Ihmissuhdeilmoitukset ja -kysymykset

[Dnd]

... ja v*t*t.

[Shay]

... ja v*t*t.

[Emilia]

... ja v*t*t.

Uutta putkeen vaan sit.
Ei varmaan lohduta yhtään, että itselläni on vähän sama fiilis just nyt.

[Dnd]

Kiitti Shay ja Emilia. Ja Emilialle tuo kyseinen hymppä myös. (En muista koodia, jotta voisin sen kännyllä lisätä.)

[shaana]

Huomaan kasvaneeni kieroon todella skeptiseksi, en osaa antaa mennä vaan, ihastuminen pelottaa?

Onnea jälkikäteen Aukulle ja muillekin ihastuneille.

[marenkienkeli]

Tapasin ensimmäistä kertaa viikonloppuna Pojan isän, tämän vaimon sekä kaksi heidän tytärtään. (Ihania pikkuflikkoja. ) Sunnuntaina tapasin Pojan isovanhemmat (heidätkin ensimmäisen kerran). Ihan hyvin nuo ensitapaamiset kai meni. Voin kertoa, että isovanhempien tapaaminen jännitti melkoisesti.

Nyt mut on sitten esitelty lähisuvulle ja Pojan tädin (sekä 2 serkkua) tapaan ilmeisesti parin viikon päästä.

Lisäksi tapasimme Pojan äidin, tämän miehen sekä Pojan muutaman kaverin. Kiva viikonloppu oli, joskin melko raskas, kun oli niin paljon ohjelmaa.

[theia]

Mun suhde menee kyllä paremmin kun mikään ikinä

Tuntuu, että Poika on ottanut mut ihan täysipainoiseksi osaksi elämäänsä. Ollaan vierailtu Pojan vanhempien luona ja Pojan veljen luona useampaakin otteeseen, ja mummollakin ehdittiin käväistä. Mun äiti on nähty kanssa muutaman kerran, ja vapaa-ajalla ollaan molempien ystävyyksiä tavattu aika paljonkin.

Vapaa-aika meillä menee enimmäkseen yhdessä, "omaa aikaa" molemmilla taitaa olla vaan sillon kun toinen on duunissa. Mua ei ahdista niin yhtään se, että ollaan näin paljon yhdessä. Kuvittelin ennen suhteilua (edellisten suhteiden perusteella) että olisin täysin kykenemätön oikeaan suhteeseen ja epäilin omaa uskollisuutta jnejne, mutta nyt tajuan että ei siinä ole mitään epäiltävää. En mä vaan tahdo ketään muuta.

Tuossa alettiin jo juttelemaan yhteen muuttamisesta, kun se vaan olisi ajallisesti ja taloudellisesti vaan fiksuinta... Keskustelu jäi vähän auki, mutta kun avasin suuni ko. asiasta, ei ainakaan paniikki iskenyt.

Mä vaan olen niin äärettömän onnellinen tässä mun elämässä just nyt.

[diia]

Minä ny ikkäänkö ootin kerenneeni antaa hiukka enempi tänne, mutta
kuinka väärässä olinkaan. Noh enivei, ei oo mitään sen kummempaa
ilmotettavaa. Kuhan ny viikkiksenä muistin menneen elämän - ts. forden -
kiitos erään iloisesti yllättävän 'jälleennäkemisen', ja ku töissä pitelee
hilijasta, en aatellukaan kilijasta vaan tulla katteleen vieläkö jälkeläinen
on henkissä. Ainaki jonkulainen pihinä ilmeisesti vielä lähtee, ku tälleki
päivää on viestiä tullu. Mitään en lupaa, mutta ainaki aion seurailla
jossen enempään pysty!

[Emilia]

Diia Kiva nähdä, tule ihmeessä jatkossakin!
Murteinen kirjoitustyylisi on ainakin piristävä.

[Shay]

Onnittelut theialle.

Mullakin menee suhteessa melko yllättävän hyvin. Edelliset suhteet on ollu vähä epämääräisiä, mutta nyt
olen ihan oikea tyttöystävä. Vanhempia ja sukulaisia on ohimennen tavattu, vaikka itsehän aina olen
kauhusta kankeana uusia ihmisiä tavatessani, enkä välttämättä antanut parasta mahollista ensivaikutelmaa...
Mutta toivottavasti tässä on aikaa vielä parannella vaikutelmia.

Ainoa asia, joka hiertää välillämme, on välimatka, mutta en ole ottanut stressiä asiasta. Ikävä on usein ja
välillä melkoisen kova, mutta sen kestää, kun on jotain ihanaa odotettavissa aina tavattaessa.

Mää oon ihan korviani myöten rakastunut!

Hitto, kun välillä tekis melkein mieli sanoa rakastavansa toista, muttei vaan voi... kehtaa...

