Keikkaraporttiröpötin!

[Lyyra]

Prince

[Shay]

Kattava raportti.

[Lyyra]

No ei siihen oo oikeen muuta sanottavaa.

[Emeritus]

Devin Townsend


Ennen keikkaan tuli nimmaripisteellä jonotettua jonkun ehkä tunnin verran morjestelemaan bändiä että Deviä itseään. Neljään levyyn ja nimmaripisteellä jaossa olleeseen promokorttiin tarttui vielä nimmarit.

Keikka oli takuuvarmaa laatua. Settilista aika lailla samoilla linjoilla kuin aikaisemmilla Suomenvierailuilla, mutta eipä se menoa juurikaan haitannut, sen verran mykistävää kamaa se mies vaan suoltaa. Yllärinä setissä oli Pixillate, jonka aikana tuli jotain ihan mielettömiä bassoviboja. Onkos ne nyt niitä bass droppeja vai mitä?
Kyllä suomalaisia taas hellittiin. Huomaa kyllä että arvostavat. Oli muutamat ihan Suomea varten tehdyt Ziltoid-välivideoläpät. "My Finnish is awful but my foreplay is shit hot!"
Ja Anneke Van Giersbergen mukana taas maaliskuun Suomen-keikkojen tapaan. Kyllä kelpasi.

[Lyyra]

Mitä Devinin skulletille on tapahtunut?

[Pascal Lemoix]

Tuota Annekettahan voisi kevyesti sipaista, jos pyytämään tulisi

[Emeritus]

Mitä Devinin skulletille on tapahtunut?

Päätynyt Ziltoidin päähän!
Se on muuten jännä juttu tuo skullet... Devin näyttää kaljuna paljon nuoremmalta. Nilen Dallas Toler-Wade taas skullettinsa ajeltuaan vanhemmalta.

Tuota Annekettahan voisi kevyesti sipaista, jos pyytämään tulisi

Et taatusti ole ainut etkä toinenkaan joka tuumasi samansuuntaisesti.

[Aranwe]

Anneke kävi viime syksynä heittämässä Anatheman lämmittelijänä akustisia settejä ja kun Tavastialla sitten spiikissä mainitsi "I bought a new interface for my computer" niin yleisöstä kuului sellainen vaimea "AAAH" kun sata nörttipoikaa laukesi yhtä aikaa.

[Suvi]

Oi Apulanta. Ylitti odotukset ihan täysin.

[Triple H]

-Paskin rapsa evah!

Ei voi olla, kun siinä oli Niko Kapanen mainittu.

oh FUCK!

Edelliseen rapsaan on livahtanut ilmiselvä asiavirhe! Korajttava ensitilassa, eli NYT! Keikalla ei ollut Niko Kapasen näköinen mies vaan Antti Pihlströmin näköinen mies! En tiedä tarkalleen miksi mä oon kirjoittanut edellisellä sessiolla väärin, mutta ehkä se mulle anteeksi annetaan, kun pojat on tehty silminnnähden samasta puusta, siis Pillu ja Kapasen Niko. [url][/url] Antti "pillu" Pihlström

Eilen, eli abouttia 12h (Triple H x4) sitten näin saman Antti Piltströmin näköisen miehen erään "marketin" parkkipaikalla, mutta ei selvistä päin kehdannu mennä kaverinsa kanssa juttelevan 99% tuntemattoman tyypin luokse mennä heittämään läppää selvistä päin. Ehkäpä Pillu2.0. ja mun tiet kohtaa seuraavalla Entwinen keikalla, mukavanoloinen kaveri oli.

[Kibaya]

Mä tiedän miten kiviäkin kiinnostaa seuraavan keikan rapsa, mutta...
Dir en Grey @ Nosturi

Mun suhteeni DeG:n kanssa on vähän kompleksinen.
Näin heidät livenä 2007 kahdesti, mutta elämäntilanteeni oli silloin aivan toinen.
Maailma jossa elin, oli radikaalisti toinen.
Siksi hieman jännitin alkuun. Mietin haluanko kaivaa niitä muistoja esiin, joita tämän bändin kanssa tulee helposti.
Saavuin Nosturiin niin, että ensimmäiset rumpuriffit olivat kajahtaneet ilmoille. Narikan mukaan olin missannut vain järjettömän määrän teinien kiljumista .

