Ihmissuhdeilmoitukset ja -kysymykset

[Shay]

Keskimäärin ihmiset ovat ihan tymiä.

Totta.
Jos on normaalipainoinen niin toiset huomauttelee läskeistä ja toiset sanoo laihaksi.

[Shay]

Tulipas tehtyä niin, että tyyppi ykköselle sanoin heipat. En usko, että meistä tulisi koskaan mitään, vaikka
fyysisesti homma toimii paremmin kuin junan vessa. Henkistä yhteyttä ei vain ole. Toivottavasti kuitenkin
pysymme kavereina.

Tyyppi kakkonen kävi ja juttelimme kauan, mutta emme mistään vakavista asioista. Jäi tosi hyvä mieli ja
saa nähdä, maltanko pysyä hänestä erossa...

Välistä on kauhea playerifiilis, vaikka sinkkuna mulla pitäisi olla ihan aikuisten oikeasti oikeus ohimennen tapailla
ketä haluan ilman, että siitä pitäisi tulla olo, että petän jotakuta, jonka kanssa en ole edes suhteessa. Olen
kai sitten niin älyttömän yksiavioinen sielu...

[Shay]

Triplapostaus.

En tiedä onko ihan normaalia, että tunne-elämä näin heittelee edestakaisin. Viikko sitten luulin olevani vielä
eksän kynsissä, mutta nyt tuntuu, että voisin ihastua kunnolla johonkuhun toiseen. Vähän mietityttää
edelleen, että mistä tietää, ovatko tunteet aitoja... Mutta tietääkö sitä ikinä? Ainahan ihminen on menneisyytensä
vanki ja edelliset ihmissuhteet vaikuttavat siihen, mitä haluaa tulevaisuudelta ja millaisiin ihmisiin ihastuu...

En jaksaisi enää ylianalysoida kaikkea. Ajattelin vain mennä minne sydän tahtoo mennä ja toivoa, että kaikki menee
hyvin. Pitää vain toivoa, etten loukkaa ketään siinä matkalla... enempää...

[theia]

En tiedä onko ihan normaalia, että tunne-elämä näin heittelee edestakaisin.

Ainakin mulle se on/oli. Enää ei pahemmin heittele, mutta aiemmin oli... myrskyisää. Ekana olen sitä mieltä, etten halua nähdä vilaustakaan toisesta sukupuolesta, sitten taas olin sitä mieltä että nyt on seurusteltava, sitten tykkäsin taas vapaudesta, sitten taas... Ja milloin olin sydänsäröisenä ja sitten taas kohta en.

Yhtä lailla kaikki tunteet olivat "oikeita", mutta fiilikset vaan saattoi heitellä lyhyen ajan sisään tosi rajustikin

Ja sen, että onko tunteet aitoja, tietää viimeistään ajan kanssa.

Mun jaarittelu:

[Lyyra]

Mä oon sitä mieltä, että tunteet on aina aitoja. Se on toinen juttu, ovatko ne aiheellisia tai perusteltuja.

[theia]

Hmm, nyt kun mietin taaksepäin jotain vanhoja juttuja, niin kyllä musta tuntuu että mulla oli enempi halu ihastua/rakastua/tykätä toisesta silleen, ja ei ne tunteet olleet aitoja.

[Shay]

Hmm, nyt kun mietin taaksepäin jotain vanhoja juttuja, niin kyllä musta tuntuu että mulla oli enempi halu ihastua/rakastua/tykätä toisesta silleen, ja ei ne tunteet olleet aitoja.

Mää mietin just tuota, että onko mulla nyt vaan joku tarve olla suhteessa ja siksi tuntuu, että voisin olla tietyn ihmisen kanssa,
kun se tuntuu ihmiseltä, jonka kanssa parisuhde sujuisi. Sen jälkeen, kun kuulin, että eksä on parisuhteessa (se on jopa FB-parisuhteessa )
on tunteet sitä kohtaan kuolleet pikkuhiljaa ja tunteet toista ihmistä kohtaan vahvistuneet.

