Viikon puheenaiheet

[päivänpolttaja]

Maanjäristys ja tsunami ovat tietysti erittäin vakavia ja kamalia asioita, mutta minusta tiedotusvälineiden tavassa uutisoida Japanin luonnonkatastrofia on jokin vähän vastenmielinen tuholla mässäilyn elementti. Mielestäni olisi parempi, jos keskityttäisiin neutraaliin faktojen kertomiseen superlatiivisten adjektiivien ynnä muiden spektaakkelimaisuuteen pyrkivien tehokeinojen sijaan.

[L-S]

Sellaistahan uutisointi nykyään on, syystä tai toisesta. On katastrofia, tuhoa, uhkaa tai vähintään kriisiä. Jos ei Japanin tuho. niin Libyan sekasorto - taI vähintään vaalirahakohu. Sanalla tehdään jo uutinen, jopa sinne missä sitä ei muuten ole, vaikka tässä tapauksessa tietysti on.

Tottahan nämä ovat kamalia tapahtumia, varsinkin varmasti paikan päältä koettuna, mutta täältä käsin sitä on vaikea hahmottaa. Ehkä tiedotusvälineet yrittävät ottaa yksilön paikan kokijana. Kertovat miltä pitäisi tuntua. Onko sitten ihme, jos yksilö ei sitä ylisanoja vilisevää uutista lukiessaan tunnekaan erityisen vahvaa järkytysreaktiota (tästä oli päivällä jotain puhetta). Koska se on joka tapauksessa jo valmiiksi rakennettu spektaakkeliksi?

[päivänpolttaja]

Niin, taustalla on luultavasti tiedotusvälineiden kilpailu seuraajistaan. Valmiiksi tuotetut tunnetason elämykset kiinnostavat ihmisiä enemmän kuin tieto. Olen hieman pettynyt, että myös YLE ja Helsingin Sanomat ovat menneet mukaan uutisten kokemuksellistamiseen ja viihteellistämiseen. Niillä kuitenkin pitäisi olla joitain perinteitä vakavasti otettavina medioina.

Sellaisenkin ilmiön olen havainnut, että spektaakkeleiksi rakennetut suuret uutiset kulutetaan nykyään nopeasti loppuun, eikä niitä uutisoidun tapahtuman mentyä vähänkin ohi enää paljoakaan muisteta.

[Jorssi]

Yleensä mä olen täältä lukenut kaikki hiemankin merkittävät RIP-uutiset, mutta nyt kukaan ei ole noteerannut, että entinen Alice in Chainsin basisti Mike Starr on kuollut. Starrhan oli mukana Julkkikset katkolla-ohjelmassakin. Tuota kautta ei ole vissiin Suomessa näytetty, mutta ei tainnut katko Starrin kohdalla onnistua aiotulla tavalla.

Kepeät mullat hänelle. Kohta ei enää montaa Alice in Chainsin alkuaikojen jäsentä ole elossa. Long live Jerry Cantrell & Sean Kinney.

[Lyyra]

^Itse noteerasin tuon kyllä. En tiedä, miksi ei tullut laitettua uutista tänne. AIC iskee ehkä vähän turhan lähelle.
Tosiaan, pitkää elämää Kinneylle ja Cantrellille. Tuntuvat olevan onneksi vähän paremmin elämässä kiinni kuin Starr ja Staley aikoinaan.

In other news: Japanissa on nyt sitten posahtanut ydinvoimala.

[Lyyra]

Valvira laittaa röökit piiloon

Suosittelen lukemaan myös kommenttipalstaa. Päivän parhaat naurut.

[L-S]

En tupakoi enkä välttämättä suosittelisi sitä muillekaan, mutta kyllähän tuo nyt tuntuu vähän naurettavalta.
Tekisi myös mieli ottaa myös sellainen itsekeskeisen kansalaisen asenne, että vastustaisi tätä siksi, että se hidastaa MUN kaupassakäyntiä, kun joku siinä edellä jonossa joutuu tavaamaan jotain luetteloa.

