Ikäkriisi

Yleinen jutustelu tänne. Korvaa myös entisen kysyttävää -osion.

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja Eowyn » Ti 03 Touko 2011 13:55

Wildchild kirjoitti:

Näin facebook-aikakaudella myönnän, että luen kateudella ikäisteni status-päivityksiä ulkomaan
matkoista, illanvietoista tai ihan vaikka vain siitä, että saavat maata koko päivän sängyn pohjalla
tekemättä mitään. Puhumattakaan kaikista "ihanista" opiskelijariennoista. Minulta nuo on lähes
kaikki kokematta, ja herranjumala, mä olen 26! Lähes kolmekymmentä. Toinen jalka haudassa.
En koe, että aviomies ja kaksi lasta olisi minkäänlainen saavutus vaikka heitä hyvin paljon rakastankin.

Rupesipa taas ahdistamaan tämä ikä ja elämä. :friikki:

Sama kateuden tunne tulee mullekin joskus. Mutta sitten kun ollaan saatu miehen kanssa viettää se yksi ilta kavereiden kanssa, seuraavana päivänä
vaan tuumitaan ettei tätä joka viikonloppu jaksaisi. :virne: Eikä ole kyllä yhtään kateellinen niille parikymppisille bilettäjille. :p
Toki nukkuminen puoleen päivään asti aiheuttaa aina kateutta. :virne:
Eowyn
 
Viestit: 149
Liittynyt: Ti 22 Heinä 2008 12:56

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja shaana » Ke 04 Touko 2011 20:53

Viisaita ajatuksia ketjussa, tosiaan, voisin lainata monilta, mutta tyydyn lyhyeen kannanottooni.

Mittarissa on 25 vuotta - huomatkaa, ei vasta tai jo -pikkusanoilla höystettynä. Olen huomannut puhuneeni "jonkinlaisesta ikäkriisistä" viitaten viime kevään päätökseen lähteä opiskelemaan, mutta tarkemmin ajatellen se ei liittynyt ikään, vaan siihen paikallaan polkemiseen, joka elämässäni vallitsi sillä hetkellä. Viihdyin toki työssäni, oli ylennyksen myötä kiva palkka ja paljon vastuuta, mutta jotenkin näin tilanteen niin, ettei tuon aikaisessa työpaikassani minulla ollut enää mahdollisuutta edetä tai vielä tärkempää, kehittyä. Lisäksi olin työskennellyt samassa työssä viitisen vuotta, jonka koin ikäiselleni melko pitkäksi ajaksi.

Kouluun lähtemisen tai siitä seuraavien hedelmien määrää ja laatua en voi vielä ennustaa, mutta olen oppinut itsestäni ja elämästä joitakin tärkeitä asioita. Olen ollut iloisempi ja kokenut onnellisuuden tunteita ja kiitollisuutta pienistä asioista. Asioilla on tapana järjestyä :hymyhali: Toivottavasti joskus saan lapsia, kun aika ja puitteet ovat oikeat. Koska elämäntilanne ei kerro iästä yhtään mitään, ei pitäisi olettaa elämäntilanteenkaan olla jotain tiettyä jossain tietyssä iässä.
Aurinko, sinä sanoit kun katselimme kuuta.
Avatar
shaana
Kuivaliha
 
Viestit: 1539
Liittynyt: To 24 Huhti 2008 23:19
Paikkakunta: Hangessa.

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja Aurora B. » To 05 Touko 2011 10:25

Mä tässä pyörittelin asiaa mielessäni, ja tulin siihen tulokseen, että ikäkriiseily johtuu pitkälti omista ja muiden (tai mitä uskotaan olevan muiden) asettamista tavoitteista ja niihin pyrkimisen tuskasta. Jos ikäkriisi vaivaa, niin ehkä kannattaisi lähteä purkamaan sitä pohtimalla, _miksi_ jotain pitäisi oikeasti saavuttaa johonkin tiettyyn aikaan mennessä.


Suvin kriiseilystä tuli mieleeni, että joskus muinoin oli itsellä sellainen harhaluulo, että sitten aikuisena tietää mitä tekee ja mitä haluaa. Hah :keijo: Sillä määritelmällä en ole vielä, mitäs mä nyt olenkaan, kohta 35 vuoden iässäkään aikuinen. Mä jouduin asiaa pohtimaan yhdessä elämänvaiheessa enemmänkin, ja totesin, että en ole sellainen tyyppi, joka katselee kovin kauas tulevaisuuteen. Eikä mulla ole mitään erityisiä tavoitteita, jotka pitäisi ehdottomasti saavuttaa. En myöskään juuri tunne mitään sosiaalista painetta mistään, pariutumisesta, kodista, naimisista, uralla etenemisestä tms. Ikä ei myöskään merkkaa mulle oikeastaan mitään, ei oma eikä muiden. Luulen, että sen takia en ole pahemmin kriiseillyt.

