Aamulla ilmarin aamuvuoro poltti siihen vissiin päreensä, kun huutelin aurinkoa, positiivisuutta ja halailu-juttuja joka väliin. Sori
. Ei tosin kukaan siellä käynyt avautumaan, että kiitos kestämisestä. Kaikenkaikkiaan vielä aamuyöllä klo 04 hereillä ollessa ei tuntunut mitenkään ihanalta tai muulta. Lähinnä vitutti erääseen kirjaan sotketut pakolliset ihmisuhdejargoniat ja se, että kipu piti hereillä. Nukahdin kuitenkin jossain vaiheessa ja heräämisen jälkeen kuunneltuani televisiosta juttuja niin se tuli *pim*! "Tänään on ihana päivä, piste!" Ja siitä asti oli ihana päivä. Eikä edes mitenkään teennäisesti, vaan nautin kaikesta. Kävin vetämässä tunnin junpan, jonka seurauksena kivut yltyivät, mutta se ei haitannut
Ainoa mikä vähän tuotti ongelmia, oli kela, mutta sitten ilmarissa sekin meni ohi ja maailmansyleily jatkui
. Ja nyt tulin kotiin, kuulin erään tietyn äänensävyn kuljettajalta ja voisin hypeskellä villivarsan lailla. Olen siis onnellinen! Olen aivan varma, että kaikki järjestyy! En suostu ajattelemaan, että mitä kun tämä syleily loppuu ja rytinällä taas kolistaan normioloihin, niin kuka sitä kestää?! Ehkei sitä tulekaan, vaan ihanuus jatkuu ja huomannakin on hyvä päivä. Torstai on vielä parempi, sillä silloin asioita järjestetään!
Olen myös niin onnellinen pienistä asioista. Kuuntelin tänään musiikkia, joka on hiivatin hyvää ja silti samalla jotain äärimmäisen tuttua. Kuin kotiinsa olisi kävellyt


Mäkin oon ollut tällä viikolla aika hyvällä tuulella, mitä nyt eilen ahdistuin työasioihin, ihan tyhmää.
Joidenkin asioiden edessä jopa minä olen voimaton, kun sopimusosapuolet nahistelevat oikeista toimintamalleista muistamatta antaa päivitettyjä ohjeita mm. minulle, töitä asioiden kanssa oikeasti päivittäin tekeville ihmisille. Voivoi, levitän kädet tästä lähin "enosaa eioo kerrottumitätehä" 

Pariin otteeseen on meilläkin asiaa puitu, mutta nyt, kun kaikki tietävät tilanteen, sen mukaan osataan toimia. Rauhallista keskustelua vaan, niin kyllä se siitä
Vähän väsyttää, mutta oli se sen arvoista. Olette ihania
. 
. Olin aivan kauhusta jäykkänä, vaikka twaikulla kokeiltiin tasoittaa tilannetta. Saatura että pelotti pimeässä!




Minä ostin alavartalon vaatteita ja poika ylävartalon.
Koska mulla ei oo enää rautoja 

