Nyt tulee tuplapostausta, mutta ei voi mitään!
Vanha, hyvin palvellut poppimasiina pääsee nyt sitten ansaitulle eläkkeelle. Varmasti tulee vielä satunnaisesti käytettyä, mutta aktiivinen palvelunsa on ohi.
Zen Touch, we salute you!

Ensi kuussa täyttää kuusi vuotta. Aika kiitettävä ikä kovalevysoittimelle. Oikein hyvä vehje, monet popit ja rämisevät rytmimusiikit soittanut. Akku tuli vaihdettua muutaman vuoden jälkeen kun alkoi sammahtaa. Tätä vanhaa kunnon meininkiä, kotelo ihan vaan ruuveilla kiinni. Tosin ne alkuperäiset ruuvit olivat sitä osastoa jossa oli pihistelty, niin pehmeää metallia että kannat menivät muutamasta avaamisesta muhjuksi. Tilalle sitten löytyi rikki menneistä laitteista kaivamalla tarpeeksi samankaltaiset, kestävämpää metallia olevat ruuvit.
Alkoihan tuossa esiintyä jo joku tovi sitten vanhuuden oireita: oikeanpuoleinen rew/play/fwd -nappirivistön toiminta alkoi olla epävarmaa ja satunnaista, mutta OK-napilla tuli hyvin toimeen (valikko auki -> play). Sitten tämän kuun alussa tilansa heikkeni radikaalisti, kun volyymi ylös -nappi lakkasi toimimasta. Avasin kotelon ja tsekkasin miten oli mennyt rikki. Justiinsa se pahin mahdollinen, eli se piirilevyyn juotettu kytkinkomponentti mennyt rikki. Semmoisessa paikassa ko. osa vielä ettei sitä olisi oikein millään saanut korjattua. Ja koteloa avatessa vasemman yläruuvin kiinnikkeestä (käytännössä tappi sisuskalujen muovikehikossa jossa on ruuville reikä) meni halkeamaan puolet irti.
Kun jonkun aikaa epätoivossa ja harmituksessa vellottuani keksin että eihän se vol+-napin rikkinäisyys mitään käyttöä haittaa kun voi käyttää vaan säätimellistä välipiuhaa tai luureja (kiitos jonkun bugauksen aiheuttaman liian kova default-volyymin!). Sen ruuvinkiinnikkeenkin sain koplattua kuntoon ensin liimaamalla puslakkeen kasaan pikaliimalla ja muotoilemalla ympärille kakun 2-komponenttikittiä.
Hyvin pelitti uuden masiinan hommaamiseen saakka. Ja pelittää vieläkin.
Uuden etsiminen tuottikin hieman päänvaivaa. Harvassa tuntuvat olevan sopivan tyyppiset soittimet. Valtaosan tarjonnasta joko liian pienikapasiteettisia (yleiset maksimit siinä 16-20 gigaa; tuo vanha sotaratsuni on 20 gigaa, joka alkoi olla täynnä) tai sitten sisältävät kaikkea turhaa vipstaakia joilla en tee mitään ja jotka maksavat mielipuolisesti (iPod touch). Toisaalta ei iPod Classic 160 gigallaan olisi ollut huono, mutta tuntui että vähän vähemmälläkin tulisi toimeen. Ja saattaahan sitä vaikuttaa jonkinasteinen Apple-vierastuskin...

(iTunes-vaatimus, maininnat ei-parhaasta-mahdollisesta äänenlaadusta arvioissa, etc)
Päädyinpä sitten taas Creativeen. Kun tilaa piti olla enemmän kuin vanhassa vehkeessä, eikä uuden Zen X-Fi 2:n kököksi haukuttu kosketusnäyttö innostanut, eikä uudempaa X-Fi stylea näkynyt missään kaupan tyrkällä, osui valinta X-Fi:hin.

Näin vielä alle viikon käytön perusteella vaikuttaa oikein mukavalta värkiltä. Ei toimi suoraan USB-muistin tapaan, vaan on MTP-laite, joten piti nöyrtyä ja hakea uudempi Windows Media Player että sai liruteltua musat sisään. Creativen omaa Centrale-ohjelmaa haukkuivat sysisurkeaksi, joten en lähtenyt edes kokeilemaan. Toimii aika normi resurssienhallinta-tyyliin. Vähän jäi kaipaamaan vanhan sotaratsun käyttämää Nomad Exploreria, aina toimi moitteetta se, kertaakaan ei kakonut tai jumitellut, musan ID3-tagienkin editointi sujui liukkaasti.
Noiden tagien kanssa sai nyt hiukan tapella, mutta kun keksin niiden ihmeellisen käyttäytymisen logiikan, sain ne lopulta kuntoon (postaan aiheesta tietokoneongelmaketjuun).
On se jännä tuo tekniikan kehityksen kehittyminen...

Muistia enemmän kuin vanhassa vehkeessä, on radiota, muistikorttipaikkaa, videotoistoa, ja vaikka mitä, mutta alle puolet vanhan koosta. "Silloin kun minulla oli ensimmäinen mp3-soitin, ei sen kanssa samaan taskuun mahtunut juurikaan muuta..."

"Kun on kerran nuoruudenlähteestä maistanut, ei enää tyydy vesijohtoveteen, johon on sekoitettu juustonjuoksutinta ja laksatiivia."
-Markus Kajo