Luonnon antimet

[puolikarkea]

Marjoille on jo oma ketjunsa, mutta onhan luonnossa muutakin syötävää. Niistä höpinää tänne.

Oletko intohimoinen sienestäjä? Tunnistatko tuosta vain lampaankäävän, haaparouskun ja voitatin, vai rajoittuuko tietoutesi sienistä punaiseen kärpässieneen?
Narraatko kaloja tahi metsästätkö? Tai käytkö ostamassa riistaa lihatiskiltä?
Entäs oletko kerännyt itse tai syönyt joskus niin sanottuja villivihanneksia? Osaisitko käyttää ruuanlaitossa nokkosta, voikukkaa tai maitohorsmaa?

---------

Kukkaset ja muu vihreä -ketjun innostamana etsin tietoa yrttien kasvatuksesta ja kaupunkiviljelystä ja päädyin lopulta lukemaan villivihanneksista. Näin keväällä ja alkukesästä olisi paras ajankohta keräillä villivihanneksia, kun kasvien kasvu on vasta aluillaan. Aika vähän ihmiset taitaa enää osata niitä käyttää, minä muiden muassa. Olen kyllä uteliaana maalla kasvaneena puolihippinä maistellut muun muassa maitohorsmaa, voikukan lehtiä ja kukintoa ja kuivannut esimerkiksi koivunlehtiä, metsämansikanlehtiä ja poimulehteä yrttiteen aineksiksi. Äitini käyttää kesäisin usein ryöpättyä nokkosta muun muassa lettutaikinassa pinaatin sijaan ja tekee nokkoskeittoa. Nokkosta haluaisin itsekin käyttää, mutta kun mie en oo muistanut kerätä sitä talteen ajoissa. Tänä vuonna taas uusi yritys.

Eräitä anonyymeja parsan ystäviä saattaapi kiinnostaa, että maitohorsmaa voi käyttää samalla tavoin.

[Nugat]

Tämäpäs sattui. Tämän viikon olen aamusörssööni käynyt keräämässä voikukkaa ja koivunlehtiä. Aamuisin on vain niin pirun kiire, etten ole ehtinyt nokkosia metsästämään. Täytyisi kuitenkin vaihdella koko ajan noita vihreitä, ettei yhtä lajia tule syötyä liikaa... Mutku voikukka on niin helppo löytää. Kohta taitaakin saada jo kuusenkerkkääkin.

Ainoa jännä asia tässä metsästämisessä on, että mihin nuo elukit ovat kyykistyneet tuolla pihalla. On mulla havainto suht turvallisesta alueesta ja aina tarkasti kaikki heinät huuhdon, mutta silti asia toisinaan jännittää.

Sienistä en tykkää. Joskus on kyllä suolasienikastikehimo.
Kalastaminen on mukavaa, mutta mä en enää nykyään kestä sitä, että niitä kalojahan sattuu se koukku! Syön kyllä mieluusti muiden pyydystämiä kaloja.
Hirvenlihaa meillä pääasiassa syödään. Onneksi on metsästäjä talossa. Muuten jäisi mun lihansyönnit aika vähiin...

[puolikarkea]

Pääsin nokkosen keräilyssä ajatustasolta toteutukseen. Osan nokkosista laitoin kuivumaan sellaisenaan ja osan pakastin jääpalamuotissa ryöppäyksen jälkeen. Keitinveden otin talteen kukkien kastelua varten, on kuulemma hyvää lannoitetta. Jäi vain harmittamaan, etten kerännyt enempää, ei noista kovin montaa kertaa ruokaa laiteta.

[damn]

Aikoinaan tuli mökillä tehtyä teetä mm. vadelman ja sitruunamelissan lehdistä. Tuli kyllä oikein maistuvia, voisin kuvitella nykyäänkin juovani,jos joskus saisin aikaiseksi mennä luontoon keräämään kasveja. Pari kesää sitten keräsin myös nokkosia, oli tarkoitus tehdä jotain ruokaa, mutta ne jäivät sitten kaappiin pyörimään ja lopulta värjäsin niillä lankaa, kun tein aika paljon kasvivärjäyskokeiluja. Lähinnä minun kasvien poiminnat ovatkin liittyneet tuohon värjäykseen, ei syömiseen.

Sienestämisestä en ole ikinä kauheasti pitänyt, aina kun ollaan käyty, niin just silloin ei löydy sieniä mistään. Ja pitäisi hieman perehtyä tarkemmin siihen, mikä on myrkyllistä ja mikä ei, on niin kauan siitä kun noita on opetellut. Olisi kyllä ihan mielettömän ihana käydä tänä vuonna etsimässä kanttarelleja, uskomatonta miten hyvää kastiketta niistä saa .

Kalastamisesta tykkään, olen tottunut ihan pienestä asti käymään kalassa. Nykyään se on kyllä aika harvinaista herkkua, sillä olen jumittunut kaupunkiin, enkä käy melkein ikinä mökillä, missä minun kaikki kalastusvehkeetkin on. Mutta kun se paikka on niin korvessa ja minulla ei ole ajokorttia taikka autoa, niin ei ikinä pääse sinne. Mutta kyllä vähintään kerran tänä kesänä pitäisi mennä sinne maalle ja silloin kyllä varmasti kalastan .