Voisin kirjoittaa tähän pitkän tarinan tunteistani ja niitten pohdinnasta, mutta en vaan jaksa. Treffailen kivaa tyyppiä ja
kattelen, jos siitä tulee jotain vielä kivempaa.

[Shay]

Vau. Mun ex-ns.poikaystävä oli pistäny s-postia.

En tiiä miksi, mutta meinas tippa tulla linssiin, kun se kertoi, kuinka se on joskus miettinyt meitä ja että jos se vois muuttaa aikaa...
Pieni hassu s-posti, mutta mulle, joka vihaa ihmisiä, jotka pystyvät polttamaan siltansa niin, etteivät koskaan katso taakseen,
se oli osoitus siitä, että kerran ainakin olen tehnyt johonkuhun vaikutuksen. Mää rakastin sitä miestä enemmän kuin
koskaan pystyn rakastamaan ketään, sillä se oli mun ensimmäinen suuri rakkaus. Me oltais oltu ihan hirveä katastrofi
pariskuntana, mutta silti... kukaan mies ei voi koskaan vetää vertoja sille.

[marenkienkeli]

Aaws.

Musta on ihanaa, että mä oon pystynyt pitämään suht hyvät välit niihin ihmisiin, jotka ovat joskus merkinneet mulle paljon - myös muuten kuin kaverimielessä. En tosin tiedä mitä ex-poikaystävä musta nykyään ajattelee - en ole nähnyt häntä sen jälkeen, kun päädyttiin puoli vuotta seurustelun loppumisen jälkeen sänkyyn. Mutta ehkä hän ei minua vihaa. En ole saanut lähetettyä hänelle sähköpostia, koska hän ei ole enää yliopistolla (eri s-posti kuin ennen). FB-kutsua en ole vielä valmis laittamaan - kun emme me oikein kavereitakaan ole. (Kävin juuri tarkistamassa. Häntä ei enää edes löydy FB:sta. ) Mutta esimerkiksi ex-säätö on nykyisin hyvä kaverini. Molempien seurustelukumppanit tietävät historiamme, mutta mukavasti näemme toisiamme neljästään lautapelailun merkeissä. Edelleen mulla on tosin sellainen olo, että ex-säädön tyttöystävä pitää mua uhkana mutta, mutta...

[Emilia]

Eka rakkaus Toivottavasti ei tarvii koskaan nähdä sitä enää tai kuulla tyypistä muutenkaan.

Ehkä liian aikaista sanoa, mutta Pomppis tuntuu jopa paremmalta. Ennen aika usein vertasin
poikkiksia tuohon Ekaan mutta nyt ei ole paljoa tarvinnut. Jos jotain vertailua olen mielessäni tehnytkin,
on Pomppis "voittanut" ne mennen tullen.

Mietittiin viime viikolla, pitäiskö mun antaa Pomppikselle vara-avain tähän kämppään. Huu..
Se lupasi kyllä olla tulemata itekseen tänne ja pimpottaa aina ovikelloa mut olisi se silti aika suuri askel
kohti sitä, ettei sen kohta tarviisi enää pimpotella. Toisaalta se nyt on muutenkin mun kämpillä
noin kuusi päivää viikossa, joten käytännössä oma avain helpottaisi joitain tilanteita huomattavasti...
Täytyypi pohtia tätä..

[Pvi]

Matkalla ei tullut törmättyä ihanimpaan. On aikalailla kenkku tilanne yrittää tajuta, että tyyppi ei vaan kertakaikkiaan ole halukas panostamaan minuun tai sihen että voitaisi viettää aikaa yhdessä.

Sen sijaan oli kovin erikoista, että toinen tyyppi, joka on pari vuotta sitten sanonut mulle heipat, tuli joka päivä samoihin paikkoihin, missä me oltiin. Ehkä mun projektikaverit on hänen läheisiä ystäviä ja he viettävät aikaa yhdessä.

Kolmas matkalla vastaan tullut parisuhdeasia oli saada seurata ystäväpariskunnan elämää hetken. Kuinka mies kivasti halailee ja pussailee sekä huolehtii pyykkivuorosta ja osallistuu ruoanlaittoon.
Oli ihana nähdä, että sellaista voi olla. Läheisyyden ja ystävyyden täyttämää arkea.

[Aranwe]

Kaverikortti, tuttu kortti. Saan niitä yhtenään ja jakelen niitä itse.

Ehkä pitäisi ryhtyä kusipääksi.

[damn]

Käyn sitten nykyään kerran viikossa leffassa eksän kanssa . On ollut todella hauskaa viettää aikaa yhdessä, mutta tiedän kaivavani hautaa itselleni, kun vietän näin paljon aikaa sen kanssa. Tavallaan hienoa, että voidaan viettää aikaa yhdessä "vain kavereina". Mutta kun niitä tunteita on vielä vähän kuplimassa pinnan alla. Voi rutto.

[marenkienkeli]

Mulla ja Miehekkeellä oli vuosipäivä lauantaina. 3 vuotta tuli täyteen. Etukäteen ja jälkikäteen muistin kyllä vuosipäivän, mutta lauantaina sitä en muistanut. Mutta eipä tuo toinenkaan osapuoli muistanut.

Ei elämä ole aina ruusuilla tanssimista, mutta enimmäkseen mulla on hyvä olla Miehekkeen kumppanina.

[Emilia]

Onnee Marenki.

Mulla ja pomppuhymyllä oli lauantaina 3 kuukautispäivä.
Vietettiin se tappelemalla pikkuasioista.

Tuntuu pieneltä (ihanalta) ikuisuudelta tämä aika..

[lumikukka]

Onnea vuosi- ja kuukausipäivistä Marengille ja Emilialle!

Mä olen muuten usein miettinyt, että mistä aikuisena parisuhteen aloittaneet laskevat seurustelunsa alkaneen. Siitä kun ekan kerran tavattiin vai ekoista treffeistä? Jostain muusta? Mä en ole koskaan viettänyt vuosipäivää, vaikka eksän kanssa olin yli neljä vuotta ja nykyisenkin kanssa jo pian kolme vuotta. En tiedä mistä laskisi, kun "Alaks olee?" -keskusteluja ei ole käyty. Eikä kyllä mitään varsinaisia ekoja treffejäkään.

[skray]

Mä lasken siitä, kun ekaa kertaa pidettiin kädestä ja pussailtiin.
Jokusen päivän ennen tota mieheke oli laittanu mulle viestin, että olisko sillä mitään mahiksia olla mun kans ja taisin vastata, että mahikset on.
Kaippa siitä pussailuillasta jonku aikaa eteenpäin päätettiin, että jos joku kysyy, niin ollaan sitte tyttö- ja poikaystävä.
Mut me oltiinki 15 ja 18 vee.

Vois kai sanoa, että seurustelu on alkanu sitte, kun puoliskoaan kutsuu tyttö- tai poikaystäväksi.

[Annis]

Meilläkin tuli viime viikolla viisi vuotta täyteen ja kihloihin menon kaksi vuotispäivä oli samana päivänä

Me on laskettu siitä, kun mä olin miehekkeen luona ekaa kertaa käymässä, kai ne periaatteessa oli vähän niinkuin ensi treffit, vaikkei mulla sinäänsä ollut mitään pariutumisaikeita ollut, kuin lähdin reissuun. Mut se oli sinäänsä selkeä päivänmäärä, siitähän kaikki periaatteessa alkoi, että kaipa se sinäänsä on järkevin päivä valita juhlimiseen
Tutustuttuhan me oltiin jo puol vuotta ennen sitä, mutta sitten ei oltu siinä välissä nähty kertaakaan.

