Ihmissuhdeilmoitukset ja -kysymykset

[theia]

Mä ehkä uskoisin, että jos ollaan yhdessä pitkään ja siihen saakka on raamit samat, on se kasvusuuntakin sama. Tai siis, mä haluaisin uskoa, että niin se menee. Mä en usko että ainakaan itse voisin mennä naimisiin (tai kihloihin tai hankkia lapsia, tai harkita mitään näistä) jos olisi pienikin epäilys, etteikö se toinen olisi se loppuelämän oikea.

Uagh, mun ajatukset ei nyt halua olla kirjallisessa muodossa

[Shay]

Kirjoitin juttua kymmenen minuuttia ja pyyhin sitten kaiken pois.

Ei kai kenellekään ole sitä yhtä oikeaa, mutta monet onnistuvat löytämään sen melko hyvän, jonka
kanssa voi viettää koko loppuelämän. Jotkut ovat niin onnekkaita, että löytävät sielunkumppanin,
jonka kanssa ollaan kuolemaan asti rakastuneita. Jotkut erehtyvät tai nuorena tavatusta ihanteellisesta
kumppani kasvaa vuosien ja erinäisten suhteesta riippumattomienkin syiden vuoksi ulos raameista.
Arpapeliä tämä rakkaus niin usein on, perkele...

Mää katon koko ajan theiaa Jorssiksi, kun tuossa avassa on James Masters...

[Emilia]

Viitaten tuonne Skrayn edelliseen viestiin lähinnä. (en jaksa lainata..)
Jos ajatellaan, että on päättänyt viettää loppuelämänsä jonkun tietyn kanssa, niin voisi kuvitella, että päätös pitää ja ihminen muuttaa ajatusmallejaan sen mukaan kuin tilanne vaatii. Raamit muuttuvat, koska ihminen on jo sitoutunut toiseen. En ymmärrä niitä reilu parikymppisiä, jotka ryntäävät naimisiin ja parin vuoden päästä eroavat, koska "ei se ollutkaan sitä mitä hain". Sitä vartenhan on seurustelu, että voi "opetella" elämään toisen kanssa. Kyllä parissa, kolmessa vuodessa jo tietää, onko toinen sen vaivan arvoinen että haluaa tehdä töitä suhteen kestämiseksi läpi elämän.

Nykyään halutaan kaikki ja helposti, ilman että itse tekee mitään. Ja sitten kun ei ole enää kivaa, voi etsiä jotain uutta ja ihmeellistä. [avautuminen]Itsellä ainakin alkaa jo niin pahoja luottamuspulaongelmia, etten edes tahdo yrittää seurustella "koska se loppuisi kuitenkin joskus". Nykyihmiset eivät vain kiinnosta. Ja kamalaa sanoa, mutta en halua kertaalleen eronnutta tai miestä, jolla on jo eksän kanssa lapsi(a). Tässä iässä niitä alkaa olla jo yllättävän paljon.. [/avautuminen]

hirveästi hipsukoita tässä viestissä. toivottavasti joku pointti edes tulee esille.

[Pvi]

Minä pikkasen vierastan tuota raamiajattelua. Niin että
kulkisin kylillä jotkut tietyt parametrit taskussa ja etsisin
siihen sopivaa tyyppiä.
Ei ole minusta sydänjutut niin listattavissa ja tietoisia.

Itsestäni olen huomannut, että kun on johonkin tyyppiin
ihastunut tai rakastunut, niin sitä kummasti muokkaantuu
rakkauden huumassa.
Ennemminkin haluaisin nähdä parisuhteen toisen ja itsen
kunnioittamisena. Lupauksena ja haluna kasvaa yhteen
ja sovitella.

[Lumikki75]

Kompit Pvi:lle. En mäkään ole koskaan osannut kulkea kuvaannollisesti lista taskussa ja sen mukaan valkata ihmisiä. Kyllä se on mulla aina ollut, että kolahtaa jos kolahtaa, joskus hyvinkin odottamattoman ihmisen kanssa. Tuosta yhteen kasvamisesta ja sovittelemisesta olen myös samaa mieltä. Mä en usko, että on olemassakaan parisuhdetta, jossa ei jossain vaiheessa tulisi eteen hankaluuksia, joita on soviteltava. Pitkien parisuhteiden salaisuus lienee siinä, että ne ongelmat osataan jollain tavalla käsitellä.

