Minusta siivoaminen on loppujen lopuksi ihan mukavaa, kunhan siihen hommaan saa ryhdyttyä. Usein siihen ryhtymiseen menee kuitenkin aikaa niin kauan, kunnes alkaa kunnolla pänniä saastaisuus. Ja kovin usein se olen minä, jolla täällä ensimmäisenä siivottomuuteen käämit palaa eli myös tartun imuriin.
Toinen täällä siivoilee, kun tarpeeksi patistetaan, olisinko sen kerran täällä imuri kädessä nähnyt. Minä pidän mielelläni jopa sellaisia supersiivouspäiviä, jolloin järjestellään, pyyhitään pölyjä, imuroidaan, pestään lattiaa, vaihdetaan lakanaa. Jotenkin se on vaan joskus kiva rääkätä itseään hulluna ja katsella sitten aikaansaannoksiaan rättiväsyneenä. 
Meillä on myös tiskivuorot. Taikka "vuorot ja vuorot". Eilen täällä oli sellainen kaaos keittiössä, kun suunnilleen koko astiavarasto oli likaisena pöydillä ja oli herran vuoro tiskata. Mutta kun sillä usein tuntuu melkein kaatuvan seinät päälle sen homman aloittamisesta, niin tiskasin sille avuksi noin puolet astioista. Joskus otan sen vuoronkin, että olisi puhdasta lautasta pöydässä. Mie en jaksais nalkuttaa siivoamisesta ja tiskaamisesta, mutta olisi kivaa jos edes joskus olisi vähän puhdasta.
Tuossa puolipäivää sitten pyysin, jos joku veisi biojätteet pihalle. Pöh, ei ole se säkki liikkunut senttiäkään. Pitääkö tässä kotinatsiksi ryhtyä?
) voin sanoa, että kunnon imuri on kyllä ihana asia maailmassa. Kiusallaanko jonkun mökin omistaja rakennuttaa miljoonamökin kolmeen tai neljään kerrokseen, ja sitten siivousvälineistöään kannattelee joku kahdenkympin mini-imuri! Karseata. 
Sattui muuten sen verta, että lensi matto hankeen ja huuto kajahti mettään. Vaan nou hätä, ei edes kynsi katkennut. 
Aloin ihan tosissani miettiä siivouspalvelun ostamista.
Tosi kiva sunnuntai-iltana nukkumaanmenoaikaan alkaa käsin huuhdella pyykkejä ja koittaa vääntää niitä kuivaksi. Pari paitaa näytti ainakin ihan kulahtaneilta. Saa nähdä, kuinka käy kun ovat kuivia, voivatko olla enää käyttökunnossa. 
) ja muuten jäi siivoamiset muille päiville. 
