Viikon puheenaiheet

[skray]

Rippikoulu on kyllä koko prosessi. Ja leiri sitten vain se osa sitä. Meillä oli myös vaihtoehtoinen suoritustapa, joka korvasi leirille menon ja silloin ripille pääsi jo pääsiäisen tienoilla. Silloin olisi pitänyt käydä seurakuntakeskuksessa oppitunneilla viikonloppuisin (vai olikohan se viikoillakin iltaisin joskus?). Ei nyt ihan joka viikko, mutta useamman kerran kuitenkin ja vaatimukset oli samat muuten kuin leiriläisilläkin. Muistaakseni kaveriporukastamme muutama meni mieluummin talven aikana suoritettavaan vaihtoehtoon mukaan ja mä mun silloisen parhaan kaverini kanssa mentiin leirille. Lisäksi piti käydä kirkossa jumalanpalveluksissa tietty määrä kertoja ja sit oli leirikeskuksessa talven aikanakin jokunen lauantaipäivä ohjelmaa, johon piti osallistua läpäistäkseen koko homman. Meillä oli aina rento meininki kaikkialla näissä jutuissa, koska piirit oli pienet ja melkein kakki tunsi toisensa, eikä tarvinnut paljon tuntemattomien kanssa olla tekemisissä. Isoset oli rentoja, eikä kukaan tuputtanut uskontoa, vaan enemmänkin kyse oli kasvattavasta kokemuksesta. Plussaa oli se, että leirikeskuksessa oli ihan sikahyvää ruokaa ja siellä syötiin koko ajan (aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala).

Meillä taisi muutenkin mennä niin, että ne jotka olivat muutenkin uskovaisia, menivät jonnekin omille leireilleen ja me muut riparilaiset käytiin sitte vaan toi tavallinen rippikoulu.

Musta vaikuttaa siltä, kuin isommissa piireissä olis jotenkin ahdistavammat riparit kuin siellä, missä kaikki jo ennestään tuntevat toisensa. Ei varmasti ole nuorelle kivaa mennä riparille, jossa ei tunne läheskään kaikkia etukäteen ja on ehkä paljon enemmän paineita siitä, mitä siellä leirillä tapahtuu.

[Lyyra]

Pitäisköhän munkin nyt avautua tästä omasta rippikokemuksestani. Meillä oli vaihtoehtoina kesäleiri tai sitten talven mittaan käytävä iltakoulu, kerran viikossa, torstaisin 18:30. Mä valitsin sen iltakoulun, koska en missään nimessä halunnut leirille. Minkäänlaiselle leirille. Pelkäsin ja ajatuskin ahdisti. Oikeasti en halunnut käydä rippikoulua ollenkaan, koska en uskonut, enkä halunnut tunnustaa rahaa vastaan uskoani johonkin, mihin en usko. Ihmettelin kavereitanikin, että miten sellaiseen suostuvat, mutta meitä on moneen junaan.
Menin sitten silti, koska "niin kuuluu tehdä", ja iltakoulu tuntui pienimmältä pahalta. Istuin tunnollisesti muistaakseni yhtä poissaoloa vaille kaikki iltatunnit, opettelin rimpsut ja rukoukset ja raamatunpätkät, ja kävin jumalanpalvelukset ja seurakunnan tilaisuudet läpi sitä jotain rippikoulupassia varten.
Sitten jossain vaiheessa iltakoulua, kun oltiin jo tosi pitkällä, paljastui, että siihenkin liittyy sitten kuitenkin leiri. Ja leirille osallistuminen oli ehdoton pakko, jos halusi konfirmaation. No myös minä olin ehdoton siitä, että en halua leirille enkä mene leirille. (Asiaa ei auttanut leirin ohjaajien tarinat siitä, kuinka siellä leiripaikalla on likaista ja ikävää.) Sitten kun ilmoitin asiasta vanhemmille, he yrittivät maanitella papilta, että josko sen konfirmaation kuitenkin voisi saada ilman leiriä (koska suurin osa opetuksesta tapahtui iltakoulussa). Ei voinut.
No sitten asia oli mun puolesta selvä. Ei sitten konfirmoida, enhän mä sitä alunperin halunnutkaan. Siitä sitten tapeltiin vanhempien kanssa seuraavat muutamat viikot kotona, ja aseina käytettiin niin isovanhemmilla syyllistämistä kuin kummivanhempienkin puoleen kääntymistä. No lopulta sain tahtoni läpi, eikä sitä konfirmaatiota tapahtunut. Parasta tässä oli sitten lopulta se, että yks koulumme pahispojista, joka ei käynyt niillä iltatunneilla kuin ehkä kaksi kertaa, konfirmoitiin, koska hän sentään tuli leirille. Ei ollut yhtään silmäänkustu olo.