[skray]

Minä pikkasen vierastan tuota raamiajattelua. Niin että
kulkisin kylillä jotkut tietyt parametrit taskussa ja etsisin
siihen sopivaa tyyppiä.
Ei ole minusta sydänjutut niin listattavissa ja tietoisia.

Itsestäni olen huomannut, että kun on johonkin tyyppiin
ihastunut tai rakastunut, niin sitä kummasti muokkaantuu
rakkauden huumassa.
Ennemminkin haluaisin nähdä parisuhteen toisen ja itsen
kunnioittamisena. Lupauksena ja haluna kasvaa yhteen
ja sovitella.

Niin, eihän sitä suoranaisesti sellaista listaa tarvitsekaan, mutta jonkunlainen käsitys itsellä kuitenkin ehkä on siitä, millasen tyypin kanssa haluaisi olla, niin kuin sinä nyt sanot, että haluat parisuhteeseen, jossa kunnioitetaan toinen toistaan ja itseään, osataan tehdä kompromisseja ja näin olleen muokkaudutaan yhteen, toisaalta sen voisi ajatella raamiutumisena. Jos ymmärrät mitä tarkoitan.

Samoin uskon, että jokaisella on jonkunlainen raami, ihan vain pienikin, että esim. olis kiva jos olis kiltti ja hauska mies, joka ei olis rikollinen jne.
Vaikkei sinällään mitään sellaisia raameja olisi valmiina, niin sopivan ja lämpöä sydämessä aiheuttavan tyypin kohdalla tulee ehkä kuitenkin sitten mietittyä, että millainen se on ja onko se sopiva. Ja vaikka sitten päättäisikin, että aikoo yrittää joka tapauksessa sen kanssa, niin sitä lähtee ihan varmasti miettimään minkälainen tyyppi on kyseessä ja miten mä+se sopii yhteen.

En tiiä sainko ajatukseni selviksi.

[Shay]

En ymmärrä niitä reilu parikymppisiä, jotka ryntäävät naimisiin ja parin vuoden päästä eroavat, koska "ei se ollutkaan sitä mitä hain". Sitä vartenhan on seurustelu, että voi "opetella" elämään toisen kanssa. Kyllä parissa, kolmessa vuodessa jo tietää, onko toinen sen vaivan arvoinen että haluaa tehdä töitä suhteen kestämiseksi läpi elämän.

Nykyään halutaan kaikki ja helposti, ilman että itse tekee mitään. Ja sitten kun ei ole enää kivaa, voi etsiä jotain uutta ja ihmeellistä.

Niinpä. Rakkauden huumassa mennään naimisiin ja kohta tulee hirveänä yllätyksenä, ettei toinen
ollutkaan niin täydellinen. Tieteellisten tutkimusten mukaan rakastumisen 'kemiallinen
reaktio' kestää puolesta vuodesta kahteen ehkä kolmeen vuoteen. Henkilökohtaisesti en haluaisi
mennä naimisiin ennen kuin olen tuntenut kumppanin 4-5 vuotta.

Jotkut eivät vain ihkuillessaan ajattele, että avioliitto olisi pysyvä ratkaisu ja siinä pitää todella kestää
ne ylä- ja alamäet ja niitä alamäkiä varmasti tulee kaikille. Siinä vaiheessa pitäisi osata taistella, keskustella
ja tehdä töitä suhteen eteen, mutta ei vain viitsitä, kun on helpompi vaihtaa toinen uuteen, kun ei enää
tunnukkaan niin kivalta.

[Pascal Lemoix]

Niinpä. Rakkauden huumassa mennään naimisiin ja kohta tulee hirveänä yllätyksenä, ettei toinen
ollutkaan niin täydellinen. Tieteellisten tutkimusten mukaan rakastumisen 'kemiallinen
reaktio' kestää puolesta vuodesta kahteen ehkä kolmeen vuoteen.

