Tv/elokuvatyyppistä ilmoituttelua

[Jorssi]

Tosin ei Teemallakaan paha vaihtoehto samaan aikaan ole: Mulholland Drive.

Hyi, stana se elokuva on hirveä. Kauheampi melkein kuin Lost in Translation, ällö, typerä ja järjetön.

Älä höpötä. Molemmat on hyviä, nih.

[Shay]

Tosin ei Teemallakaan paha vaihtoehto samaan aikaan ole: Mulholland Drive.

Hyi, stana se elokuva on hirveä. Kauheampi melkein kuin Lost in Translation, ällö, typerä ja järjetön.

Älä höpötä. Molemmat on hyviä, nih.

Makuasioista ei voi kiistellä, mutta olet väärässä. Nuo kaksi elokuvaa ovat niitä harvoja kehuttuja
elokuvia, joita en vain voi sietää. Ne on niin järjettömiä ja tarkoituksettomia.

[Jorssi]

Herranjestas, enhän mä pysy näissä tuplapostauksissa enää mukana. Makuasioistahan nimenomaan pitää kiistellä! Mistäs sitä sitten kiisteltäisiin. Nyt rähinä päälle, että Kuolo pääsee iskemään bänniä.

Möks. Noniin ja sittenhän Shay kerkesikin jo poistaa toisen viesteistään ja mäkätykseni meni harakoille. Ömnömnömnöm. Pitäsköhän mun siirtyä ördäysketjuun. Vastaus: Ei, koska olen liian selvinpäin (kirjoitin sen tahallaan yhteen).

[Shay]

Mitä tuplapostauksia?! Näet näkyjä! Harhaluuloiset banaanisaarille rauhoittumaan.

[Jorssi]

Noniin, loppuu se turha huutelu siellä.

Ilmoitusluontoisena: Tutustuin Biffy Clyroon (vaimikäseoli) ja taidanpa kuunnella enemmänkin.

EDIT: Oho, lipsahti väärään ketjuun nyt tuo ilmoitus. Piti ilmoittaa, että Yksi lensi yli Marin pesän on kohtuullisen surkuhupaisa ohjelma. Täytyy myöntää, että olen mä muutaman kerran hymähtänyt, mutta eipä siitä juuri huumoria irtoa.

[Purple]

Ne on niin järjettömiä ja tarkoituksettomia.

Järjetön ja tarkoitukseton, my ass. Et vaan tajua.

Ilmoitusluontoisena: Tutustuin Biffy Clyroon (vaimikäseoli) ja taidanpa kuunnella enemmänkin.

Vaikka menikin väärään ketjuun niin sanonpa kuitenkin että Biffy Clyro on Tampereella Lost In Musicissa parin viikon päästä jos tarpeeksi kiinnostaa. Ite meen lähinnä kattomaan Hertzenin Voneja mut ajattelin kyllä Biffynkin samalla vilkaista.

[Shay]

Ne on niin järjettömiä ja tarkoituksettomia.

Järjetön ja tarkoitukseton, my ass. Et vaan tajua.

Tekotaiteellinen schaiba ei ikinä oo muhun oikeen uponnu. Mutta ei siitä sitten sen enempää...

[Suvi]

Jorssi.

Mulholland Drive oli hyvä. (Tosin huomasin jälleen kerran, että olen tulossa vanhaksi, kun mietin, että miten jaksan katsoa sen, kun se loppui "vasta" 0:10 )

Enpäs keksi nyt muuta.

[Yabba]

Mie allekirjoitan Shayn mielipiteen Mulholland Drivesta ja varsinkin Lost in Translationista, tekotaiteellista pashaa, tosin sillä erolla että Lynch sentään osaa tehdä elokuvia. Muutenkin Mulholland Drive on siitä hauska elokuva että jos joku, kuka tahansa (edes Lynch itse) väittää että se ymmärtää sen täysin, tietää että se on puhasta pashanjauhantaa.