Nosturissa on se "kaava", että yläkerran kautta takaosaan pällistelemään. Niin nytkin.
Sain hyvän näkymän paikan ja yritin vain hengittää.
Kaoru, Die ja Toshiya olivat ennallaan. Kyo taasen oli muuttunut. Minun kannaltanai tämä oli äärimmäisen hyvä asia.
Shinyaa oli vaikea nähdä, koska jostain syystä hän oli täysin valojen ulkopuolella.
Shinya on (yllättäen rumpalina...) mun suosikki. Mua harmitti niin paljon, koska Tavastialla Shinyalle oli varattu pieni koroke ja omat valot ja kaikki. Nyt se oli tungettu takalavalle valojen ulottumattomiin. Those bastards

Pari biisiä soi uudelta levyltä.
Tykkäsin! Rok ja roll oli läsnä.
Muutamia vanhojakin tunnistin, mutta mieleni on suostunut unohtamaan niiden nimet. Paitsi sitä yhtä. Se "pahin" kaikista. Onneksi sen sovitus oli erilainen ja Kyon ääni nyt ei vaan ole enää ennallaan, joten pahimmat tuskat rapisivat pois koko biisistä. Helpotus.
Tanssahtelin, moshasin ja liikehdin yhtenäisesti vieressä seisseen punkkarimimmin kanssa. Se oli aika hauskaa. Sanatonta viestintää, jossa molemmat ymmärsivät tärkeiden hetkien arvon. Yhden kappaleen kohdalla kuitenkin mulla repesi. Itkin koko kappaleen ja vierustoveri kaivoi käsilaukustaan paperin ja ojensi sen hyvin varovasti. Missä muulla keikalla? Missä? Kysyn vaan.

Se täytyy sanoa, että huutaminen ja rääkyminen on alkanut menettämään merkitystään. Muutama biisi oli vain ja ainoastaan silkkaa karjuntaa, jolloin oli paljon mielenkiintoisempaa yrittää nähdä se runmpali heilumassa tai basisti jammailemassa.
Se, joka kuitenkin viimeisteli koko keikan oli loppua kohden tullut laulajan hiljaisuus ja tilan antaminen bändille. Useammassakin biisissä alkoi olemaan erinäisiä sooloja ja tämän aikana vokalisti seisoi taka-alalla ja pojat soitti. Pojat soitti niin hiton hyvin yhteen!! Molempien kitaristien soolot olivat täyttä juhlaa.
Mulle se suurin hetki oli kuitenkin bassosoolo, johon yhdistyi rumpali ja heidän yhteinen duettonsa, joka sai oikeasti sydänpysähdyksen, kyyneleet ja ilon tulemaan paikalle. Duetto vaihtui rumpusooloksi, jonka aikana Shinya paukautti jotain sellaisia pikkuisen näköisiä "pongojaan", jotka kuitenkin saivat koko Nosturin tutisemaan. Jumalauta! Siinä kiljuin. Sen yhden ja ainoan kerran! Rumpusoolo oli asteikkoa + + . Siihen perään liittyikin sitten koko bändi. Ensin Toshiya bassoineen (ja taas ne pongot ja jumalauta! Sävärit x miljoona), Die ja kitara ja vielä Kaoru ja kitara. Kyokin päästettiin mukaan ja olin varma, että nirvana on lähellä. Korkeita, selkeitä ääniä, ei huutoa, ei mörinää - vaan kauneutta. Ihanuutta.
Ja sitten he poistuivat.

Encore
Oli suomalaisittain huudettua. "Eeenkoore". Teinit olivat aivan villeinä. Joku roudariteippimies pyörähti lavalla ja huutomyrsky oli aivan päätön.
Valomies nosti kirkkaita yleisvaloja ja taas ne huusivat. Valomies laski ja jälleen kiljuttiin. Kun valojanppa laski kolmatta kertaa valoja ihmeellisessä huutomyrskyssä me takarivissä naurettiin. Ei voinut enää muuta.
Pitkään näytti siltä, että mitään ei tule ja paljon porukkaa lähti pois. Näkymät lavalle paranivat
Encoren ensimmäinen biisi oli käsittämätön. Kuin toisesta ulottuvuudesta.
Sillä biisillä Dir en Grey sai minut taas puolelleen. Olemaan sitä mieltä, että se on MUN bändi. Pois kaikki mennyt, paska ja mitä ikinä. Mun Dirpat. Mun Runpali! MUN .
Kaivoin netistä ja biisi on Zakuro klik.
Kaorun kitaraosuus oli livenä taivaallisen äänen sointuja. Ihanaakin ihanampi. Paras.

