa.

[@gen.fi]

Luultavasti tuo on juuri sen pussittamisen ansiota, kun paperisesta pääsee se minttuöljy haihtumaan.

[urakka]

Käväisin eilen kaupassa, ja jostain syystä karkkihyllyllä alkoi lapsettaa, oli pakko ostaa nostalgiakarkkia. Mukaan lähti siis pari SukuLakua ja yks Japp, joita tuli molempia vedettyä yläasteella enemmän ku olis ehkä ollut viisasta. Nyt sit avasin sen Jappin, ja hyi hitto. Vaikka olen oikeasti tosi makean ystävä, niin eihän tuota syö pirukaan, yks neljäsosa oli reilusti enemmän ku tarpeeksi. Onko reseptiä muutettu jotenkin, vai olinko yläasteella vielä pahempi sokerinarkki kuin nykyään?

Mutta onneksi yks lempikarkki on tullut viimeinkin yleiseen jakeluun ts. pusseihin, nimittäin Pääkallot! Kivoissa 90 gramman pussukoissa saa niitä aitoja ja oikeita kirpeitä Kalloja, juhlaa! Ihan joka paikasta ei tietenkään niitäkään saa, mutta ainakin pikkukaupoista ja kiskoilta näyttää saavan. Ei tarvi enää haalautua videovuokraamoon ostoksille, eikä tule epähuomiossa ostettua mitään kolmen kilon jättisäkkiä.

[Lyyra]

Mää oon jääny koukkuun Pandan täytelakuihin. Ne on ihania. Tuoreina suorastaan sulavat suuhun.
Parhaat maut on mansikka, päärynä ja suklaa.

[Shay]

Käväisin eilen kaupassa, ja jostain syystä karkkihyllyllä alkoi lapsettaa, oli pakko ostaa nostalgiakarkkia. Mukaan lähti siis pari SukuLakua ja yks Japp, joita tuli molempia vedettyä yläasteella enemmän ku olis ehkä ollut viisasta. Nyt sit avasin sen Jappin, ja hyi hitto. Vaikka olen oikeasti tosi makean ystävä, niin eihän tuota syö pirukaan, yks neljäsosa oli reilusti enemmän ku tarpeeksi. Onko reseptiä muutettu jotenkin, vai olinko yläasteella vielä pahempi sokerinarkki kuin nykyään?

Muistaakseni maistelin myöskin Jappia pari vuotta sitten pitkästä aikaa ja koin samanmoisen elämyksen. Ei se todellakaan
ole niin hyvää kuin silloin nuorena eikä oikeastaan edes hyvää.

Muuten olen yrittänyt vähentää karkinsyöntiä. Välillä on helpompaa välillä vaikeampaa, mutta karkinsyönti on lähinnä huono
tapa, joka pitää vaan nyppiä pois. Ei kokonaan, mutta ei sitä voi vain tavan vuoksi syödä. Silloin siitä ei nauti.

[Emeritus]

Tuosta reseptien muuttumisesta tulikin mieleen kun joku pari vuotta sitten uimahallilla käydessä ostin sieltä kahvelasta toffoja. Ne oli menneet pilaamaan ne!
Se vanha kunnon sitkeä, kermaisa, pitkään sulava nappi oli muuttunu ihan erimakuiseksi, jauhomaisesti sulavaksi laimeaksi korvikkeeksi.
(olikohan firmalle tullut liikaa valituksia irronneista hampaiden paikoista...? )

[Pascal Lemoix]

Myös salmiakkiaakkoset ovat ihan omituisia nykyään. Ne on sellaisia pullukoita ja lakritsimaisia. Ennen ne oli sellaisia tiiviitä lituskoita, jotka tarttuivat suussa kaikkiin mahdollisiin paikkoihin ja joita tiesi syöneensä. Taitaa nykyinen koostumus tosiaan olla vähemmän vaarallinen, mutta kun ei oo sama

Joskus lapsena saatettiin levittää kaikki aakkoset pussista pöydälle ja tarkastella, mitä kirjaimia on ja mitkä puuttuu. Nykyään niitä mättää suuhun lukematta

[marenkienkeli]

Joskus lapsena saatettiin levittää kaikki aakkoset pussista pöydälle ja tarkastella, mitä kirjaimia on ja mitkä puuttuu. Nykyään niitä mättää suuhun lukematta

Niin ja sitten piti tietysti säästää viimeiseksi ihastuksen etunimen kirjaimet.