Ainut aika, kun olen tuntenut lievää tuskaa vanhenemisesta oli tässä ihan hiljakkoin. Itselle oli jäänyt alitajuntaan ajatus, lähinnä ulkoisten tietolähteiden vuoksi, että lapset pitää tehdä ennen kuin täyttää 30. No, pelottava rajapäivä läheni, ja todettiin, ettei ukko kulta ollut vielä ihan valmis perheen perustamiseen. Ne synttärit oli ja meni, ja meni pari muutakin. Keskusteltiin, ja kun tuo kuitenkin sanoi, että haluaa lapsia, mutta ei ihan vielä just nyt, niin eipä siinä ollut paljon vaihtoehtoja. Odoteltiin ajan ja miehen kypsymistä :D Välillä vähän kaiversi kun kello tikitti, mutta kun ei toista oikein voi perheen perustamiseen painostaakaan, niin oli vaan pakko odotella. En mä silti mitään varsinaista kriisiä siitä saanut aikaiseksi.



Tuosta ttoha-ilmiöstä. Itse koen olevani tyytyväisimmilläni, kun elämä on tyyni vesi, niin ennalta arvattava kuin elämä vain voi olla. Stressaan helposti muutoksista, niin hyvistä kuin huonoistakin. En osaa kuvitella, mitä nousukiitoa himoavan ihmisen päässä liikkuu, koska itselle sellainen ei ole mitenkään tärkeää. Yksi ystäväni on hyvinkin eteenpäin pyrkivä, kaikilla elämänalueilla, ja useista keskusteluista huolimatta en pääse hänen päänsä sisään enkä ymmärrä häntä. Hänkään ei tajua mua, jolla suurin muutos elämässä on tietokoneen käyttöjärjestelmän päivitys uudempaan :virne: Ei silti, hyvin tulemme toimeen melko isosta luonne-erosta huolimatta. Tai ehkä hänessä kiehtookin nimenomaan se erilaisuus :D

Myös siitä haluaisin huomauttaa, että kaikki nuorena vakiintuneet, nyt toisella kierroksella olevat eivät kärsi ttoha-syndroomasta. Siihen on vain helppo vedota, selittää asioita sekä itselle että muille. Kaikki tuttavapiirini toisen kierroksen ihmiset ovat keskustelujen myötä paljastaneet liitoissaan muhineen muita ongelmia, joiden vuoksi ero sitten on tullut. Yleisin syy tuntuu olevan se, että nuorena ei osannut parisuhdetta mitenkään hoitaa, eikä vanhempanakaan enää sitten osannut aloittaa. Siinä vaiheessa, kun avioliitto on kuihtunut kämppissuhteeksi, niin erohan siinä on edessä. Baareihin mennään rellestämään elämättä jäänyttä nuoruutta, koska tuntuu olevan yleisesti vallalla käsitys, että sieltä löytyisi uusi elämänkumppani. Yksi ystäväni juurikin valitti, kun sinkkuna on pakko pyöriä kaupungilla, vaikkei oikeasti yhtään kiinnostaisi. Mutta eihän nuo prinssit tule kotiin hakemaan sohvan nurkassa nyhjäävää eronnutta kolmen lapsen äitiä.
Kolo-golo-nay
Avatar
Aurora B.
 
Viestit: 1099
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:16

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja Aurora B. » To 05 Touko 2011 10:56

Janet kirjoitti:En halua olla raskaana häissä!

Mikä vika? Nimim. 7. kuulla naimisiin :keijo:

Mä mietin jonkun verran noita asioita tuossa vuosi sitten. Periaatteessa mua ei olisi häirinnyt, vaikkei naimisiin olisi mentykään ennen pirpanan syntymään. Mutta kun mies sitten kosi, niin mikäs siinä, sen verran vanhanaikainen olen, että halusin naimisiin ennen lapsen syntymää :tilt: Tai musta tuntui mukavammalta, kun koko perheellä oli heti alusta sama sukunimi. Olisin kyllä voinut elää ilman naimisiakin.