Ehkä keikka ei pääse niihin parhaimpiin kokemuksiin, mutta opettavaisimpiin kyllä.
Keikka, jonka kautta löysin rauhan. Tai osan sitä.
Tunnen olevani taas vähän vahvempi, kestävämpi ja enemmän tässä.



Ah, se on pakko sanoa, että jonkin verran ihmettelin mun näköalan edessä ollutta pariskuntaa. Siinä pystyi hyvin luovimaan ja seuraamaan keikkaa, vaikka aiemmin olen pyrkinyt hakeutumaan paikkaan jossa ei tartte heilua. Nyt se oli ihan hyvä. Ainoa mikä välillä oikeasti oli vähän semmoinen n aiheuttaja oli heidän toistensa nuoleminen. Ei siis suuteleminen, vaan konkreettinen nuoleminen. Toinen nuoli korvia, toinen nenää, poskia ja kasvoja. Eivätkä he nyt olleet mitään teinejä
Miespuoleinen oli myöskin keikan puolestavälistä alkaen selkeän tylsistynyt. Yritti saada naista lähtemään, mutta nainen hoki "ollaan vielä hetki". Olivat joo ja nuolivat
Mutta onneksi eivät olleet näköesteinä ja sain vain tuijottaa Shinyaa.
Nii! Meinasin unohtaa.
Oikeassa kulmassa olleella Diella oli kai joku tuulikone
Vaikka se seisoi paikoillaan, niin hiukset hulmusi. Onko siellä joku tuuletusreikä, vai mitä hittoa.
Se hiusten hulmuaminen oli koomista. Varsinkin kun vaihtoivat Kaorun kanssa paikkaa ja sitten ne K:n kutrit lepattivat siinä kohdalla
Tuli vain mieleen Carola Häggvist

[Lyyra]

Shinyaa oli vaikea nähdä, koska jostain syystä hän oli täysin valojen ulkopuolella.
Shinya on (yllättäen rumpalina...) mun suosikki. Mua harmitti niin paljon, koska Tavastialla Shinyalle oli varattu pieni koroke ja omat valot ja kaikki. Nyt se oli tungettu takalavalle valojen ulottumattomiin. Those bastards

[Kibaya]

Shinyaa oli vaikea nähdä, koska jostain syystä hän oli täysin valojen ulkopuolella.
Shinya on (yllättäen rumpalina...) mun suosikki. Mua harmitti niin paljon, koska Tavastialla Shinyalle oli varattu pieni koroke ja omat valot ja kaikki. Nyt se oli tungettu takalavalle valojen ulottumattomiin. Those bastards

No ei ihan.

[Suvi]

Kappas, en olekaan vähään aikaan raportoinut tänne mitään. Viime vuonna taisi pukata keikkaa siihen tahtiin, ettei kirjoitusvauhtini pysynyt perässä. Tai sitten into raportoimiseen lopahti muuten vaan.
Mutta tässä tulee:

Tori Amos 28.9.2011, Helsingin Jäähalli

Mietin ensin, että hankkisinko lippua ollenkaan, koska Beekeeperin jälkeen eivät ole minua Torin levyt oikein kiinnostaneet ja Beekeeperkin oli jo vähän tylsä, ja uudesta levystä ei ollut mitään muuta tietoa kuin että sellainen on ilmestynyt.

Mutta onneksi menin, sillä oli ihan mahtava keikka.

Lavalla oli vain Tori ja pianonsa sekä jousikvartetti (kolme viulua ja sello), ja välillä pelkästään Tori soolona. Ai niin, ja jousikvartettikin (The Apollon Musagete Quartett) esitti myös biisin ilman Toria. Ei siis minkäänlaista bändiä jousien lisäksi, mutta voi jumankauta että se toimi. Jotenkin tuli fiilis, että näin Torin olisi pitänyt jo aikaisemmin keksiä esiintyä, että näinhän sen pitää olla. Ilmeisesti jäähalli oli loppuunmyyty, mutta tunnelma oli tosi intiimi ja jossain vaiheessa vaan unohdin kaiken muun olemassaoloon ja keskityin vain Toriin ja siihen tunnelmaan. Jossain vaiheessa nousi kyyneleitäkin silmiini, viimeistään Winterin aikana, tosin osasi Tori hauskuuttakin yleisöä, ekan jousisoittimien virityksen aikana muun muassa.

