Eduskuntavaalit 2011

[Tr*ina]

Laittaessani pakkelia naamaan ja tukkaa kuntoon tänä aamuna mietin jälleen Jutta Urpilaista. Jutalla on ollut jo vuoden päivät hyvin kaunis tyyli. Täydellinen bisnesmeikki ja kauniisti föönattu tukka. On se rankkaa, ajattelin, että tiedon ja päätäntävallan asiantuntijan täytyy tänä päivänä näyttää täydellisen kauniilta.

Mietin asiaa myös ihan käytännön kannalta. Kuka laittaa Jutan tukan ja kuka tekee Jutan meikin? Onko Jutalle palkattu oma kauneudenasiantuntija, jonka tuoliin Jutta istuutuu joka aamu? Sillä itse Jutta ei tuota kokonaisuutta loihdi, se on selvää.

Persuista. Ajankohtaisessa kakkosessa oli jokunen viikko sitten juttu käännynnäisäänestäjistä; olivat hylänneet suuret puolueet ja hypänneet persujen kelkkaan. Haastatellut äänestäjät vietiin tapaamaan persuja. Oli erittäin mielenkiintoista tutustua muihinkin persuehdokkaisiin kuin Soiniin ja Halla-ahoon. Ohjelmassa mukana olleet persuehdokkaat olivat autuaan tietämättömiä yhteiskunnallisista asioista, heillä ei ole ollut mitään mielipiteitä juuri mistään. Persujen mantraksi tuntuukin muodostuneen: En tiedä mitään tästä asiasta.

Minua ei niinkään huolestuta se, että Soini saa jalansijaa politiikassa vaan se, ketä kaikkia idiootteja Soini raahaa mukanaan eduskuntaan.

Timo Soini oli itse Pressiklubissa männä viikolla. Kun Timo puhuu maahanmuuttopolitiikasta, Timo on vakuuttava. Kaikkien muiden aiheiden kohdalla Timo oli hapuileva ja epäröivä. Hauskasti ohjelmassa siteerattiin myös Timo Soinin gradua 80-luvulta. Kuka arvaa, mikä oli aihe? Populismi politiikassa!

[L-S]

Minua ei niinkään huolestuta se, että Soini saa jalansijaa politiikassa vaan se, ketä kaikkia idiootteja Soini raahaa mukanaan eduskuntaan.

Sepä se, mahtaako niiltä löytyä päteviä poliitikkoja riittävästi. Enemmänkin tuntuu olevan omituisia hörhöjä. Niitä on tosin runsaasti muuallakin, varsinkin pienemmissä puolueissa, joista ei sentään sinänsä tarvitse olla kovinkaan huolissaan. Näin vaalien alla kuitenkin nousee esiin huolestuttavan paljon toinen toistaan älyvapaampia "poliittisia" puheenvuoroja ties minkä puolueen edustajilta. (Levinnäisyysaluetta ovat erityisesti Uuden Suomen blogit.)

Jossain (olisiko ollut Yle 1:llä?) puhuttiin juuri siitä, kuinka perussuomalaiset olisivat kovinkin kärkkäitä menemään hallitukseen, jos sellainen tilanne tulisi eteen. Keskustelijat (joiden nimiä en kumma kyllä yhtään nyt muista) kritisoivat sitä, että hallituksessahan kuitenkin pitäisi olla niiden puolueiden kanssa, joita vastaan on nyt kovasti protestoitu. Ja että muut puolueet ottaisivat persut ilomielin hallitukseen nitistääkseen kannatuksen ennen seuraavia vaaleja, koska hallituspuoluetta ihmiset kuitenkin alkavat sitten kritisoida taas aikanaan.

Protestiinhan persut nojaavat. Vaaliohjelmaankin oli valikoitu sellaisia asioita, joilla varmasti saa vedottua kansan syviin riveihin, kuten nyt paljon (oikeutettua) närää herättänyt taidekannanotto, joka vetoaa vain yksinkertaiseen pelkoon ja vastustukseen, jota tunnetaan sellaista taidetta kohtaan, joka ei ole heti "ymmärrettävää". Tätä ajattelutapaa esiintyy kyllä muuallakin kuin persujen leirissä. Mutta kyllä tästä haastattelusta käy hyvin ilmi, että ihan pihallahan nuo noine linjauksineen ovat. Jos jostain tulee facepalm-olo, niin tästä.

