Kirjoittaja Kibaya » La 31 Heinä 2010 12:50
Mä olen niitä, jotka ei kestä äärilämpötiloja. Ei kylmää, eikä kuumaa.
Mutta kieltämättä kuumuus on ollut pahempi kuin yksikään kylmä.
Olen ollut turvoksissa, kipeä ja kipeästi turvoksissa. Kotona nukkuessa varpaat on aamulla sellaisessa kunnossa, että niiden liikuttelun yrittäminenkin on tuskaista. Sormien kanssa sama juttu.
Helteiden alkaessa meillä alkoi rakennustalkoot teatterilla. Onneksi meillä oli siellä varjo ja kymmenen litran suolavesipönikkä (vettä, johon lisätty merisuolaa). Siellä oli kuuma, kostea ja välissä meinasi taju mennä, mutta! Kuitenkin siitä huolimatta siellä oli parempi, kuin kotona tekemättä mitään. Tai missään tekemättä mitään. Paikallaan istuminen on ollut kaikkein pahinta.
Välistä on ollut niin kuuma sisäisesti, että ei ole minkäänlainen ajatus kulkenut. Yritä siinä sitten keskittyä näyttelemiseen tai siihen, mitä meiltä puuttuu puffetista.
Me päätimme talkoiden aikaan tehdä rakennus-alueelle telttaleirin ja yövyimme siellä. Teltassa oli aivan ihana nukkua, eikä raajatkaan olleet niin turvoksissa aamulla. Kuin myös oli hieman helpompi olla kipujen kanssa, kun sai yöllä nukuttua. Kuumuuden ja tuskaisuuden keskellä on kivut olleet välissä sitä luokkaa, etten edes viitsi mainita. Vesi on ollut helpotus. Ystäväni kanssa olemme käyneet iltaisin uimassa, lähes joka ilta. Vesi on ollut meressä ja järvessä unelman tuntuista.
En mä nauti. Mutta ne jotka nauttivat, olkaa hyvä.
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.