Levottomat tai levolliset unet

[Suvi]

Mä en oo nähnyt moneen kuukauteen/viikkoon nähnyt kertomisen arvoisia unia, ja niistäkin, jotka näin en ole vain jaksanut kirjoittaa tänne. Yhdessä unessa oli mm. Nugis, toisessa olin mukamas jossain Michael Cunninghamin romaanissa. Siinä minulla oli aidsiin kuoleva (homo?)kaveri. Viimeisin muistikuva tästä unesta on, että olin itse jossain slummissa todella epämääräisessä aids-/hiv-testissä...

Viime yönä olin bileissä jossain metsän keskellä olevassa suhtkoht hienossa mökissä. Juhlien emäntänä oli Liza Minelli nuorena. Isäntäkin juhlilla oli, mutta en muista, oliko hän joku julkkis vai ei. Muuta en unesta muista, kuin että ravasin ulkona tupakalla koko ajan. En saanut polttamisesta mitään "irti", joten koko ajan piti sytyttää uusi tupakka. Lopulta hävitin askini tai joku pölli sen tai sitten olin vaan yksinkertaisesti polttanut kaikki tupakkani, en tuossa unessa itsekään tiennyt mikä noista vaihtoehdoista oli tapahtunut. Menin kuitenkin ulos. Pihalla ei ollut muita, joten en olisi voinut edes keneltäkään pummata savuketta, joten poimin maasta risun, sytytin sen toisesta päästä ja yritin sitä sauhutella.

Näin myös muutama yö aikaisemmin vastaavanlaisen tupakointiunen, ja näitä olen nähnyt aikaisemminkin: poltan aina niissä kuin korsteeni, mutta ei ole mitään hajua, miltä se maistuu tai oikeastaan se ei tunnu yhtään miltään, niin on pakko aina aloittaa uusi, jos se vaikka "toimisi". Viime aikoina uniin on tullut myös kauhea järkytys, kun huomaan "aloittaneeni" polttamisen taas.

Ja näin taas jotain koulu-unta. Sekin on toistuva juttu unissani: Myöhästyn joltain tunnilta ja en enää kehtaa/viitsi mennä tai pääse sinne tai sitten huomaan, että minun olisi pitänyt käydä jollain tunneilla, joiden olemassaolosta en ole tiennytkään. Ja poissaolotunteja kertyy yhtäkkiä sen verran, että on lähellä etten pääse jostain kurssista läpi.

Luultavasti näistä en pääse koskaan eroon...

[L-S]

Mä näin surullisen vaali-illan jälkeen kummallisen levotonta unta. Unessa olin ensin jonkun tytön kotona, en muista mitä siellä tapahtui, mutta olin joka tapauksessa surullinen jostain. En muista kävikö unessa ilmi, että mistä, mutta haluaisin tulkita, että vaalituloksesta.

Lähdin sitten tytön luota ulos, outo paikka, asuinaluetta ehkä vähän kuin Jenkeissä. Jossain puistossa mua vastaan tuli Njassa. Njassa oli ilmeisesti äsken tapaamani tytön isä. Se laittoi mun hiukset ponnarille ja lohdutti, että kyllä kaikki kääntyy parhain päin. Lähdin siitä sitten kävelemään ja etsimään bussipysäkkiä, mutta seutu oli ihan vierasta, enkä tiennyt mistä sen löytäisi. Ihmettelin, enkö muka ollut selvittänyt asiaa etukäteen.



(Ihme, ettei unessa ollut yhtään poliitikkoa. Njassa ilmestyi epäilemättä siksi, että se oli eilen Idolsissa kommentoimassa kilpailijoita. Muuten en varmasti muistaisi koko tyyppiä.)

[Suvi]

Näin viikko sitten tosi kummallista työunta. (Tai itse tajusin kaiken symboliikan siinä, mutta kukaan muu ei ehkä tajua. ) Meillä on työpaikan ruokalassa vedetty neljä pöytää yhteen, niin että nämä neljä pöytää muodostavat yhden pöytäryhmän. (Itselleni tulee siitä mieleen ala-asteen ryhmätyöt, enkä tiedä, onko se hyvä vai huono juttu. ) Minun piti laskea kahden tällaisen pöytäryhmän perusteella laskea asiakkaiden tilanne. Laskenta perustui siihen, keitä/kuinka monta ihmistä pöydissä istui/oli istunut, ja tämä summa piti jakaa kuudella tai kahdeksalla (en tiedä miksi). Pöydässä istujien määrä olisi pitänyt olla sama ja kaikkien olisi pitänyt istua koko ajan samoilla paikoilla. Laskenta osoittautui kuitenkin mahdottomaksi, koska paikat vaihtuivat koko ajan. Pöydässä oli myös istunut työntekijöitä, joista en ollut koskaan kuullutkaan, mm. joku työharjoittelijapoika, jonka nimi oli joku tosi kummallinen, ehkä Jaakkismail tms.