Tori ja jousikvartetti olivat aivan ihania. Huippukeikka.

Kiinnostuin kyllä siitä uudesta levystä.

Ja vielä biislistaa (Kopioitu suoraan Torin virallisilta sivuilta.):


Shattering Sea
Graveyard
Suede
Baker Baker
Fearlessness
Mrs Jesus (Solo)
Marianne (Solo)
Girl Disappearing
Cloud on my Tongue
Star Whisperer
Running To Stand Still (Solo)
Sister Janet (Solo)
Caught a Lite Sneeze (Solo)
Cruel
Nautical Twilight
Snow Cherries From France
Winter

A Multitude Of Shades by The Apollon Musagete Quartett
Your Ghost
Mr Zebra (Solo)
Tear In Your Hand (Solo)
Silent All These Years (Solo)
Carry

Ai niin, ja lämppärinä oli sympaattisen oloinen Mark Hole. Sitäkin pitää kyllä kuunnella enemmän.

[Lyyra]

Mä pyyhin perseeni siniristilipulla!!



Kyllä saa taas ihminen olla onnellinen olemassaolija. Mä oon nähnyt niin monta piinkovaa keikkaa viimeisen kuukauden aikana, että oksat pois ja tulta munille. Ja mikä parasta, niistä kolme kovinta on olleet suomalaisia. Alan vähitellen pyörtämään päätäni siitä, että suomalainen musa on huonoa. Ei se ole.

Sielun Veljet. Tuo bändi, jolle niin monet suomalaiset bändit ovat niin paljon velkaa. Siinä sitä oltiin, perusasioiden äärellä, aikamatkalla. Sielun Veljien tuotantoa on kuultu Ismo Alanko Säätiön ja Teholla-keikoilla, mutta ei koskaan tällä tavalla. Yritin varovasti valmistautua hienoiseen pettymykseen, koska onhan Veljillä jo ikääkin karttunut, mutta onneksi huolehdin turhaan. Parhaimpina hetkinä tukka meinasi lentää päästä, suvantovaiheessa (Peltirumpu) räpsin pari onnetonta kuvaakin. Ainoa, mitä jäin kaipaamaan, oli Onnellinen päivä, mutta toisaalta - aika onnellinen oli koko keikka.


Sivuhuomautus:
Luulen löytäneeni jälleen musiikin riemun. Monta vuotta meni sumussa ja varjossa ja peläten, mutta nyt tästä kaikesta voi taas nauttia. Olen saanut jotain todella tärkeää takaisin.

[Walker]

Sivuhuomautus:
Monta vuotta meni sumussa ja varjossa ja peläten, mutta nyt tästä kaikesta voi taas nauttia.

Frank Zappa ?

[Emperor Pälpätipää]

Sivuhuomautus:
Luulen löytäneeni jälleen musiikin riemun. Monta vuotta meni sumussa ja varjossa ja peläten, mutta nyt tästä kaikesta voi taas nauttia. Olen saanut jotain todella tärkeää takaisin.

Kuinkahan se on mahdollista vaikka et ole vielä löytänyt Teräspanttereita

[Lyyra]

Sivuhuomautus:
Monta vuotta meni sumussa ja varjossa ja peläten, mutta nyt tästä kaikesta voi taas nauttia.

Frank Zappa ?

Ei sentään. En mä oo nähnyt Pappa-Frankiä livenä (poikansa kuitenkin ). Mutta viittasin erinäisiin tunne-elämän hankaluuksiin, asioihin, joista olen kertonut toisaalla kenties tarkemmin, ja jotka ovat vaikuttaneet mun kykyyn nauttia mulle rakkaista asioista.

Edit: Paitsi jos viittasit kommentillasi johonkin sellaiseen ihmeelliseen ajatukseen, että Frank Zappan musiikki olisi kuin joku pelottava sumu tai varjo päälläni, niin sitten et saa muuta kuin in.



Pälpätille en osaa vastata muuta kuin: En mä tunne ketään Teräspantteria. Tunnen Teräsbetonin kyllä, auttaako se?