Mutta siis joo. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta on tuoki yks sellanen ajanjakso mun elämästä, jonka oisin voinu elää ihan mieluusti ilman ylimääräisiä tappeluita. Siinä iässä ei oo kiva olla vanhempiensa, kummivanhempiensa ja isovanhempiensa silmätikkuna. V'*uttaa vieläki.

[puolikarkea]

Musta vaikuttaa siltä, kuin isommissa piireissä olis jotenkin ahdistavammat riparit kuin siellä, missä kaikki jo ennestään tuntevat toisensa. Ei varmasti ole nuorelle kivaa mennä riparille, jossa ei tunne läheskään kaikkia etukäteen ja on ehkä paljon enemmän paineita siitä, mitä siellä leirillä tapahtuu.

Oon ihan eri linjoilla skrayn kanssa tuosta, onko leireily kivempaa tuttujen kuin tuntemattomien kanssa. Minua kiusattiin jonkin verran yläasteella ja paikallisten munapäiden kanssa oleminen noin seitsemän tuntia päivässä viisi kertaa viikossa oli ihan riittävän ahdistavaa, saati sitten, että niiden kanssa olisi pitänyt hengailla viikko putkeen vuorokauden ympäri. Paras ystäväni yläasteella koki asian kutakuinkin samalla tavalla ja me plikat ilmottauduttiin ihan eri paikkakunnan riparileirille. Jännittihän se uusi ympäristö ja ihmiset etukäteen. Mieluummin kuitenkin jännityksen aiheuttamia perhosia vatsanpohjassa, kuin murehdintaa jo etukäteen siitä miten minut silmätikukseen ottaneet olisivat yrittäneet nolata ja nöyryyttää.

Leirillä tutustuttiin uusiin kivoihin tyyppeihin, joiden kanssa pidettiin yhteyttä leirin jälkeenkin. Uskon asioita toki käytiin leirin aikana päivittäin läpi, mutta meillä oli paljon muutakin ohjelmaa ja ne rukousten ym. ulkoa opettelut ja uskon oppien pohdinnat tuntui pieneltä pahalta, jotka meni siinä kaiken hauskan leirielämän sivussa. Leiri jäi mieleen positiivisena kokemuksena, enkä katunut tippaakaan maisemanvaihtoa. Vanhempien puolelta en muista kokeneeni mitään painostusta riparin käynnin suhteen, mutta toisaalta koin sen silloin jotenkin oletusarvoisena kokemuksena yläasteikäisen elämässä. Motiivina riparin käyntiin oli raha, mutta liekö tuo niin paha asia, kun konfirmaatiolahjaksi saaduilla rahoilla ostettu polkupyörä kulkee miulla vieläkin matkassa.

[skray]

Musta vaikuttaa siltä, kuin isommissa piireissä olis jotenkin ahdistavammat riparit kuin siellä, missä kaikki jo ennestään tuntevat toisensa. Ei varmasti ole nuorelle kivaa mennä riparille, jossa ei tunne läheskään kaikkia etukäteen ja on ehkä paljon enemmän paineita siitä, mitä siellä leirillä tapahtuu.