Kai tuo uni kuvastaa sitä tilannetta, joka on ollut päällä nuo yli viisi vuotta, kun minäkin olen ollut tuossa firmassa töissä: missään vaiheessa tilanne ei oikein rauhoitu, eivätkä samat työntekijät pysy. Nykyisin en oikeasti enää tiedä, keitä meillä on töissä.

Viime yönä/aamulla olin "voittanut" jonkun kisan, jossa pääsee tapaamaan Janis Joplinia. Olin jossain puistossa ja Janis istui siellä. Sitten olinkin kai joku Beatlesin jäsenistä ja muut bändiläiset olivat mukanani. Esittelin itseni Janisille Johniksi tai Pauliksi, (vaikka John kai ei oikeasti ollut edes paikalla) mutta vähän ajan päästä huomasin olevani Mikki Hiiren kaveri Hessu. Loppuosan unesta olin kai oma itseni. Janis oli minua huomattavasti vanhempi, mutta kuitenkin vasta vähän yli nelikymppinen ja erittäin hyväntuulinen sekä täynnä elämänhalua. (Janishan todellisuudessa tunnetusti kuoli 27-vuotiaana.) Vietimme pitkän aikaa puistossa istuen aidan vieressä Janisin ja "Beatlesin" kanssa. Mukaan oli liittynyt joitain kavereitani ja tuttujani. Kun minua alkoi väsyttää, painoin pääni Janisin kainaloon.

Aidan takana oli tie, ja tien toisella puolella soitti ruotsalainen bändi Fatboy. Siellä tien toisella puolella varsinaista yleisöä oli ehkä alle kymmenen, mutta mekin näimme keikan oikein hyvin omalta paikaltamme. Keikalla oli (taas) fiittaamassa Honey B eli Aija Puurtinen, joka lauloi erittäin hyvin ja soitti bassoa. Toivoin olevani basisti. Joku tutuistani, joka muistutti hiukan theiaa, mutta hänessä oli piirteitä monesta muustakin tuntemastani ihmisestä, sanoi haaveillen: "Ai että mä rakastan kaunista laulua!" Aurinko ei tuntunut laskevan koskaan. Oli kesä ja unesta jäi hyvä fiilis.

[Suvi]

Mulla on alkanut toistua parin viime viikon sisällä jo muutaman kerran uniteema, jossa mun vanhemmat jostain käsittämättömästä syystä palaa yhteen. Viime yönä vanhemmat olivat palanneet yhteen, mutta tilanne oli kuitenkin heidän välillään samanlainen, mitä se pahimmillaan oli. Olimme kaikki samanikäisiä, mitä tällä hetkellä oikeastikin olemme, mutta asuimme siskon kanssa vielä kotona. (Veljestäni en tiedä, missä hän oli.) Ja taas kotina oli se lapsuudenkoti, jossa asuin 7-15 -vuotiaana. Äitiäkään ei näkynyt koko unessa, mutta ilmapiiristä aisti, että vanhemmat asuivat yhdessä, mutta kaikki ei ollut hyvin. Uni päättyi siihen, että siskoni ja isäni alkoivat järjestellä huoneiden järjestystä uudestaan. Minunkin piti kuulemma vaihtaa huonetta, koska isä oli ostanut siskolle jonkun tuttumme vanhan asunnon. Olin kovin katkera, koska isä oli ostanut asunnon siskolle, mutta ei minulle, tai ainakin minulle olisi pitänyt ostaa ensin.

Kumma uni, ei ihan hirveän hyvät fiilikset jäänyt siitä.

[Suvi]

Äitini/tätini/minä (joku näistä) oli adoptoinut uuden perheenjäsenen. En oikein tiedä mikä se oli, sillä se pystyi vaihtamaan muotoaan. Mitä hermostuneempi ja pelokkaampi se oli, sitä pienemmäksi sen koko muuttui. Koko uni tapahtui yhdessä huoneessa ja koko ajan paikalla oli minä, äitini ja joku kolmas tyyppi, ehkä juuri tätini. Unen lopussa hän ja hänen miehensä olivat ainakin paikalla, ja tässä vaiheessa aloin miettiä, että olivatko he adoptoineet tämän uuden perheenjäsenen, vaikka koko ajan luulin että se oli äitini.

