Ihmissuhdeilmoitukset ja -kysymykset

[Outolintu]

Voi paska. Tajusin tänään, että eksällä on uusi säätö. Tai suhde. Tai mikä lie, en pystynyt kysymään sen tarkemmin. Hitto vieköön, miten se voi olla näin kauheaa? Olen oikeasti ihan totaalisen rikki, meinannut oksentaa viimeiset kaksi tuntia. Ensin meinasin tempaista pään täyteen, mutta nyt ajatus mistään ruoasta tai juomasta oksettaa. Yritän nyt vain ajatella, että tämä on viimeinen naula sen suhteen arkkuun ja pääsen vihdoinkin tekemään eroprosessia. Mutta tuntuu kyllä helvetin pahalta silti. Nyt ei vaan jaksais tällaista...

[Dnd]

Tuttu tunne.
Eipä siihen osaa mitään sanoa, kun itsellä meni vuosi vastaavanlaisen asian käsittelyyn.

[LazyBastard]

Kah, perushölmöhän sitä itsekin on. Lähinnä ne "miksi? mitä?" -kysymykset kumpuavat
siitä, kun en ymmärrä, miksi joku minuun tykästyisi.

Miksi toinen ei voisi sinuun ihastua? Jos aina ajattelee suhteen alkua oman peilin kautta, niin eihän se koskaan ala.Harva on omassa mielessään tarpeeksi hyvä. Mikä siinä oikeasti on niin vaikeata luottaa siihen, mitä se toinen sanoo?

Olen usein sanonut, ihan käytännön monivuotiseen vanhustyöhön perustuen, notta kukaan ei kadu sitä mitä on tehnyt. Kaikki katuvat sitä, minkä jättivät tekemätttä.

[Emilia]

Voi paska. Tajusin tänään, että eksällä on uusi. Tai suhde. Tai mikä lie, en pystynyt kysymään sen tarkemmin.

Auts. Tiedän tunteen. Riippuu tietty suhteesta ja eksästä ja kaikesta, mutta kyllä siitä (ehkä) joskus yli pääsee. Vähän turhan hyvin muistuu mieleen toi sama hetki omalla kohalla. Ite en oo täysin tiedosta toipunut vieläkään (kolme vuotta tai jotain, mitä siitä nyt on...), mutta ei sellaiseen loppujen lopuksi jaksa kauheasti energiaa tuhlata. Jaksamista!
***
Ei oo oikeastaan suhdetta mutta helvetisti säätämistä. Niin, ei kai oo kovin paha, jos "vähän" pussailee tyyppiä, joka EHKÄ saattaa olla varattu (tyypin sanoin: en tiiä, jotain pientä saattaa olla mut...") ja jota saattaa joutua näkemään melkein joka päivä. Töissä. Prkl.

Pakko päästä sanomaan ääneen. Stana. Onneks kukaan ei (todnäk) nähnyt.

Hemmetti. En osannu olla sen tyypin lähellä ennen, niin miten muka nyt varsinkaan!? Ei... tyhmätyhmätyhmä..

[Outolintu]

Kiitos lohduista.

Ei tämä nyt oikeasti näin iso juttu voi olla. Eilisestä lähtien jatkuvaa pahoinvointia ja sain jopa viiden tunnin yöunet nukuttua. Eikä edes väsytä. Sain pakotettua itseni juomaan lasillisen vettä ja sekin pyrkii ylös. Ajatuskin ruoasta ällöttää. Olo on kuin maailman hirveimmässä krapulassa...

[Migreeni]

Että tämmöstä. Olen kai liian kamala myös kaveriksi.

No et varmasti ole Kukaan ei ole.

Mutta täytyy sanoa, että pohdiskelusi suhteista kuulostaa melko tutulta. Itse unohdin omasta sitoutumiskammo-vuodatuksestani tämän osion.

En itsekään luota siihen, että olisin tarpeeksi hyvä ja minusta tykättäisiin oikeasti. Siksi minun on vaikea myös luottaa siihen, että toinen ihminen oikeasti jaksaisi olla minulle uskollinen jossain kaukana.

Olen pyrkinyt unohtamaan tämän viime aikoina, mutta kyllä se vaan alitajuisesti siellä taustalla vaikuttaa. Vastaus siihen, miksi ei voi luottaa toisten sanomisiin, löytyy siis minun kohdallani siitä, etten luota itseeni.

[Sade]

Kah, perushölmöhän sitä itsekin on. Lähinnä ne "miksi? mitä?" -kysymykset kumpuavat
siitä, kun en ymmärrä, miksi joku minuun tykästyisi.

