Ihmisen paras ystävä.

[Lyyra]

Heiii koiraihmiset!

Miksei meidän koiraketju elä ja voi yhtä paksusti kuin kissaketju?

Ootteko kattoneet Teeman dokkarin Ihmisen paras ystävä? Tänään tulee sen toinen ja viimeinen osa, jossa paneudutaan koiran kehitykseen sadoiksi erilaisiksi roduiksi. Eka jakso on vielä nähtävissä YLE Areenalla muutaman viikon ajan, joten sinne vaan äkkiväkkiä. Se oli tosi hyvä, siinä pohdittiin koiran eriytymistä omaksi lajikseen sudesta, ja koiran merkitystä ihmisen ystävänä ja apurina ja kumppanina. Esimerkiksi nostettiin inuitit, jotka kuulemma eivät luultavasti koskaan olisi muuttaneet arktisille alueille asumaan ellei koiria olisi ollut suunnistus- ja mestästysapureina.

Mulla on koirakuume, kuten kerkesin jo tuonne ilmoitteluketjuunkin ilmoitella. Harmi kun ei pysty semmoista nyt ottamaan.

[Maija]

Meidän murumme virtsakivet ovat ilmeisesti uusiutuneet.

Viivi-neito ei enää uskalla edes hypätä sohvalle, ja kovasti tuntuu olevan vatsanseutu arkana. Kovin pienestä kun tuo höppänä ei valita.

Voi raukkaa. Eipä kai tähän muu auta kuin uusi leikkaus.

[Deni]

Meidän Elvistä tulee ehkä äiti.

Vielä ei ole aivan varmaa, halutaanko Elvi astuttaa, lopullinen päätös tehdään ensi torstaina kun selkäkuvat on otettu. Sulhasia on jo katseltu, mutta varmaksi ei ole sovittu mitään.

Pennut ei synny mun luona, vaan Elvi menisi Piian kasvattajan luo hoitamaan vauvojaan. Ei mulla itsellä ole aikaa, rahaa eikä resursseja hoitaa koiranpentuja, mutta kun kerran kaverilla on into kasvattaa ja mulla terve, nätti ja hyväluontoinen koira, niin miksikäs ei. Olisihan se mukavaa nähdä oman koiransa jälkikasvu, ja päästä hipelöimään pikkupentusia. Vähän ehkä huolettaa, mitä Elvi tuumaa parin kuukauden reissusta pois kotoa, se kun on aina ollut mun oma pikku sylikoira, mutta tiedän kuitenkin että paikka, johon se menisi, on sille varmasti yhtä hyvä, ja siellä pidetään siitä mahdollisimman hyvää huolta... ja mä saan käydä katsomassa niin usein kuin haluan.

[Lumikki75]

Ehdottomasti on sitten laitettava kuvia, jos Elvistä äiti tulee!

Meilläkin on ollut samansuuntaisia ajatuksia, mutta Iines on nyt joka tapauksessa vielä liian nuori, joten kattellaan tuossa noin vuoden päästä.
Iines jäisi kyllä ihan kotiin synnyttämään ja hoitamaan pentujaan. Se tässä eniten mietityttääkin, että vaikka paikka hoitamiselle olisi, niin miten mä sitten saisin mitään töitä tehtyä, kun olisin päivät kaiket ihailemassa pentusia.

[heartless]

Äiskälle tulee toinen karvainen lapsi!

Vaavi on nyt viikon ikäinen, kolmen viikon kuluttua sitä pääsee katsomaan ekaa kertaa. Shelttivauva on siis kyseessä ja hän on sitten nykyisen karvapallomme veljentytär.

[shaana]

Hmm, koiraketju, johon shaana ei ole tullut suoltamaan juttujaan - asia on korjattava.

Meillä on aina ollut lemmikkieläimiä. Läheisin perheenjäseneni poismenoonsa asti oli Oona, meidän oma takkukasa, ison villakoiran ja collien LOISTAVA sekoitus, semmoinen nuorna musta karvaläjä, munmona harmaa reuhka. Oona meni pois jo vuosia sitten, eikä toista sen veroista otusta voi ollakaan - se luuli varmasti olevansa ihminen. Sankaritarinoitakin Oonasta on, mutta niiden kertominen veisi aikaa ja tilaa.