[damn]

Tässä reilun kuukauden olen tapaillut Poikaa, jonka kanssa tosiaan ihastuttiin ensisilmäyksellä. Aina kun olen Pojan seurassa, olen mielettömän ihastunut ja onnellinen. Mutta silloin kun ei nähdä olen ihan mielettömän turhautunut. Yhteydenpito on niin minimaalista kuin vain voi olla ja yleensä se olen sitten minä joka kyllästyy hiljaisuuteen ja laittaa viestiä, että mitä kuuluu. En edes tarkoita, että päivittäin pitäisi yhteyksissä olla, mutta olisi mukava edes joskus, että se kysyisi mitä kuuluu. En ole asiasta mitään suurta metakkaa nostanut, sillä Poika on itse pyydellyt anteeksi sitä, ettei ole ollut yhteyksissä, ilman, että olen edes mitään asiasta sanonut. Jos se itse asian tiedostaa, niin miksei se sitten tee asiaan muutosta?? Ja on kuulemma minusta todella kiinnostunut, enkä minä sitä kyseenalaistakkaan paitsi näinä hetkinä kun olen yksin turhautuneena kämpillä ja muutenkin tuntuu, että seinät kaatuu päälle. Ärsyttää, kun tykkään Pojasta hirvittävästi ja haluaisin todellakin jatkaa tätä juttua. Mutta ihan rehellisesti sanottuna minulla hajoo pää, jos ei tähän yhteydenpito-asiaan tule muutosta.

[Pvi]

Poika on itse pyydellyt anteeksi sitä, ettei ole ollut yhteyksissä, ilman, että olen edes mitään asiasta sanonut.

Mitä sinä vastasit?

[damn]

Poika on itse pyydellyt anteeksi sitä, ettei ole ollut yhteyksissä, ilman, että olen edes mitään asiasta sanonut.

Mitä sinä vastasit?

Hmm. En edes ihan tarkkaan muista, mutta selvästikkään en ole koskaan tarpeeksi selkeästi sanonut kuinka paljon asia minua häiritsee. Seuraavan kerran kun nähdään niin on kyllä pakko ottaa asia puheeksi.

[Kibaya]

Tää olis nyt ollut vuorokauden sinkkuna
Vapaata riistaa kuten sanotaan, käykää kiinni

Mutta tiiättekö. Ei mua harmita. Ei ni yhtääns.
Hymiömies on parin viikon ajan käyttäytynyt sillä tavalla, että "normi"-ihminen olisi loukkaantunut ja jättänyt sen seisomaan kuin nalli kalliolle. Mutta se oli liian läpinäkyvää. Ja siinä tilanteessa, missä erosta alettiin puhumaan, näki päältä niin selvästi että kaveri oli ihan pihalla. Ja lopulta sanoikin sen. Oli odottanut, että huudan, itken, raivoan, heitän tavaroita, tai mitä tahansa. Ja sitten niin ei käynyt. Tietysti itkin joissain kohdissa (helpotuksesta), mutta en kerjännyt tai ollut edes vihainen.

Tänään on vain tuntunut hyvältä. Onnelliselta! Vähän samalta kuin meidän seurustelun alkuvaiheessa
Elämä on helvetin ihanaa, eikä sitä kannata käydä tuhlaamaan huonoon suhteeseen. Jos se haluaa haikailla eksäänsä, niin antaa palaa!

Pystyin tänään katsomaan häntä treeneissä silmiin. Se painoi pään ja lähti pois. Ja se oli ihan okei. En ole katkera, mutta en myöskään surullinen. Kaverit ovat kyselleet, että mitä mä meinaan tehdä "näyttääkseni mitä se menetti". Ei ihan sovi mun tyyliin. Enkä edes ajattele niin. Sorpat vaan.

Tietysti vielä tulee niitä hetkiä vielä, että kaipaan läheisyyttä. Se vain on normaalia.
Mutta se ei ole tämän ihmisen läheisyyttä.

[päivänpolttaja]

Tosi hyvä, että Kibaya pystyt asennoitumaan noin.

Pystyin tänään katsomaan häntä treeneissä silmiin. Se painoi pään ja lähti pois.

Minä en pystynyt tässä vähän aikaa sitten olemaan muutaman vuoden takaisen exän (en muuten edes tajunnut silloin aikanaan, että kyseessä oli suhde ennen kuin se suhde päättyi ja toinen antoi niin ymmärtää) kanssa samalla bussipysäkillä, vaan kävelin toiselle. Kai se on sitten inhimillistä, etenkin miehissä ilmenevää heikkoutta.

[Kibaya]

Mun mielestä se oli... no, surullista.
Varsinkin, kun aloite siihen eroon tuli hänen suunnaltaan. Jotenkin itse oletan, että sitä pystyisi seisomaan tekojensa takana. En kuitenkaan aio häntä painostaa tekemään niin. Kaikki ajallaan. Meidän täytyy kuitenkin pystyä olemaan lavalla yhdessä ja on todella persiistä, jos sinne heijastuu yhtään mitään meidän keskinäisistä väleistä.

[Suvi]

Kibis.

[marenkienkeli]

Kiba. Ihanaa kuulla, että elämäsi hymyilee kaikesta huolimatta.