Tämän uuden perheenjäsenen seurassa pitäisi ilmeisesti kuitenkin koko ajan olla, vaikka se olikin hermostunut. Suurimman osan unesta uusi perheenjäsen muistutti pientä mustikkaa ja pomppi huoneessa ympäriinsä. Minusta oli ihanaa seurata sen touhuja. Lopulta uusi perheenjäsen väsyi ja meni pöydälle riviin, jossa oli ennestään kaksi aitoa mustikkaa. Nyt se oli vain nuppineulanpään kokoinen. Seurasin koko ajan sitä, ettei kukaan vain litistä sitä. Kuitenkin kun käänsin hetkeksi selkäni, joku oli lytännyt mustikan, ja luulin, että se oli uuden perheenjäsenen loppu. Olin ihan paniikissa.

Uusi perheenjäsen oli kuitenkin vain vaihtanut muotoaan. Nyt se näytti ihan talouspaperin kulman palaselta. Se tuli käsiini, eikä tuntunut enää niin pelokkaalta. Se lepatti ja näytti kasvavan. Pidin käsiä auki ja kuiskasin sille: "Kasva, kasva!" Lopulta se muistutti lakanaa, ja tähän kai heräsin.

Outo uni, etten sanoisi.

(Muoks. Tuo adoptioteema lähti ilmeisesti siitä, kun katsoin Afro-Suomen historiaa, ja siinä puhuttiin paljon adoptiosta.)

[Shay]

Näin inhottavaa unta viime yönä.

Poikaystävä ilmoitti, että joku naapurin tyttö, jonka kans se oli joskus nuorena halunnu
olla oli tullu samaan kouluun sen kans ja ne halus yrittää yhessä. Onneksi poikkis ei siinä
näyttäny yhtään itteltään vaan se oli ruipelompi, sillä oli polkkatukka ja vaaleanpunainen
huivi pitämässä hiuksia silmiltä.

Sen lisäksi oli tullu joku juttu, että kaikki (jopa korkeakoulusta valmistuneet) joutu käymään
lukiota vielä jokaista ainetta yhen kurssin ja mun ois pitäny lähtiä kouluun. En lähteny, vaan
menin koneelle miettien kuinka häilyväistä rakkaus joidenkin ihmisten sydämmissä on kun ite
kuitenkin rakastaessani rakastan täysillä. Kattelin jotain nettitehtäviä ja keräsin rohkeutta
mennä naamakirjaan poistamaan parisuhdestatukseni.

Heräsin pala kurkussa ja puristava tunne rinnassa. Tosi kiva.

[Pascal Lemoix]

Olimme Venäjällä Kiban ja marengin kanssa. Jääkiekkoilja jäi auton alle ja kun sitä pyöritettiin uutisissa, huomasimme, että se on Granlund Suomen kanavat uutisoivat sitä ykkösaiheenaan. Ei tiedetty, jääkö henkiin.

Hotellissa esitettiin tiukkoja kysymyksiä matkan tarkoituksesta. Pelottavaa oli.

[marenkienkeli]

Mekö siis ajoimme Granlundin yli vai joku muu?

[Suvi]

Lauantaina aamupäivällä näin kyllä suhtkoht outoa unta. Päädyin unessa aina jossain vaiheessa Helsingin kaupunginosaan Malmille (joka siis unessa oli muka-Malmi). Unessa tämä tuli oikein tavaksi ja kiersin aina saman reitin. Joskus minulla oli joku kaveri/kavereita mukana, mutta monta kertaa olin liikkeellä yksinäni. Reittini varrella oli joku pieni kauppa-/palvelukeskus, joka muistutti jotain Neuvostoliiton aikaista "kauppakeskusta". Kaikki luki venäjäksi, ja seinällä ja ovessa oli "venäläinen vaakuna". Kun keskukseen astui, saattoivat armeijan tyypit olla siellä vastassa. Siellä oli tosin muutakin kuin kauppoja, oli siellä ainakin kai sossu ja iso huone, jossa esitettiin jotain performanssitaidetta ja outoja leffoja. Keskukseen pääsi erittäin hyvin kyllä sisään ja pois, vaikka armeijan tyypit vähän hermostuttivatkin. Tämä keskus kuului aina reittiini kaksi kertaa. Kävelin aina ennen kotiinlähtöä keskuksen läpi.