Edit 2: Onnellisen päivän lisäksi Totuus vai tequila? olisi ollut mainio veto. Oisivat jättäneet Peltirummun ja Rakkaudestan pois, ja laittaneet nuo tilalle.

Edit 3: Jopas tässä viestissä on paljon hymiöitä! Pitää vielä kertoa, että illan kohokohtia olivat Kansallispäivä, Elintaso, Ihminen, Ikävä, Tuulelta vastauksen saan ja tietenkin On mulla unelma.

[Kibaya]

Kaija Koo @ Finlandia-talo - sunnuntai-iltana


Ystäväni osti minulle yllätyslahjan juhlavuoden kunniaksi. Koska Koon keikka oli nyt, eikä syksyllä, me bailattiin nyt.
Kaunis Rietas Onnellinen - konserttikiertue sisältää siis konserttisaleja keikkapaikkoina. Seura oli alkuun vähän hämmentynyt siittä, että jos ei saa jorata.
Mutta kyllä siellä sai tanssia.

Kaija Koo on mulle sinänsä iso juttu, että se vie kovalla kädellä lapsuuteen. Meidän äidille ostetaan aina kaikki levyt ja sisarusparven jokainen osaa Tuulikello-albumin varmaan ulkoa.

Finlandia-talo oli aivan täynnä. Näin tuttuja, sain skumppaa ja jännitin että millaiset meidän paikat on. No, paikat oli sitten aivan takana ja seura pahoitteli "huonoja paikkoja". Vielä mitä! Ihan parhaat paikat, koska kukaan ei istunut takana Sieltä näki hyvin koko lavan, visualisoinnit, bändin ja kerrankin pystyin keskittymään pelkkään musiikkin ilman että tuijotan jotain epäolennaista (aka tekniikkaa). Sen lisäksi pystyin itse nousemaan ylös huoletta, että olen jonkun edessä. Istuminen kun ei pitkään ole kovin toimiva yhtälö. Munsta meillä oli parhaat paikat. Siellä oli myös uskomaton menomeinki menevissä biiseissä.

Show oli huolella mietitty. Alussa oli muutamia herkempiä kappaleita ( viimeinen lento ), muutama uusi sovitus tutuista ralleista ja toisen puoliskon täytti sitten rokki ja vauhti. Encore räjäytti potin!
En ihan tarkkaan muista järjestystä biiseille, mutta koko homma lähti käyntiin Vedet Virtailee:lla ja vesivisualisoinnilla. Heti perään Tuulikello ja sen jälkeen niitä uusia versioita.
Isässä mun maailma romahti. Se on aiemminkin ollut koskettava ja mun "teemabiisi" vuosien ajan. Nyt se osui kuin nuoli mun sydämeen. Yritin pitää hallinnan, mutta kertosäkeessa putosin. Sitten taas sitä seuranneessa Viimeisessä Lennossa mun ystäväni putosi yhtälailla
Myös Tuulten Viemää, Jos sua ei ois ollut, Mitä Siitä, Unihiekkamyrsky, Kaljaa pöytään, Hanat aukeaa, Niin kaunis on hiljaisuus, Seuraavassa Elämässä ja kai joitain, jotka jäivät mielen syvimpään sopukkaan.

Encore oli Kaunis Rietas Onnellinen, Vapaa, Tinakenkätyttö - joka muuten räjäytti salin aivan hillittömään huutoon - ja sitten se yksi, jonka nimeä en saa millään päähän

Kaija oli hauska, itseironinen, vauhdikas ja lauloi todella kauniisti.
Keikkana ei ehkä niitä, mitkä räjäyttää tajunnan, mutta merkityksellinen kyllä.
Koska musiikki on mulle tärkeää.

Kiitos Kaija Koo

[Nugat]

Porvoo Fest - Virtaa!

A.W Ylppö Martikainen Mut siis Kauko Röyhkä. Mikä mahtava lavakarisma herralla! Ja mikä valloittava hymy.

Herra Ylppö oli Yrjänän avustuksella tehnyt laulun Vesku Loirille, joka kuitenkin ehti valmistua vasta tähän konserttiin. Kaunis, kaunis kappale. Kyyneleet olivat lähellä. Toivottavasti julkaisevat jossain.

Anssi Kela yllätti. Sehän oli aika rok.