Tosin tuokin Hesarin juttu tuo esiin myös Hesarin oman kannan. Hieman huolestuttaa, miten perussuomalaiset jossain myhäilevät tyytyväisinä, että nyt meidän ohjelma saa näkyvyyttä. Varmaan vastustus vaan lisää vettä myllyyn. Mutta parempi se kai on kuin vaieta.

[Pascal Lemoix]

Vaalistartista havaintoja:

Soini kannattaa ydinvoimaa ja puhui hedelmävertauksin. Pääsi vauhtiin veloista puhuttaessa. Runoilija Sinnemäki murhasi Soinin vaaliman hedelmävertauksen raa'asti ja sai hilpeitä reaktioita. Hetkeä myöhemmin Katainen tuli samasta ovesta ja veti Soinia vastapalloon niin kovaa kuin lähti. Esiintyi todella päättäväisenä, lähes takoi nyrkkiä pöytään.

Kiviniemelle naurettiin yhdessä vaiheessa ääneen, kun hän halusi lykätä päätökset vaalien tuolle puolen. Oli herkästi ahtaalla, ei osaa tulla nurkasta pois. Urpilainen esiintyy hetkittäin mahtipontisesti, Jyrkittelee Kataista. Mutta kun ei keksi mitään, rupeaa toistamaan, muuttuu jankuttavaksi levyksi (Tahdon kiittää kaikkia äänestäjiä -ilmiö).

Arhinmäki riehui sinne tänne, puhui aggressiivisesti päälle, oli rasittava ihminen. Wallin pääsi kuittaamaan solidaarisuuden puutteesta, kun Arhinmäki moitti Kreikan avustamista. Kaikkea.

Räsäsestä ei jäänyt hirveästi mieleen mitään.

[Tr*ina]

Minulla kyllä Räsestä jäi mieleen paljonkin, Räsänen on aina tehnyt hyviä sivuhuomatauksia vaalikeskusteluissa. Juuri Räsänenhän otti esille sen, että Kiviniemi itse ei ole ottanut kantaa EU-vastikkeiden lisäämiseen. Opposition edustajista Räsänen oli mielestäni napakoin ja järkevin. Räsäsen äänestysvetoomus oli myös tehokkain: Kristillinen edustaja on monessa piirissä aivan hilkulla tulla valituksi.

Jutta Urpilainen aloitti vahvasti argumentoiden ja haastaen, mutta jo aika pian Jutalle tuli paha kämmi. Jutta yritti epätoivoisesti väistää Mari Kiviniemen tiukan kysymyksen SDP:n EU-takauslinjasta kysymällä: Oliko kysymys minulle? (38 min) Tämän jälkeen Jutta alkoi jankuttaa ulkoaopeteltua vastaustaan, jonka toisti vielä kolmannen kerran saman aiheen viime metrillä. Jutta on pidemmän päälle todella puuduttava. Jutasta jotenkin hehkuu se, että hän on tahtoihminen, joka haluaa voittaa jos ei muuten, niin toisen uuvuttamalla.

Mari Kiviniemi esiintyi mielestäni edukseen. Hän ei haasta riitaa, ei provosoidu eikä kiihdy. Maltillinen ja miellyttävä. Vaikeita kysymyksiä hän osaa väistellä hyvin. Minä näen Mari Kiviniemen poliitikkona, joka pystyy näkemään ja hallitsemaan kokonaisuuksia. Puolueensa linjoihin sopimattomat mielipiteensä hän osaa pukea fiksuin sanakääntein, kuten turkisten tilojen salakuvauksesta kävi ilmi.