Minua oli joka kerta keskuksen ulkopuolella odottamassa joku isän vanha kaveri. Hänellä ei ole todellista vastinetta oikeassa elämässä, vaikka muistuttikin 1980-luvun Hectoria ja hänellä oli sama (lempi)nimi kuin yhdellä isän oikealla kaverilla. Hän oli jotenkin säälittävä ja juttelin hänelle ystävällisesti ja joskus hän tarjoutui heittämään minut kotiin. (En muista, suostuinko.) Tästä meidän "suhteesta" teki oudon sen, että jostain tiesin hänen olleen rakastuneen minuun kun olin lapsi. Joskus minulla oli pari kummallista kaveria mukana (näilläkään ei ole todellisia vastineita oikeassa elämässä), ja he päättivät kiusata tätä tyyppiä. Toinen kavereistani työskenteli mallina ja hän oli kai hirveän kaunis, mutta hänellä oli tekohammasproteesi ja lasisilmä. Kaverini kiusasivat tätä ihailijaani siten, että mallityyppi otti tekohampaansa kokonaan pois ja vaihtoi normaalin näköisen lasisilmänsä tilalle jonkun ihmeellisen hämähäkkisilmän. Näin he ajattelivat pelästyttää tämän miehen. Oli mukamas kovinkin hauskaa. En muista/tiedä, mitä loppujen lopuksi kävi.

Uni "loppui" siten, että olin junassa matkalla kotiin. Tosin tämä "junavaunu" muistutti enemmänkin jotain valtavaa konserttisalia tai jotain hallia. No, mutta jossain kulkuvälineessä olin joka tapauksessa. Vaunuun tuli pornotaiteiljoita, jotka olivat päättäneet pitää "humoristisen" yhdyntänäytöksen kaikelle kansalle. Vaihdoin kiireesti paikkaa vaunun toiseen päähän ja päivittelin kauhistuneena miten tällainen sallitaan kun vaunu oli kuitenkin pullollaan pieniä lapsia. Esityksen selostus kuului kuitenkin sinne toiseenkin päähän ja heräsin ennen kuin ehdin ahdistua enempää.

[marenkienkeli]

Olin Kiban kanssa mukana näytelmässä, joka oli puoliksi käsikirjoitettu ja puoliksi improa. Minä esitin joulumuoria ja Kiba joulupukkia. Ohjaaja huuteli kesken esityksen pilalle menneistä kohdista ja jossain vaiheessa mulla meni siihen hermot ja käskin sen olla hiljaa - ei kukaan olisi huomannut virheitä, jos hän ei niitä huutelisi. Itse esityksestä en enää muista mitään.

Alussa olisi saanut ruokaa, mutta minä ja Kiba tulimme paikalle niin myöhään, että emme ehtineet syödä. Väliajalla haimme ruokaa (lohta ja punajuurta söimme ainakin). Kun olimme saaneet ruokaa, tajusimme, että esityksen toinen puoliaika alkaa ihan pian. Lähdimme juoksemaan lavalle, mutta edessä olikin verkkoaita, jonka päällä oli vielä pulupiikkien tapaisia ulokkeita. Jotenkin kuitenkin selvisimme yli ehjin nahoin. Sitten tuli vastaan seuraava aita, joka oli vielä korkeampi. Lähdin rivakasti kiipeämään ylöspäin ja kun olin kiivennyt lähes ylös asti, huomasin, että Kiba oli jo toisella puolella. Hän kyseli, miksi ihmeessä kiipesin, kun alikin olisi päässyt helposti. Silloin vasta huomasin, että aidan alaosa oli n. puolen metrin korkeudella maasta. Kiipesin kuitenkin yli. Ehdimme esitykseen takaisin juuri ajoissa.

Yhtäkkiä paikalle ilmestyi nuorin pikkuveljeni, joka teki hulluja temppuja polkupyörällä. Uni päättyi siihen, että veljen hulluja temppuja tehnyt kaveri haettiin Medihelillä pois.

[Kibaya]

Onkohan mun koulujutut olleet liikaa ilmarissa?

Jotenkin kamalan looginen sun unes

[marenkienkeli]

Onkohan mun koulujutut olleet liikaa ilmarissa?

Vaikka olisitkin liikaa höpissyt koulujuttuja ilmarissa, ei se ainakaan tähän ole voinut vaikuttaa, kun olen niin vähän ilmarissa. Mutta toki olen muuten ollut koulujuttujesi suhteen hengessä mukana. Innolla juttujasi on aina lukenut.

Parasta oli ehkä se hetki, kun tajusi sun olevan jo aidan toisella puolella. Voi sitä hämmennyksen määrää.

[Kibaya]

Vähän jouduin tänään miettimään kuka, mitä ja missä.