Oon ihan eri linjoilla skrayn kanssa tuosta, onko leireily kivempaa tuttujen kuin tuntemattomien kanssa. Minua kiusattiin jonkin verran yläasteella ja paikallisten munapäiden kanssa oleminen noin seitsemän tuntia päivässä viisi kertaa viikossa oli ihan riittävän ahdistavaa, saati sitten, että niiden kanssa olisi pitänyt hengailla viikko putkeen vuorokauden ympäri. Paras ystäväni yläasteella koki asian kutakuinkin samalla tavalla ja me plikat ilmottauduttiin ihan eri paikkakunnan riparileirille. Jännittihän se uusi ympäristö ja ihmiset etukäteen. Mieluummin kuitenkin jännityksen aiheuttamia perhosia vatsanpohjassa, kuin murehdintaa jo etukäteen siitä miten minut silmätikukseen ottaneet olisivat yrittäneet nolata ja nöyryyttää.

Joo no tollasessa tilanteessa mäkin olisin mieluummin lähteny muualle, kuin jäänyt typerien kiusaajien kanssa samaan paikkaan. En tajunnut aiemmassa kommentissani, että tollasiakin tilanteita tosiaan on, kun omalle kohdalle ei oo sattunu kiusaamista. Hyvä, että uskalsit tosiaan mieluummin lähteä muualle leirille ja toivon, että kaikki muutkin samassa tilanteessa olevat uskaltaisivat.

[Kibaya]

Hei rippitsysteemit

Mäkin haluan avautua!
Mulla on asiaan kahden puolen kokemukset ja näkökulmat. Sekä leiriläisen, että sen isosen.

Meillä oli to-del-la huikeat rippikouluvaihtoehdot. Oli joko kaksi leiriä kesällä, yksi talvella tai kesällä tapahtuva viikon mittainen päiväripari. Just semmonen leiritön vaihtoehto. Kävin omani kesäleirillä, koska mä olen niiiiiiin leiri-ihminen. Edelleenkin lähden leirille niin mielelläni. Leirielämä on . Meidän leiri oli seurakunnan saaressa, jossa on aika hulppeat puitteet tehdä mitä vaan. Elokuun alussa siellä kun on vielä luonto parhaimmillaan, eikä tartte miettiä että missä mikäkin lintu pesii ja käy kimppuun jos sinne menee lähemmäs. Nosiis. Saaressa oltiin vähän päälle viikko. Lähdettiin torstaina ja palattiin seuraavan viikon sunnuntaina. Mun riparimuistot on kyllä vaan positiivisia, jos jätetään se uskonto-osuus pois. Meidän ryhmässä oli läjä hevareita, joka vaikutti ihanasti siihen ettei meillä iltaohjelmissa laulettu pelkkiä virsiä ja niitä nuoriso-jeesusbiisejä. Hevareilla oli oma bändi ja ne veti iltaisin meille niiden matskua. Kaverit oli kivoja ja isosetkin. Tunsin kuuluvani johonkin porukkaan ja se oli mun kohdalla se "kikkakakkonen", johon uskonto-hyypiöt tarttuivat Se hyvä fiilis oli kuitenkin juttu mikä piti mua "uskossa" aika kauan. Uskoin ehkä enemmän fiilikseen.

Koska sitten uskoin - ja rakastin leirielämää - pyörin isosena lastenleirien lisäksi ripareilla pariin kertaan. Olin sekä sillä päiväriparilla, että yhdellä leirillä. Päiväriparillehan hakeutuivat kaikki ns. hylkiöt. Syrjäytymisvaarassa olevia siellä oli kaikki. Yksinäisiä nuoria, joille se ryhmäoleminenkin oli jo iso haaste. Jostain syystä tämä oli myös isospiireissä vähiten arvostettu ripari. Se oli selkeästi leiri joka poikkesi fiiliksestä ja kivasta. Näin jälkikäteen ajateltuna se oli ehkä paras isoskokemus ikinä. Leireillä oli niin suurta hurmosta, että ei päässyt ketään lähelle. Tuolla oltiin sitten niin lähellä ettei tottakaan. Yksikään niistä nuorista ei enää sen jälkeen käynyt lähelläkään seurakuntaa Keskustelut siellä olivat aivan toisella tasolla ja enemmänkin filosofisia, kuin uskontoon liittyviä. Vetäjänäkin siellä itseasiassa oli varhasinuorisotyöntekijä, kun nuorisotyyppi oli lomalla Pappina taisi olla kirkkoherra eikä "kiva nuorisopappi".
Toinen ripari oli leiri, jonka aikana mä olin jo ihan sitä mieltä että siinä touhussa on jotain mätää. Olin ihan paras isonen Pappi tykkäsi musta ja antoi meidän tehdä ryhmätuntien aikana hommia aika rauhassa, kun taas muut joutuivat sen uhreiksi ja se vieraili niiden luona. Meiltä se kysyi vaan "mitens täällä menee?" ja meni pois. Okei, se oli mun oma rippipappi
Me keskusteltiin aika paljon 'maallisista' asioista ja filosofiasta enemmän mitä niistä itse aiheista. Mikä oli kiellettyä ja selvisi muulle ryhmälle vasta päätöspalaverissa Aika pian sen jälkeen valaistuin itseni suhteen ja nostin kytkintä koko seurakuntatouhusta. Siellä on edelleen ihmisiä, jotka eivät edes moikkaa