Ikäänkuin omat koirat eivät olisi riittäneet, kävin teininä myöskin dogsitter-kurssin. Sitä myöten hoitelin sitten jos jonkinlaisia, -luontoisia, -rotuisia ja -kokoisia koiria, ihan vaan ulkoilutin, asuin ihmisten luona viikkoja tai koirat asuivat meillä (Oonahan sieti koiria kuin koiria, olihan se itse ihminen). Pienen taskurahan lisäksi sain olla kaiken vapaa-aikani koirien kanssa.

Tulen loistavasti koirien kanssa juttuun, voisin jopa kehuskella ymmärtäväni niitä melkoisen hyvin, kyllä sen verran monia ja mikä tärkeintä, erilaisia koiria luonteiltaan olen elämäni aikana hoitanut ja kohdannut. Olen aina inhonnut ihmisten jaottelemista kissa- ja koiraihmisiin, koska en mä osaisi valita, mihin osastoon kuulun. Mulla on parit katit joo, haluan koiran ja mulla on likipitäen aina ollut elämässäni sellainen (onhan nytkin Äiskän Bobis... sehän on -sarjaa ), mutta kissat saa olla ja elellä rauhassa ensin.

Kyllä, koira voi helpostikin olla ihmisen paras ystävä.

[Lyyra]

Paimenilla on ollu vähän liikaa vapaa-aikaa, kun bortsut on hoitanu hommat kotiin.

http://video.telegraph.co.uk/services/p ... 7075685001

[Emilia]

Olin eilen ystävän mukana, kun sen koira lopetettiin. Surullinen päivä oli se.

6-vuotias pinseri, ei vielä vanha edes. Joku harvinainen, parantumaton sairaus
sillä oli. Ei voi mitään, mutta surettaa kyllä. Tuli ikävä omaa edesmennyttä mussua.

[Lyyra]

Voi kamala. Voimia Emilian ystävälle. Noin nuoren kohdalla on varmasti ollut kova paikka, kun vanhankin kohdalla on.

[heartless]

Hei koiraihmiset! Onko kenelläkään hihassa jotain hyviä vinkkejä tai ideoita, miten saisi vanhemman koiran (6v.) hyväksymään uuden pennun talossa?

Äiskän luokse muutti viikko sitten pentu ja vanhempi koira on ollut kovin stressaantunut siitä. Vanhempaa huomioidaan tietysti aina ensin ja ollaan koitettu huomioida sitä vielä tavallistakin enemmän. Pentu on kuitenkin semmoinen rämäpää, joka on aina puuhastelemassa vaikka ja mitä ja on aika kovapäinen tapaus, vanhempi koira oli pentuna paljon kiltimpi.

Jos vanhempi koira ärähtää pennulle niin pentu alkaa uhota takaisin. Pari kertaa olen mennyt väliin ja kipannut pennun selälleen..

Pennun uhoaminen selkeästi stressaa vanhempaa koiraa, se oli tuossa jokusen päivän maha sekaisin. (ja arvatkaa onko kiva pestä sheltin housukarvoja +5 kertaa päivässä..) Hain sille apteekista maitohappobakteereita ja lisäksi sellaisen pistorasiaan laitettavan jutun, jonka pitäisi levittää ilmaan stressiä lievittäviä feromoneja. Nuo ovat kyllä auttaneet, mutta mua ahdistaa, kun vanhempi koira ei kuitenkaan ole ihan oma itsensä.. Toisinaan se innostuu leikkimään pennun kanssa, mutta välillä huomaa selkeästi että ei ole ollenkaan kivaa.

Vanhempi koira on luonteeltaan kiltti ja alistuva, ja on ollut aina perheen lellivauva. Pentu taas on semmoinen rämäpää, joka ei tunnu pelkäävän mitään vaan menee rohkeasti katsomaan kaikkea enkä ole nähnyt sen kertaakaan vapaaehtoisesti alistuvan.

Olisi kiva, jos koirat voisivat elää saman katon alla hyvillä mielin. Onko kenelläkään mitään vinkkejä tai näkökulmia asiaan, vai auttaako tähän vain aika?