Niin joo ja Lost Highway on Lynchin paras leffa!

flame on!

[Maija]

Mie allekirjoitan Shayn mielipiteen Mulholland Drivesta ja varsinkin Lost in Translationista, tekotaiteellista pashaa, tosin sillä erolla että Lynch sentään osaa tehdä elokuvia.

Minä puolestani en voi sietää sanaa tekotaiteellinen. Taidettahan se paskakin taide on eikä yliyrittäminen tee siitä "tekotaidetta".

Mut siis Lost in Translation on hyvä.

[@gen.fi]

Ja mulla on tunne, että kuulin tämän keskustelun radio rockin korporaatiossa

[Yabba]

Taidettahan se paskakin taide on eikä yliyrittäminen tee siitä "tekotaidetta".

Ei, vaan juuri se yliyrittäminen tekee siitä tekotaidetta. Taidetta tehdään (tai luodaan), taidetta EI yritetä tehdä (tai yritetä luoda). Tokin, jos se yhtään parantaa niin voin korjata tekotaiteellisen tästä eteen päin muotoon ylitaiteellinen, mutta pohjimmiltaan tarkoitan samaa asiaa, yritystä tehdä jotakin joka on mahdollisimman huonosti ja vaikeasti ymmärrettävissä ja jonka pääasiallinen (ainoa) tarkoitus on toimia inhorealistisena ja shokeeraavana tai muuten vain mahdollisimman outona. En väitä että tämä tekisi elokuvasta huonoa, mutta ei se tee siitä myöskään ykkösvalintaa.

Minun itseni mielestäni elokuva muuttuu taiteena tekotaiteeksi siinä vaiheessa kun sitä ei voi enää (halutessaan) pelkkänä elokuvana katsoa. Mulholland drive on elokuva jota ei voi katsoa elokuvana, tai voi sen, mutta silloin se on ainoastaan sarja epämääräistä kuvamateriaalia (ja Naomi Watts lesboilemassa ) joka on leikattu humalassa (ja pilvessä) kokoon. Eli käytännössä katsojalle isketään vain läjä paskaa eteen. Mulholland Driven voimakkain anti tulee esiin silloin kun sitä katsoo jonain muuna kuin elokuvana, kuten unena, painajaisena, mielikuvituksen pieruna tai vaikka sarjana epämääräisiä kohtauksia. Tällöin siitä voi löytää jotakin uutta eri katsomiskerroilla, varsinkin jos katsoo sitä eri vinkkelistä kuin aiemmin, samoin sen viestin voi ymmärtää eri tavalla, eri vinkkelistä katsottuna. Totuus on kuitenkin se, että Mulholland Drive epäonnistuu siinä, missä Lost Highway onnistuu eli mystisyydessä ja tunnereaktion herättämisessä. Syy on, että MD yrittää liikaa omassa salaperäisyydessään (tai Lynch yllätti itsensäkin), koska kerronta on liian aukkoista ja joka ikinen kuva yrittää olla jonkinlainen avain ja pitää sisällään piilomerkityksiä ja piilomerkityksenpiilomerkityksiä. Ehkä vika on siinä, että Lynch ei saanutkaan tehtyä aivan kaikkea sitä mitä halusi, ehkä vika oli siinä että leikkuupöydälle jäi liikaa, tai ehkä yksinkertaisesti siinä että mopo karkasi käsistä, mutta elokuva ei yksinkertaisesti kykene tarjoamaan mitään suurempaa elämystä, vaan lopputulos on lähinnä hämmentynyt "vai tämmönen se olikin, aika lattea annettuihin odotuksiin nähden".

Toisaalta, minä olen myös niitä ihmisiä joiden mielestä kriitikoiden ylistämä ja monet kerrat maailman parhaaksi valittu leffa, eli Citizen Kane on tylsä ja ala-arvoinen tekele.

[Lyyra]

Taiteen olemuksen analyysiä on tosi hankala ottaa vakavasti tyypiltä, jonka lempileffat on luokkaa Terminator ja Rambo.

