Tänään on jännät paikat. Jutta käy Brysselissä neuvottelemassa Kreikka-takuista.
Huoh. Loppuisi jo tämä soppa. Ruben Stiller antoi Pyöreässä pöydässä hyvän neuvon ulos tilanteesta. Pääministeri järjestää tiedotustilaisuuden, jossa sanoo suoraa, selittelemättä: Me hävittiin tämä taisto. Sillä selvä.
Yksi tilannearvio on se, että takuusotku johtuu siitä, että puikoissa on joukko kokemattomia ministereitä. Ei osata EU-politiikan hienouksia. Toinen tilannearvio on se, että politiikasta puuttuu johtaminen. Niin Jyrki kuin Juttakin kuuntelevat liikaa kansan ääntä. Mutta mitä kansa muka tietää niin monimutkaisista kokonaisuuksista kuin pankkikriisi, europolitiikka tai talouden tulevaisuus? Juuri siksihän meillä on poliitikot, että he lyövät viisaat päänsä yhteen ja löytävät ratkaisut isoihin asioihin.
Juttaa käy vähän sääli. Miksi ihmeessä kukaan haluaa poliitikoksi? Missä vaiheessa Jutta lepää - jos koskaan? Ensin oli raskas eduskuntavaalitaistelu, sitten hallitusneuvottelut ja heti perään Kreikka-kriisi. Pää kolmantena jalkana on Jutta saanut painaa. Onko tuo mielekästä elämää?