Jotenkin isosena oli kokoajan se, että ne nuoret oli saatava myös uskomaan asioihin. Että ne olisivat totta. Tämä paine luotiin myös johdon tasolta. Meille annettiin "haasteita" että moniko kenenkin ryhmäläinen käy vielä vuoden päästä nuorten illoista. Jokaisen isosen piti tehdä nuortensa suhteen töitä, että houkuttelee niitä iltoihin uudestaan ja uudestaan. Ensin peli-iltoihin ja sitten peli-illoista nuorteniltoihin. Ja jos puolen vuoden pääästä vaikka siitä viiden nuoren ryhmästä siellä illoissa käy 3, niin pääsee haluamalleen riparille isoseksi. Riparikauppaa . Ja näin ne toimi.

Ehkä se johtuu pienestä paikkakunnasta, mutta silti!
Seurakunta

Voi kun olisin silloin tiennyt että on rippileirille on vaihtoehtojakin.
Mun mielestä jokaisen tulis ite voida päättää haluaako se lähteä sinne vai ei. Toki tuollakin oli niin iso sosiaalinen paine, että kaikki kävi sen vähän kuin pakosta. Jos ei käynyt riparia, oli koulun alkaessa aivan pihalla.

[Pvi]

Onpa hyvä lukea näitä riparitarinoita. Että on eri meininki eri paikoissa ja eri juttuja tehdään.
On asioita, jotka tutuvat epäoikeudenmukaiselta ja omasta näkökulmasta omituiselta. Mutta toisaalta on myös yhdessäolonhetkiä ja mukavuuksia. Kuulostaa vähän elämältä, eikö?

[theia]

Mulla ei oikein vielä ollut sellaisia kavereita uudessa kotikaupungissa, kun rippileirille ilmoittautumiset tuli. Niinpä menin sinne, tuntematta juuri ketään. Ja nekin, jotka tunsin, hengaili omissa piireissään, eikä mulla ollut sinne asiaa.

Mun riparikokemukset oli oikeesti aika jees. Olin siinä vaiheessa alkanut jonninverran kyseenalaistamaan asioita, mutta ei se ainaskaan mua haitannut. Oli ihan mielenkiintoista ajatusten herättelyä (toki kirkon mielestä varmastikin väärään suuntaan, sillä käännyin enempi pois päin). Meillä oli kivat isoset ja rippipapit, vaikkakin vähän muistan tunteneeni, että tiettyjä tyyppejä suosittiin siellä. Mutta ei se oo tainnut niin paljoa haitata.

Löysin tuossa joskus kotona käydessäni rippivihon (sekä opetustunneilta että erillisen riparipäiväkirjan)... Repeilin _ihan pienesti_, koska oon ollut siis niiiiiin angstinuori!
Muistan myös yhden tsybyn joka punkkasi samassa huoneessa, joka oli kai vähän enemmän uskis - muistan sen sanoneen siellä "mä aion harrastaa seksiä vaan kerran elämässäni, sillon kun hankin lapsia" olis "kiva" tietää miten siinä kävi

OIin lähdössä isoksikin, kävin jopa jollain isos-leirillä, mutta jätin sen homman sitten siihen - varmaankin ihan vaan siitä syystä, etten jaksanut ravata viikonloppuisin siellä.