[Maija]

Minun itseni mielestäni elokuva muuttuu taiteena tekotaiteeksi siinä vaiheessa kun sitä ei voi enää (halutessaan) pelkkänä elokuvana katsoa. Mulholland drive on elokuva jota ei voi katsoa elokuvana, tai voi sen, mutta silloin se on ainoastaan sarja epämääräistä kuvamateriaalia (ja Naomi Watts lesboilemassa ) joka on leikattu humalassa (ja pilvessä) kokoon. Eli käytännössä katsojalle isketään vain läjä paskaa eteen. Mulholland Driven voimakkain anti tulee esiin silloin kun sitä katsoo jonain muuna kuin elokuvana, kuten unena, painajaisena, mielikuvituksen pieruna tai vaikka sarjana epämääräisiä kohtauksia. Tällöin siitä voi löytää jotakin uutta eri katsomiskerroilla, varsinkin jos katsoo sitä eri vinkkelistä kuin aiemmin, samoin sen viestin voi ymmärtää eri tavalla, eri vinkkelistä katsottuna. Totuus on kuitenkin se, että Mulholland Drive epäonnistuu siinä, missä Lost Highway onnistuu eli mystisyydessä ja tunnereaktion herättämisessä. Syy on, että MD yrittää liikaa omassa salaperäisyydessään (tai Lynch yllätti itsensäkin), koska kerronta on liian aukkoista ja joka ikinen kuva yrittää olla jonkinlainen avain ja pitää sisällään piilomerkityksiä ja piilomerkityksenpiilomerkityksiä. Ehkä vika on siinä, että Lynch ei saanutkaan tehtyä aivan kaikkea sitä mitä halusi, ehkä vika oli siinä että leikkuupöydälle jäi liikaa, tai ehkä yksinkertaisesti siinä että mopo karkasi käsistä, mutta elokuva ei yksinkertaisesti kykene tarjoamaan mitään suurempaa elämystä, vaan lopputulos on lähinnä hämmentynyt "vai tämmönen se olikin, aika lattea annettuihin odotuksiin nähden".

Näen tässä mielipiteesi ko. elokuvasta, mikä ei todista vielä mitään sen taiteellisuudesta tai sen puutteesta. En minäkään kaikkia taiteenlajeja ymmärrä tai jaksa arvostaa, mutta se ei tee niistä yhtään vähemmän taidetta.

Ihmettelen myös tuota "elokuva, jota ei voi katsoa elokuvana" -kommenttia, sillä siitä saa kuvan, että kaikki pitää olla luokiteltavissa. Eivätkö poikkitaiteelliset teokset ole sitten taidetta?

Menee iloisesti saivarteluksi, mutta menköön.

[Yabba]

Taiteen olemuksen analyysiä on tosi hankala ottaa vakavasti tyypiltä, jonka lempileffat on luokkaa Terminator ja Rambo.

Kuka on sanonut että Terminator ja Rambo ovat minun lempileffoja? Se, että minä pidän "aivot narikkaan väkivaltaviihteestä", ei tarkoita että ne olisivat minun lempileffoja, tokin yleisesti katsottuna pidän pitkää itävaltalaista nimeä leffakotelonkannessa eräänlaisena laatustandardina, mutta ne ovat vain hyvää viihdettä eivät lempileffoja. Tokin ymmärrän että tietyissä piireissä meidän leffahylly saa "intellektuellin" kyyneliin, kun samasta leffahyllyssä on rikollisesti ns. paskaviihde ja laatuviihde saati taideviihde siististi sekaisin. Harvemmin kun löytyvät Amores Perros ja Kaappaus merellä, Evil Dead ja Titanic tahi Commando ja A.I samalta hyllyltä. Tokin on huomion arvoista että Trierin Valtakunnan ja Kummisetien välissä näyttäisivät majailevan Bruce Lee ja Chuck Norris. Lopullisesti huonosta mausta lieneen kertoo se, että Kubrikin leffat on samassa kasassa Rambon (sen uudemman vielä!) kanssa.