Näin unta, että maailma oli robottien valtaama.
Kaikki alkoi siitä, että oli suunniteltu peli, jossa oikeassa elämässä piti väistellä eräiden robottilelujen tekosia. Jos ne osuivat ihmiseen, putosi pelistä pois. Lelut olivat uuden lelufirman keksintöjä, jotka sitten hiljalleen paljastuivat ulkoavaruuden asukkaiksi, jotka halusivat testata ihmisiä . Alienit oliva kuitenkin hyväntahtoisia! Kävi vain paskasti siinä, että robotit olivat kehittäneet itselleen tekoälyn, joka ohitti lelukehittelijöiden ohjelmoinnit ja söpöt vaaleanpunaiset hellokittymäiset lelut alkoivat hitaasti nirhaamaan ihmisiä tai tekivät heistä orjiaan. Alienit hätääntyivät ja palkkasotilas-alienit kävivät tuhoamassa näitä leluja salaa. Ihmisille ei alkuun paljastunut mitä oli tekeillä. Alienit olivat myös onnistuneet kääntämään muutamia ihmisiä alieneiksi - hybrideiksi ( ). Hybridit olivat tarkkaan valikoituja, sillä haluttiin että hyväntahtoisuus, empatia ja kauneuden arvostaminen lisääntyy ja väkivalta vähenee. Juuri ennen alienien pakenemista maan päältä väkivaltaiset ihmiset kuitenkin saivat selville tämän kaiken ja alkoi pelon levittämä taistelu. Yhteensä 5 hybridi-alienia kuitenkin pääsi pakenemaan väkivallan aaltoa, joka sitten tuhosi suurimman osan ihmisistä.

Näin myös toisen unen, jossa oli teemana hyvyys ja sisäinen kauneus.
Olimme vanhojen luokkatovereiden kanssa isossa valkoisessa rakennuksessa. Kreikkalaistyyppinen pylväskoristelu ja pintamateriaalit loivat juhlallisuutta. Paikka oli myös kylpylä ja olimme lähteneet nauttimaan olostamme "kauas kaikesta". Paikalla oli myös joku tummatukkainen mies, joka kuitenkin oli eri porukkaa.
Kylpylässä oli useita eri altaita ja sukellusputkia, joiden vesi oli turkoosia ja ihanaa. Muu porukka selkeästi pysyi yhdessä ja kävi mielenkiintoista keskustelua ja itse tutkiskelin paikkaa läpi. Aina kun saavuin ryhmään sain aploodit. En muista niitä keskustelujen aiheita, mutta kova keskustelu kuitenkin oli kokoajan. Kerroin myös muille mitä olin löytänyt sukellusputkien avulla. Lähdimmekin tutkimaan yhtä salia, jossa en vielä ollut käynyt. Tummatukkainen mies oli tässä vaiheessa liimaantunut läheisyyteeni ja kulkiessamme kohti sitä salia pitelimme toisiamme kädestä kiinni ja olimme hyvin läheisesti. Tästä syntyi riita. Joku tuntematon nainen kävi kimppuuni ja syytti minua hänen miehensä varastamisesta. Mies ei kuitenkaan tuntenut naista, mutta nainen raivosi olevansa hänen kumppani. Lopulta poistuimme miehen kanssa saliin, jossa oli punaisia ruusuja ja nainen heitettiin ulos kylpylästä.

Tämän jälkeen tuli sitten ne alienit ja vihreän kynän näköinen avaruusalus

[puolikarkea]

Viimeiset kaksi yötä on tullut taas seikkailtua.

Olin kulkemassa jotakin oikopolkua kaupungin laitamilla kevättalvella. Oikopolku kulki luolan läpi ja luolan pohjalla virtasi sulavan lumen synnyttämä voimakas puro. Vaikka minulla oli kumpparit, pelkäsin, että jalat kastuu tai saatan jopa kaatua virran voimasta, joten etenin rantapenkereellä lumisohjossa mittaisiani kuusentaimia väistellen. Juuri ennen luolan suuaukkoa huomasin sivustalla nukkuvan puliukon koiransa kanssa. Aloin kaivaa kukkarostani muutamaa lanttia puliukolle annettavaksi, mutta kukkarossa oli eurojen ja senttien lisäksi kielokuvioisia kymmenpennisiä. Kukkaroa tarkistellessani puliukon koira hyökkäsi repimään vaatteitani. Ehdotin puliukolle, että tämä lähtisi mukaani kaupungille ja ostaisin aggressiiviselle koiralle kuonokopan.

---
Sisko oli ostanut lisää hevosia, joista yksi oli iso shirenhevonen. Hevonen tosin muistutti ulkonäöllisesti enemmän venäjänvinttikoiraa ja kiintyi minuun niin, että seurasi jatkuvasti ja tunki päätään syliini rapsuteltavaksi.