Nugat ja mahtava keikkarapsa. Mutta ensi vuonna uudestaan!

[Pascal Lemoix]

PMMP, Loimaan tori
Rakkaudesta-albumin julkaisukeikka 11.6. 2012

Ensimmäinen yllätys Loimaasta oli se, että sinne menee junarata. No, tämä mahdollisti suht järkevän liikkumisen kolmella junalla Turun kautta sinne. Hintaakaan ei kertynyt kuin nimellinen 36 euroa/suunta. Saavuttuani Loimaan rautatieasemalle en tiennyt suunnista mitään. Asemarakennuksen sisäseinässä oli jonkinlainen kartta, mutta en löytänyt siitä toria. Lähdin vain siis kävelemään ja kun kaksi nuorehkoa tyttöä meni tiettyyn suuntaan, niin oletin, että siellä tapahtuu. Sittemmin alkoi musiikki kuulua ja suunnistusongelma oli ratkaistu.

Juhla-alueella on menossa Seamus-yhtyeen soundcheck. Olen paikalla vähän vailla neljä ja tapahtuman on määrä alkaa neljältä. Spiikkeri tulee lavalle ja selviää, että PMMP on tulossa kuudelta lavalle, Seamus 16.30 ja sitä ennen esiintyy eriparia-musiikkiteatterin trubaduuri ja sirkustaitelijat. Trubaduuri soittaa parhaiten Junnu Vainion nelikymppisestä kertovan Sellaista elämä on. Aika mollivoittoista suomalaista on suht paljon.

Spiikkeri luettelee moneen kertaan keikan mahdollistaneet yritykset, joka katkolla. Vähän kuuluu kunnallispoliittinen omanhännännosto. Loimaa on samana keväänä saanut lentopallon SM-hopeaa, koripallon SM-kultaa ja PMMP:n esiintymään, kyllä kelpaa. Ja syksyllä avataan vieläpä uusi K-Citymarket! Joku slogankin hankkeella oli... kaupan kokoinen kaupunki tai jotain. Tarjolla on paikallista hunajaa, grillimakkaraa, muurinpohjalettuja, joihin voi laittaa sitä hunajaa päälle jne. Paitojen ja levyjen pitäisi olla myynnissä, mutta eivät ole. Haen jäätelön kioskilta, myynti ei ole maailman ripeintä. Myöhemmin vielä haen kaksi grillimakkaraa sinapilla.

Lavan edessä ovat päivystäneet muutamilta PMMP-keikoilta tutut vakionaamat. Itse saan liikkumisesta huolimattakin yrittämättä varsin hyvät näköalat, ei ole niin fanaattista, vaikka lopulta varsin paljon väkeä onkin paikalla. Seamus soittaa, sekin loimaalaispohjainen yhtye. Ihan hyviä ovat.

Lopulta päästään itse asiaan... tai ainakin melkein, sillä taiteen sääntöjen vastaisesti PMMP on jo kuulutettu lavalle ja vielä heille jaetaan paikallista hunajaa kullekin. Ehkä se ei ole Loimaalla niin justiinsa. Mira kertoo äitinsä saavan toisen hunajista. No, ensimmäinen biisi on Korkeasaari ja toinenkin on uusi kappale Jeesus ei tule, oletko valmis? Näitä on kiva kuunnella. Paula ja Mira ovat hienoissa keltasinisissä asuissa. Vanhoista hiteistä jyräytetään Kesäkaverit ja kaikki ovat aivan villinä. Biisijärjestyksestä en sittemmin osaa sanoa. Tulee uusia biisejä ja vanhoja hittejä.

Mira kertoo Loimaan torilla esiintymisen olleen hänen lapsuutensa unelma, koska hän on viettänyt kesiä Loimaalla. Ja niin ikään on tullut ravintola Lintuparven (nyk. Rivette) rappuset alas, kun uudelle flikalle on päätetty tarjota olut ja kenties useampikin. Ensimmäisiin Miran esittämiin kappaleisiin kuulunut Jallin pallit kuullaan. Tämä jokseenkin ronskista sukupuolisanastosta koostuva teksti kaikuu lastenkin korviin, Paulan sinänsä ansiokkaasta *piip*-sensuroinnista huolimatta. Tämän jälkeen sopivan ironisesti on aika ohjata sisään paikallinen lapsikuoro . Lapset ovat tietysti liikuttavia ja laulavat Pikkuveljen. Seuraavassa Heliumpallossakin heillä on rooli ja Paula opastaa heitä: Menkää mahdollisimman kauas monitoreista ja pidelkää korvia, jos rupeaa sattumaan. Yleisölle hän jatkaa: Hienoa tämä 2000-luvun kuulonhuolto.

