Joo.
It's official.
Mun hihittely ehkä laantuu, mutta muljahtelut, uudet asiat, puhuminen, yhdessä olo ja eräät kuusilmät eivät.
Onnellisuus on erilaista, mutta sitä kuitenkin on. En siis olekaan hullu, enkä vain yksipuolisesti ihastunut. Yöt kuluvat keskusteluiden merkeissä ja maailma avautuu meille hiljalleen.
En osaa selittää mitenkään sitä, miten puulla päähän lyöty olen. Ahihi on.. on. Hän on helppo. Helppo olla lähellä, helppo puhua. Ja hänen mielestä minä olen helppo.
Vaikka onnellisuus on hyvinkin läsnä, pelottaa ne omat epävarmuudet, joiden kanssa on hetkittäin vaikea kamppailla.
Voisin huutaa pitkin katuja, että olen onnellinen. On vaikea olla hiljaa, mutten osaa kuitenkaan muodostaa niitä sanoja.
Ulkopuolisille en osaa kuin hymyillä ja näyttää tyhmältä