---
Kävin myös valmistautumassa huoran elämään villin lännen ja nykyajan maailman sekoituksessa. Ajat olivat kovat ja minulla oli pieni tytär, eikä varaa elättää meitä. Olin muuttamassa tulevan parittajani luo ja kokenut huora apunani pakkasin tavaroitani. Itkin karvaasti.

---
Edit: muistinpas, mikä se yksi uni oli!

Telkkariin haastateltiin vaaleahiuksista suomalaisurheilijaa. Nätti nuori nainen, joka pyöräili hieman näytiksi kameralle ja kertoi itsestään lempeä kestohymy kasvoillaan, mutta asenteella 'tehkää perästä luuserit'. Hänen varsinainen urheilulajinsa jäi epäselväksi, sillä nainen kertoi vain polkupyöräharrastuksestaan. Hän kertoi muun muassa tuntevansa väsymystä vasta 500 km pyöräiltyään ja nopeutensa pyörällä olevan keskimäärin 100 km/h.
Että tehkääpä perästä!

[Pascal Lemoix]

Koulupainajainen: Kahden peräkkäisen ryhmän tunnit ilman välkkää. Ensimmäisen tunnin lopuksi aloin antaa koealuetta, olin taululle kääntynyt selailin kirjaa, kaikessa kesti. Lopulta tajusin, että ryhmä oli istunut luokassa jo vartin yliaikaa ja seuraavasta ryhmästä ei sitten oven avauduttua tullutkaan kuin 3-5 paikalle. Olivat päätelleet, että pääsevät himaan.

[Kibaya]

Eilinen ystävän näkeminen siivitti alitajuntaa

Oltiin tämän samaisen ystävän kanssa kävelemässä kaivopuiston tienoilla. Bongattiin sieltä salattujen elämien Amanda ensiksi ja sen jälkeen osuttiin kadulle, jossa salkkareita kuvattiin
Siellä oli kuitenkin ns. "vanhoja partoja" heilumassa. Niitä alkupään nuoria, kuten Pete Lattu ja Jasper Pääkkönen Jasperilla oli blondi parta! Kuvaaminen oli vauhdissa ja tyypit oikein juoksivat siellä ees ja taas kameroiden eteen ja pois. Ismo ja Seppo tulivat hikisinä pois kameran luota ja ihmettelivät keitä me ollaan ja infottiin, että ollaan vaan menossa tästä ohi, kun ollaan iltakävelyllä. Peten ja Jasperin juostessa takaisin juoksi Pete mua päin ja menin tietysti nurin. Sain korvaukseksi lahjakortin stokkalle

Sitten heräsin ja kirjoitin ylös, että "pete lattu, blondiparta Jasper Pääkkönen. pitää kirjoittaa ylös, koska kvattikin tekee niin".
Tämä oli siis vielä kuitenkin unta
En oikeasti kirjoittanut mitään mihinkään ylös, mutta unessa muistin tehdä niin. Unessa olin kuitenkin ihan omassa sängyssä nukkumassa ja kaikki oli kovin todellista :inception:

[Suvi]

Mäkin oon joskus ollut täydessä unessa, vaikka olen luullut heränneeni ja miettinyt, että tämä pitää kertoa fordella!

Harmi, että olen viime aikoina unohtanut heti uneni.

[marenkienkeli]

Olin jonkun henkilön kanssa puskassa tarkkailemassa, millainen auto pihaan tulisi. Minulle kerrottiin, että tää on sellainen peli, jonka avulla pystytään päättelemään, mikä hallituspuolue voittaa. Jos tietynlainen auto tulisi, kokoomus voittaisi tai jos tietynlainen, Persut voittaisivat jne. Jos tulisi auto, joka ei olisi mikään näistä, se olisi plus miinus 0. Tämä tarkoittaisi Persujen voittoa, sillä nollatulos on heille voitto.

En koskaan ehtinyt nähdä, millainen pihaan saapuva auto oli. Kuulin sen äänen jo ja näin kaukaa.

Hallitusneuvottelut tunkivat siis uniini pari yötä sitten.

[päivänpolttaja]

Tässä jokin aikaa sitten olin unessani jollain suomalaisilla kesäfestareilla tai vastaavilla, jossa esiintyjänä oli André Wickström esittämässä stand-up-komiikkaa. Kaikki hänen vitsinsä liittyivät jotenkin Clint Eastwoodiin tai Clint Eastwoodin elokuviin. Kun Wickström oli aikansa pannut Eastwoodia halvalla, hyppäsi nuorennäköinen Clint Eastwood yllättäen itse kulisseista ja potkaisi täysiä André Wickströmiä otsaan niin, että tämä menetti tajuntansa. Wickströmin taustalla ollut orkesteri alkoi sen jälkeen soittaa jotain.