Noin muuten lasten tekoon, ei siihen tarvitse olla oma elämä "valmis". Sekaisin se menee kuitenkin, kun se nyytti tulee taloon :keijo: Meilläkin on edelleen pari makuuhuonetta remppaamatta (joo, vähän venähtänyt projekti), mm. pirpanan tuleva oma huone. Mitäs sitten? Ei mitään. Hyvää lapsen elämä silti tuntuu olevan, vaikkei omaa huonetta vielä olekaan. Viimeistellään se huone (on se sentään puolivalmis), kun tuntuu, että on aika pistää jätkä omaan huoneeseen nukkumaan. Nyt se toimii romuvarastona :p


No joo, kukin tekee elämänsä tärkeimmät päätöksen niin kuin parhaaksi näkee. Jos kuitenkin tuntuu, että "aika loppuu" ja että pitäisi tehdä n määrä asioita ennen kuin voi tehdä sen, mitä haluaa, niin kannattaa miettiä, mistä moiset tuntemukset tulee. Taloa voi oikeasti rakentaa/remontoida, vaikka olisi lapsikin. Lapsia voi tehdä ilman papin aamenta. Naimisiin voi mennä raskaana ollessakin, tai vaikka lapsi(a) olisi jo syntynyt. Kihloihinkaan ei ole pakko mennä, mekin hypättiin suoraan siihen naimisosioon :keijo: Perinteitä voi tuntua vaikeilta rikkoa, mutta toisaalta, eikö ole hieman hassua stressata elämästä sen takia, kun ei ehtisi ihan kaikkia perinteitä seurata?
Kolo-golo-nay
Avatar
Aurora B.
 
Viestit: 1099
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:16

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja Kibaya » To 05 Touko 2011 15:44

Aurora B. kirjoitti:
No joo, kukin tekee elämänsä tärkeimmät päätöksen niin kuin parhaaksi näkee. Jos kuitenkin tuntuu, että "aika loppuu" ja että pitäisi tehdä n määrä asioita ennen kuin voi tehdä sen, mitä haluaa, niin kannattaa miettiä, mistä moiset tuntemukset tulee. Taloa voi oikeasti rakentaa/remontoida, vaikka olisi lapsikin. Lapsia voi tehdä ilman papin aamenta. Naimisiin voi mennä raskaana ollessakin, tai vaikka lapsi(a) olisi jo syntynyt. Kihloihinkaan ei ole pakko mennä, mekin hypättiin suoraan siihen naimisosioon :keijo: Perinteitä voi tuntua vaikeilta rikkoa, mutta toisaalta, eikö ole hieman hassua stressata elämästä sen takia, kun ei ehtisi ihan kaikkia perinteitä seurata?


Aukku :hullu:

Tämä pätee ihan yleisestikin asioihin. Siis, että jos kriisiä pukkaamassa ja ahdistaa.

Mun on myös tähän todettava se ihanuus mikä Aukussa on. Jäyhyydestään huolimatta hänestä huokuu aina ympärilleen rauhallisuutta. Ehkä se tulee näistä hänen jo mainitsemistaan asioista. Että elämä on niin sitä mitä se on. Ei sen tartte olla sitä jatkuvaa eteenpäin menoa ja nousukiitoa. Tämä sama näkyy Oulusta kotoisin olevassa ystävässäni. Onko tämä joku Pohjoisen oma juttu? :epäilevä:

Myönnän, että olen käyttänyt Aukkua hyväkseni. Kun on ollut tosi vaikeeta niin olen välistä miettinyt Aukkua ja sen rauhallisuutta. Että kaikesta huolimatta voi olla mahdollista olla niin semmonen - Aukkumainen :hymyhali:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6014
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja Aurora B. » Pe 06 Touko 2011 09:30

Kibs :hullu: :hymyhali: Kiva jos musta on ollut joskus jotain apua, vaikkakin tiedostamattani :hymyhali:

Pohdimme asiaa ilmarissa ja totesimme, että jäyhyyden tuntu tulee siitä, että pohdin asioita ensin hiljaa mielessäni ennen kuin alan jaaritella :keijo: Siitä saattaa tulla myös tuo rauhallisuuden tuntu. Aika harvoin näytän ensireaktiotani asioihin, vielä harvemmin toimin sen mukaan. Varmasti tuolla on osansa myös mun suhtautumisessa elämään. Ensireaktion jälkeen kyselen usein itseltäni, että miksi niin, miksei näin, vai voisiko sitten olla toisin. Siitä seuraa väistämättäkin, että elän elämääni pääosin niin kuin huvittaa, eikä niin kuin "kuuluisi" tai "on ollut tapana" :tilt:
Kolo-golo-nay
Avatar
Aurora B.
 