Ja sitäpaitsi, jos lähdetään liikkeelle Maijan antamalla taiteen määritelmällä (oikeinhan tuo on), niin silloinhan Segal, Norris ja Chan -leffat, samoin kuin Tähtien sodatkin ovat yhtälailla taidetta kuin Mulholland Drivekin, joten kuka sinä olet arvostelemaan niitä? Muuten, oletko tietoinen siitä, että George Lucas oli aikoinaan yksi kokeellisen elokuvan lupauksista, joita monet aikalaiset mm. Coppola ja Scorsese arvostivat, hänet jopa valittiin kuvaamaan American Zoetrope -elokuvastudion eka leffa (THX-1138)? Ja me voimme alkaa väittelemään elokuvista, minä olin elokuvanörtti jo ennen kuin minusta tuli tietokonenörtti ja elokuvatuntemusta löytyy neuvostoanimaatiosta japanilaiseen Goreen, Langista Bayhin ja paljon siitä väliltä.

Näen tässä mielipiteesi ko. elokuvasta, mikä ei todista vielä mitään sen taiteellisuudesta tai sen puutteesta. En minäkään kaikkia taiteenlajeja ymmärrä tai jaksa arvostaa, mutta se ei tee niistä yhtään vähemmän taidetta.

Olenko minä sanonut että se on yleisesti tekotaiteellista? Minä sanoin että minun mielestäni en yleisen mielipiteen mukaan. Toin vain oman mielipiteeni esiin. Ja mielipiteeni pysyy, se ei ole ainoa oikea, mutta se on minun Sitäpaitsi, tämän viikon Aku Ankassa oli aivan loistava Carl Barksin (nyky)taidesatiiri Roskaa! jotenkin minusta tuntuu että minä jaan Akun mielipiteen taiteesta aika tarkasti Ja oikeassahan sinä olet, en minä voi itse sanoa yleisellä tasolla mikä on taidetta ja mikä ei, mutta henkilökohtaisella tasolla voin. Esimerkiksi minusta kissantappovideo ei ole taidetta vaan se on sadismia, mutta taiteeksi se kuitenkin luokitellaan.

Ihmettelen myös tuota "elokuva, jota ei voi katsoa elokuvana" -kommenttia, sillä siitä saa kuvan, että kaikki pitää olla luokiteltavissa. Eivätkö poikkitaiteelliset teokset ole sitten taidetta?

Onhan ne, mutta esimerkiksi Lost Highwayn voi katsoa myös elokuvana, samoin voi tehdä Unelmien sielunmessun ja Pan's Labyrinthin kanssa. Entäs Kubrikin Kellopeliappelsiini, kyseessähän on elokuva jossa käsitellään ihmisen pahuutta (missä Kubrikin leffassa ei käsiteltäisi), jälleen kerran, sen voi katsoa myös elokuvana.