Miksi toinen ei voisi sinuun ihastua? Jos aina ajattelee suhteen alkua oman peilin kautta, niin eihän se koskaan ala.Harva on omassa mielessään tarpeeksi hyvä. Mikä siinä oikeasti on niin vaikeata luottaa siihen, mitä se toinen sanoo?

Huono itsetunto. Siis jos omista kokemuksistani vain puhun, niin huono itsetunto yhditettynä monivuotiseen yksinoloon aiheutti suhteen alussa sen, että oikeasti murehdin sitä, missä vaiheessa toinen tulee järkiinsä ja tajuaa ettei minussa ole mitään ihastumisen arvoista. Mielestäni minulla ei siis ollut kyse mistään sitoutumiskammosta vaan ihan vain surkeasta itsetunnosta.

Onneksi en kuitenkaan hautonut näitä murheitani vain pääni sisällä, vaan onnistuin kertomaan niistä ihan poikaystävällekin heti siinä suhteen alussa, ja hän osasikin löytää oikeat sanat lohduttamiseen. Ei se ongelma tietenkään yhdessä hetkessä kadonnut, mutta jossain vaiheessa sitä alkoi uskoa, että taitaa tuo toinen ihan oikeasti välittää.

***

Tämänhetkistä ilmoitettavaa: poikaystävä on edelleen työmatkalla. Hänen piti alunperin palata toukokuun lopussa, mutta näillä näkymin matka venyy kesäkuun puoleenväliin saakka. Ikävä on välillä melkoinen. Ensimmäisessä yhteisessä kodissakaan ei olla vietetty yhteistä aikaa edes kahta viikkoa.

[tiipetti]

Olen usein sanonut, ihan käytännön monivuotiseen vanhustyöhön perustuen, notta kukaan ei kadu sitä mitä on tehnyt. Kaikki katuvat sitä, minkä jättivät tekemätttä.

Vaikka Sade onkin selvästi käynyt lukemassa päiväkirjaani, tämän suhteen miulla ei mummoiässä ole kaduttavaa.
Ainoana ongelmana on ollut, että olen valinnut sanojeni ja tekojeni kohteet väärin. Eli suomeksi sanottuna: olen
saanut kuulla olleeni yksin tunteitteni kanssa.

Ja tällä hetkellä minulla ei ole kenellekään mitään tunnustettavaa. Uutta katastrofia odotellessa.

[Maija]

Khihi, eräällä pojalla on kuulemma mua ikävä.

[Janet]

Millon minä opin? Millon minä uskon, että se yksi ei halua kuin yhtä asiaa multa ja se ottaa mut silloin kun se haluaa. Mä olen sille vain hätävara, sen huomasin eilen.

"Pussaillaanko taas tänään?"
"Joo, hehe, pussaillaan vaan."
"Pussaillaanko heti?"
"Joo."

Huoh. Ja sitten sinne tuli jotain -90 syntyneitä, sitä monta vuotta nuorempia, ja se alko niitä kiertämään. Ja siinä vaiheessa mä olinkin sille kuin ilmaa. Joskus se kierti minuakin kuin niitä misuja, nyt olen vain varalla.

En tiedä vituttaako mua enemmän sen käyttäytyminen vai se, että mä olen niin typerä ja naiivi, joka uskoo aina sen puheet. Mä en millään haluais itkeä sen takia. Se ei ole sen arvonen. Mutta kun sattuu niin kamalasti.

[heartless]

Pari viikkoa sinkkuelämää takana ja tässä on sattunut ja tapahtunut kaikkea. Viikko takaperin olin Eksän ja sen kavereitten kanssa ryypiskelemässä. Eksän kanssa homma pelas hyvin, kaverillinen hengailu sujui molempien osalta mallikkaasti ja ainaki mulle jäi siitä hyvä mieli. Onnistuin sitten jotenkin vähän säätämään yhden Eksän kaverin kanssa, heppu oli ilmeisesti viehättynyt musta jo silloin, kun olin vielä Eksän kanssa yhdessä. Viikollakin sitten tekstailtiin jotain, mutta se tais ymmärtää pointin kun lähettelin sille aikas nuivia viestejä takas.

Tänä viikonloppuna päädyin loppujen lopuks humpalle kaverin eksän ja mun viime kesäisen kesäkollin kanssa ja baarissa meni aika myöhään. Mut kivaa oli.. ja saattaapa toi kesäkolli olla tänäkin vuonna kuvioissa.