Viestit: 1099
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:16

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja kermit » Pe 13 Touko 2011 20:58

Sanotaan, että ikäkriisi on pahimmillaan juuri ennen kymmeniä. Alkaa tulla kiire tehdä kaikki se, mitä 15-kesäisenä lapsellisuuksissaan kuvitteli, että ihmisen on siihen ikään mennessä tehtävä. Kun kymppi sitten koittaa, olo onkin levollinen. On ollut muutama vuosi aikaa muistuttaa itselleen, että oikeasti elämässä tärkeintä on vain se, että tekee asioita, jotka tuntuvat itsestä hyviltä ja elämäntilanteeseen sopivilta.

Sopivaa olisi esittää "tässäkö tämä nyt on"-kysymyksen perään "mitä minä oikeastaan toivoinkaan". Kun parhaimmillaan vuosien ja vuosikymmenten työn jälkeen on päässyt siihen, mitä aikoinaan toivoi, on luonnollisesti hiukan tyhjä olo. Aika, energia ja huomio on mennyt yhden tavoitteen saavuttamiseen. Yleensä se on aika laput silmillä paineltu prosessi. Ei siinä välillä yleensä hirveästi pysähdytä vetämään henkeä ja miettimään, onko tavoite edelleen se, jota haluan, vai onko matkan aikana tullut kasvettua ulos tavoitteestaan. Tai onko käsitykset tavoitteesta koskaan olleet realistiset. Painonkin pitäisi aina pudota kerralla tavoitteeseen, mitkään parin kolmen kilon välietapit eivät hetkauta, vaikka todellisuudessa onnistuminen on kiinni juuri niistä välietapeista ja niillä on hyvä harkita, onko alkuperäinen tavoite edelleen hyvä vai pitäisikö sitä hienosäätää suuntaan taikka toiseen. Miten usein kukaan meistä onnistuu näkemään tulevaisuuteen niin tarkasti, että kertalaakista saa entuudestaan tuntemattomasta jutusta kattavan käsityksen eikä matkan varrella tule ensimmäistäkään yllätystä?

Päiviä ja aikoja on meillä kullakin joka lähtöön. Välitilinpäätösten tekeminen ei ole lainkaan huono asia ja alakulokin kuuluu elämään. Vaan kun se minuutti tuntuu suhteellisesti lyhyemmältä pätkältä 5-kymppisenä kuin 2-kymppisenä, miksi uhrata kasvava määrä minuutteja erilaisissa kuvitelmissa kieriskelemiseen ja negatiivisten asioiden hakemiseen.

Tässä tämä nyt on. Hienoa, että saavutin sen nyt, koska nuorempana en olisi osannut siitä nauttia ja vanhempana olisi jäänyt vähemmän aikaa tästä nauttimiseen. Tämä oli täydellinen ikä juuri tähän.
I'm not your type. I'm not inflatable.
Avatar
kermit
 
Viestit: 128
Liittynyt: Ti 10 Touko 2011 20:58

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja L-S » Ti 05 Kesä 2012 22:21

Kaivetaanpa ketju esiin. :tilt:

Näemmä vähän yli vuosi sitten olen ollut sitä mieltä, että ei tässä mitään ikäkriisejä ole. Nyt kun se 30 lähestyy entistä uhkaavammin, niin on ollut jo jonkin aikaa. :läps:

Mielessä käy välillä, että monella on tämän ikäisenä jo avioliitto, lapsi ja talo hankkeilla ja vakituinen työkin ehkä. Esim. omilla vanhemmilla oli tämä vaihe juurikin kolmekymppisenä, yksi samanikäinen kaveri on naimisissa ja sai lapsen.

En tiedä haluaisinko kaikkia näitä asioita elämääni juuri nyt, välttämättä en, enkä välttämättä koe, että tällaisia asioita olisi mitenkään pakko tehdä tiettyyn aikaan, mutta usein tulee mieleen, että olisiko helpompaa olla toisenlainen ihminen, sellainen jonka elämään tällaiset asiat sopisivat. :friikki: Sen sijaan että kulkee paikasta toiseen ja työura on epävarma jne.

Toisaalta on sitten se, että koen vaan olevani tulossa vanhaksi - eritoten viime aikoina lähistöllä pyörivät kaverit ovat olleet itseäni nuorempia, ainakin pari vuotta ja jotkut jopa seitsemän vuotta nuorempia. Myöskin asumisolosuhteiden vuoksi olen joutunut katselemaan paljon teinimeininkiä. Jotenkin sitä helposti suhteuttaa itseään muihin ja tuntee itsensä vanhaksi. En sinänsä haluaisi olla nuorempi (varsinkin teinejä katsellessa tulee vaan :läps: -olo), mutta kuitenkin.