All in all, mulle se oli hyvä kokemus.

[L-S]

Kas näin pahuus on tapettu: Osama has bin laden...

Yleinen reaktio tuntuu olevan, että öljyn hinta alas, pörssikurssit ylös ja bileet pystyyn.
Ihme hötkyilyä, ja mun on kyllä vaikea nähdä kuolemaa (Osaman ja siinä sivussa muutamien muidenkin) hirveän suurena juhlan aiheena. Kyllähän Osama on vastuussa tuhansien kuolemasta, mutta periaatteessa... Eikä tämä tietenkään tarkoita, että amerikkalaiset voisivat nyt lähteä Afganistanista kotiin. Kas kun eivät mereen hautaamisen sijaan pystyttäneet jotain pahuuden muistomerkkiä, jota olisi sitten saanut käydä paheksumassa.

[Yabba]

Kas kun eivät mereen hautaamisen sijaan pystyttäneet jotain pahuuden muistomerkkiä, jota olisi sitten saanut käydä paheksumassa.

Lähinnä syy varmaan se, että siitä olisi tullut ennemminkin pyhiinvaelluskohde (ja tämähän oli käsittääkseni suurin syy mereenhautaamiselle, uutispalveluiden mukaan ainakin).

Toisaaltaan, silmään sattui jo melkein saman tien kuolinilmoituksen virallistamisen jälkeen tämä uutinen, eli seuraaja on jo valmiina tarttumaan puikkoihin (kun ilmeisesti jo jokin aika niissä ollutkin). Eli lähinnä nyt saatu aihetta suloiseen ja suureen kostoon Samoin täytyy muistaa, jotta jos Osama kuolee, euroopassa pamahtaa ydinpommi, ainakin Wikileaksin mukaan. Tosin se on sitten eriasia kuka uskoo kuka ei.

[Pascal Lemoix]

Joo vähän on vaikeata nähdä kenenkään kuolemaa valtavan hyvänä asiana. Ei ongelmat siihen lopu, että joku kuolee. Jos miettii tässäkin, että USA sai "tiedustelutiedon" eli kidutustiedon jostakin, niin kuinka monta on tapettu tai kidutettu hyvin heikkoon kuntoon bin Ladenia etsittäessä.

Amerikkalaisille toki makea kosto.

[L-S]

Makea kosto, kyllä. Ja koston kierre jatkuu, seuraavaksi varmaankin al-Qaida tai kuka vaan haluaa kostaa Osaman kuoleman. Ja niin edelleen.

Taistelu jatkuu, taistelu terrorismia vastaan jatkuu.
En ymmärrä millä perusteella Stubbkin esitti yhteen ääneen monien EU-tyyppien kanssa, että tämä tekee maailmasta turvallisemman paikan. EIkös Osamalle ollut seuraaja jo jonossa? Vaikka näemmä on myös esitetty arvioita, että Osamaa ei ole helppo korvata.

Tosin kyllähän tää on sellainen tilanne, että vaikea on keksiä mitään vaihtoehtoistakaan ratkaisua, missä lopputulos olisi jotenkin parempi. Siis että Osama olisi jätetty ottamatta kiinni, jne. Kun kuitenkin kyse on terrorismista. Taistelusta terrorismia vastaan. Jotain on vaan mennyt jo ajat sitten pieleen.

[Emilia]

Meinasin jo aamulla kirjoittaa tästä, kun jotenkin alkoi niin paljon ottaa päähän tämä uutisointi ja suorastaan mässäily kuolemalla. Vaikka olisi miten paha ihminen kyseessä, ei mun mielestä ole asiallista tällainen. Amerikkalaiset ovat alentuneet täysin samalle tasolle niiden kidnappaajaterroristien kanssa, jotka You Tubessa murhaavat kaappaamiaan toimittajia.

On vaikea samastua siihen riemuun, jota maailmalla nyt koetaan. En näe ihmisen tappamisessa mitään juhlimista. En, vaikka olisi miten paha ihminen kyseessä. Enkä usko, että tämä millään tavalla vähentäisi terrorismia. Terroristeja on ollut ennen Osamaa ja on hänen jälkeensä.