[Lyyra]

Heartlessin postia lueskellessa mietin vain, että miten ihmisillä on varaa tommoseen? Ei siinä mitään, jos on mistä ammentaa, mutta mulle tuo on jotenkin käsittämätöntä. Kai mulla sitten on vaan aina liikaa tunnetta mukana heti kättelyssä. En vaan osaa muuten. Siksi kai kärähdänkin sitten aina, heh.

:ikuinen teini:

[tiipetti]

Mie kuulostan nyt ihan tosikolta, mutta sellainenhan olenkin. Miten ihmisiltä luonnistuvat
nuo kesäkolli- ja kesäkissasuhteet? Että kesä ollaan ja nuohotaan, sitten syksyllä ollaan,
kuin ei oltaisi oltukaan.

Lyyran tavoin, ei onnistuisi meikältäkään. Liian paljon on vielä tunteita olemassa. Tosin
eilen eksyin pitkästä aikaa lukemaan päiväkirjaani ja tulin siihen tulokseen, että on oikeasti
kaikille parasta, kun elän loppuelämäni vanhanapiikana. Tai sinkkuna, jolla on kissoja. Kuis vaan.
Säilyy toisten mielenrauha ja omani.

[theia]

Oi voi, nyt on sitten asiat vähän enempi sekaisin. Ja voi/saa ihmetellä ihan vapaasti..

Joo. oli sitten kökkö lauantai. Poika sanoi, että nyt olis vaan parempi että oltais vähän vapaammin. as in, ei yhdessä. Että molemmat saa mennä minne tahtoo ja tehdä mitä tahtoo jne. Ja mä melkein oon sitä mieltä, että näin on parempi - aloin jo epäillä koko juttua, mutta en vaan halunnut päästää irti niistä kivoista viikonlopuista yhdessä...Silti se sen puhelun aikana sanoi miljoonasti että "mä tykkään susta ihan vitusti, kyl sä sen tiiät" "kulta" "katellaan sit kesän jälkeen"



nyt on pää sekaisin, että mitä helvettiä mä teen.

muks. ja siis mä luulin ymmärtäneeni niin, että silti varmaan tässä kesän aikanakin nähdään... en mä tiiiiä!

[Janet]

Janetti.

Kiitti kaneli.

Sain eräänlaisen anteeksipyydön. Oli pahoillaan, että jäikö kaiveleen, läppä kuulemma lähinnä oli ollu. Jotenkin on nyt vähän parempi olo, nyt voin siirtyä oikeesti eteenpäin. En odota enää sitä, että millon herralle passaa olla meikäläisen kanssa. Nyt se on selvää, että ei koskaan enää.

Mut silti mä tarviin Miehen. Nyt heti kiitos.

[skray]

Ehkä mä vaan oon liian keijo sille.

Ehkä oot keijo, niinku me kaikki muutkin täällä, mutta et todellakaan ole liian keijo sille. Mä luulisin, että teillä on nyt vaan joku hienoinen suvantovaihe päällä :keittiöpsykologi: ja kohta se ohi menee.

[marenkienkeli]

Maanantaina oli ihana juttelutuokio hyvän ystäväni kanssa. Juteltiin läpi jätkäjutut. Ne, joita kohtaan on/on ollut suuria tunteita ja ne, jotka on vain ollut eriasteista sekoitua. Ja sain viimein myös puhuttua asiasta, joka on painanut mieltäni syksystä alkaen (, vaikka viimeaikoina ei olekaan tuntunut niin pahalta kuin syksyllä ja talvella). Ihana keskustella pitkästä aikaa hänen kanssaan oikeen kunnolla.

[Migreeni]

Mä järjestämällä järjestän itelleni vapaan viikonlopun ja sanon omille kavereilleni, että oon pojan kanssa. Ja loppujen lopuks istun siitä ainakin puolet yksikseni, ku poika hengaa kamujensa kanssa.
Ehkä mä oon vaan liian vaativa, mut ku ollaan puol vuotta kaukosuhteiltu, ois kiva kerranki viettää kunnolla aikaa yhessä.

Kaukosuhteen parhaita puolia on omasta mielestäni ainakin se, että silloin kun kerrankin nähdään, niin nähdään sitten tosissaan. Eli jos homma menee näin, ei se ole kyllä kamalan kivaa.

Mutta uskon, että juttu helpottuu sitten, kun intti loppuu. Ja jos ei helpotu, niin sitten on varmaan syytä ottaa asia kunnolla käsittelyyn. "Pakottaa" poika puhumaan, jos se ei itse siihen vapaaehtoisesti suostu.

----

Ei mene enää, kuin vähän yli kuukausi, niin nähdään oman kultsin kanssa On tämä 14 viikkoa vain ottanut koville... (Ja kohta on mulla sitten myös se kuuluisa sitoutuminen edessä.)