Koko vaalikeskustelu käytiin oppositio - hallitus -asetelmasta, kunnes loppupuolella Kiviniemi kävi Kataisen veronalennuspolitiikkaan kiinni yllättävänkin ärhäkästi. (1.08)

Odotin suurella innolla Soinin esiintymistä ja alussa hän onnistuikin lohkaisemaan pari naurua ja tuntui jopa raikkaalta omassa ehdottomuudessaan ja suorasuokaisuudessaan, mutta mitä pidemmälle (EU-)keskustelu eteni sitä keveämmiksi Soinin paukut kävivät. Mielestäni Katainen viimeistään niittasi Soinin vastuullisuusargumentillaan (48 min). Tässä Katainen on mielestäni oikeassa. Soinista on keskustelunherättelijäksi ja EU-epäkohtien esilletuojaksi, ei raskaanluokan poliitikoksi.

Anni Sinnemäki tuntuu olevan Soinin arka kohta. Enkä ihmettele: Anni oli tässä keskustelussa ainoa, joka paljasti keisarin uudet vaatteet. Anni Sinnemäen lohkaisu Soinille hedelmien päähän soviteltavista hatuista (45 min) on klassikkokamaa. Timo Soini vastasi siihen soinimaisesti: Minä kyllä ymmärrän, että sinä et ymmärrä. Timo Soini ei ole pelkästään öykkäri vaan huonokäytöksinen sellainen.

Anni Sinnemäki oli lopulta koko keskustelun suurin yllättäjä. Annia on aina arvosteltu siitä, että hän onnistuu jotenkin olemaan muuta kuin on: jäykkä, poliitikkomainen, puhuu oudolla aksentilla yms. Mutta juuri tässä keskustelussa Anni oli hauska ja nokkela, sellainen kun hän varmaan on luonnostaan. Miespuolinen juontakin näkyi usein laittavan kätensä Annin olkapäälle kuin kiittäen mukavasta kevennyksestä. Ja mikä parasta: kun Anni pääsi ääneen, järki puhui. Annin kommentit edustivat asioiden ja suhteiden ymmärtämistä.

Paavo Arhinmäestä keskittyi lähinnä kalastelemaan irtopointseja oppositioargumentoinnillaan. Stefan Wallin oli keskustelun seinäruusu.

Minuutit muuten viittaavat Areenasta löytyvään taltiointiin. Toivon, että se rohkaisi edes vilkaisemaan keskustelun kohokohtia. Itse tykkään tosi paljon vaalikeskusteluista, mielestäni ne käyvät hyvin väittelytaidon oppitunnista. Se, opinko mitään politiikasta itsestään, siitä en ole niinkään varma.

[L-S]

En tiedä väittelytaidoista, enemmänkin vaalitenteistä tulee aina mieleen joku koululuokka, jota juontajat sitten opettajamaisesti komentavat.
"Muistetaanpa sitten, että ei puhuta kaikki yhtä aikaa".
"Arhinmäki, Arhinmäki, saisinko minäkin välillä puheenvuoron?"


Mutta totta, ei tästä erityisesti uutta puoluejohtajien näkemyksistä ehkä oppinut, mutta käyttäytymismallit tulivat hyvin esille. Tr*inan analyysit olivat osuvia.

Vaikka en ole Jyrki-fani, tykkäsin kovasti Kataisen Soinille osoittamasta näpäytyksestä. Kerrankin olin samaa mieltä. Räsäsestä tuli yhdessä vaiheessa mieleen, että hän onnistuu aina vaikuttamaan kumman hyökkäävältä. Täysillä taistoon. Onneksi ei kuitenkaan puhuttu mistään Räsäsen lempivastustuksen aiheista. Homoparien adoptiostakin taisivat kysyä vain Kataiselta. Liekö se keskustelu sitten vaalien kannalta käyty, vaikka onkin keskeneräinen asia. Muuten keskustelunaiheet olivat odotettuja, alkaen heti ydinvoimasta.

Mulla on jo melkein äänestettävä ehdokas valittuna. Vaalikoneitakin olen tehnyt ja ne tarjoavat aina samoja tyyppejä, joiden ajatuksiin olen perehtynyt sitten muutenkin. Kaksi vaihtoehtoa, joista toista äänestin muistaakseni eurovaaleissakin.