[Kibaya]

Mökkeily tai joku muu sekopäisyys on iskemässä.

Näin viime yönä unen, jonka kirjoitin ylös. Siis kokonaisuudessaan. Uni oli kuin elokuvaa. Vielä semmoista elokuvaa, jonka aihe oli hyvin tätä päivää.
Nainen tuo töitä kotiinsa, ryyppää, voi huonosti ja se heijastuu kotielämään. Aika vähän siinä on muita tapahtumapaikkoja kodin ohella. No, rappukäytävä . Olin aamulla hyvin hämmentyneessä olossa unen jälkeen. En tiedä toimisiko kaikki yksityiskohdat kuitenkaan todellisessa elokuvassa ja aihe nyt ei ole mikään uusi, eikä mukava. Kirjoitin sen kuitenkin itselleni ylös lyhyesti ja yritin muistaa ne "key-liner" vuorosanatkin jotka unessa esiintyivät.

Hämmentävää kaikkineen nähdä unta, jossa on noin voimakkaita osa-alueita. Haluaisin avautua siitä tarkemmin, mutten tiedä kenelle. Kaikki viettävät juhannuksiaan ja mä yritän saada alitajuntaa toimittamaan mulle aineita siihen teatterin juttuun ja saan tätä
Ota tästä nyt sitten

[Kibaya]

One after another.
Nyt tulee sellasta tavaraa, että paukkuu.

Tämän seuraavan unen merkitys on kuitenkin ehkä selkein, eikä sinänsä mitään outoa.

Mä olen ennenkin nähnyt metro-unia, mutta nyt oli jo huvittavaa olla ensin Helsingin metrossa, sitten New Yorkin metrossa, Tukholmassa ja Gotham Cityssä
Helsingissä hyppäsin kyytiin, Nykissä kyytiin hyppäsi eräs ystäväni, Tuhkolmassa hän päätti siirtyä lentokoneeseen ja Gothamissa sekoilimme. Yritin päästä junasta pois haluamallani asemalla, mutta ehdin heittää vain osan matkatavaroista ulos. Ystäväni (joka oli ehtinyt jo perille, hei, lentokone niinku ) seisoi laiturilla ja näki miten heitin matkatavarat ulos. Kysyi tarttenko apua, mutta sanoin että pärjään ihan hyvin ja kun pääsin sisälle metroon ovet menivät kiinni ja matka jatkui. Kirosin aivan perkeleesti. Seuraavalla asemalla ystäväni huusi ovesta, että vei edelliset laukut jo hotelliin ja tulee odottamaan seuraavalle, että saadaan mut ja matkatavarat pois sieltä. Ja siellähän se sitten odotti. Olin kuitenkin kerännyt loput laukut olalleni ja odotin valmiina ryntäämään ulos . Ovien auetessa ryntään ulos laiturille ja myös metron portaisiin, sellaisiin marmoriportaisiin!
Tässä kohtaa uni vaihtuu.

Olen matkassa jonkun miehen kanssa. Olemme menossa paikkaan X (joka ei koskaan selviä). Olemme junassa ja tulemme puiselle asemalle ja päätämme vaihtaa siellä junaa. Asema on vanha ja tumman harmaata puuta kokonaisuudessaan. Kävelemme asemarakennuksen läpi ja toteamme, ettei sieltä nyt sitten kuljekaan toisia junia. Mies tilaa paikalle auton ja pyytää päästä "siihen Henkan naapuriin". Sieltähän saa sitten sen auton! Simppeliä. Joo'o. Henkan naapurissa pelataan Nintendoa. On muuten kuuma hellekesä ja ilmeisesti olemme Teksasissa. Sillai *naps*, kuten unissa on tapana.
Autoa ei ole, joten pakkaamme repun, kameran ja otamme polkupyörän. Hetken päästä en pysty enää polkemaan ja jäämme tienreunaan pohtimaan vaihtoehtoja. Perille olisi päästävä. Mies varastaa omakotitalon pihalta crossimottoripyörän . Lähdemme ajamaaan hiekkatietä, joka on suora. Ajettuamme hetken mies sanoo tiukasti "pidä kii" ja kiihdyttää. Ajamme hirvittävän kovaa kohti vallia ja wrouuuuum siitä taivaalle. Taivaalle päästyämme mies alkaa hokemaan "voi vittu"-lausetta ja tunnen miten lähdemme putoamaan. Pistän silmät kiinni. Putoan alaspäin selkä edellä. Ensin luovun kamerasta, ettei se hajoa kun putoan maahan, sitten repusta ja kun olen jo henkisesti varautunut siihen, että kohta sattuu hitosti kun selkä tömähtää aavikkoon, se mies sanoo hitaasti ettei mikään ole todellista, voit avata silmäsi. Kurkistan hiljaa silmäraosta. Ensin ojennan käteni ja poimin kameran ilmasta ja sitten vasta avaan silmäni. Makaan kokolattiamatollisen huoneen lattialla ja herään tämän jälkeen valkoisesta huoneesta, ruskealta sohvalta. Herään siis tavallaan kahteen kertaan.