Meille historianopettaja kertoi jo lukiossa tästä realiteetista. Eli rakastumisen tunne on max se 3 vuotta. Biologisesti se menee kaiketi niin, että elimistöt päättelevät, että jos ei kolmen vuoden paukuttamisen jälkeen ala jälkikasvua kuulua, niin on vaihdettava kumppania.

Toisaalta taas käydään keskustelua siitä, että alle kolmevuotiaiden lasten vanhempien ei tulisi erota, koska vaihtuvat tilanteet ja esim. kahden kodin välillä pallottelu ovat hyvin hämmentäviä pienelle lapselle.

[Dnd]

"Hei. Jos sinulla viela halua oppia, odotan vastaustasi. Loysin sivuston suomi24. Toivon, etta olet viela vapaana. )))) koska olen vielakin yksinainen tytto. Ja etsivat keskinaista, hyvat suhteet hyva kunnollinen mies. Olet suosikkini. Olisi saali, jos olet jo loytaneet rakkauden eika vastaa minulle. Olen ehdottomasti usko, etta ystavyys on meille mahdollista. Kuvani lahetan sinulle kuluttua vastauksesi. Suuria toiveita kasvava ystavyys ja hyva tuntemus. Uusi ystava. Odotan vastaustasi."

[päivänpolttaja]

Skray kirjoitti viimeisimmässä viestissään hyvin auki sen, mitä "raameilla" tarkoitin. En siis tarkoittanut niillä mitään tarkkoja parametreja, joita voisi listata itselleen ylös ja sitten katsoa, täyttääkö toinen ne. Pikemminkin ne ovat sellaisia vaistonvaraisia tuntemuksia. Vähän niin kuin että jossain toisessa voi kiinnostavaa olla joku toinen asia kuin toisessa, mutta että on kuitenkin olemassa itsellä tietyt omakohtaiset ehkä tiedostamattomatkin rajat sen suhteen, mitä nämä kiinnostuksen herättävät asiat voivat olla ja minkälaisen ihmisen kanssa on potentiaalia suhteelle. Ja tämä koko raamiajattelu oli siis kommentti nimenomaan sille sielukumppaniajatukselle.

[Emeritus]

Aikaisempiin viesteihin.
Olin parisen vuotta sitten luokkakokouksessa (yhdistetty 9 a,b ja c, joista parikymmentä oli saapunut paikalle) ja olin porukan ainoa sinkku. Luultavasti tällä menolla ikuinen sellainen.

Heh, muistuu tuosta mieleen viime syyskuussa (vai oliko se tänä keväänä? ) pidetty lukioporukan luokkakokous. Vaikkei parisuhde/suhteettomuusstatuksista ollutkaan puhetta (samaan päätelmään olisin kuitenkin päätynyt kuin Dnd...), olin vähän ällistynyt siitä millä tahdilla oli alkanut porukka jakautumaan, mukulaa yhdellä jos toisellakin. Yhdellä josta ei olisi uskonut, kaksi. Kaksi tyttöä ei päässyt tulemaan kun toisella justiinsa syntynyt, toisella kaksi josta toinen viikon vanha. Ja siis kyseessä 2005 kirjoittaneet, tämmöistä kakskolmosta - kaksnelosta jengi.

Että eikös sitä vasta julkisuudessa uikutettu miten nykyään tuotetaan valtiolle niitä uusia armaita veronmaksajia niin kitsaasti ja nekin vähät ihan liian myöhään.

[päivänpolttaja]

Että eikös sitä vasta julkisuudessa uikutettu miten nykyään tuotetaan valtiolle niitä uusia armaita veronmaksajia niin kitsaasti ja nekin vähät ihan liian myöhään.

No, kun niitä pitäisi tehdä vähintään kaksi, että huoltosuhde säilyisi, ja vähintään kolme, jotta väestö kasvaisi. Sitten jos osa ei tee yhtään, niin kumoutuu sekin hyöty +-0:ksi.