Ja toisaalta vaikutan ikäistäni nuoremmalta, hirveän monet uudet ihmiset joita olen viime aikoina tavannut ovat uskoneet mun olevan paljon nuorempi kuin olen (jotkut jopa kahdesti, kun ovat välillä unohtaneet). Siinä ei muuten olisi vikaa, mutta tuntuu, että jos vaikuttaa kamalan nuorelta, ei tule otetuksi vakavasti.

Tässä on siis kaikenlaisia ristiriitaisia asioita, joten siitä ehkä kriisi.
Jatkakaamme aiheesta.
Namaste, allez!
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3338
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja päivänpolttaja » Su 10 Kesä 2012 14:52

Itselle on saanut opiskelun loppuminen ja valmistuminen aikaan pientä ikäkriisiä. Ei kuitenkaan niin päin, että tässä vaiheessa pitäisi olla jotain vakituisia asioita elämässä. Paljon enemmän asia on omalla kohdalla niin päin, että tuntuu kuin en olisi ehtinyt elää nuoruuttani ja tehdä kaikkia sellaisia juttuja, joita monet ovat tähän ikään (27) mennessä tehneet. Kaikki aikani on mennyt oman itsen kanssa kamppailuun ja opiskelu- ja työelämä ovat syöneet paljon ajasta ja voimavaroista. Monet tekevät opiskeluaikanaan opiskelun ohella kaikkea sellaista nuoruuteen kuuluvaa, kuten viettävät pitempiä aikoja ulkomailla tai ovat pitemmissä, mutta kuitenkin kevyehköissä seurustelusuhteissa. Monet tuntuvat osaavan seikkailla ja nauttia elämästään, mutta omalla kohdalla kaikki tuntuu aina liian stressaavalta ja liian vakavalta.

Nyt tuntuu yhtä äkkiä siltä, että tästä pitäisi alkaa joku aikuinen elämä, mutta miten ihmeessä minä voin ruveta aikuiseksi, jos en ole ehtinyt elää nuoruuttani? Nuorempana ei olut rohkeutta tehdä kaikkea, mitä ehkä olisi halunnut. Nyt ehkä voisi olla enemmän rohkeutta, mutta sitä alkaa olla jo vähän liian vanha joihinkin asioihin. Toki olen myös vieläkin aika arka monien asioiden suhteen ja pelkään pettymyksiä, tappioita ja riskien ottamista. Esimerkiksi haluaisin kovasti viettää joskus vähintään yhden vuoden ulkomailla, mutta saattaa olla, ettei rohkeus ikinä riitä.

Haluaisin siis ehkä vähän päinvastaista kuin L-S: haluaisin olla sellainen ihminen, jonka elämään sopisivat nopeat vaihtelut, kaikenlainen keskeneräisyys ja pätkittäisyys ja jonkinasteinen seikkaileminen ja paikasta toiseen kulkeminen, mutta minä ilmeisesti kuitenkin olen arkuuttani liian turvallisuushakuinen ja suorastaan pelkään, että joku päivä löydän itseni vakiintuneesta tilasta.
"Mitä enemmän harmittaa, sitä enemmän pitää yrittää nauraa omille vastoinkäymisilleen."
- Niklas Herlin
päivänpolttaja
 
Viestit: 1006
Liittynyt: Su 26 Huhti 2009 22:58

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja L-S » Ti 12 Kesä 2012 03:40

Jännä sinänsä, etten itsekään koe olevani mitenkään erityisen seikkailunhaluinen ihminen, pikemminkin melko turvallisuushakuinen itsekin joissain asioissa (vaikka ihmissuhteissa). Silti on tullut käytyä ne ulkomaatkin, kun se tuntui sopivan kuvaan ja mahdollisuuksia on ollut. Rohkeutta on saanut itsekin etsiä, jotenkin sitä on vasta viime vuosina vapautunut. Päivis on mua hitusen nuorempi, joten ei kannata itsensä suhteen luovuttaa vielä tai ajatella, että olisi liian vanha johonkin. :D

Mutta turvallisuushakuisista ominaisuuksista huolimatta mussa ei tunnu olevan sellaisia ominaisuuksia, jotka ajaisivat kohti yhtenäistä, vakaata uraa ja sitä että asettuisi jonnekin ja ostaisi talon. Ei tällä koulutuksella, kyvyillä, jne. :keijo: Sellaiset asiat eivät vaan tule mulle, niin kuin ne tuntuvat tulevan joillekin, asettuvan uomiinsa ajallaan. Epävarman uran luominen syö voimavaroja, ja niin edelleen. Nää on kovin kaksipiippuisia juttuja.
Namaste, allez!
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3338
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja Kibaya » La 04 Elo 2012 19:56