[skray]

Mä yritin aina tehdä kirjaimista niin paljon sanoja kuin mahdollista ja mitä pitempiä sanoja, sen parempi.
Ylimääräiset kirjaimet sai sitten nakkoa naamaansa heti ja loput sanoittain järjestyksessä alkaen lyhimmistä ja säästäen ne pisimmät sanat pisimpään. Lisäksi jos sanasta söi yhden kirjaimen, oli todella mahtavaa, jos lopuista kirjaimista pystyi muodostamaan uuden sanan. Pettymysten pettymys oli, jos pussissa oli paljon turhia kirjaimia, jotka ei sovi oikein mihinkään sanoihin, kuten kirjaimet x ja z. Niitä ei arvostettu. Pikku-skrayn aakkoskarkkielämä.

[Pascal Lemoix]

Mä muistan kanssa, että sanoja tuli vähän heikosti, kun niitä kirjaimia ei NIIN montaa yhdessä säkissä ollut ja sitten siellä oli juuri nämä b,c ja x hyvin edustettuina. Ehkä konsonanttipaljoudesta olisi puolalaista paikannimistöä voinut kirjoitella, mutta sitäkään ei riittävästi tunnettu.

Vähän rupesi tekemään mieli katsoa, mitä kirjaimia nykypussi antaisikaan

[Lyyra]

Hei onko fordistien (fordeistien?) joukossa vaahtokarkkiasiantuntijaa? Tarttis tehä rocky roadia talvipäivänseisauskemuihin, enkä oo ihan perillä että mitkä ois hyviä vaahtiksia.

[theia]

En mä mikään asiantuntija oo, mutta ainakin grillatessa vaahtiksia mun lenppari on ehdottomasti Väiski Vemmelsääret.

[skray]

Joulu tulee ja kauppojen konvehtivuoret kasvavat kasvamistaan. Ostin jo itselleni lupaamani Paradis-rasian, ja nannaa on.

Vielä ennen joulua ostan kolme rasiaa kympillä "tarjouksesta" fazerin laatikoita, ainakin geishoja, fazermintejä ja ehkäpä sitten perussinisiä. Niitä voi sitten viljellä joululahjojenkin sekaan ja pistää omaan suuhunsa muutaman.

[Lyyra]

Hei minkälaisia on ennen olleet ne Mariannet, jotka kääritään keltaraidalliseen paperiin? Söin niitä eilen ekaa kertaa varmaan noin 15 vuoteen, ja mietin, onko ne aina olleet semmoisia.

[@gen.fi]

Neikös niissä ole ollut sellainen toffeetäyte?

[Kibaya]

Appelsiinimariannet
Ne on parhaita

Sinisissä on toffeeta Ne on pahoja!

Appelsiinimarianneja sai joskus vaan laivalta. Ne oli aina special-herkkuja. Mä niin tykkäsin kun se päälinen oli kirpeetä appelsiinia ja sisällä se normaalin mariannen täyte. Tämän hetken tilannetta en osaa sanoa, kun en ole piiiiiitkään aikaan tuonut edes laivalta.

Niissä keltaraidallisissa marianneissa oli kanssa se, että ne oli AINA tahmaantuneet siihen paperiin, kun taviksen sai puserrettua ulos vaan toisesta päästä, niin nämä piti avata kokonaan.

[Lyyra]

Minkä värinen se appelsiinimariannen kuori oikein oli?

[Triple H]

ToffeeMarianne! Tuota on pakko kyllä testata, vaikka nehän menee suoraan reisiin! Eiku mähän olen mies, mulla ne menee sinne minne mä haluan!

[Kibaya]

Siniset kuoret - toffeellisia.
Oranssit kuoret - appelsiinillisia.

[Shay]

Appelsiinimariannet
Ne on parhaita

Sinisissä on toffeeta Ne on pahoja!

Ettäs kehtaat halventaa sinisiä Marianneja. Ne on parhaita!!!!!1

On ne Appelsiinitäytteisetki kyllä hyviä. Kaikki muunnelmat
on parempia kuin ne alkuperäiset tylsimykset...

[Pascal Lemoix]

Mun mielestä appelsiini-Mariannet olivat ihan kauheita silloin. Sinisten nimi oli siihen aikaan "MariMint", mutta samanlaisia ne oli silloin.

--

Lapsuudessani oli Känkkä- ja Ränkkä-pastilleja, hedelmä- ja salmiakki mainitussa järjestyksessä. Olikohan molemmissa askeissa joku Känkkäränkän karkoituslaulu takana. Nämä kaikki tietysti Alatalon jättihitin jalanjäljissä.

Sitten oli sellaisia Smurffi-toffeita Smurffi-kääreessä.