Smithson

Tuolla marenkienkeli aiemmin kertoi, kuinka inhaa on pyörällä ajaa tuollaisen limanuljaskakasan keskeltä, kun kuoret paukkuu ja napsahtelee renkaiden alla

Mulla on työmatkan varrella sellainen kohta, missä kotilot yrittää aina sateen sattuessa jotain invaasiota ja hyökkii renkaiden alle. Tai ainakin näihin aikoihin vuodesta. Se on järkyttävän ällöttävää

Lautasella Escargots à l'ail et au Roquefort on aika herkkua

Juhannuksena tuli kohdattua luontoa oikein urakalla

Joutsenperhe lipumassa pinkin auringonlaskun saattelemana järvenselälle, utelias pieni kettu kävi kurkkimassa pusikoista, mitä nuo hullut kaupunkilaisihmiset oikein möykkäävät, taivaanvuohet määkivät illat pitkät... Hyttysarmeijan hyökkiessä kimppuun

Kotona tämä keijo taasen kohtaa luontoa kuuntelemalla pulumaista kurlutusta aamuöisin (olen jo kertaalleen selvittänyt sen linnun, mutta unohtanut jo autuaasti, mikä se oli

), ja suremalla Simpan, meidän terassin alla asuvan siilin, pariutumattomuutta. Kuulohavaintoja on tehty, mutta tyyppiä ei ole näkynyt tänä kesänä vielä kertaakaan. Ehkä sillä on jatkuvat pesänsiivoukset menossa, meillä kun on nyt yksi ikiliikkuva vintiö, joka saa kaiken mahdollisen ja mahdottoman terassin lautojen välistä tiputettua Simpan kämpille
Lisäksi toinen kasvimaan kohopenkeistä on vieraan vallan alla. Sinne taasen iski muurahaisinvaasio. Viime kesänä testattu kaneli toimi muuten hyvin, pinnalla ei näkynyt viime kesänä enää kuin yksittäisiä haahuilijoita, mutta ilmeisesti murkut jatkavat pesän rakentamista syvemmällä ja nyt koko penkki on yhtä murkkupesää

Porkkanat ja sipulit on mennyttä kalua. Onneksi herneet on eri penkissä, saa edes jostain oman maan eineksistä nauttia tänä kesänä.
Niin ja olen myös huolissani, kun lentäviä pölyttäjiä on näkynyt niin vähän tänä vuonna. Missä kaikki kimalaisetkin oikein on? Jonkun pitäisi huolehtia mun mansikka- ja kirsikkapölytyksestä!