Muutoin viikon puheenaiheista: maailma tuntuu vakiintuneen jonkinlaiseen kriisitilaan, ainakin mikäli uskomme Helsingin Sanomia. Ennen niillä oli sentään erikseen ulkomaanuutissivut, joille kaikki ulkomaita koskeva sitten sijoitettiin. Nyt on jo pitkään ollut lehden alussa erillinen dramaattisen mustalla palkilla merkitty osio, jossa oli ensin Japanin katastrofi ja nyt Libyan kriisi (vai oliko se sana kriisi, joku sellainen - joka tapauksessa muuttunut yllämainitsemastani sekasorrosta). Oi voi.

[Lyyra]

Lisäksi, kun nyt on kaikenmaailman Libyan kriisiä ja Japanin katastrofia ja ties mitä kalabaliikkia, niin onko sitten asiallista kirjoittaa jostain mäkihyppykatastrofista, vai pitäisikö siihen käyttää jotain vähän lievempää ilmaisua? Onko kaikkien maailman tapahtumien pakko olla katastrofeja?

[Emilia]

Ainakin monissa Helsingin kaupoissa on jo röökit siinä kassan yläpuolella niin, että joutuu kassahenkilöltä pyytämään tahtomansa askin. Vähän kyllä tuntuu hassulta ja holhoukselta nuo säännökset, mutta jos se ei muita ongelmia tule kuin tuo, ettei itse näe askia ennen ostoa, niin ei luulisi liian vaikeaksi menevän. Ne koneet, joissa pitää itse painaa tuotteen kuvaa, saattavat aiheuttaa kyllä virhenäppäilyjä, jos tulee pelkästään numero. En taida ainakaan itse mitään katalogeja jaksaa pyydellä kassalta pitäköön tupakkinsa menen Ärrälle. (Jos kaupassa siis pelkkä kone.)

Tulee ainoastaan mieleen, että joku on saanut kuningasidean "sen mitä ei näe, sitä ei ole". Ihan kuin tuollasella nyt mitään kansanterveyttä kauheasti pystyisi parantamaan. Tehokkaampia olisi varmaan ne kuvalliset varoitukset. Siinä mielessä heikko tuo uutinen, ettei kerrota juurikaan mitään taustoja tälle. Hesarilta odottaisi parempaa. (Ei, en todellakaan aio lukea kommenteja. Olen sitä joskus tehnyt ja vannoin, ettei koskaan enää hs.fi:ssä. )

[skray]

Onhan tuota tässä jo odotettukin. Itse olen vastuussa tupakkahyllyjen täyttämisestä töissä. Nytkin sitä tupakkaa tulee noin kahden ostoskärryllisen verran kaksi kertaa viikossa ja ne sitten täytetään hyllyihin ja hyvä kun edes riittävät siihen viikon ajalle. Kiva sitten jos siirtävät kaikki tupakat esim. yhdelle tai kahdelle kassalle ja siellä johonkin sopivaan piiloon, niin sitä saa sitten tilan puutteen vuoksi olla joka päivä täyttämässä eikä edes riitä ehkä yksi täyttökerta.
Kaikkia kassoja ei varmasti voida kaupassa alkaa muokkaamaan niin, että tupakkaa saisi kaikilta kassoilta (meilläkin niitä on jo kuitenkin 12kpl).

Miksei voida vaan siirtyä ajassa hieman taaksepäin ja laittaa tupakkakauppoja- ja kioskeja pystyyn sen tilalta, että joka kaupasta saa sitä ostaa? Helppoahan se olisi perustaa johonkin tavarataloihin tai ostoskeskuksiin omat kioskit tupakkamyynnille ja saisivat sitten halukkaat käydä luukulta ostamassa tarvitsemansa.

[Lyyra]

Herätysliikkeiden nuortenlehti Nuotta on huolissaan nuorisosta.