Hyvä kuitenkin, että Bin Ladenista päästiin, tapa tai toinen. Itse olisin mieluummin nähnyt hänet oikeudessa tuomittavan. Ehkä maailma on nyt tosiaan hieman parempi paikka. Yksi paha vähemmän ainakin, se nähdään sitten montako nousee tilalle.

[Eowyn]

Kas kun eivät mereen hautaamisen sijaan pystyttäneet jotain pahuuden muistomerkkiä, jota olisi sitten saanut käydä paheksumassa.

Lähinnä syy varmaan se, että siitä olisi tullut ennemminkin pyhiinvaelluskohde (ja tämähän oli käsittääkseni suurin syy mereenhautaamiselle, uutispalveluiden mukaan ainakin).

Toisaaltaan, silmään sattui jo melkein saman tien kuolinilmoituksen virallistamisen jälkeen tämä uutinen, eli seuraaja on jo valmiina tarttumaan puikkoihin (kun ilmeisesti jo jokin aika niissä ollutkin). Eli lähinnä nyt saatu aihetta suloiseen ja suureen kostoon Samoin täytyy muistaa, jotta jos Osama kuolee, euroopassa pamahtaa ydinpommi, ainakin Wikileaksin mukaan. Tosin se on sitten eriasia kuka uskoo kuka ei.

Niin että hyvähän amerikkalaisten on juhlia sitten Osaman kuolemaa, kun me eurooppalaiset kärsitään jälkiseuraamukset.
Samaa mieltä olen Emilian kanssa, sairasta juhlia kenenkään kuolemaa, oli se kuka tahansa. Ei siitä Osaman tappamisesta ole edes mitään hyötyä.
Paitsi Obamalle.

[Kibaya]

Mä en ole voinut seurata tätä uutisointia ollenkaan.
Olen ollut nini herkillä meidän produktion tiimoilta. Olen niin surullinen tästä käänteestä. Ihminen ajautuu vain kauemmas ja kauemmas toisista ja kokee loputonta oikeutusta kaikelle oman elinpiirinsä sisällä. Tämä niin just sitä. Loputonta oikeutuksen kokemista ja voi sillä oikeuttaa toisen tappamisen.

Silmä silmästä ja meillä on pian sokea maailma.

En sano, että Bin Laden olisi ollut hyvä ihminen, mutta itkin uutisen kuultuani.

[Eowyn]

Mä en ole voinut seurata tätä uutisointia ollenkaan.
Olen ollut nini herkillä meidän produktion tiimoilta. Olen niin surullinen tästä käänteestä. Ihminen ajautuu vain kauemmas ja kauemmas toisista ja kokee loputonta oikeutusta kaikelle oman elinpiirinsä sisällä. Tämä niin just sitä. Loputonta oikeutuksen kokemista ja voi sillä oikeuttaa toisen tappamisen.

Silmä silmästä ja meillä on pian sokea maailma.

En sano, että Bin Laden olisi ollut hyvä ihminen, mutta itkin uutisen kuultuani.

Mulle tuli myös jotenkin surullinen mieli tuosta uutisesta. Kaikki kostavat kaikesta toisilleen, ei se lopu ikinä.
Ehkä mä olen vaan naiivi, mutta kyllä se ankeaksi vetää.

[Pascal Lemoix]

Suomeen perustetaan natsipuolue. Mahtavaa, kaikki on niin salittuu, Jorse diggaa. Kun kiihotusta kansanryhmiä vastaan ei saa millään rajoittaa, vaan sitä täytyy jopa tukea kaikin mahdollisin keinoin.

[Triple H]

Kyllähän Osama bin Ladenin oli kuoltava. Turha alkaa liruttelemaan kyyneleitä massamurhaajan kuoleman takia.

