Kun tuli ne uutiset Sonyn suunnitelmista lopettaa Walkmanien valmistus, iski tarve C-kasettinostalgiafiilistelyyn. Olohuoneen hyllystön kassuosastolta kaivelin sitten Pink Floydin Animalsin ja kotikopioidun (tod.näk. äiti ollut asialla) Leonard Cohenin The Futuren. Cohenin pistin soimaan. On siinä vaan oma hohtonsa kaseteissa. Se camp-puoli nostalgiatrippailusta jäi puuttumaan että kasetti ei vouannut, kuulunut läpi tai muuten sekoillut ollenkaan. Ja kyseessä ties kuinka vanha kasetti (no, korkeintaan vuodelta 1992, kun ko. levy ilmestyi).
Pink Floyd on vielä fiilistelemättä. Jos ei ole mikään uudelleenjulkaisu mihin ei ole merkitty uudemman julkaisun vuotta, niin sitten ihan alkuperäinen vuodelta 1977.
Siinä samalla tuli hinku kaivaa oma Walkman taas esille. Eihän sitä sitten mistään löytynyt, kun olin lainannut sitä. No, tänään sain sen sitten takaisin joulukahvittelukyläilyn yhteydessä.
Vanha kunnon WM-EX 500!
Tai no, ei se nyt NIIN vanha ole, jostain 90-luvun lopulta.

Täs on oikein GROOVE, auto reverse ja MEGA BASS!

Nyt eikun tekemään parit kokoelmakassut ja fiilistelemään kaupunnille.

"Kun on kerran nuoruudenlähteestä maistanut, ei enää tyydy vesijohtoveteen, johon on sekoitettu juustonjuoksutinta ja laksatiivia."
-Markus Kajo