[Yabba]

Herätysliikkeiden nuortenlehti Nuotta on huolissaan nuorisosta.

Älä alistu, vaan astu

[Emeritus]

Nyt iskee kampanjallaan Trooli Ry!
Älä Maista! - Teron tarina

[Kuolo]

Tää älä maista oli kyl ihan naulan kantaan

Mut hitto tiiättekö miten miuta sylettää tässä se miten joku voi olla hukassa ja ohjailtavissa ja miten joku toinen sitä käyttää hyväkseen. Rippikoulu on kyl ehkä pahin kaikista. Sen ikäset teinit on niin johdateltavissa mihin vaan. Oikeen sylettää.

[Pvi]

Siinä mielessä että teinit on johdateltavissa mihin vaan, on kyllä toisaalta ihan hyvä, että on olemassa rippikouluja ja prometeusleirejä.
Että on useimmiten ihan tervejärkisiä pikkasen vanhempia nuoria ja muutama aikuinen ja vähän herätellään elämän kysymyksiä. Systeemi, joka on kuitenkin myös heitä varten, jonkinmoinen juhla ja yhteinen tekeminen, jossa saa olla mukana sellaisena kun on.

[Kuolo]

No joo. Noissakin se riippuu aika paljon rippileiristä je sen luonteesta. Omassa tapauksessa se oli oikeen hyväkin kokemus, mutta mie oon kuullu myös toisenlaisia tarinoita. No kai se vartuu on noilla leirien järjestäjillä, etteivät käytä nuren mielen haurautta hyväksi omien tarkoitusperiensä edistämiseksi.

[päivänpolttaja]

Siinä mielessä että teinit on johdateltavissa mihin vaan, on kyllä toisaalta ihan hyvä, että on olemassa rippikouluja ja prometeusleirejä.
Että on useimmiten ihan tervejärkisiä pikkasen vanhempia nuoria ja muutama aikuinen ja vähän herätellään elämän kysymyksiä. Systeemi, joka on kuitenkin myös heitä varten, jonkinmoinen juhla ja yhteinen tekeminen, jossa saa olla mukana sellaisena kun on.

Aika harvoin ne rippikoulua pitävät seurakunnan työntekijät aivan sieltä järkevimmästä päästä ihmisiä ovat. Toki on sellaisiakin, jotka antanevat nuorten ajatella omilla aivoillaan, mutta aikamoista aivopesua sosiaalisen hauskanpidon varjolla se touhu vaikuttaa olevan. Mistään elämän suurista kysymyksistä ei ainakaan omien havaintojeni mukaan rippikoulussa varsinaisesti keskustella, vaan toitotetaan sitä yhtä totuutta ja yritetään saada sanoma perille hyvin arveluttavillakin keinoilla. Rippikoululeirit ovat minusta myös sellaisia, että niissä ei juurikaan saa olla sellainen kuin on, vaan sosiaalisimmat ja äänekkäimmät määräävät vielä enemmän kuin vaikkapa koulussa. Syrjäänvetäytyvälle ja aralle nuorelle se touhu kaikkine hössötyksineen voi olla silkkaa kidutusta alusta loppuun saakka. Rippikoulussa oppii myös usein tupakoimaan, jos ei muualla ole jo oppinut. Omassa rippikoulussani itse pappikin kävi aina vähän väliä tupakalla, ja isoset kävivät tupakasta kauppaa vuotta nuorempien kanssa.

[Lyyra]

Nyt iskee kampanjallaan Trooli Ry!
Älä Maista! - Teron tarina

Tero parka.
Eikö se tajua, ettei tollasta asiaa voi itessään vaan päätöksellä muuttaa?

[Pvi]

Siinä mielessä että teinit on johdateltavissa mihin vaan, on kyllä toisaalta ihan hyvä, että on olemassa rippikouluja ja prometeusleirejä.
Että on useimmiten ihan tervejärkisiä pikkasen vanhempia nuoria ja muutama aikuinen ja vähän herätellään elämän kysymyksiä. Systeemi, joka on kuitenkin myös heitä varten, jonkinmoinen juhla ja yhteinen tekeminen, jossa saa olla mukana sellaisena kun on.