[Shay]

Hajottaa tää kaukosuhteilu välillä niin maan perusteellisesti. Asiaa ei auta yhtään mun
krooninen epäluottamus ihmisiin. Kun ei koko elämässään ole löytänyt kuin ehkä yhden
ihmisen, joka oikeasti ei ole kääntänyt selkäänsä mulle (vielä), niin ei paljon löydy rohkeutta
luottaa kehenkään... vähiten siihen ihmiseen, jota rakastaa eniten ja joka täten pystyisi
rikkomaan minut täydellisesti. Yritän jaksaa ja unohtaa pelkoni, mutta se on erittäin vaikeaa.
Pitää mennä päivä kerrallaan ja päivät ovat pitkiä... Henkinen väsy.

[theia]

Shay

Se luottamus palkitsee kyllä jossain vaiheessa, toivottavasti. Ja toisaalta ainakin itse otan mieluummin sekä ylä- että alamäkiä kuin pelkkää tasaisuutta.

Jaksuja

[Shay]

Tänks.

Kyllä mullekin ne mäet ovat tervetulleempia kuin tasaisen tylsyys.

[marenkienkeli]

Mustasukkaisuus.

Koskaan aiemmin en ole ollut Pojasta kunnolla mustasukkainen. Tiettyjen tyyppien kohdalla on tullut pieni mustasukkaisuuden kipinä, mutta siitä on selvinnyt puhtaalla terveellä järjellä ja juttelemalla. Poika meni täksi viikonlopuksi kotikotiinsa ja tapasi samalla tyttöä, johon oli joskus ollut kovastikin ihastunut ja edelleenkin pikkuisen. (Tiedättehän silleen, että toinen on erityinen persoona ja ystävä.) Tyyppi on ihan erilainen kuin minä. Jopa sellaisen kuuloinen, että totesin Pojalle, että en edes halua kilpailla hänen kanssaan samassa kategoriassa. Kun toinen on jääräpää ja minä sopeutuvainen ja harvoin mistään asiasta kunnolla suuttuva, kaksi ääripäätä on melkeinpä saavutettu. Pelottavaahan tässä on se, että Poika on pikkuisen sellainen äärimmäisyyksien ihminen. Toisaalta järki sanoo, ettei kaksi sellaista ihmistä voisi pidemmän päälle sopia yhteen. Mutta entä lyhyen päälle.

Juteltiin jo kyllä siitäkin, miten Poika suhtautuisi siihen, jos kyseinen tyttö nyt, muutaman vuoden jälkeen, ilmoittaisikin haluavansa olla yhdessä. (Tai miten minä suhtautuisin, jos eräs jätkä, johon olin melkoisen ihastunut haluaisi nyt olla kanssani.) Täytyy kyllä sanoa, että tietyllä tavalla se olisi aika kauheaa, vaikka molemmat haluavatkin pitää tästä suhteesta kiinni.

Pojan ja tuon tytön tapaamisen ajatteleminenkin itkettää. Ahdistava, tyhmä mustasukkaisuus.

[Shay]

Pojan ja tuon tytön tapaamisen ajatteleminenkin itkettää. Ahdistava, tyhmä mustasukkaisuus.

Koita kestää. Näitä hetkiä tullee joskus, mutta ei se auta kuin uskoa suhteeseen ja pitää pää kylmänä.
Hyvä, että kuitenkin osaatte jutella asiasta.

[marenkienkeli]

Pojan ja tuon tytön tapaamisen ajatteleminenkin itkettää. Ahdistava, tyhmä mustasukkaisuus.

Koita kestää. Näitä hetkiä tullee joskus, mutta ei se auta kuin uskoa suhteeseen ja pitää pää kylmänä.
Hyvä, että kuitenkin osaatte jutella asiasta.

Kiitos! Kyllä tämä tästä...viimeistään illalla, kun päästään juttelemaan kasvotusten.

Asiasta puhuminen on kyllä mielettömän tärkeää. Puhumista helpottaa se, että suhde alkoi ystävyydestä, jossa puhuimme toisillemme hyvinkin avoimesti. Ja suhteen kehittyessä avoimmuus on lisääntynyt entisestään. Toisaalta olen kyllä aika huono puhumaan tunteistani. Onneksi Poika patistaa mua puhumaan silloin, kun hän huomaa, että meinaan taas jäädä pyörittelemään asioita vain omaan päähäni.

