Pvi kirjoitti:Aurora B. kirjoitti: mutta kun soffiskin haluaa viettää laatuaikaa pojan kanssa, niin tottakai se pitää heille suoda.
Ihana mies sulla!
Ja ihana suhde, kun järkkäätte yhdessä molemmille sitä mitä tarvitaan.
Vau!
Onhan tuo mun ukko-kulta aika ihana
Ja ihan uusia puolia on löytynyt poitsun syntymän jälkeen 
Alun perin mun oli tarkoitus olla kesälomalla isäkuukauden aikana ja jäädä sen jälkeen hoitovapaalle. Jouduin itsekin rikkomaan tiedostamattomia, ilmeisen syvälle luutuneita käsityksiä siitä, että äiti hoitaa kotona lapsia. Jotenkin vaan yhtenä päivänä noiden kahden hassutteluja sivusta seuratessa tajusin, että pitää kysyä, josko soffis olisi kiinnostunut jäämään kotiin pojan kanssa. Soffiksen silmiin syttyi sellainen innostuksen hehku, että ei hänen olisi edes tarvinnut sanoa mitään Eipä ollut hänellekään tullut mieleen kyseenalaistaa kotiäiti-järjestelyä, ei edes tiennyt, että mies voi jäädä hoitovapaalle.Kummallista sinänsä, että mäkin vaan yhtäkkiä havahduin siihen. Olen kuitenkin vuosikausia ollut sitä mieltä, että miehillä pitää olla yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet lasten kanssa olemiseen. Tietenkin alussa lapsen hoito painottuu useimmiten äidille ihan jo imetyspoliittisista syistä, mutta noin muuten. Nyt kun ajattelen esim. raskausajan kaikkia infotilaisuuksia, niin aika vähän tuli kannustusta isille kotiin jäämisen puolesta. Itse asiassa en muista yhtään. Ehkä se sen takia jäi multakin huomioimatta.
Toivottavasti forden isukit, nykyiset ja tulevat, harkitsevat kotiin jäämistä lapsensa kanssa edes hetkeksi. Siinä saa kuitenkin luotua syvemmän suhteen lapseensa, kun normiarkihössötyksistä ei tarvitse välittää, vaan saa vain viettää aikaa yhdessä.
Ai niin, olen työketjussa
Kävin töissä tänään viemässä verokortin, kertomassa töihinpaluupäivämäärän, vaatimassa kunnon kesäloman ja sen ikuisen murheenkryynin, palkankorotuksen 
Kahtellaan taas. Nyt on onneksi voimia ruveta penäämään oikeuksiaan oikein tosissaan, kun alkaa pikkuhiljaa toipua burn-outista. Edelleenkään en ole entisen veroinen, mutta sentään jo ihan kelvollinen.
Hienoa että jaksat vaatia oikeuksiasi. 
Toistaiseksi ainakin on vastuu töissä noussut entisestä aivottoman
En hirveästi valita, sillä nautin kiireestä ja siitä, että oikeasti saa tehä
Hullulla vimmalla hoidin asioita pitkin päivää, hyvä kun lounastaa kerkesin. Olin jo melkein paniikissa kaikesta keskeneräisestä, kun tajusin yhtäkkiä, ettei ollutkaan enää mitään tehtävää. 
HR oli laittanut tilastoja firman palkoista ja kehityksestä. Jokaista vähänkin isompaa lukua oli perusteltu siten, että rivien välistä pystyi vähän turhankin suoraan lukemaan "vaikka tämä luku näyttää tältä, älä kuvittelekaan että sinä voisit sitä summaa saada". Perusteltiin mm. firman alhaisia palkkaluokkia sillä, että muissa alan firmoissa ne hommat hoidetaan sähköisesti ja verkossa asiakkaat voi ite duunaa niitä juttuja. Pisti jotenkin vituttamaan taas tämäkin. Ihan kuin oltais jostain johtoryhmän armosta kaikki sielä töissä. (Tai no, niinhän me ollaankin tavallaan mutta ei se pelkästään Helsingissä hengissä pidä.) Saatanan sama mulle vaikka laittaisivatkin kaikki ne perushommat asiakkaiden itsensä hallittavaksi. Eipä tarttis olla niin paljon niidenkä kanssa tekemisissä. (Lämmöllä muistellen sitä yhtä joka huusi ja haistatteli mulle toissapäivänä niin paljon, että jouduin lyömään luurin korvaan.) 
Hyvällä tsägällä "tulisi yytee ja tappaisi" [ 
Meneillään on siis 4. vuoden opinnot yliopistolla ja vasta nyt hain ensimmäistä kertaa. Mutta ei se mitään. Ainakin tuun olemaan erilainen tuutori kuin ne, jotka ovat tällä hetkellä fukseja. 
), ja tokalla kerralla oli vaan unohtanut ilmoittaa. Se on vähän omituista.
Luennot ovat huonohkoon aikaan, mutta onneksi aihe on niin mielenkiintoinen, että luennoille jaksaa aina mennä. 
No, kai se tästä.