Aika harvoin ne rippikoulua pitävät seurakunnan työntekijät aivan sieltä järkevimmästä päästä ihmisiä ovat. Toki on sellaisiakin, jotka antanevat nuorten ajatella omilla aivoillaan, mutta aikamoista aivopesua sosiaalisen hauskanpidon varjolla se touhu vaikuttaa olevan. Mistään elämän suurista kysymyksistä ei ainakaan omien havaintojeni mukaan rippikoulussa varsinaisesti keskustella, vaan toitotetaan sitä yhtä totuutta ja yritetään saada sanoma perille hyvin arveluttavillakin keinoilla. Rippikoululeirit ovat minusta myös sellaisia, että niissä ei juurikaan saa olla sellainen kuin on, vaan sosiaalisimmat ja äänekkäimmät määräävät vielä enemmän kuin vaikkapa koulussa. Syrjäänvetäytyvälle ja aralle nuorelle se touhu kaikkine hössötyksineen voi olla silkkaa kidutusta alusta loppuun saakka. Rippikoulussa oppii myös usein tupakoimaan, jos ei muualla ole jo oppinut. Omassa rippikoulussani itse pappikin kävi aina vähän väliä tupakalla, ja isoset kävivät tupakasta kauppaa vuotta nuorempien kanssa.

Tosissaan on leireissä eroa. Minä en omasta leirikokemuksestani tunnista tuota Päiviksen maailmaa. En silti epäile, etteikö se voisi olla jossain seurakunnassa todellisuutta. Omanam isosena oli AnarkistiAnttina tunnettu punkkari... että kyllä meidän ryhmässä ainakin sai olla montaa mieltä ja sai kuulla muitakin kuin Jeesustarinoita.
Onneksi jos rippikoulu on ihan kamalaa, sinne ei ole pakko mennä tai sen voi jättää kesken. Jos ei ihan leirittä pärjää, on prometheus-vaihtoehto ja jos kirkon meininki ei ole riittävän hardcorea, voi mennä jonkun herätysliikkeen riparille katsomaan videoita uskonsa avulla pelastuneista biseksuaaleista.

[Dnd]

Meillä ainakin isosia kehotettiin saamaan hiljasempia osallistumaan. Meillä muutama salatupakoija jäi kiinni ja vaihtoehtona oli ilmoitus kotiväelle tai sitten tupakat maahan neljään ilmansuuntaan ja tyypit tietyn ajan kiertämään kehää jokaisesta tupakista sauhut aina ottaen. Tyypit juoksi ympyrää ja ei niillä kyllä tehnyt mieli röökiä enää.

[Lyyra]

Onneksi jos rippikoulu on ihan kamalaa, sinne ei ole pakko mennä tai sen voi jättää kesken.

Tästäkin vois kyllä olla montaa mieltä.

[Pvi]

Kerro toki mitä mieltä.

Tietenkin on perheitä, joissa ei kysytä lapsen mielipidettä tai kuunnella hänen tunteitaan. Sellaisessa perheessä rippikoulussa kärvistely lienee kuitenkin vain yksi roska suuressa sopassa.

[päivänpolttaja]

Onhan eri seurakunnissa ja varmaan seurakuntien sisälläkin vuosittain eroa siinä, millaisia rippikouluja on. Käytännössä joka tapauksessa vanhemmat ja sukulaiset usein vaativat lapseltaan rippikoulun käymistä. Monesti ei edes osata kyseenalaistaa rippikouluun menoa, vaikka muissa asioissa perheessä nuorella olisikin mahdollisuus oman mielipiteen ilmaisuun. Rippikoulua ei kyetä näkemään nuoren omana arvovalintana, vaan pakollisena riittinä. Painetta voi tulla myös kavereiden taholta, kun suurin osa omasta ikäluokasta on rippikouluun menossa.