Itse lähinnä kauhistelen USA:n vapautta tehdä sotilasoperaatioita missä vaan milloin vaan kenenkään estämättä. Kauhistelua laimentaa toki se fakta, että Afganistanin miehityksellä lamautettiin lähes kokonaan al-Qaida. Bin Ladenkin oli pelko perseessään koko vuosikymmenen. Jahti huipentui siistiin sotilasoperaatioon, jossa ei tullut sivullisia uhreja juuri lainkaan. Nyt alkaa sitten muiden johtajien jahti. Mielenkiintoiset ajat on edessä tälläkin rintamalla.

Takavarikoidut tiedot "kuolinisku al-Qaidalle"

[Yabba]

Jahti huipentui siistiin sotilasoperaatioon, jossa ei tullut sivullisia uhreja juuri lainkaan. Nyt alkaa sitten muiden johtajien jahti. Mielenkiintoiset ajat on edessä tälläkin rintamalla.

Ja kuinkahan monta sivullista on tähän mennessä kärsinyt tuosta jahdista? Ja kärsii edelleen ja tulee kärsimään. Ei millään pahalla, mutta olisi nämä "täsmäiskuoperaatiot" voitu toteuttaa ilman Afganistanin ja Irakin valloitusta, mutta ei, ensin tapatetaan ja tapetaan tuhansia turhassa sodassa, jonka ainoa tarkoitus on turvata öljynsaanti (hyvällä tekosyyllä, jota oltiin jo etsitty pitkään). Samalla tietysti vahvistetaan tiettyjen ääriliikkeiden vihaa ja katkeruutta länsimaita kohtaan ja näin varmistetaan että kosto ja väkivalta jatkuu vielä pitkään.

Se, mitä tässä Bin Ladenin (ja mahd. muidenkin) nappaamisessa on taustalla ei suinkaan ole kosto, ei terrorismin torjunta (kuka edes muistaa koska Osamasta kuului viimeksi ennen tätä?) eikä edes vapaa maailma, ainoa mitä tässä oli taustalla oli Obaman sädekehän kiillotus ja putoavan kannatuksen nostatus ja se on tässä ikävää. Nyt se, mikä olisi pitänyt tehdä jo yli 10 vuotta sitten, ennen kuin tämä "viha" olisi riistäytynyt käsistä (ja ihan toisen päättäjän, sen sikarin kostuttajan, toimesta), tehdään vasta nyt aivan liian myöhään ja sekin vain jotta saadaan nostatettua pressan kannatusta.

Ja muuten, Osaman ei olisi pitänyt kuolla, se olisi pitänyt tuoda länteen ja tuomita puolueettoman (YK:n alaisen) tuomioistuimen toimesta. Kuolemantuomio nyt muutenkin on ihan väärä tuomio ja siitä olisi seurannut sama kuin nyt, "Osama on paratiisissa nauttimassa neitsyistä ja seuraamassa pyhän sodan voittokulkua toisten martyyrien kanssa", millä on ihan eri vaikutus kuin jos Osama istuisi häväistynä ja kansainvälisesti (mukana useita Islamistisia valtioita) syylliseksi julistettuna elinkautista vankeutta rikoksistaan.

[Lyyra]

Jahti huipentui siistiin sotilasoperaatioon, jossa ei tullut sivullisia uhreja juuri lainkaan. Nyt alkaa sitten muiden johtajien jahti. Mielenkiintoiset ajat on edessä tälläkin rintamalla.

Ja kuinkahan monta sivullista on tähän mennessä kärsinyt tuosta jahdista? Ja kärsii edelleen ja tulee kärsimään. Ei millään pahalla, mutta olisi nämä "täsmäiskuoperaatiot" voitu toteuttaa ilman Afganistanin ja Irakin valloitusta, mutta ei, ensin tapatetaan ja tapetaan tuhansia turhassa sodassa, jonka ainoa tarkoitus on turvata öljynsaanti (hyvällä tekosyyllä, jota oltiin jo etsitty pitkään). Samalla tietysti vahvistetaan tiettyjen ääriliikkeiden vihaa ja katkeruutta länsimaita kohtaan ja näin varmistetaan että kosto ja väkivalta jatkuu vielä pitkään.