[Pascal Lemoix]

En tiedä väittelytaidoista, enemmänkin vaalitenteistä tulee aina mieleen joku koululuokka, jota juontajat sitten opettajamaisesti komentavat.
"Muistetaanpa sitten, että ei puhuta kaikki yhtä aikaa".
"Arhinmäki, Arhinmäki, saisinko minäkin välillä puheenvuoron?"

Joo, samaa sitkeyttä tarvitaan, kun yrität saada oppilaat lopettamaan biljardinpeluun, kun kello on soinut minuutti sitten. Been there.

[päivänpolttaja]

Anni Sinnemäki oli lopulta koko keskustelun suurin yllättäjä. Annia on aina arvosteltu siitä, että hän onnistuu jotenkin olemaan muuta kuin on: jäykkä, poliitikkomainen, puhuu oudolla aksentilla yms. Mutta juuri tässä keskustelussa Anni oli hauska ja nokkela, sellainen kun hän varmaan on luonnostaan. Miespuolinen juontakin näkyi usein laittavan kätensä Annin olkapäälle kuin kiittäen mukavasta kevennyksestä. Ja mikä parasta: kun Anni pääsi ääneen, järki puhui. Annin kommentit edustivat asioiden ja suhteiden ymmärtämistä.

En ole ainakaan toistaiseksi katsonut kyseistä väittelyä, mutta Sinnemäki on mielestäni muutenkin kehittynyt poliitikkona aivan viimeisten vuosien aikana. Vielä 2000-luvun alussa hän näytti eduskunnan istunnossa keskisormea Niinistölle, ja muistaakseni vain alle pari vuotta sitten Pressiklubissa Leif Salmén onnistui pistämään työministeri Sinnemäen työministeriön asioissa aivan hiljaiseksi. Sinnemäki on oppinut luottamaan itseensä ja verbaaliseen kykyynsä siinä määrin, että rupeaa olemaan yllättävän uskottava.

[Aranwe]

En ole viitsinyt katsoa mitään tv:n "keskustelu"-ohjelmia pitkään aikaan juuri sen vuoksi, että niissä ei ole mitään keskustelua, vaan kaikki huutavat toistensa päälle, eikä ohjelman juontajalla ole minkäänlaista kykyä pitää hommaa aisoissa.

[skray]

Tein ehdokasvalintaa Ylen vaalikoneella ja eniten samaa mieltä olevan poliitikon, nimeäkään en enää muista, omissa kommenteissa kysymyksiin oli niin paljon kielioppivirheitä, ettei tee mieli äänestää tätä henkilöä, vaikka muuten olikin aika fiksun oloinen tyyppi joissakin tärkeinä pitämissäni asioissa.
Pitää kai kokeilla vielä muitakin vaalikoneita ja ehkä katsella hieman tarkemmin vielä niitä muitakin vaihtoehtoja, eikä vain sitä ensimmäistä.
Hassuinta oli se, että eniten sopivia ehdokkaita tuli Vasemmistosta, eikä esim. vihreistä kuten aluksi kuvittelin käyvän.

[Pascal Lemoix]

Mulla on vaalikoneissa yleensä se ongelma, ettei mulla ole vastauksia niihin kysymyksiin. Muotoilu on usein sellainen, etten voi allekirjoittaa puolesta enkä vastaan. Nakutan sitten vain sitä EOS:ää.

HS:n vaalikoneessakin nyt: "Pitäisikö ikäihmisten hoivatakuu kirjata lakiin ja velvoittaa kunnat tarjoamaan vanhuksille subjektiivinen oikeus hoivaan?"


Ei sillä, että olisi koskaan ollut erityisen vaikea löytää jotakuta hyvää äänestettävää silti.

Tein tuon koneen parhaan osaamiseni mukaan ja kolme RKP:n ehdokasta ilmestyi viiden joukkoon inclunding Jörn Donner. See my point?

Kympin joukossa 5 RKP:tä, joista yksi sit. Muita yksi kokoomus, yksi keskusta, yksi vihreä, yksi seniori ja yksi sitoutumaton KD.