[Pvi]

Eli pitäisi vaan enemmän puhua siitä, että rippikoulu ei ole pakollinen.

Ei se ole rippikoulun vika, jos sukulaisten lahjarahat houkuttaa tai teini haluaa tehdä samalla tavalla kuin kaverit. Siinähän on oiva tilaisuus opetella ottamaan vastuuta omista valinnoistaan. Voi olla siinä iässä mahdotonta vastustaa halua seurata ystäviään paikkaan, jossa ei muuten haluaisi olla. Siinä pitää jollain tapaa luovia kahden toiveen välillä, opetella tekemään päätös ja 'kärsiä' seuraukset.

[Jorssi]

Omanam isosena oli AnarkistiAnttina tunnettu punkkari... että kyllä meidän ryhmässä ainakin sai olla montaa mieltä ja sai kuulla muitakin kuin Jeesustarinoita.

Mulla oli kanssa isosena hardcorepunkkia kuunteleva kaveri, joka oli sattumalta myös muistaakseni nimeltään Antti. Sillä oli ärrävika ja se oli muutenkin hieman sellainen outsider, josta ei saanut oikein otetta. Toisin sanoen hänen kanssaan ei oikein voinut jutella mitään. Kyllähän niissä isosissa oli rentojakin tyyppejä, mutta aina sieltä löytyi muutama sellainen himouskova, joka paasasi omia käsityksiään, jotka oli juuri edellisvuonna omilta isosiltaan/leiripapilta kuullut.

Ei se ole rippikoulun vika, jos sukulaisten lahjarahat houkuttaa tai teini haluaa tehdä samalla tavalla kuin kaverit. Siinähän on oiva tilaisuus opetella ottamaan vastuuta omista valinnoistaan. Voi olla siinä iässä mahdotonta vastustaa halua seurata ystäviään paikkaan, jossa ei muuten haluaisi olla. Siinä pitää jollain tapaa luovia kahden toiveen välillä, opetella tekemään päätös ja 'kärsiä' seuraukset.

Tämä on täysin totta. Mun vanhemmat kysyivät multa, että haluanko mä rippileirille mennä. Oikeastaan mä en halunnut, mutta kun kaikki kaveritkin menivät, niin menin sitten minäkin. En kadu sitä päätöstäni, koska itse leiri oli ihan hauska ja meidän leiripappi oli sen verran nuori, että hän osasi olla periaatteessa osa porukkaa eikä liiemmälti korostanut sitä uskonnollista osuutta leiristä. Tietty kaikki tehtiin kirkon kaavoittaman mallin mukaan, mutta muuten meno oli ihan rentoa.

Osa leireistä voi toki olla sellaisia, että siellä yritetään käännyttää "harhaantuneita karitsoja" takaisin leiriin, mutta kyllähän se leiri ihan kokemuksen arvoinen on. Itselläni oli jo tuolloin sen verran vankat omat mielipiteet uskonnosta ja Jumalasta ym., että minuun ei olisi vaikuttanut suuntaan tahi toiseen olisi siellä leirillä sitten tehty mitä hyvänsä.

Tässä ketjussa on vaihtelevasti käytetty termejä rippileiri ja rippikoulu. Onko näillä käytännössä mitään eroa? Mulla on ollut sellainen käsitys, että rippikoulu käsittää sen koko prosessin, eli ne ennen leiriä käytävät oppitunnit tms. sekä itse leirin ja tuo rippileiri sitten tarkoittaisi vaan sitä leiriä. Itse leirillä en enää kokenut minkäänlaista käännyttämisen tuntua, mutta leiriä edeltävät toimet olivat kyllä tässä suhteessa varsin epäilyttäviä välillä. Jätinkin itse joskus muutaman väliin, vaikka se tarkoittikin sitä, että jouduin korvaamaan ne käymällä jumalanpalveluksessa.