[Lyyra]

No voi räkä. Minkäs ikäinen se pentu on? Kyllähän se iän myötä rauhoittuu, mutta kyllähän tilanteelle pitäisi selvästi jotain tehdä. En oikein keksi muuta kuin näyttää pennulle kaapin paikka lopettamalla ne sen touhut lyhyeen. Huomiotahan se sillä varmasti hakee, niin koittais vaan olla huomioimatta sitä, lähtä vaikka huoneesta joka kerta kun se alkaa riehumaan. Kyllä se varmaan pidemmän päälle tajuais, että ainoa tapa saada teidät viettämään sen kanssa aikaa, on rauhoittua. Ainoahan näissä on, että pitää oikeasti olla säännönmukainen itsekin, että se pentukin alkaa tajuamaan.

Lisäksi luulen, että se vanhempi koira saisi lisää itsevarmuutta, jos sitä ei kohdeltaisi kuin lellivauvaa, vaan antaisitte sen olla ihan vaan koira. Esimerkiksi joku yhteinen harrastus voisi olla mainiota ajanvietettä. Itsevarmuuden kautta se sitten saisi rohkeutta myös pistää pentu aisoihin kun se alkaa isottelemaan.

[heartless]

Pentu on nyt 9- viikkoinen, eli semmoisessa rasavilli-iässä. Eli kyllä se varmaan siitä, kunhan se siitä vähän kasvaa ja rauhoittuu.

En tiiä, ehkä Äiskä on se, joka tarvitsisi eniten koirakoulua, että se oppisi olemaan pomo koirille ja oppii jakamaan huomiota molemmille koirille tasapuolisesti. Koitan kyllä käydä siellä päivittäin lenkkeilemässä ja puuhastelemassa vanhemman koiran kanssa, ettei se tunne oloaan syrjäytetyksi. Onhan sen kanssa kaikennäköistä harrastettu, tokoa, agilityä ja näyttelyitä.. Agilityyn olisi tosi kiva mennä taas, mutta kun ryhmiin on lähes mahdotonta päässä tauon jälkeen niin eipä taida tulla siitäkään mitään, vaikka varmasti tekisi kyllä sille hyvää!

[Deni]

Me käytiin tänään eläinlääkärillä ultrassa.

Elvin mielestä jo odotushuone oli kovin epäilyttävä paikka:


Ja itse toimitusta se arvosti vielä vähemmän...


Mutta! Ultrassa näkyi pentuja, aivan selvästi. Tarkkaa määrää ei ell osannut arvioida, sanoi vaan että kolme, neljä, viisi tai mahdollisesti enemmänkin. Pentujapentuja! Syntyvät joulun jälkeen, ja sitten pääsee paijailemaan pienenpieniä koiranpoikasia!

Olin mä aika vahvasti epäillytkin että astutus onnistui, kun ruoka ei ole kelvannut ja muutenkin on vähän kuono maassa, mutta nyt saatiin varmuus.

[Lyyra]

Oi onnea Elville ja muullekin perheelle! Pengut

[Nugat]

Onnea Elville!

Miten koiraa hierotaan?
Isompi koira on taas alkanut ontumaan toista etujalkaa, ilmeisesti juostessaan on sen jossain reväyttänyt. Ongelma lienee olkapään(?) tienoilla, siltä se ainakin näyttää kun seuraa koiran kävelemistä. Tassun laittaa kunnolla maahan, mutta sitten ylempää näyttää pettävän. Varsinkin kun pitkään on paikoillaan maannut ja sitten nousee, niin ollaan niin jäykkää poikaa ja käveleminen vaikeaa. Siitä se sitten vetreytyy kun liikkuu.

Haluaisin kuitenkin jotenkin auttaa koiran oloa ja vähän yritin hieroa, mutta en oikein tiedä että mistä ja millä otteella. Vai pitäisikö olla koskematta, laittaa kääreitä vai mitä voisi tehdä?

Aikaisemmin kun on venäyttänyt jalkansa niin pikku-hiljaa se on siitä parantunut, mutta tekisi mieli nopeuttaa paranemista. Ei tuommoinen voi kivalta tuntua.

Pojan äitee (11v) oli saman ongelman kanssa akupunktiossa. Nyt sitä kirmaillaan kuin nuorena neitona. Mutta äitee ei päässytkään enää ylös ollenkaan, kun oli niin jumissa ja kannatteli tassuaan ilmassa. Pojulla ei tilanne kuitenkaan ole niin vakava. Harkitsen kyllä akupunktiota tuollekkin jos ei ala helpottamaan.