[Galileo]

Musta vaan tuntuu, et ne kaverit menee ihan aina mun edelle. Mä järjestämällä järjestän itelleni vapaan viikonlopun ja sanon omille kavereilleni, että oon pojan kanssa. Ja loppujen lopuks istun siitä ainakin puolet yksikseni, ku poika hengaa kamujensa kanssa.

Miten ne nyt edelle menee, jos kumminkin puolet ajasta tyyppi on sinun kanssa? :jakokulma:


Just tän takia intin aikana ei pitäisi seurustella. Siellä tyyppi istuu 2 tunnin yöunien avulla haavan alla vesisateessa käpy perseessä pari viikkoa putkeen kuunnellen vittuilua. Sitten kun pääsee pariksi päiväksi vapaalle, niin tyttöystävä on valmistellut kodin rauhassa karhuntaljalla kölliessään jonkun draamankin vielä päivää piristämään.

[Galileo]

Mut jos poika on intissä ja tyttö asuu ulkomailla, nii eiks sen yhen viikonlopun kerran kahessa kuukaudessa vois kuitenki olla kahestaan?

On toki eri asia, kun näkemisväli on noin suuri, mutta kyllä mä silti pidän sitä inttiä lieventävänä asianhaarana.

[Pvi]

Mä en jaksa enää odottaa.
Päivän ehkä vielä... Ja sen jälkeen on taas toinen edessä.
Haluaisin että kun tulisin töistä kotiin täällä olisi joku odottamassa.
Nyt saan pidellä läppäriä sylissäni.

Yksi päivä.

[theia]

Justjuu. Eli kuulemma on niin vaikeaa olla toisen kanssa enemmän kuin kaksi päivää putkeen ja kesällä on kiva olla vapaa. Ei vittu sitten.

Nyt vaan pitäis päättää, että haluunko ees nähdä toista enää ollenkaan vai eletäänkö sitten näin vapaammin.

Perkele. Miksi kaikki aina vakuuttaa mulle olevansa kusipää?

[Janet]

theia.

Mulle selvis tänään, että tämä yks tyyppi, joka minua varalla on pitänyt, on alkanut seurustelemaan. Since when sitä on seurustelu kiinnostanu? Mua kyllä saatto käyttää hyväkseen, mutta ei koskaan puhuttu seurustelusta. Miksi oi miksi??

Käytiin muka toisella paikkakunnalla katsastamassa miehiä. Samoja juntteja sielläkin kuin täällä.
Tyyppi: "Lähetkö tanssiin?"
Minä: "No en minä taida, kun meinaa vähän väsyttää."
Tyyppi: "Sä näytätkin aika väsyneeltä."
Minä:
Huoh.

Ehkä mä vaan jään yksin, kai siihen on ruvettava totuttautumaan.

Huomenna nään sitä yhtä aika lailla "viimeistä" kertaa. Sitten se ei ihan heti olekaan puskemassa tänne, veikkaan minä. Lost kun saadaan loppuun, niin sillä ei ole enää mitään asiaa mulle. Ollaan vaan kavereita jatkossakin, perkele. Ihan sama.

Katkerako? Ehei...

[Maija]

theialle minultakin
Ihan suututtaa tuollainen. Kuspäistä toimintaa, sanon ma. Itselläni on samankaltaisesta tilanteesta kokemusta. "Kesällä on kiva sekoilla sinkkuna", sanoi hän. Kerroin hälle, että sekoilkoot vaikka jouluun asti, jos tahtoo, mutta minun varaani on turha laskea enää mitään. Helppoa sen sanominen ei ollut, sillä tykkäsin ihan hirveästi tyypistä, mutta näin jälkikäteen olen päätökseeni tyytyväinen. En halua olla mikään kotisatama, jonne on turvallista palata uusien kokemusten ja maisemien jälkeen.

---

Miksi, oi miksi mua piiritetään nyt ihan väärien tyyppien toimesta?
Missä olisi se tyyppi, johon oikeasti voisin tykästyä? Ilmeisesti vain omassa mielikuvituksessani.

[Deni]

Eksä oli taas lähestynyt facebook-privalla.

Miksi helvetissä se ei vaan voisi antaa olla. Mä luulin viimeksi olleeni tarpeeksi ilkeä, että tyhmempikin ymmärtäisi etten mä halua olla missään tekemisissä enää ikinä. Itsehän se sanoi että maailma on täynnä naisia, juoksisi niiden perässä ihan rauhassa vaan. Multa ei enää heru.

Oksettaa.