Jestas miten friikki olo oli herätessä täällä mökillä.

[Pascal Lemoix]

Tämän jo osittain ilmarissa selitin, mutta jos nyt vielä:

Olin siis yhtäkkiä keskellä "Kiban teatteria" harjoittelemassa. Olin mukana kohtauksessa, jossa pelattiin ranskalaista korttipeliä, joka oli monimutkainen ja kesti tunteja. Muistan ajatelleeni, että ovat ranskalaiset osanneet ajanvietepelin rakentaa.

Yllä aukesi kattoa vaikka kuinka. Rakennuksen kattoa ei oikein edes erottanut eikä tehnyt mieli tirkistelläkään, koska linnut ruiskivat säännöllisiä paskoja pelitasanteelle ja niitä sai jopa varoa. Minulla ei ollut hajuakaan näytelmän repliikeistä. Improsin aina jotain, kun kolme päätä katsoi minua ja osa kuiski repliikin alkuja. Kohtauksen jälkeen saimme palautteen: Muut tosi hyvä, mun täytyy parantaa.

Jonkin ajan päästä syntyi joka puolelle lisää säpinää. Kaikki näyttelijät olivat tulleet. Suurimpana tähtenä Ritva Oksanen. Tila, jossa olimme piti sisällään lukuisia ahtaita kerroksia. Kun mun piti lähteä hakemaan kenkiä, havaitsin että olemme laivassa. Kenkäosasto oli kuulemma ihan perällä. Lähdin seikkailemaan ja harhailin sokkeloisessa laivassa. Lopulta tajusin, että mulla mieletön kiire ja harpoin alas kierteiset portaat. Viimeiset kaksi kerrosta taisin suorastaan hypätä, mutta ei sattunut.

Näin ystäväni, mutta en tavoittanut häntä. Eräs näyttelijä hyppäsi varmaan 20 metriä korkealta sillalta mereen.

[Lyyra]

Eräs näyttelijä hyppäsi korkealta mereen.

Ai Samuli Edelman?

[Jorssi]

En muista unestani mitään muuta kuin ihan lopun, jossa avasin koneen ja tulin Fordelle. Kirjallisuus-osioon oli juhannuksen aikana ilmestynyt uusi Jatkokertomus-ketju, jossa oli jo 50 sivua ja kun avasin ketjun, niin keskimääräinen viestin pituus oli n. 200 riviä. Olitte siis hyvät Keijot ja Keijottaret kirjoittaneet minun ilokseni juhannuksen aikana romaanin. Sitä en tiedä oliko saaga jo valmis vai ei, koska heräsin ennen kuin edes aloitin sitä tarinaa lukemaan.

[Suvi]

En muista unestani mitään muuta kuin ihan lopun,

Luin: ihanan lopun.

---
Pitkästä aikaa näin ainakin omasta mielestäni mielenkiintoista unta:

Oli taas kaverin polttarit. Niissä oli mukana minä, kaverini, toinen kaverini ja hänen kaksi siskoaan (joita tuskin oikeasti kutsuttaisiin tämän "polttarikaverin" polttareihin). Lisäksi oli mukana joku mies, joka oli vähän niinkuin ryhmän "ohjaaja". Unessa tapahtui muutakin, mutta polttareiden "kohokohta" oli ilmeisesti se, kun menimme leikkipuistoon.

Muutenkin siinä oli vähän sekaannusta, joko minä tai juhlakalu hävisimme porukasta. Lisäksi Linnanmäki ja Korkeasaari olivat vaihtaneet sijaintipaikkaa. Sen tiesin siitä, kun hengailimme puistossa, jonka olisi pitänyt olla Linnanmäen vieressä, mutta se olikin Korkeasaaren vieressä. Korkesaaresta muistuttivat myös jotkut hassut zoo-autot.

Unen lopussa ihmettelin vähän, että miten kaverini voi mennä uudestaan naimisiin, vaikka hän ei ole vielä edes eronnut.