Oonpas mie malttanut pysyä pitkään erossa tästä ja askarteluketjusta.

Tulen ja paikkaan siis tilanteen. Olen kokeillut taitojani muun muassa neulonnan, virkkauksen, huovutuksen, kudonnan ja kirjonnan parissa. Joka syksy, kun ilmat alkaa viiletä, iskee luontainen tarve tehdä jotain lämmintä neuloen tai virkaten. Kuluneen kylmän kauden aikana olen neulonut spiraalijoustinneuleena putkisukat villalangasta ja virkannut yli sata palaa torkkupeittoon. Tällä hetkellä olen tekemässä itselleni
Jacques Cousteau -pipoa inspiksen hetkellä käsillä olleesta seiska veikasta. Tekisi mieli kyllä käydä hankkimassa alkuperää kunnioittaen punaista puuvillalankaa. Ei se olisi kyllä yhtään hullumpi harmaanakaan.

Ravelryssa näytti olevan monta ohjetta, jotka tekisi mieli toteuttaa. Neuletakin tarvitsisin, mutta minun vaihtelevalla neulomisinnolla siinä menisi monta vuotta, ennen kuin saisin neuleen ylleni.

Parempi siis pysytellä pienemmissä töissä, torkkupeiton kanssakin meinasi loppua usko. Jotenkin kummasti siitä tuli yhden hengen peitto, vaikka alkujaan suunnitelmana oli tehdä vähän isompi.
