Maanantaiaamuna ei ollut krapula tai vapina, mutta muuten laiskotti.
Treenaamaan menin kyllä neljäksi tuntia, mutta tehot olivat kevyet,
ja harjoteltua tuli enempi teknisiä asioita. Pylly ei siis ole kipeä, kun
sitä ylös-alas liikuntoa oli aika vähän...
Hulaa pyörittelin enempi ja sain nostettua vanteen pari kertaa rinnalle!
Pitää askarrella kesäksi oma vanne, niin pääsee pihalle temppuilemaan.
"Kostoksi" itselleni jumppatunneilla punnerrettiin. Sitä tulee tehtyä
liian harvoin kotona yksikseen, että se onkin ihan hyvä lisätä töihin.
Niin siitä ei pääse fuskaamaan... Paitsi että pääsee, jos menee
korjaamaan ryhmäläisiä, eikä näytä kun kerran eteen.
Nyt on kyllä mukava tuntuma käsivarsissa. Ei liian kipeät, mutta
justiinsa semmoinen sopiva tuntuma.
Ai niin, tein sunnuntaina radiota kuunnellessa pienen sarjanpätkän
jumppaan. Ei todellakaan mitään kovin tanssillista, mutta neljää
viittä erityyppistä liikettä 2, 3, tai 4 kappaleen sarjoissa. Tylsyys-
kuolema tulee jos kaikkia tehdään vaan neljä tai kaksi, niin siksi
muutama vaihto, että saadaan vähän tasaista rytmiä sekaisin.
Ensimmäiselle ryhmälle opetin ensiksi tunnilla kaikki liikkeet ja kun
lopussa näytin liikkeet sarjana hitaasti, pani puolet ryhmästä hanskat
naulaan välittömästi ja ryhtyivät juputtamaan kaverimummun kanssa.
Ei maistunut sarja, vaikka väittivät niitä tehneen... No teimme sitten
samoja liikkeitä vielä loppuun useampia kappaleita niin että minä huusin
aina vaihdot.
Onneksi työ ei mennyt ihan hukkaan, sillä toisen ryhmän kanssa sarja
onnistui ainakin suurimmalta osalta. Minä koitin aina muistuttaa ennen
vaihtoja, jos joku ei pysty yhtäaikaa keskittymään liikkeeseen, muista-
maan, montako kappaletta kyseistä liikettä tehtiin ja vielä laskemaan
liikkeiden määrää.
Kaipa voin vetää saman sarjan veilä ensi kerrallakin... mutta sitten teh-
dään kyllä aloittaen niin oikealle, kuin vasemmalle. En ehkä laita heitä
vielä kääntymään tilassa, niin että sarjan "etusuunta" vaihtuu.
*jumppatädin pohdintoja*
Rohkeus kuulua tähän.