Aika mielenkiintoista, että kun päivämäärä pärähti elokuun puolelle, niin aloin miettimään mitä tämän vuoden ikääntymispäivä oikein tarkoittaakaan.
Ikääntyminen ei haittaa ollenkaan, päinvastoin. Haluaisin että sitä olisi vähän enemmän. Vaikka vain yhden vuoden. Ehkä mieluiten kaksi.
No, muutama viikko vielä.
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6014
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja marenkienkeli » La 11 Elo 2012 19:41

Ei mulla ole varsinaista ikäkriisiä, mutta aina sitä yllättyy, miten nopeasti nuoremmat vanhenevat, vaikka itse ei vanhene yhtä nopeasti. :virne: Ajatella, että 6 vuotta nuoremmat ovat jo täysi-ikäisiä. :O:
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Avatar
marenkienkeli
labrakärpänen
 
Viestit: 4991
Liittynyt: Pe 02 Touko 2008 20:36

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja Aranwe » La 11 Elo 2012 21:39

Collins Dictionaryn mukaan keski-ikä ajoittuu suurin piirtein elinvuosille 3659

http://fi.wikipedia.org/wiki/Keski-ikä

Täytin just 35. Ahdistavaa ajatella, että kohta sitä on keski-ikäinen jonkin määritelmän mukaan, mutta hitot siitä. En suostu henkisesti keski-ikäistymään!
Avatar
Aranwe
 
Viestit: 1235
Liittynyt: Ti 28 Joulu 2010 00:37
Paikkakunta: Ulukomailla

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja päivänpolttaja » Su 12 Elo 2012 12:26

Yksi vanhemiseen liittyvä huomio on se, että kolmenkympin kieppeillä oleva ei enää saa sellaisia elämänneuvoja ja toisaalta toruja kuin parikymppinen vielä saa. Aikuiselle ihmiselle ei ilmeisesti kehdata tai viitsitä huomauttaa. Jotenkin sitä on myös sillä tavalla jo juniorisarjojen ulkopuolella, että ei enää saa välttämättä mokiaan anteeksi samalla tavalla kuin nuorempana, jolloin ne menivät nuoruuden piikkiin. Kolmekymppiseltä myös odotetaan enemmän ja sellainen suoritus, joka parikymppisenä keräsi kehuja ja ihailua, ei enää kolmekymppisen tekemänä olekaan niin upea.

Olen myös huvittuneen hämmästynyt siitä, että pienten lasten äidit sanovat minua nykyään sedäksi lapsilleen. Esimerkiksi junan ravintolavaunussa yksi äiti sanoi hiljattain minua tarkoittaen, että odotetaan, että setä ottaa ensin kahvia. Toinen asia on teitittely. Minua teititellään nykään joka paikassa, muun muassa yliopiston kirjastossa nuoremmat (?) opiskelijat teitittelevät. Samoin konduktööri teititteli junassa. Oma tuntemus on kuitenkin se, että en välttämättä ole vielä täysin aikuinen ihminen, ja jotenkin hämmästyttää, miten ristiriidassa oma kokemus henkisestä iästä on muiden näkemyksen kanssa.

Tosin sitten työpaikallani satun olemaan nuorimpia työntekijöitä, joten siellä vielä kyllä tuntee itsensä nuoreksi vielä, vaikka vanhasta sedästä jo ilmeisesti muutoin käynkin.
"Mitä enemmän harmittaa, sitä enemmän pitää yrittää nauraa omille vastoinkäymisilleen."
- Niklas Herlin
päivänpolttaja
 
Viestit: 1006
Liittynyt: Su 26 Huhti 2009 22:58

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja Aranwe » Su 12 Elo 2012 17:12

päivänpolttaja kirjoitti:Olen myös huvittuneen hämmästynyt siitä, että pienten lasten äidit sanovat minua nykyään sedäksi lapsilleen. Esimerkiksi junan ravintolavaunussa yksi äiti sanoi hiljattain minua tarkoittaen, että odotetaan, että setä ottaa ensin kahvia. Toinen asia on teitittely. Minua teititellään nykään joka paikassa, muun muassa yliopiston kirjastossa nuoremmat (?) opiskelijat teitittelevät. Samoin konduktööri teititteli junassa. Oma tuntemus on kuitenkin se, että en välttämättä ole vielä täysin aikuinen ihminen, ja jotenkin hämmästyttää, miten ristiriidassa oma kokemus henkisestä iästä on muiden näkemyksen kanssa.


