Täällä todellakin on hiljaista.
Varsinaista kokemusta ei kaksosten hoitamisesta ole, mutta voisin kuvitella, että tärkeää on lasten huomioiminen yksilönä. Jos vertailu muihin lapsiin tekee tiukkaa jo yksösilläkin, on se varmaan vielä kovempaa kaksosilla.
Samansuuntaisia asioita puhutaan
monikkoperheiden sivuilla. Siellä kehotetaan mm. mahdollisuuksien salliessa viettämään aikaa lasten kanssa erikseen. Teette yhdessä, mutta teette myös erikseen. Teoria helppo, käytäntö vaikea. Niin kuin kaikessa kasvatuksessa.
Ystävälläni on kaksoset ja on jotenkin hauskaa miten täydellisen erilaisia he ovat. Toista kiinnostaa tekniset jutut, toista taide, toinen syöksyy pää edellä mutaan, toinen astelee arastellen. Siinä täydellisessä erilaisuudessaan (ja erimunaisuudessaan) heillä kuitenkin on joku mystinen yhteys, ovat lukeneet toisiaan puolesta sanasta jo ihan pienestä pitäen.
Ja kissavauvat ovat ihania ja tärkeitä nekin!
* * *
Meillä. Äitiysloma on loppumassa. Olen jäämässä vielä muutamaksi kuukaudeksi kotiin, mutta tulen tekemään jonkin verran keikkatöitä. Edessä onkin kamalat ajat - pieni armas pitäisi saada ymmärtämään, että maito ei tule vain rinnasta ja lohdun voi saada pelkällä sylilläkin. Täysi vieroitus ei siis ole aikeena, vain se, että rintaa ei tarvittaisi aina hädän tullen. Pullosta maito on kelvannut aina äärimmäisen huonosti, siksi on pysytty rinnassa ja nyt siitä irrottautuminen on vaikeaa. Vinkki oleville ja tuleville äideille: antakaa maitoa myös pullosta ja antakaa myös kumppanin syöttää. Meillä laiskoteltiin sen suhteen (lue: omin vauvan) ja nyt siitä maksetaan.
Kaiken lisäksi tytär rakastaa rintaa, suorastaan palvoo sitä. Hän ottaa kaksin käsin kiinni, silittää, tuijottaa, näpsäyttää herkästi pienellä sormella ja huokaisten ottaa taas rinnan suuhunsa.
On ollut itkuinen aamu, niin lapselle kuin vanhemmillekin.