Mulla ja Pojalla menee mukavasti. Oon mielettömän onnellinen. Tiistaina meinasin alkaa itkemään, kun vain ajattelinkin: "Pojan kanssa samanlaista ihmistä ei ole toista. Ja juuri minä sain Hänet kumppanikseni."

[Pvi]

Pystyin tänään katsomaan häntä treeneissä silmiin. Se painoi pään ja lähti pois. Ja se oli ihan okei. En ole katkera, mutta en myöskään surullinen. Kaverit ovat kyselleet, että mitä mä meinaan tehdä "näyttääkseni mitä se menetti". Ei ihan sovi mun tyyliin. Enkä edes ajattele niin. Sorpat vaan.

Tietysti vielä tulee niitä hetkiä vielä, että kaipaan läheisyyttä. Se vain on normaalia.
Mutta se ei ole tämän ihmisen läheisyyttä.

Aikamoinen nainen olet.
Itsensä kunnioitus ja elämän arvostus on sillä tasolla,
että voi vaan vierestä katsoa ja huokaista.
Tässä on itsellä vielä melkoinen matka kuljettavana.

[Kibaya]

Aikamoinen nainen olet.
Itsensä kunnioitus ja elämän arvostus on sillä tasolla,
että voi vaan vierestä katsoa ja huokaista.
Tässä on itsellä vielä melkoinen matka kuljettavana.

En edes koe olevani.
En ole koskaan ymmärtänyt "mitä menetti"-logiikkaa. Siinä on jotain kovin väkinäistä ja se on kovin halventavaa juuri itseään kohtaan. Jos kerta ei kiinnosta niin minkä sille tekee.

Ja jos yhtään lohduttaa, niin kyllä säkin sen matkan saat tehtyä
En usko ettet saisi tai pystyisi siihen. Se toki vaatii hitosti ja voi välillä olla rumaakin touhua, mutta ilman sitä ei lopputulos ole sama.
Ja jokaisessa on ne ainekset itsensä kunnioitukseen. Ihan jokaisessa!

kaikille.
Ollaan onnellisia Tilanteista huolimatta.

[Kibaya]

Tiedätte varmaan tämän kliseen "ollaan ystäviä" erotilanteessa.
Olen pohtinut Hymiömiehen ystävyyttä ja meidän välistä suhdetta viikon aikana.
Olen saanut aikaiseksi järkyttäviä tunneryöppyjä pohtiessani meidän suhdetta läpi. Semmosta jopa tosi tyhmää ja vainoharhaista, mikä vaan ahdisti.
Haluan pitää meidän välit kunnossa jo ihan yhteisen yhteisön puolesta. On asioita joita ei tule vaarantaa tämän takia.
Ja kun fakta on, että meidän suhde nyt vaan ei toimi. Meillä on toki paljon asioita, josta ollaan samaa mieltä. Mutta kun ei toimi, niin ei vaan toimi. Meidän maailmat ovat kuitenkin niin erilaiset.

Hymiötä on esimerkiksi hiton vaikea saada keskustelemaan. Ja olen miettinyt että millä saan sen puhumaan ja keskustelemaan minua vaivanneet asiat läpi. Noh, se vaati sen että suutuin ja huusin sille päin naamaa pelkkää "vittu"a. Ja sitten me puhuttiin tunti. Selvitettiin ne ratkaisevimmat asiat erosta, suhteesta ja kaikesta. Ja se teki hyvää. Molemmille. Niin moni niistä vaivanneista asioista olisi todennäköisesti johtanut katkeroitumiseen ja kaiken pilaamiseen. Ja siksi halusin käydä ne läpi.

Hyvä tyyppi se on. Kaikesta huolimatta.
Mutta ei vaan mulle.

Ihanan vapauttava ero

[päivänpolttaja]

Ystävätyttö meni kesän viettoon toiselle paikkakunnalle. En kehtaa pitää normaalia enempää yhteyttä, vaikka ikävä kieltämättä on. Saa nähdä, mihin suuntaan tämä kehittyy.

[marenkienkeli]

päivänpolttaja

Minä olen mun ja Pojan jutussa se tyttöystävä, joka lähti maalle tienaamaan. Mutta voi kuinka onkaan ikävä jo nyt. Sunnuntaina siis tulin tänne. Juhannuksena onneksi näen Poikaa. Ja sitten onkin enää viikko jäljellä hommia täällä.

Minulle kävi niin, että ajattelin, etten "voi" seuraavana iltana soittaa, vastahan minä edellisenä päivänä lähdin Pojan luota puolelta päivin. Mutta Poikapa soitti minulle ja täytyy myöntää, että se puhelu merkitsi minulle paljon. Päivänpolttaja, soita hänelle, jos siltä tuntuu.

[Shay]

Tulipas hengattua melkein kokonainen viikko poikaystävän kanssa. Ihanaa!
Ei olla onnistuttu keksimään mitään riidan aihetta vielä tässä reilun puolen vuoden
aikana. En kyllä voi keksiä, mistä tuolle ihanaiselle miehelle voisi edes suuttua...
Toistaiseksi jatkan :lla hyppimistä.

[Emilia]

Sinkku