Epäsopivimmissa kärkisija IPU:lle, yhteensä kaksi persua, 3 IPUa, 3 SKP:tä, joista yksi sit. , lisäksi yksi seniori ja yksi PIR (?).

Tuosta inhokkilistasta nyt ehkä voisi päätellä, etten halua äänestää äärilikkeitä.

[Emilia]

HS:n vaalikoneessa oli kysymys: Jos Suomi olisi Facebookissa, mitkä kolme maata sen pitäisi ensimmäikseksi pyytää ystävikseen.



Muuten oli samat kysymykset kuin muissakin vaalikoneissa.

[Lyyra]

Mää ruksasin ton facebook-kysymyksen ruksilla "Jätä tämä kysymys huomiotta".
Paljo kiinnostaa joku facebook-kaveruus.

Sain lähinnä vasureita ja vihreitä kärkeen, ja hännille IPUa, Kokoomusta ja Senioripuoluetta. Saa nyt nähä.

[Shay]

HS:n vaalikoneessa oli kysymys: Jos Suomi olisi Facebookissa, mitkä kolme maata sen pitäisi ensimmäikseksi pyytää ystävikseen.

Mää karsastin heti niitä ehdokkaita, jotka oli pistäny Yhdysvallat.

Löysin itelleni viheriän ehdokkaan, joka ei vihreiden tapaan välttämättä ole sellainen
kaupunkilaishippi, joka ei ikinä ole peltoa nähnyt. Vähän vierastan silti tyypin äänestämistä,
sillä vihreiden nuorten ohjelmassa on sellaisia hihhuli-idealistisia aatteita, joita en allekirjoita.
Tyypin vastaukset olivat vähän järkevämpiä kannaltaan kuin itse puolueen ajatukset.
Ihan sama on kuitenkin äänestää sitä, kun ei se kuitenkaan pääse eduskuntaan.

[Aranwe]

Löysin itelleni viheriän ehdokkaan, joka ei vihreiden tapaan välttämättä ole sellainen
kaupunkilaishippi, joka ei ikinä ole peltoa nähnyt. Vähän vierastan silti tyypin äänestämistä,
sillä vihreiden nuorten ohjelmassa on sellaisia hihhuli-idealistisia aatteita, joita en allekirjoita.

Mulla olis kans vihreä ehdokas, mutta se puolue hihhuleineen innostaa yhtä paljon kuin Jehovan todistajien kokous.

[Lyyra]

Mää oon kyllä kans jotenkin vieraantunut Vihreistä, vaikka olen tainnut äänestää niitä yksiä vaaleja lukuunottamatta joka kerta. Toiseksi vaihtoehdoksi koneet tarjoavat mulle Vasemmistoliittoa, mutta joku siinäkin häiritsee. Viimeisimmät vasuriehdokkaat, joita vaalikone mulle ehdotti, olivat liian vanhoja ja/tai kouluttamattomia, ja se vihreä häiritsi muuten vain täydellisyydellään.
Kynnyskysymyksiä mulle on terveys- ja perusturvapalvelujen fiksu järjestäminen, koulutusasiat sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tasavertaiset oikeudet. Maahanmuutto- ja monikulttuurisuusasiatkin koskettavat, mutta niiden suhteen olen aika hakusessa omien mielipiteitteni kanssa. Liian monta asiaa, jotka vaikuttavat toisiinsa.

Pitäisköhän piruuttaan äänestää sit kuitenkin vain puoluetta, ja arpoa ehdokas jollakin pettämättömällä konstilla. Ryhmäkuri nyt kuitenkin on yleensä aika tiukka. Tosin kaipa sekin vaihtelee puolueittain.

[L-S]

se vihreä häiritsi muuten vain täydellisyydellään.

Hauska pointti, jota olen myös vihreiden kohdalla miettinyt. Ei siitä nyt sen enempää.

Hesarin vaalikone oli vähän erilainen kuin muut, siinä tuli vähän erityyppisiä tuloksia mulle kuin muissa koneissa.