Tuossa sanonnassa tarkoitan elokuvalla taideteosta joka koostuu ääniraidasta ja useista peräkkäisistä kuvista jotka esitetään nopeassa tahdissa ja saadaan näin aikaan mielikuva liikkuvasta kuvasta jossa on ääni (tosin ääni ei ole pakollinen, tosin mykkäelokuvissakin on nykyään jälkiäänitetty musiikki). Tämä elokuvanmääritys myös vaatii sen, että kyseinen kuvasarja (äänellä tai ilman) jaksaa pitää katsojansa mielenkiintoa yllä x-määrän aikaa ja voipi jopa houkutella hänet katsomaan sen uudestaan. Katsojan mielenkiintoa voidaan pitää yllä joko juonellisesti tai visuaalisesti, tai molempia sopivassa tasossa yhdistäen (esimerkiksi, mitä Titanic olisi ilman Leon ja Katen rakkaustarinaa, vaikka pääpaino onkin kyseisen paatin uppoamisen mahdollisimman realistisella kuvauksella). Tämän perusrakenteen lisäksi elokuvaan voidaan upottaa syvempiä piilomerkityksiä ja ajatuksia, kuten parodiaa, satiiria, politiikkaa, uskontoa, arvoituksia, psykologiaa, filosofiaa, ennustuksia, mielipiteitä, sisäpiirin vitsejä, tai kaikkia tai muutamia edellämainittuja sekoittaen tai jotain ihan muuta lisäten. Elokuvan tulee kuitenkin olla katsottavissa myös ilman, että kaikkiin piilomerkityksiin täytyy paneutua ja ottaa huomioon (kuten esimerkiksi pitkin leffaa vilahtelevia numerosarjoja tai kuvia), tällöin elokuvasta tokin voi saada erilaisen kuvan kuin minkä toisella tavalla saa, mutta se ei saa vaikuttaa kokemukseen negatiivisesti. Elikäytännössä elokuvan kuvallinen, juonellinen ja kerronnallinen rakenne on vain sen taidearvon päälimmäinen kerros, mutta sen tulee toimia myös itsenäisesti. Hyvä esimerkki on Starship Troopers, päälisin puolin mahtipontinen ja maskuliininen sotimisen, (jenkki)armeijan ja totalitarismin kuvaus, todellista propagandaa siis - paitsi että leffa on myös helvetin voimakas satiiri, mediaa, totalitarismia ja politiikkaa vastaan.

Mulholland Drive ei tätä tee, koska se on joko älykäs kokonaisuus, tai paska leffa, jotta se vastaisi edellä annettua elokuvan määritelmää sen tulisi olla älykäs kokonaisuus ja hyvä leffa. Ja Lynch osaa tehdä myös niin, kuten esim. Elefanttimies, Twin Peaks ja Lost Highway todistavat ja niihin verrattuna Mulholland drive on siis tietynlainen elokuvallinen epäonnistuminen, koska sen ymmärtämiseen tarvii muutakin kuin elokuvan itsensä. Toisaalta kyseisen leffan kanssa Lynch teki samoin kuin Kubrik ja Clark tekivät 2001 Avaruusseikkailun kanssa, eli elokuvan ei ole koskaan tarkoituskaan aueta katsojalle täysin, vaan sen tulee aina säilyttää tietty salaperäisyys (Clark (joka käsikirjoitti omasta tekstistään Kubrikin kanssa) itse on sanonut että mikäli joku joskus ymmärtää kyseisen elokuvan kokonaisuudessaan, he (Kubrik ja Clark) ovat epäonnistuneet).

[Lyyra]

Taisin osua hermoon.

[Yabba]

Taisin osua hermoon.

Ei, vaan esitit oman stereotypisen mielipiteesi.

[Pascal Lemoix]

Voisin vetäistä tässä pari teosta, jotka mielestäni ovat hyvin lähellä "katsomiskelvotonta", jos sovelletaan kirjallisuuden termiä "lukukelvoton". Eli Jouko Turkan "Seitsemän veljestä" ja Moodyssonin "Ett hål i mitt hjärta" ovat mielestäni leikkaukseltaan äärimmäisen haastavia ja rasittavia. Edellistä ei lopulta leikattu käytännössä lainkaan ja jälkimmäinen koostuu todella lyhyistä, suorastaan hyökkäävistä kuvakatkelmista.

Lost in Translationin voi ajatella leffana, jossa ei tapahtunut mitään tai sitten siten, että siinä vain ei ole standardijuonta, jonka katsoja tietää/arvaa. Se ei täytä katsojan odottamia "pakollisia" juonenkäänteitä. Onko se sitten hyvä vai paha, niin mene ja tiedä.

Itsekin vastustan termiä "tekotaiteellinen", koska kyseisessä termissä "taide" määrittyy lähtökohtaisesti negatiivisena käsitteenä. Toki on selvää, että elokuvakulttuurissa on tietyt pääjaot korkeaan ja matalaan ja tekotaiteellinen useimmiten kai voidaan tulkita epäonnistuneeksi korkean kategorian tuotteeksi.