Yksi uusista kappaleista on räppiä. Helvetin hyvin menee perinteisin menoin ja niin edelleen. Kaksoset viedään Turun linnaan ja jos lyöt vielä kerran, niin mä tapan sut. Encoressa kuullaan Forever Young ja lopullisesti keikan sinetöi Matkalaulu. Mahtavaa. Hyvin hyvätuulinen tapahtuma, yhtye maagisimmillaan, paljon spesiaalia, uusia kappaleita, jotka heti kuulostavat hyviltä...

Pieni miinus, etten saa levyä ostettua. Olisi luullut, että tämä nyt olisi saatu hoidettua. Ihan mieletön keikka, hyvä, että menin.

[Pascal Lemoix]

Tällaista oli PMMP-muoti tällä kertaa.

[kuvat: Loimaan lehti]

[Suvi]

Tällaista oli PMMP-muoti tällä kertaa.

[kuvat: Loimaan lehti]

Luulin hetken, että olipas Pascalilla ollut hyvä paikka, kun on saanut noin hyviä kuvia otettua.

[Pascal Lemoix]

On mulla kolme kuvaa puhelimessa, mutta kun olen lievästi sanottuna käsi niiden siirtämisessä, niin

Osaan lähettää niitä kyllä multimediaviestinä.

[Kibaya]

Radio Aallon kesäkonsertti.
Helsinki-päivän meiningit.

Ennen keikkaa me Salakeijon kanssa syötiin Sushia ja juotiin vähän lonkeroa. Haettiin Anti:keijo: messiin ja hiivittiin alueelle.

"Helsinki on xxx-vuotta vanha. Ollut pääkaupunkina xxx-vuotta" oli sisältönä lähes joka juonnossa.

Sisään pääsimme "keittön kautta" ja ohitimme turvatarkastuksen. Mulla oli kassissa kokoajan kampa, joka olisi varmasti ollut teräase. Olisin voinut iskeä vaikka Chisua jalkaan.

Iso anniskelualue.
Kiva lava.

Artistikattaus oli vähän kiikun, kaakun.
Reckless Love herätti enemmän hilpeyttä kuin intohimoja.
Itseruskettavat on aika out.

Erin oli ihana
Lauloi tosi kivasti. Viulistilla oli vähemmän kiva mekko kuin yksityiskeikalla, mutta ei se haitannut. Kivasti sekin soitti.

Juomatauko, jonka aikana Poets of the Fall soitti. Niiden osalta koko homma meni meidän osalta ihan ohi
Kivoja biisejä ne kuitenkin soittivat.

Herra Ylppö ja möröt
Tai jotkut muut norjalaiset kirkkopolttajat.
Voi olla että ne soitti muutakin, mutta tää örinä ja oksennus jäi mieleen. Korviin sattui se karjuminen.

Lauri Tähkä
Mitä tästä voi sanoa?
Naurettiin lähes jatkuvasti
Se huuti joka toiseen väliin "Hlsinki!" Ei ehtinyt sanomaan koko helsinkiä, niin siitä tuli hlsinki

Happoradio. Soittivat ainakin Ahmat Tulevat.
Ei herättänyt mitään tuntemuksia sen ihmeemmin.

Rasmus. Nojoo. Kivat välispiikit.
Soittivat jotain vanhempaakin. F-f-f-fallingista tuli kamalasti flashbackeja.
Mulle kyllä Laurin vaimon bändi toimii paremmin.

Chisu
Tuli hittibiisit. Bändi soitti hyvin.
Chisu lauloi mun mielestä paremmin kuin levyillä. Ei hönkinyt, eikä ääntä miksattu piiloon. Tykkäsin siitä.

Tää oli periaatteessa kuin minimiitti, koska fordelaisia oli enemmän kuin kolme. Siinä kohtaa ainakin kun Pascal saapui alueelle.

Tunnen luissa ja ytimissä sen palelemisen, vapinan, kävelemisen, ihmisten varomisen ja tien tekemisen itselleen puoliväkisin.