Haluaisin kyllä tavata harkitsemani ehdokkaan jossain turuilla ja toreilla myös, ei ole vielä näkynyt. Tänään taas torilla yksi persu tarjoili makkaraa ja SDP:n ja SAK:n asuntovaunukeskittymä hernekeittoa. Vaikuttaakohan tarjoilut siihen ketä jäädään kuuntelemaan?

[Pascal Lemoix]

Eduskunnan ulkopuolisten puolueiden puheenjohtajien tentti oli ihan katsomisenarvoinen. SKP:n Yrjö Hakanen kokeneena kaupunginvaltuutettuna esiintyi varmuudella, vaikka olisi puhunut usein pitkästi. Positiivinen yllätys oli Muutos 2011 -puolueen Jiri Kuronen, jonka terävä kieli sivalteli lyhyesti ja tarkasti. Kyseenalaisti jopa toimittajan yleistyksen "maahanmuutosta". Yhdessä Piraattien kanssa kuului kansamme tietoteknisesti suuntauneen osan ääni.

Köyhien asialla -puolueella Terttu Saviola toi mieleen Päivi Räsäsen, vastusti jyrkästi homoliittoja, haluaa irti EU:sta... kuin PS+KD.

Suomen Vapauspuolueelta oli mies, joka oli kujalla ihan jo housuvalinnasta lähtien. Suomen ei-kommunistista työväenpuoluetta edusti ukko kokopuvussaan, joka ehkä yhdessä pankkikommentissa sai jotain sanottua ja oli muuten änkkä. Itsenäisyyspuolueella ja eläkeläispuolueella oli perusäijät jauhamassa perusasiaa.

[skray]

Kokeilin L-S:n innoittamana Hesarin vaalikonetta ja löysin ehkä sopivan ehdokkaan. Hän sattuu asumaan samalla paikkakunnalla josta minä olen kotoisin ja on muistaakseni ollut munkin opettajana (käsityö?) joskus vuoden taikka kaksi.
Kävin myös ehdokkaan omilla nettisivuilla ja vaikutti aika sopivalta vaihtoehdolta sieltäkin löytyvien vaaliteemojen jne. puolesta.
Hassua, ettei tuota ehdokasta tarjottu mulle Ylen vaalikoneella ollenkaan.. vai olisikohan jättänyt niihin kysymyksiin vastaamatta..

Mielenkiintoista oli myös se, että sekä Ylen että Hesarin vaalikone tarjosi mulle yhdeksi epäsopivimmista ehdokkaista yhtä samaa henkilöä. Tää henkilö on ollut samaan aikaan mun kanssa tuutorina ja opiskellut yliopistossa, eli tiedän henkilön paremmin kuin pelkästään nimeltä. Henkilö on aina ollut mua (ja monia muita) kohtaan koppava ja ylimielinen, jotenkin vastenmielinen muutenkin ja mielistelee niitä, joiden suosiossa täytyy hänen mielestään olla. Onneks ei tartte äänestää sitä ja toivon, ettei kukaan muukaan äänestä.

[päivänpolttaja]

Äänestyslipuke tuli.

Mielestäni HS:n vaalikone on selvästi paras. Oikein pahaa teki Iltalehden vaalikone, ja MTV3:n vaalikoneen käytettävyys oli surkea. YLEn vaalikoneen kysymykset eivät olleet aivan Hesarin koneen tasoa. Vaalikoneet eivät muutenkaan tosin tällä kertaa vaikuttane äänestyspäätökseeni.

Nyt olen aika lailla kahden nuorehkon (noin 30-vuotiaita) miesehdokkaan vaiheilla. Kumpikin edustaa jo eduskunnassa olevaa puoluetta, mutta puolueet ovat eri puolueita. Molemmat ehdokkaat ovat arvoliberaaleja, mutta talous- ja ulkopolitiikassa hiukan eri linjoilla. Voi olla ihan äänestyspäivän mielialasta kiinni, kummalle ääni menee. Sekin voi vaikuttaa, että toisella ehdokkaista on oikeasti mahdollisuus päästä ensimmäistä kertaa eduskuntaan, mutta toiselle kansanedustajapaikkaa tuskin irtoaa.