Teitittely on ihan ok, koska se on kohteliasta, mutta vihaan yli kaiken sedittelyä. Minä en ole mikään setä! Setä kuulostaa muutenkin jotenkin irstaalta ja limaiselta.
Avatar
Aranwe
 
Viestit: 1235
Liittynyt: Ti 28 Joulu 2010 00:37
Paikkakunta: Ulukomailla

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja Wildchild » Su 12 Elo 2012 18:09

Aranwe kirjoitti:
päivänpolttaja kirjoitti:Olen myös huvittuneen hämmästynyt siitä, että pienten lasten äidit sanovat minua nykyään sedäksi lapsilleen. Esimerkiksi junan ravintolavaunussa yksi äiti sanoi hiljattain minua tarkoittaen, että odotetaan, että setä ottaa ensin kahvia. Toinen asia on teitittely. Minua teititellään nykään joka paikassa, muun muassa yliopiston kirjastossa nuoremmat (?) opiskelijat teitittelevät. Samoin konduktööri teititteli junassa. Oma tuntemus on kuitenkin se, että en välttämättä ole vielä täysin aikuinen ihminen, ja jotenkin hämmästyttää, miten ristiriidassa oma kokemus henkisestä iästä on muiden näkemyksen kanssa.


Teitittely on ihan ok, koska se on kohteliasta, mutta vihaan yli kaiken sedittelyä. Minä en ole mikään setä! Setä kuulostaa muutenkin jotenkin irstaalta ja limaiselta.


Myönnän sortuvani ajoittain sedittelyyn ja tädittelyyn. :nolo: Tai se oli alkujaan jotenkin automaatio sanoa kaikkia
miehiä sediksi ja kaikkia naisia tädeiksi, iästä viis. Näin myöhemmin olen kyllä yrittänyt korjata sanojani ja
puhun miehistä ja naisista, mutta aina välillä silti lipsahtaa. Anteeksi kaikki, en mie tahalteni. :keijo:
mä annan kaiken ku enempää ei oo, tajuuks sä kuka sun edessä seisoo? :nirppa:
Avatar
Wildchild
Räppimummo
 
Viestit: 1291
Liittynyt: Pe 09 Touko 2008 21:56

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja marenkienkeli » Su 12 Elo 2012 20:00

Mä en närkästy tädittelystä, vaikka se hassulta tuntuukin. Toisaalta ei mua yleensä täditelläkään muuta kuin töissä satunnaisesti tai kaupassa. Hellyyttävä oli myös eräs asiakas, joka sanoi minulle: "Anteeksi neiti...tai rouva." :virne: Kai kyseinen mieshenkilö ajatteli, että närkästyisin, jos minua neiditeltäisiin, vaikka olisinkin naimisissa...tai jotain. :keijo:
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Avatar
marenkienkeli
labrakärpänen
 
Viestit: 4991
Liittynyt: Pe 02 Touko 2008 20:36

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja Pvi » Ma 13 Elo 2012 01:32

Mua ihmetyttää, miten ihmeessä tuntemattomien pitäisi tietää naisen siviilisääty ja puhutella oikealla termillä. Joskus muinoin tunnettiin kaikki kyläläiset ja heidän asiansa. Niin ja pukeutumisesta saattoi päätellä oliko neiti neiti vai rouva. Nykyiseltään sormusta voi yrittää tiirailla, mutta ei sitä kaikki rouvat käytä.
Siksi on hyvä kutsua tarjoilijaa, farmaseuttia, kassaa yms ammattinimikkeellään. Ei mene väärin. Ei tarvitse edes arvuutella, onko kyseessä mies vai nainen.
Rohkeus kuulua tähän.
Pvi
 
Viestit: 1267
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 13:55

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja L-S » Ma 13 Elo 2012 12:20

Helpompaa, kun jättää nimikkeet vaan pois, jos ei niitä ole ihan pakko käyttää. Ne tuntuvat istuvan suomen kieleen huonosti. :keijo:

Mutta lapsille puhuttaessa tosiaan täti ja setä ovat suosittuja termejä. Vaihtoehtoina olisivat sitten kai tyttö tai poika, mutta niitä ei voi käyttää, ellei ole ihan nuori kyseessä. Jännä ilmiö sinänsä.

Muistan miten järkytyin, kun joskus monta vuotta sitten jonossa takanani seisonut äiti sanoi lapselleen, että antaa tädin mennä ensin. :keijo: Nykyään se on tuiki tavallista.