Se, mitä tässä Bin Ladenin (ja mahd. muidenkin) nappaamisessa on taustalla ei suinkaan ole kosto, ei terrorismin torjunta (kuka edes muistaa koska Osamasta kuului viimeksi ennen tätä?) eikä edes vapaa maailma, ainoa mitä tässä oli taustalla oli Obaman sädekehän kiillotus ja putoavan kannatuksen nostatus ja se on tässä ikävää. Nyt se, mikä olisi pitänyt tehdä jo yli 10 vuotta sitten, ennen kuin tämä "viha" olisi riistäytynyt käsistä (ja ihan toisen päättäjän, sen sikarin kostuttajan, toimesta), tehdään vasta nyt aivan liian myöhään ja sekin vain jotta saadaan nostatettua pressan kannatusta.

Ja muuten, Osaman ei olisi pitänyt kuolla, se olisi pitänyt tuoda länteen ja tuomita puolueettoman (YK:n alaisen) tuomioistuimen toimesta. Kuolemantuomio nyt muutenkin on ihan väärä tuomio ja siitä olisi seurannut sama kuin nyt, "Osama on paratiisissa nauttimassa neitsyistä ja seuraamassa pyhän sodan voittokulkua toisten martyyrien kanssa", millä on ihan eri vaikutus kuin jos Osama istuisi häväistynä ja kansainvälisesti (mukana useita Islamistisia valtioita) syylliseksi julistettuna elinkautista vankeutta rikoksistaan.

Olen kerrankin Yabban kanssa täysin samaa mieltä jostain. Hyvin sanottu.

Tällaisen salamurhaoperaation jälkeen Yhdysvaltain on todella paha mennä väittämään itseään oikeusvaltioksi ja ihmisoikeuksien kiiltokuvapojaksi. Mutta tiedän, että väittävät kuitenkin. Bin Laden ei todellakaan ollut mikään pikkurikollinen, mutta teloittaminen ampumalla on mun kirjoissa väärin myös puolueettoman oikeudenkäynnin lopputuloksena, ja vielä enemmän väärin ilman oikeudenkäyntiä.

[Triple H]

Ei kai tässä kukaan ole kiistänyt sodissa kuolleiden määrää. Mä puhuin vain tuosta loppuhuipennuksesta. Totta on myös, että motiivina on toiminut rauhannobelisti Obaman presidenttikampanja.

Eikö olekin hienoa, kun Obamalle annettiin rauhan nobeli ei-mistään? Nyt sitä rauhan nobelia lunastetaan hyökkäilemällä eri puolella maailmaa.

Minkäs teet, kyllä mä osaan iloita, jos noilla Osaman kämpästä saaduilla tiedoilla hajotetaan terroristiorganisaatio nimeltä al-Qaida.

[Yabba]

Ei kai tässä kukaan ole kiistänyt sodissa kuolleiden määrää. Mä puhuin vain tuosta loppuhuipennuksesta.

Mikä loppuhuipennus? Onko "länsiliittoutuneet" poistunut Afganistanista tai Irakista? Onko Libyan kriisi nyt ratkaistu, onko Israelissa rauha? Kyse ei ole mistään loppuhuipennuksesta, vaan yhdestä verisestä välikohtauksesta osana isompaa veristä tapahtumaa, joka alkoi jo kauan kauan sitten ja näillä näkymin myös kestää vielä kauan.

[Triple H]

Mikä loppuhuipennus?

Osama bin Ladenin jahdin loppuhuipennus.

[Kibaya]

Mikä loppuhuipennus?

Osama bin Ladenin jahdin loppuhuipennus.

Sitten jahdataan seuraavaa.

[Emilia]

Eikö olekin hienoa, kun Obamalle annettiin rauhan nobeli ei-mistään? Nyt sitä rauhan nobelia lunastetaan hyökkäilemällä eri puolella maailmaa.

Obaman Nobelhan oli täysi vitsi.
Kuten hän sen nyt viimeistään osoittikin.

Ehkä perun puheeni, jos tällä saadaan jotain rauhaa aikaiseksi, mutta enpä usko näin käyvän.

[Lyyra]

Obaman kannatus on yllättäen noussut ennätyslukemiin sitten Osaman kuoleman.