Jiihaa, tämä on tavallaan yksi lemppariaiheistani! Kuulostaa oudolta mutta niin se vaan on. Jotenkin vaan suussani on tapahtunut niin paljon, että siitä riittää pitkästi juttua. (Voisi muuten olla melko epäilyttävä lause tuo edellinen varsinkin asiayhteydestään irroitettuna.)
Heti alkuun Friikkikselle, että jos on kovin tiukat hampaidenvälit niin niihin voisi auttaa kyllä se, että poistettaisiin viisaudenhampaita. Siis en nyt tiedä onko sitä järkevää tehdä pelkästään siitä syystä, saatika riittääkö se edes syyksi, mutta että ymmärtääkseni viisaudenhampaiden poiston jälkeen muut hampaat saavat ikään kuin vähän enemmän tilaa ja välitkin voivat suurentua. Siis tässä on tietääkseni kyse varmasti tosi tosi pienistä siirtymistä, joita tuskin edes huomaa - muuta kuin hammaslankaa käyttäessä. Ehkä. Varmaa tämä tieto ei siis ole, mutta näin muistelisin.
Itse pelkään hammaslääkäriä kohtuuttoman paljon. Syyksi en osaa sanoa muuta kuin sen, että pelkään sitä kipua ihan hirveästi. Kouluaikojen hammastarkastuksissa minulla ei ollut koskaan mitään ongelmaa, eikä siis sitä pelkoakaan. Hammaslääkärissä käynti oli vain kivaa, kun sinne lähdettiin taksilla kouluaikana ja sieltä sai yleensä jotain kivaa, kuten uuden erikoisemman värisen hammasharjan. Minulla oli kerran ala-asteikäisenä yksi reikä, mutta en muista että sen paikkaaminen olisi sattunut, joten siitä ei jäänyt pelkoa.
Hammaslääkäripelkoni saivat alkunsa vasta siitä kun yliopistoon tullessani kävin YTHS:llä perustarkastuksessa ja siellä kävikin ilmi, että yhdessä hampaassa olisi paikkausta vaativa reikä. Se paikkaaminen olikin sitten jotain ihan hirveää, sain kolme ampullia puudutetta ja aina vaan poraaminen sattui. Silloin tosiaankin kyyneleet valuivat silmistä ja kädet puristivat hammaslääkärituolin reunoja rystyset valkoisina. Pelkäsin ihan hervottomasti ja aina säpsähdin kun kävi kipeää. Jotenkin sitä vaan oli niin avuton siinä tilanteessa ja kun ei oikein voinut tahtoa lopettamaankaan niin... Toimeenpiteen ollessa ohi olin edelleen ihan pelosta sekaisin, kävelin lyhyen matkan kotiini ja itkin helpotuksesta ja pelosta vuorotellen parin tunnin ajan kunnes nukahdin.
Olen siitä epäonnekas, että minulle kasvoivat kaikki neljä viisaudenhammasta. Ymmärtääkseni niiden poistamiseen liittyvä politiikka riippuu paljolti hammaslääkäristä. Joidenkin mielestä ne on hyvä poistaa heti kun mahdollista ennen kun ne alkavat vaivaamaan. Jotkut taas ovat sanoneet potilaalleen, että viisureita ei tarvitse poistaa elleivät ne vaivaa. Minulla muistaakseni yhtä viisuria jomotti, mutta sain määräyksen, että kaikki pitäisi poistaa. Olin tietysti ihan hermoheikkona tästä uutisesta ja pelkäsin ihan tajuttomasti. Värväsin ensimmäiselle kerralle mukaan ystäväni, ihan vaan siksi, etten pakenisi odotushuoneesta ennen kun minua ehdittäisiin kutsua sisälle. Ensimmäisellä kerralla poistettiin kaksi hammasta, joissa oli suorat juuret, eli ne olivat helppo poistaa. Olin erittäin yllättynyt toimenpiteen kivuttomuudesta, ja - kuten arvata saattaa - järkyttyneen helpottunut siitä ettei se ollutkaan niin kamalaa. Tuon jälkeen minulta on poistettu vielä yksi viisaudenhammas, jonka juuret olivat kuitenkin vinossa. Niitä piti siis ensin leikata, ennen kuin hammas saatiin ulos suusta. Mutta sekään ei ollut kamalaa! Epämiellyttävää kyllä, mutta voisi jopa sanoa, että melkein kivutonta! Vielä olisi yksi viisuri siis jäljellä, mutta sen poistamista en enää edes pelkää. Reikien ilmestymistä ja niiden paikkaamista kyllä, niin että en pysty oikeastaan edes ajattelemaan sitä.
Paikkaamispelostani johtuen huollan siis hampaitani erittäin hyvin, ettei vain tulisi niitä reikiä. Pesen hampaat aamuin illoin sähköhammasharjalla, joka on jotain hypersuperuutuusmallia, jossa on erillinen näyttö ja joka varoittaa liian kovasta harjaamisesta ja muistaa neljän (?) ihmisen harjaustiedot. Muistaakseni harja ilmoittaa myös kun harjauspää pitäisi vaihtaa ja mikä tärkeintä - näyttöön ilmestyy hymiö, kun harjaus on kestänyt kaksi minuuttia. Sain tämän avaruusharjan lahjaksi hampaidenhoitoalalla työskentelevältä sukulaiseltani ja täytyy kyllä myöntää, että tuo ylikallis vekotin on ihan naamattoman hyvä. En pystyisi enää siirtymään normaaliin hammasharjaan, se kun ei vaan ole hyvä.
Hammastahnankin kanssa minun pitää hifistellä, en pysty käyttämään kaikista normaalimpia tahnoja, koska niistä melkein kaikki sisältävät sitä tahnaa vaahdottavaa ainetta, josta saan suuhuni rakkulan tapaisia, ilkeän kivuliaita aftoja. Aftat olisi taas toinen avautumisen aihe, mutta ei niistä tässä tämän enempää. (Ystäväni vaimo ja oma poikaystäväni ovat perustaneet keskenään jonkin sortin aftapotilaiden läheiset -tukiryhmän, jossa kait keskeisenä tavoitteena on olla tukena muille tai siis sille toiselle ryhmän jäsenelle, jos tämän seurustelukumppanilla on afta. Aftapotilas kun kuulemma (!) valittaa suhteettoman paljon.)
En jätä koskaan hampaita pesemättä, en edes vaikka olisi se kuuluisa baaristatulokänniyö. En pysty siihen, omatunto kalvaa ihan hirveästi jos jätän hampaani likaisiksi. Jos joskus aamulla on tullut järjetön kiire, niin olen tempaissut hammasharjani mukaani sinne minne olen ollut menossa ja ensimmäisenä mahdollisena hetkenä pessyt hampaani jossain. Jos joskus hampaitani vihloo, edes pikkiriikkisen, menen heti lievään paniikkiin ja "kuulostelen" hampaitani, että vihlaisiko se todella ja jos niin mistä kohtaa. Pelkään hampaiden reikiintymistä erittäin paljon.
Ai miten niin pelko on saanut minut käyttäytymään pakkomielteenomaisesti tämän asian kanssa?
Ja kaikkia tällaisia ihme seikkoja.
Pelkäsin. Mutta nyt saamassani hoidossa ei kyllä ole valittamista. Mut jopa puudutettiin ekan kerran. Oikeasti - en ollut ennen edes tajunnut, että voin vaatia paikkauksessa puudutusta. 
Valistakaa tyhmää, tuleeko ne automaagisesti kaikille?