Viime aikoina olen kovasti toivonut, että kysyttäisiin paperit Alkossa tai jossain, mutta ei ole kysytty. :huoh:
Namaste, allez!
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3338
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja Aurora B. » Ma 13 Elo 2012 13:09

Aranwe kirjoitti:
Collins Dictionaryn mukaan keski-ikä ajoittuu suurin piirtein elinvuosille 3659

http://fi.wikipedia.org/wiki/Keski-ikä


Mä olen keski-ikäinen :tipahdus:

Oli justiinsa synttärit, piti oikein laskea, että paljonkos mä täytänkään. Olisin itse veikannut 35, aavistuksen hämmästyin kun olikin 36. Hetken oli sellainen olo, että oho, onpas iso luku, mutta se meni aika nopsaa ohi. Keski-ikäistyminen sen sijaan oli shokkiuutinen :virne:
Kolo-golo-nay
Avatar
Aurora B.
 
Viestit: 1099
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:16

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja Niina-Maria » Ke 15 Elo 2012 19:25

Monilla ikätovereillani on jo kauhea ikäkriisi, kun 30-vuotta lähenee. Ei minulla semmoista näy, eikä kuulu missään. Helmikuussa ikää tuli 28-vuotta.
Olen kyllä miettinyt, että johtuisiko siitä, kun monien mielestä näytän nuoremmalta mitä olenkaan. :keijo: Sitäpaitsi olen aina ollut sitä mieltä,
että ikä on vain numero (niin klishee kuin se onkin).
Dictum, factum.
Avatar
Niina-Maria
 
Viestit: 107
Liittynyt: Ti 03 Huhti 2012 11:40
Paikkakunta: Lahti

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja ToyWiz » Ma 27 Elo 2012 23:00

L-S kirjoitti:Mielessä käy välillä, että monella on tämän ikäisenä jo avioliitto, lapsi ja talo hankkeilla ja vakituinen työkin ehkä. Esim. omilla vanhemmilla oli tämä vaihe juurikin kolmekymppisenä, yksi samanikäinen kaveri on naimisissa ja sai lapsen.

Olen huomannut että nämä kaikki tuntuvat siirtyvän vuosi vuodelta eteenpäin. Omillakin vanhemmilla asiat tapahtuivat juuri tuossa kolmenkympin paikkeilla, mutta nyt kolmekymppiä ei tunnu olevan ikä eikä mikään.

Useilla kavereilla on lapsia alle kolmekymppisenä, mutta eihän se mitään oikeasti tarkoita. Ikä on se mistä sinusta tuntuu.

Multa on papereita kyselty vielä yli kolmekymppisenäkin. Tosin en tiedä onko se kovinkaan kunnioitettava asia näin miehisenä olentona. Ehkä kasvatan teiniviikset, niin saan ostella olueni rauhassa.
Avatar
ToyWiz
 
Viestit: 84
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 15:24
Paikkakunta: JKL

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja Triple H » Ke 29 Elo 2012 05:21

Niina-Maria kirjoitti:Helmikuussa ikää tuli 28-vuotta.

Senkin teini!
Niina-Maria kirjoitti:näytän nuoremmalta mitä olenkaan.

Onx kuvei?
Käpykangas are you ready?
Kuva
Jumalan edessä olemme kaikki savolaisia -Piispa Wille Riekkinen
Avatar
Triple H
 
Viestit: 1310
Liittynyt: La 25 Loka 2008 04:05
Paikkakunta: Unknown

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja @gen.fi » Ma 17 Syys 2012 00:06

päivänpolttaja kirjoitti:Olen myös huvittuneen hämmästynyt siitä, että pienten lasten äidit sanovat minua nykyään sedäksi lapsilleen.

No tuota sain kuulla jo ainakin yli 17 vuotta sitten :keijo: Eli hieman ennen kuin on edes kahtakymmentäkään. :p
Niin ensiviikolla sitä tuleekin se 37 täyteen.
Elämä on tie jonka määränpäätä en voi valita, vain suunnan sille.
Avatar
@gen.fi
 
Viestit: 1049
Liittynyt: Su 04 Touko 2008 23:27

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja marenkienkeli » La 26 Tammi 2013 19:08

No, nyt puskee ikäkriisiä...tai ainakin ulkonäkökriisiä. Eikös nykyään pitäisi kysyä kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä paperit alkoholijuomia ostaessa. No, multa ei kysytty. :pillitys: Enkä mä ole vielä edes täyttänyt 25:ttä. Oonko mä siis mummoutunut henkisen puolen lisäksi myös ulkoisesti. :hämillään:
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Avatar
marenkienkeli
labrakärpänen
 
Viestit: 4991
Liittynyt: Pe 02 Touko 2008 20:36

EdellinenSeuraava

Paluu Yleistä



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa