Viimeksi ostamasi levy

[marenkienkeli]

Ostinpa tänään seitsemän Apulannan levyä.

Kauan piti pohtia, että voinko mä oikeasti ostaa seitsemän levyä kerralla, mutta päädyin siihen että voin. Sain ne kuitenkin yhteishintaan 52,5. Yleensä ostan tuollaisen määrän levyjä noin 2-3 vuoden aikana.

Ostin siis levyt: Hiekka, Heinola 10, Plastik, Aivan kuin kaikki muutkin, Kolme, Ehjä ja Attack of the A.L. People

[elegia]

Tänään kopsahti luukusta:


Yllättävää sinänsä, koska ilmeisesti tuon levyn julkistamispäivän pitäisi olla vasta 3.6.

[Alex]

Eilen tuli rahaa tilille joten tänään suunta kävi levykauppaan. Lähdin hakemaan Porcupine Treen in Absentiaa, mutta mukaan tarttuivatkin seuraavat:

Porcupine Tree - Lightbulb Sun [Remastered Edition]



She Wants Revenge - She Wants Revenge

[Nugat]

Ostin kesän kunniaksi Herra Ylppö & Ihmiset - Sata vuotta.
En vain ymmärrä milloin kerkiän keskittymään siihen. Piti olla pitkä autolla ajelu huomenna, mutta ilmeisesti sitä ei olekkaan, joten se kuuntelu hetki meni siinä. No ei se mitään. Hätä keinot keksii.

[tiipetti]

&

Kiss kiss -namuja en karkkilakkoni takia voinut ostaa, joten piti lohduttautua Kiss Kiss -levyillä.
Kyllähän nämä vähäsen loivensivat viime viikolla ohimossa napsunutta vatutusta, kun keikat olivat
ja menivät, enkä päässyt näkemään niistä kumpaistakaan. Silti tuli itkettyä pisamat poskilta.

No, seuraavan kerran shit Detroit Rock City - livenä.

[Galileo]

Minä taas hain keikan jälkimainingeissa vinyylin rohinaa.

[LazyBastard]

En ostanut, vaan sain lahjaksi:

The Gutter Twins: Saturnalia

Mark Laneganin ja Greg Dullin yhteisprojekti sai viimein myös levyn ulos. Kuten arvata saattaa, kyseessä on tummasävyinen rocklevy. Hyvältähän tämä kuulostaa, myös kovin amerikkalaiselta. Elokuussa ovat Tavastialla keikalla nämä.

TJEU

[Gaffa]

Löysin postiluukusta seuraavat:
Róisín Murphy - Overpowered
Iiihana. Rakastan tätä levyä niin, vaikka olen kuunnellut sitä vain tämän päivän.
Moloko - Statues
Tämäkin vaikuttaa todella hyvältä. Ainaki Familiar Feeling ja I Want You kolahtavat todella kovaa.
Daft Punk - Homework
Innostuin aikanaan niin paljon Discoverysta että oli pakko hankkia tämä. Hyvältähän tämäkin kuulostaa.

[SisterRay]

Paavoharju - Laulu laakson kukista on taatusti taas hämmentävää Paavoharjua, jossa tyyli ja äänimaailma vaihtelee suhisevasta ambientista vanhoihin virsiurkuihin ja siitä elektroniseen poppikseen. Vähän vaatii sulattelua enemmän kuin Valo tihkuu kaiken läpi, koska erilaiset kappaleet ovat tällä kertaa keskenään enemmän erilaisia. Tykkäilen osasta, ja vähän jotkut kyllästyttää, mut tätä pitää vähän vielä availla.

Soma - Rakkaus on jättänyt maan on mukavaa kasevasuomi-iskelmä- ja indiepoppiskitaroilla maalailevaa suomalaista popmusiikkia. Parhaimmillaan koskettavaa (Kosketus, Vaeltajasydän) tai naivisti hauskaa (Kummitusjuttuja), mutta levynä kumminkin vähän liian epätasainen, että siitä pitäisi ns. vitusti.

Animal Collective - Water Curses EP on Animal Collectivea aika poppismaisena, mutta kuitenkin ihan tarpeeksi sekona ja psykenä, että tästä välillä tykkää hurjasti ja joskus ei vaan aukea. Nyt on vähän semmoinen vaihe, että uppoaa ja isosti.

[Alex]

Lisempää levyjä Alexille

Nyt tuli se kauan kaivattu Porcupine Tree - In Absentia



Siihen kylkeen Porcupine Tree - Arriving Somewhere...-DVD.



Lopuksi vielä upea Sigur Rós - Takk...

[SisterRay]

The Clash - London Calling 25th Anniversary Edition. Eipä paljon esittelyjä kaipaa, about maailman paras levy. Vanhan version naarmut kävi ärsyttämään.

[Plei]

Foo Fighters, here I come!

Kävin hakemassa huojennuksesta The Colour And the Shapen ja One by Onen.

[Suvi]

The Clash - London Calling 25th Anniversary Edition. Eipä paljon esittelyjä kaipaa, about maailman paras levy. Vanhan version naarmut kävi ärsyttämään.

Kannattaako tuota ostaa, jos omistaa cd-version vuodelta 1999?
Arvostelujen perusteella kannattaisi, mutta...

---

Viimeksi kävin ostamassa:


Kent - Tillbaka till samtiden

Kent on aina hyvä. Hyviä biisejä täynnä tämä levy. Emilian(kin)
kehuma Columbus on ihana.


The Rutles - The Rutles

Innostuin. Kun on kuunnellut Beatlesia koko ikänsä, nämä
parodiat vain herättävät hilpeyttä. Nerokasta. Kun vielä löytäisin
tämän "bändidokumentin" jostain DVD:nä.


Monty Python - Sings

Neroista puheen ollen... Menin Python -innostuksissani niin pitkälle, että
oli ihan pakko hankkia tämä levykin. Hassuja biisejä. Muutamasta en edes tiedä,
mistä ne ovat, mutta päässäni soinut jo muutaman päivän:

Gonoccocal urethritis, streptococcal
ballinitis, meningo myelitis,
diplococcal cephalitis, epididimitis,
interstitial keratitis, syphilitic
choroiditis, and antertior u-ve-i-tis.


No joo, mutta Monty Python.

Muoksmuoks. Vihreitä.

[tiipetti]

Nostalgista hinailua ovat päiväni taas olleet täynnänsä, myös musiikillisesti.

ja

Elikkäs, Roxettelta Pearls of Passion ja Joyride, ja Collinsin Dr. Phililtä Face Value.
Ihan vaan siksi, että kun olen tässä vanhemmiten hoksannut, jotta vaikka koko ajan tehdään uutta
musiikkia, ne kaikkein koskettavimmat kappaleet on jo sävelletty.

Ainakin, kun tässä oluspäissään kuuntelee tätäkin. Roska menee väkisin silmään.

[Suvi]

Vaikken koskaan mikään Roxette-fani ole ollut, täytyy myöntää, että
he tekivät parhaimmillaan ihan loistavia pop-biisejä.

Ihan törkeän hyvä biisi.

[Shay]

Vaikken koskaan mikään Roxette-fani ole ollut, täytyy myöntää, että
he tekivät parhaimmillaan ihan loistavia pop-biisejä.

Ihan törkeän hyvä biisi.

Vielä parempi. Ja tämä ihana cover-versio vielä. Ja tuo törkiä videokyhäelmä.
Joka kuitenki yhistää kaksi mulle niin rakasta asiaa Listen to your heartin ja
Veronica Marsin ( Logan ). Vaikka lopussa töksähtääki. Noh, alkuperäinen cover-video.

[Rulla]

Roxetten It Must Have Been Love'n alkuperäinen nimi antaa biisille ihan uusia ulottuvuuksia.
Christmas for the Broken-Hearted. Musta se vaan tekee siitä vieläkin paremman biisin.

Niin, asiaan. Kun Mustaa kahvia on soinut päässä yhden viikonlopun ja muitakin biisejä on
salaa fanittanut, niin pakkohan se on sitten nöyrtyä ja ostaa Jenni Vartiaisen Ihmisten edessä.
Hetkittäin sanoituksissa tuntuu olevan käsittämättömiä teinifiiliksiä (hyönteinen navassa? )
ja välillä sitten taas meno on vahvaa ja aikuista. Oli miten oli, olen myyty.

[skray]

Tilasin äsken Foo Foghtersin levyjä eilisen keikan innoittamana.
Postiluukusta tipahtaa (jos mahtuu) jossakin vaiheessa:
Colour and shape
Skin and bones
Foo fighters
There is nothing left
echoes, silence, patience & grace.

[Fantsu]

The Rutles - The Rutles
Innostuin. Kun on kuunnellut Beatlesia koko ikänsä, nämä
parodiat vain herättävät hilpeyttä. Nerokasta. Kun vielä löytäisin
tämän "bändidokumentin" jostain DVD:nä.

Tuohan tuli Teemalta jokin aika sitten. Luullakseni pistimme sen kovalevylle, vaikka nyt en muistakaan mihin se sitten meni. I shall investigate.

[SisterRay]

The Clash - London Calling 25th Anniversary Edition. Eipä paljon esittelyjä kaipaa, about maailman paras levy. Vanhan version naarmut kävi ärsyttämään.

Kannattaako tuota ostaa, jos omistaa cd-version vuodelta 1999?
Arvostelujen perusteella kannattaisi, mutta...

No jaa, onhan tuossa extralevy demoja, jotka vähän antavat kuvaa siitä, kuinka täydellinen tuo itse levy on ja miten paljon miksauksella saa aikaan . Suurimmaksi osaksi kuitenkin yhden kerran kuunneltavaa kamaa. London Callingin remasterointi on hyvä, mutta tuskin niin paljon parempi, että sen takia pelkästään kannattaa ostaa. DVDtä en vielä ennättänyt katsastaa. Eiköhän tuon remasterin saa ilman noita (vähän turhia) extrojakin.

Muoks: Ja kun tuo remasterointi on ilmeisesti kuitenkin sama, kuin 1999 painoksessa, niin ei, ellei edellinen kopio ole naarmuilla tai välttämättä halua noita demoja kuulla.

[Kibaya]

Mariko - Fabulous Tonight.

Tykästyin popissa Marikon sooloiluun ja ostinpa sitten levynkin. Tykkään siitä kokonaisuutena ja menee sellaisena kevyempänä lantionvatkaus musiikkina ja ihan vaan rentona kotichillaus musiikkinakin .
Meow oli kovasti sellainen dumpti, dumpti, let's hang around-biisi ja ensimmäinen suosikki .
Sopii tähän kesään koko levy.

[skray]

En tiiä pitäiskö tätä ees sanoa, mutta mun mielestä näyttää, kuin tossa Marikon levyn kannessa olis tolla tyypillä käsi housuissa.

[Shay]

En tiiä pitäiskö tätä ees sanoa, mutta mun mielestä näyttää, kuin tossa Marikon levyn kannessa olis tolla tyypillä käsi housuissa.

Eikö tuo tyyppi oo Mariko, mutta missä sen tissit on?

[tiipetti]

Taas piti kantaa kotiin muutama muusikko.



Lauri Tähkä & Elonkerjuu - Maailma on renki
Vielä tämän levyn ilmestymisaikoihin en voinut sietää koko bändiä, mutta jännästi mielipiteeni
tarttui tornadon vietäväksi ja ällötys vaihtui ihasteluksi. Suurin syyllinen näkemykseni tuuliviirireaktioon
oli viime kesänä kokemani Elonkerjuu-keikka, jonka välillä järjettömässäkin raisuudessa ja riehakkuudessa
oli jotain hyvin tervetullutta vaihtelua. Lisäpökköä pesään lykkäsi syksyllä ilmestynyt Tuhannen riemua,
jonka pohjalaisen kainostelemattomaan meininkiin olen tykästynyt ihan kympillä. Ja tokihan tykkäilyelintäni sorkkii
myös se fakta, että c) olen tyttö, ja omaan silmääni Lauri Tähkä on ihanan tärähtäneen näköinen. Tosin harva
naaraspuolinen toverini jaksaa olla samaa mieltä kanssani.

&

Norjan kautta Amerikkaan. A-han Hunting high and low -levyn puuttumista olin ihan vakavissani häpeillyt,
mutta nyt sekin rike on korjattu. Nimibiisin ja Take on men jatkoksi levyltä löytyy kourallinen aitoja kasariraitoja, joiden
myötä norjalaispoppareiden esikoinen hohtaa kuin timantti. Sama pätee myös Chris Isaakin parhaimmistoon, vaikka
lemppariani, Graduation Day, ei listoilla vilkukkaan. On siellä silti monta monituista nyyhkyviisua, joita kuunnellessa voi
istuksia rantakivikolla utuisin katsein. Kyllä nyt kelpaa, itikoidenkin.

[SisterRay]

Fleet Foxes - Fleet Foxes on perinnetietoista amerikkalaista pehmeää folk-rockia, joka sopii kesään kuin nenä päähän. Tykkään.