[theia]

Meillä seurustelun alku (ja vuosipäivä) lasketaan siitä, kun sovittiin ettei muita saa deittailla. Ja se vuosipäivä on itse asiassa ensi sunnuntaina, aateltiin mennä hotelliin juhlistamaan kaksivuotista taivalta yhdessä

[marenkienkeli]

Kiitos onnitteluista!

Mä olen muuten usein miettinyt, että mistä aikuisena parisuhteen aloittaneet laskevat seurustelunsa alkaneen.

Meillä ei ollut maailman helpoin alku suhteella. Alku oli melkoista eipäs, juupas, saapas -leikkiä. Päätettiin pariin kertaan lopettaa tapailu jne.. Ei ollut ihan helppoa, kun toinen oli/on yksi parhaista ystävistäni. Tunteiden selvittelemisessä meni aikaa molemmin puolin aika kauan. Vuosipäivä tulee siitä päivästä, kun Mieheke kysyi, että mitä jos kuitenkin yritettäisiin yhdessä.

[Nugat]

Näitä Sinikka Nopolan tekstejä on tullut kuunneltua työmatkoilla ja tämä seuraava kuunnelma huvittavuudellaan ahdisti mua syvästi. Kaivoin sen esiin ja kirjoitin itselleni ylös kun ahdisti taas.

Miksi suomalainen asuu yksin?

[Emilia]

En keksi, mihin tän lykkäisi mutta on niin herttainen, että pakko päästä jakamaan tämä teidän kanssa:

Flirttailuohjeita 1920-luvulta.

"Älä mene ulos tuntemattomien miesten kanssa. He voivat olla naimisissa, ja saatat joutua taisteluun, jossa hiuksia revitään."

[Lyyra]

En keksi, mihin tän lykkäisi mutta on niin herttainen, että pakko päästä jakamaan tämä teidän kanssa:

Flirttailuohjeita 1920-luvulta.

"Älä mene ulos tuntemattomien miesten kanssa. He voivat olla naimisissa, ja saatat joutua taisteluun, jossa hiuksia revitään."

"Lipevä kakkukeisari" ois kyllä hyvä titteli jollekin.

[damn]

Ihastuin . Ja pääsin pussailemaan . Toivottavasti nähdään vielä .

Muoks muutama tunti myöhemmin. Ainakin se on laitellut viestiä tänään . Se ei vastaa mun normaalia miesmakua(hippirenttu tai joku muu rento hiippari),se on sellainen tatuoitu ja lävistetty, jopa aika pelottava tyylillisesti, mutta hitto kun se on suloinen ja mukava. Se on siis tutun tuttu, olen sen muutaman vuoden ajan tiennyt ja ollut aika pettynyt, kun se on ollut varattu. Nyt se on sitten vapailla markkinoilla. Pitkästä aikaa jännitysperhosia vatsassa.

[Wildchild]

Mä olen muuten usein miettinyt, että mistä aikuisena parisuhteen aloittaneet laskevat seurustelunsa alkaneen. Siitä kun ekan kerran tavattiin vai ekoista treffeistä? Jostain muusta?

Minä ja mies ollaan parin viikon kuluttua oltu yhdessä 8 vuotta ja kyllä meidän suhteen alkupäivä on ensimmäinen
tapaamis-/treffipäivä. Ei siis oltu tavattu koskaan aikaisemmin kasvokkain, vain netin kautta. Mutta jotenkin se
vain kolahti, ja jo tunti tapaamisesta istuttiin vierekkäin käsi kädessä ja pussailtiin. Silloin se oli niiiiiin ihanaa ja
kaikki oli niiiiiin vaaleanpunaista, kunnon lässyn lässy kutsikutsikuuta.
Nyt kun vanhempana saman miehen kanssa naimisissa olevana ja hänen kanssa lapsiakin saaneena ajattelee sitä
aikaa, päällimmäinen ajatus on lähinnä "miten me jaksettiin".

Arki.