[päivänpolttaja]

Itsestäni on sanottava se, että olen elokuvien suhteen kaikkiruokainen, mutta odotan toki toimintaelokuvalta eri asioita kuin joltain ratkaisuiltaan monitasoisemmalta draamalta. Juoneltaan kevyt, mutta esimerkiksi erikoistehosteiltaan onnistunut action-leffa voi antaa hyvin paljon. Hyvin paljon voi antaa myös juoneltaan monimutkainen "taide-elokuva", mutta erityylisten elokuvien antamat asiat ovat kovin erilaisia. Vähän niin kuin omena ja appelsiini ovat molemmat hyviä hedelmiä, mutta hyviä eri tavoilla.

Ja jos elokuva todella onnistuu jollain tavalla ärsyttämään, on se minusta parempi kuin sellainen elokuva, joka ei herätä minkäänlaisia tunteita.

[Pascal Lemoix]

Nyt kun Muslimielämää loppui, tosi-tv:n paikan peri "Katkolle", jossa seurataan 10 suomalaisen juopon kolmeviikkoista katkaisuhoitoa. Mukana on mun ex-työkaverikin Juoppudessakin on hierarkiaa. Alec, 29 jo kritisoi erästä kuusikymppistä "viinintissuttelijaa", ettei se ole mikään saman tyylin juoppo kuin hän. Että mä oon enempi tällanen puistodeeku. Ja virnistys päälle.

Ohjelman juontaa ex-YleX-Tuomas.

[Mr. Smith]

Eikä. Nyt jatkuu Smallville Subilla tiistaisin uusin jaksoin, ensimmäinen jakso huomenna klo 23.05.
Digiboksini ajastinlistaan ei mahdu enempää sarjoja

[Shay]

Nyt kun Muslimielämää loppui, tosi-tv:n paikan peri "Katkolle", jossa seurataan 10 suomalaisen juopon kolmeviikkoista katkaisuhoitoa. Mukana on mun ex-työkaverikin Juoppudessakin on hierarkiaa. Alec, 29 jo kritisoi erästä kuusikymppistä "viinintissuttelijaa", ettei se ole mikään saman tyylin juoppo kuin hän. Että mä oon enempi tällanen puistodeeku. Ja virnistys päälle.

Ohjelman juontaa ex-YleX-Tuomas.

Tuomas. Pakko kattoa. Mielenkiintoinen on aihekin, vaikka en aina jaksa uskoa
suomalaisten tuottajien osaavan käsitellä aiheita kovin mielenkiintoisesti...

[päivänpolttaja]

Nyt kun Muslimielämää loppui, tosi-tv:n paikan peri "Katkolle", jossa seurataan 10 suomalaisen juopon kolmeviikkoista katkaisuhoitoa. Mukana on mun ex-työkaverikin Juoppudessakin on hierarkiaa. Alec, 29 jo kritisoi erästä kuusikymppistä "viinintissuttelijaa", ettei se ole mikään saman tyylin juoppo kuin hän. Että mä oon enempi tällanen puistodeeku. Ja virnistys päälle.

Minusta tuo on niin absurdi tosi-tv-ohjelma, että piti hetken miettiä, onko se todellakin tosissaan tehty ohjelma, eikä parodia.

[Maija]

Huvituin lievästi luettuani Kauniiden ja rohkeiden jaksoselosteen:

Ridge romuna Rickin tekojen tähden. Ridge on puhki, todella puhki. Hän jättää Brooken, koska ei kestä tämän passiivisuutta Rick-asioissa. Taylor vie hänet vuorille.

Pitäisiköhän katsoa?

[Triple H]

"Taylor vie hänet vuorille"
Ei kai vaan Big Bear Cabinille? Viimeksi kun katsoin Kauniita ja rohkeita, James Warwick pani Tayloria Big Bear Cabinissa, koska oli nii perkeleen kylmä.