[Lyyra]

Täältä ja täältälöytyi pikaisella guuglauksella yksinkertaiset venyttely- ja hierontaohjeet. Voihan noita kokeilla varovasti, mutta kannattaa saada lihas jotenkin lämpimäksi ensin. Ja jos koira ei anna hieroa, niin sitten on uskottava, ettei saa.

Tänään oli ihana käydä töissä, kun pieni 10-vuotias silkkiterrieri tervehti niin kamalan riemuissaan. Totesin taas olevani niin miljoona kertaa enemmän koira- kuin kissaihminen, vaikka Tempura ihan kiva onkin, pääsääntöisesti. Onpahan edes joku kaveri.

Mutta voi kun olisi koira kotona.
Koirat

[Nugat]

Kiitos Lyyralle linkeistä!
Tänään tilanne näyttää tosin paremmalta. Poju nousi reippaasti ja lähti suoraan pihalle steppailemaan. Ehkä tästä selvitäänkin helpolla. Viimeeksi moinen kesti useampia päiviä. Ajattelin kuitenkin kokeilla hieroa vähän. Nauttii vain kun sitä käsitellään.

[Pascal Lemoix]

Naapurin koira ei ollut kyllä ihmisen paras ystävä tänä aamuna. Ensinnäkin, että se tulee jo lähetteellä "On vähän pulautellut" ja keittiöönhän se aikapommi sitten posahti. Ripulipaskat all over the place Nyt tietää senkin, että jos matoista löytyy ruskeita pilkkuja, niin ne on sitten koiranpaskaa. Ei siis tarvitse maistaa.

[Nugat]

Poika on todella kipeä. Olo on niin vaikea, kun ei tiedä että selvitäänkö tästä vai pitääkö alkaa jo heittämään hyvästit.

Toissapäivänä aamulla poju syöksyi horjuen ovelle mutta ei ehtinyt ulos asti vaan oksensi eteiseen. Päivällä porukat sitten veivät pojun lääkäriin. Käveleminen oli yhtä horjumista, silmät pyörivät päässä ja kuola valui pahan olon johdosta. Lääkäri epäili aivokalvontulehdusta tai sisäkorvantulehdusta. Päässä kuitenkin vika. Jos tasapaino ei ole kondiksessa ja maailma pyörii niin siitähän seuraa horjuminen ja huono-olo. Poju sai antibiootteja ja kipulääkkeitä piikkinä ja lääkkeet tulivat vielä mukaan. Lääkäri antoi vielä kuitenkin akupunktiohoitoa, jos vaikka niskat ovat kertakaikkiaan niin jumissa ettei nestettä pääse aivoihin. Mitään myrkkykasveja tai muuta myrkyllistä poju ei kyllä varmasti ole syönyt.
Illalla koira ei suostunut syömään kuin lakua ja piparia, lääkkeet menivät alas voin kanssa.

Eilen aamulla ei poju ehtinyt kuin päätään kohottaa kun okennus jo lensi. Sen jälkeen ei poju ole tosin oksentanut. Illalla poju alkoi olemaan jo pirteämpi. Tuli ovelle vastaan kun kotiin tultiin ja häntä heilui herkästi. Mutta vielä selvästi oli huono olo, eikä ruokaa saatu alas kuin satunnaisesti vähän kerrallaan, kinkkua ja sellaista. Ruoka ei selvästikkään kiinnosta. Juominen huolestuttaa, lunta se tosin syö ulkona ja eilen kävi kerran juomassa ämpäristä.

Tänään poju ei ainakaan tärise niin pahasti. Tosin nyt epäilemme, ettei poju juurikaan näe. Ehkä jotain hahmoja, mutta ei kunnolla. Siitä ei oikein saa selvää. Jauhelihaa poju söi reippaasti muutaman kourallisen, mutta juominen on todella vähäistä. Ruiskulla yritettään antaa että alkaisi nesteet liikkua.

Lääkkeet ovat samoja kuin mitä kissamme sai, ja johon kissa lopulta myös kuoli. Kissalla nyt oli munuaisvaivoja ja ties mitä mitkä vaikuttivat asiaan, mutta tämä hermostuttaa minua kamalasti. Lääke saattaa aluksi auttaa, mutta paraneminen voi pysähtyä tai tila huonota. Nyt tässä jännitetään miten käy.