[marenkienkeli]

Kyllä tämä tästä...viimeistään illalla, kun päästään juttelemaan kasvotusten.

Juu, ei mennyt sillä ohi. Jäi päälle epämääräinen ahdistus, jonka purin lohduttajaani, rakkaaseeni. Tahtomattani onnistuin loukkaamaan Poikaa melkoisen pahasti eräällä kommentillani. Ja minä suutuin totaalisesti hänen kommentistaan. Asiat saatiin kuitenkin onneksi yön aikana puitua läpi.
Tänään oli jo hyvä päivä. Myötä ja vastamäet. Ja silti...

[päivänpolttaja]

Ei tässä nyt pääse tunnetasolla ollenkaan menneestä irti. Pitää vielä kohdatakin sama ihminen muissa merkeissä kohta.

[Lyyra]

Joskus se ottaa aikaa, mutta eiköhän se elämä muutaman kuukauden päästä näytä jo paremmalta.

[päivänpolttaja]

Joka toinen ilta on hirveä läheisyydenkaipuu ja harmi siitä, ettei ole vieressä ketään, kenestä pitää huolta ja ketä hemmotella ja joka toinen ilta taas helpottunut olo ja tyytyväisyys siitä, ettei ole parisuhdetta, kun kuitenkin olisi nyt niin väsynyt ja stressaantunut, että purkaisi kaiken negatiivisen energian toiseen syyttä suotta.

[damn]

joka toinen ilta taas helpottunut olo ja tyytyväisyys siitä, ettei ole parisuhdetta, kun kuitenkin olisi nyt niin väsynyt ja stressaantunut, että purkaisi kaiken negatiivisen energian toiseen syyttä suotta.

Tuosta päivänpolttajan viestistä tulikin mieleeni, että minulla on ihan kauheat omantunnon tuskat siitä, että olen mm.väsynyt ja stressaantunut ja tällä hetkellä puran sitä poikaystävään. Vihaan olla tälläinen inhottava ja itsekäs paskiainen ja sisintä jäytää pelko siitä, että toinen kyllästyy huonoon kohteluun, jota minulta saa. Ja tavallaan tulee olo, että pitäisikö minun jättää Tyyppi, että se saisi mahdollisuuden löytää tyttöystävä joka on kiva ja huomaavainen. Kyllä minä yleensä olen ihan mukava, mutta tämä aikakausi elämässäni on kaoottinen ja koitan nyt vaan rämpiä ylös tästä pahasta olosta jonka syövereihin olen joutunut. Jos Tyyppi on minun elämässä vielä sitten kun jaksan taas olla oma itseni, niin nostan hälle kyllä hattua ja arvostan entistäkin enemmän ja pidän kiinni meijän jutusta kynsin ja hampain.

[Outolintu]

Avarassa luonnossa sanottiin, että fyysinen läheisyys on erityisen tärkeää norsujen hyvinvoinnille. Taidan olla ronsu , mutta en kovin hyvinvoiva sellainen, koska se fyysinen läheisyys puuttuu. Tarvitsisin vakikainalon. Plussaa olisi, jos joskus tapaisin vakikainalon, jonka kanssa klikkaisi henkisestikin.

Mutta mähän olen vaan niin täydellinen, ettei ne potentiaaliset tapaukset uskalla lähestyä mua

Kerran menin jatkoille yhden poijjan kanssa ja selitin sille tätä samaa ideaa, joka auttaa mua ajattelemaan, että mä oon ihan normaali ja vika on kaikissa muissa. Se otti mut ihan tosissaan ja rupesi puhumaan, että hän on misseiltä kuullut ihan samaa, ettei kukaan lähesty niitä kun ne on niin ihania. No emmä nyt ihan silleen samalla tavalla aatellut...

[Pascal Lemoix]

Mä oon löytänyt taas yhden täydellisen, jota ei ehkä viitsi häiritä typeryyksillä. Tai ehkä viitsii, jos huvittaa. Saa nähdä.