[Pvi]

Musta on hämmästyttävää, että jotkut sukulaistädit äänestävät sillä perusteella, että se menee läpi. Ihan niinkuin äänestäminen olisi joku veikkauksen peli, jossa pitää arvata oikein. Mistä kumpuaa tarve saada olla voittajien puolella asiassa, jossa olisi tarkoitus kartoittaa mitä mieltä suomalaiset ovat asioista?
Viime vaaleissa tätini vannoi, että nyt on valittu semmonen ehdokas, jonka pitäisi mennä läpi ja jos ei mene, niin en kyllä äänestä enää koskaan.

Erikoista. Ihmiset on katsokaat erilaisia, eikä aina voi tajuta.

[Aranwe]

Paras argumentti demokratiaa vastaan on minkä tahansa uutisviestimen keskustelupalsta. Kansan ääni, ja paskat!

[Pvi]

Netti, keskustelupalstat, lehtien tekstaripalstat ja nettisivujen kommenttiosiot eivät myöskään ole tarkka kuva suomalaisten mielipiteestä.

[Kuolo]

Löysin itelleni viheriän ehdokkaan, joka ei vihreiden tapaan välttämättä ole sellainen
kaupunkilaishippi, joka ei ikinä ole peltoa nähnyt. Vähän vierastan silti tyypin äänestämistä,
sillä vihreiden nuorten ohjelmassa on sellaisia hihhuli-idealistisia aatteita, joita en allekirjoita.

Mulla olis kans vihreä ehdokas, mutta se puolue hihhuleineen innostaa yhtä paljon kuin Jehovan todistajien kokous.

Mie oon kans ihan varma, että vihreiden riveistä vois löytyä hyvä ehdokas. Mutta kun loput puolueesta on mitä on, niin ei tosiaan ei kiitos.

Voi olla, että tulee tyhjä lappu miulta sinne lootaan.

[Jorssi]

Nyt on tehty HS:n, MTV3:n, YLE:n, ESS:n ja Iltalehden vaalikoneet. Lisäksi vastailin Sosiaalisen Vaalikoneen tärkeiksi kokemiini kysymyksiin. YLEä lukuunottamatta kaikki tarjosivat yhden Piraattipuolueen ehdokkaan aina kolmen kärkeen, kahdesti ihan kärkisijalle. Toisaalta taas YLE oli ainoa, jossa voi filtteröidä kirkkoon kuuluvat pois ja tämän jälkeen paras vaihtoehto oli eräs SDP:n ehdokas. En ole vielä päättänyt, onko tuo kirkkoon kuuluminen minulle kynnyskysymys, mutta jompaakumpaa noista ehdokkaista äänestän kuitenkin. Puolueista Piraattipuolue on selkeästi lähimpänä omia arvojani ja mielipiteitäni, mutta pitää miettiä vielä. SDP:n tyypin osakkeita laskee Jutta Urpilainen.

[Yabba]

Positiivinen yllätys oli Muutos 2011 -puolueen Jiri Kuronen, jonka terävä kieli sivalteli lyhyesti ja tarkasti. Kyseenalaisti jopa toimittajan yleistyksen "maahanmuutosta". Yhdessä Piraattien kanssa kuului kansamme tietoteknisesti suuntauneen osan ääni.

Mie sain päivän parhaat naurut kun kaveri veti päätöslauselmassa "suomalainen ubuntu-käyttöjärjestelmä" se ei ole suomalainen eikä ikinä ole ollutkaan, kuten ei myöskään linux enää ole, se on vain suomalaislähtöinen. Muuten minusta nuo piraatit ovat ihan oikeilla jäljillä tuon tietoyhteiskunnan kyseenalaistamisensa kanssa ja avoin lähdekoodi toisi säästöjä. Tuo Jiri nyt lähinnä tuntui vain lähtevän ratsastamaan piraattien keksinnöllä (nopealla: "käytettäisiin suomalaista ubuntu käyttöjärjestelmää" lausahduksellaan).

Ei mulla muuta