Olo on niin sekava. Ja voimaton! Ei auta kuin yrittää pitää pojun olo mahdollisimman hyvänä ja seurata tilannetta. Kun edes tietäisi varmasti mikä vaiva on kysessä, mutta vakavaa se ainakin on.

[Nugat]

No nyt tässä jo uskaltaa huokaista.

Poju pystyy jo kävelemään suht normaalisti, syö itse omasta kupista ja juominenkin onnistuu. Viime viikolla pojua sai juottaa urheilupullon avulla. Poju näkee varmasti jotain, mutta kuinka paljon, niin sitä ei pysty sanomaan. Ei ainkaan törmäile mihinkään. Muutenkin poju on iloinen itsensä ja innostui jopa räyhäämään toisen koiran kanssa. Vauhti kun kasvoi oli poju taas nurin maassa, kuitenkin päässä viiraa vielä sen verran että pitää varovasti kävellä.

Ilmeisesti aivokalvontulehdus oli kyseessä. Viikko aikaisemmin pojulla oli paha silmätulehdus ja tulehdus saattoi siitä levitä. Lääkäri heitti ilmaan myös aivoveritulpan ja aivoverivuodon mahdollisuutta. Lääkäri oli sitä mieltä, että tälläisestä tulee varmasti jonkinlainen aivovaurio, mutta minkälainen, niin se selviää tulevaisuudessa. Vielä poju ei ole kuitenkaan kunnossa.

Mutta on se meidän poju niin rakas! Tulee jo ovelle vastaan kun joku tulee kotiin. Paraneminen on joka päivä edistynyt ja toivottavasti suunta on edelleen samanlainen. Sen verran vakavasta taudista oli kyse, että toipuminen saatta kestää kauan. Poju ei ole mikään nuorikaan enää, tänä vuonna täyttää 9. Tosin pojun sisarukset ja äitee elävät vielä erittäin virkeinä, eli pitkään ikään olisi mahdollisuuksia, jos sairaudet eivät yllätä. *positiivinen ajattelu*

[Lyyra]

Hyvä juttu! Toivottavasti Nugsun koira toipuu!

[heartless]

Meidän juniorilla taitaa olla murrosikä ja mulla menee hermo. Täytyy toivoa, että tämä vaihe menee ohi (alkoi muutama viikko sitten). Tyyne on nyt ruvennut haukkumaan saadakseen huomiota ja räksytys jatkuu ihan koko ajan. Siihen auta oikein mikään, suihkupullosta veden suihkiminen saa sen vaan hyppäämään kauemmas ja jatkamaan räksytystä sieltä. Tiedän kyllä, että pitää olla huomioimatta ja kehua sitten hiljaisuudesta, mutta jumaliste kun menee hermot siihen räksyttämiseen. No, tiedätte varmaan, pikkuinen koira joka räksyttää koko ajan.. Vanhemmalla koirallakin menee hermot, jossain vaiheessa se käy rähähtämässä Tyynelle, jonka jälkeen se on sitten jonkun aikaa hiljaa ja puuhastelee omiaan ja saa siitä hiljaa olemisesta kyllä kehuja.

Oon nyt tutustunut aiheeseen ja pitäisi varmaan kokeilla seuraavaksi sitä kikkaa, että opettaisi sen haukkumaan käskystä. Ja kai sille pitäisi järjestää vieläkin enemmän virikkeitä kuin mitä sillä tähän mennessä on. Hyviä ideoita otetaan myös vastaan.

[Kuolo]

Sitruunapanta on kans melko toimiva kuulemma

[Lyyra]

Sitruunapanta on mun mielestä turhaa koiran kiusaamista. Ainakin telkassa pyörivän Isännän ja koiran käytöskoulun mukaan noihin häiriöjuttuihin toimii aika hyvin se, että aina kun koira haukkuu, huone tyhjenee kuin taikaiskusta. Ja saako se tarpeeksi liikuntaa? Onko virikkeitä? Stressiaiheuttajia?

[heartless]

Liikuntaa on, virikkeitä on, mutta ollaan koitettu kumpaakin vielä lisätä.. Mutta olishan se kiva tehdä välillä muutakin kuin pelkästään puljata koiran kanssa päivät pitkät.
Ollaan nyt aloitettu tottelevaisuuskurssilla käyminen ja se muiden koirien kanssa oleminen ja treenaaminen on kyllä tehnyt hyvää meitin ipanalle ja huonot tavat ovat vähentyneet.