Ihmissuhdeilmoitukset ja -kysymykset

[urakka]

Onpahan orpo olo, ollaan Miehen kanssa ensimmäistä kertaa vähän pitempään erossa, kun toinen on matkoilla. Ollaan oltu jo muutama vuosi yhdessä, ja siitä ajasta yhteensä ehkä kuukausi eri paikoissa, niin kyllä tämmöinen melkein kolmen viikon erillään oleminen alkaa jo tuntua. Ennen lähtöään sanoin, että mene vaan ja pidä hauskaa, äkkiähän se aika menee, ja sittenkin onkin kivaa taas nähdä. No juu, aika menee ihan hirveän hitaasti, eikä mulla varmaan ikinä ole ollut yhtä kova ikävä ketään. Eilen olin ihan suru puserossa, piti vähän itkeäkin, mutta sen jälkeen alkoi naurattaa, kun mietin miten vielä alkuvuodesta tosissani suunnittelin lähteväni toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, hyvin olis varmaan mennyt.

Tuosta vuosipäiväasiasta sen verran, että meillä ei vietetä vuosipäivää ollenkaan, kun ei ikinä olla päästy yhteisymmärrykseen seurustelun alkamisen päivämäärästä. Tapaamispäivää vietetään, tosin sitäkään ei aina juuri sinä oikeana päivänä, kun kummallekaan ei tunnu olevan tärkeää juhlistaa juuri jotain tiettyä kellonlyömää. Veikkaan, että kunhan naimisiin joskus mennään, niin hääpäivä on sitten se The Vuosipäivä, jonka molemmat kykenee muistamaan.

[Pvi]

Matkalla ei tullut törmättyä ihanimpaan. On aikalailla kenkku tilanne yrittää tajuta, että tyyppi ei vaan kertakaikkiaan ole halukas panostamaan minuun tai sihen että voitaisi viettää aikaa yhdessä.

Olin taas kaupungissa. Ja olin laittanut tyypille sähköpostin, että jos sillä on aikaa, niin musta ois kiva nähdä.

Ei nähty.

Kun avasin sähköpostin kotona, olin saanut vastauksen, että ei ehtinyt, mutta ois ollut kiva.
Omituisinta on, että aina kun olen päättänyt luovuttaa tyypin suhteen tai otan etäisyyttä, niin hän lähestyy. Kun minä yritän lähestyä, hän katoaa.
Nyt kun molemmista ois ollut kiva nähdä, niin ei kuitenkaan nähty.

Ristiriitaista on.
Koitan kuitenkin rakastaa ja arvostaa itseäni paljon. Se vasta vaikeaa onkin, kun itseään vastaan rikkoo niin kovin helposti. Pitää osata vetää raja tämän tyypin kanssa, niin että en sekoa tähän ailahtelevaisuuteen. Joissain kohden, jossa minulla menee helposti yli, onneksi hän osaa vetää rajaa. Olla hienotunteinen ja varovainen, mutta toisissa asioissa hän toimii hyvin itsekeskeisesti ja muista piittaamattomasti, minkä suheen minun on pidettävä itseni kasassa.

Mun ehkä pitäisi puhua tästä jonkun kanssa. Oisko se hyvä ja uusi ajatus?

[skray]

Mun ehkä pitäisi puhua tästä jonkun kanssa. Oisko se hyvä ja uusi ajatus?

Puhua sen miehen itsensä kanssa?
Suoraa puhetta vaan tunteet paljastaen ja katsot mitä tapahtuu. Jos tapahtuu mitään, on se kivaa, mutta jos ei tapahdu mitään, eikä voisikaan jostain syystä koskaan (eli heti/pian) tapahtua, voit unohtaa koko hepun ja siirtyä eteenpäin.
Jos ei tyyppi ei tähän mennessä oo tajunnu, että se sun mielestä on niin kiva, että sen kans olis kiva hengailla enemmänkin, niin sittenpä sekin paljastuis. Jos se olis jotenki noloa sulle tai sille, niin kerran se vaan kirpasee.

[Aurora B.]

Pvin tilanne kuulostaa samankaltaiselta, mitä itselläni oli joskus nuorna flikkana. Tapasin huipputyypin, seurusteltiin pari kuukautta, sitten hän lähti kesätöihin 200 km:n päähän. Kävi kyllä parikin kertaa kuukaudessa täällä päin, mutta ei koskaan varsinaisesti mua tapamaan, vaan kavereita yleensä. Olin aluksi ihan sinut sen kanssa, treffattiin kun ehdittiin ja kivaa oli, mutta jossain vaiheessa olo alkoi tuntua jotenkin... hyväksikäytetyltä. Tuntui, että tyypillä oli aina kiire pois mun luolta. Ei auttanut kuin istua alas ja puhua siitä tyypin kanssa. Väistämättömäänhän se johti, ei tyyppi halunnut mulle sellaista oloa aiheuttaa, mutta elämä veti selkeästi etelään, enkä mä ollut siinä vaiheessa halukas seuraamaan.

Jostain syystä mulla tulee tuo tyyppi aina mieleen Aila Meriluodon "Jälkeenpäin" -runosta.
Ei mikään kuollut,
et sinä, en minä,
ei tuokio rakkauden.
Erään polun vain kuljin,
minä kuljin ja sinä...
Jäi hymyily surullinen.



Edellisen aiheuttaman oudon haikeuden karistan kertomalla, että olen seurustellut tuon armaan sohvaperunani kanssa jo 9 vuotta Me ei kumpikaan muisteta/juhlita mitään varsinaista päivää, mutta "joskus tammikuussa, ehkä" 2003 tämä kaikki alkoi. Periaatteessa Nyt on tietenkin vihkisormuksessa sellainen päivä kaiverrettuna, mitä on helpompi muistella. Eikä siitä ole niin kauaa, etteikö muistaisi ilman kaiverrustakin. Keväällä on 2-vuotishääpäivä

[Pvi]

Nelisen vuotta sitten oon tyypin kanssa jutellut. Ja kyllä tilanne oli vaikea ihan sen koko keskustelun ajan, että ei mennyt kertakirpaisulla. Tosin hommaan saattoi vaikuttaa se, että asia oli jo vaikea ennen ja myös sen jälkeen.

Tässä on nyt ollut aika monta vuotta aikaa mennä eteenpäin ja olen toivonut, että olisi mahdollista tykästyä kovaa johonkuhun. Muutama mahdollinen on osunut eteen, mutta homma ei syystä tai toisesta ole edennyt katselua pidemmälle.

Ongelmana on, että miten voi pysyä selväjärkisenä ja hyvinvoivana tyypin kanssa. Teemoina on vapaus tehdä mennä ja olla niin, että itsellä on hyvä olla, mikä kuulostaa järkevältä, mutta tyyppi on aika ääripäätapaus. Minä en voi suunnitella tai olettaa että me tapaisimme tai keskustelisimme, sillä niin monta kertaa olen kuvitellut ja pettynyt. Kun hyväksyy asian, että tavataan silloin kun satutaan törmäämään niin on paljon helpompaa, kevyempää. Ongelmana on, että asumme eri maissa, että suunnittelemattomat törmäämiset ovat aika vähissä.
Välillä tulee olo, että kaikki on minun päässäni. Ainoa mistä voin olla varma on, että ollaan oltu kavereita ja edelleen tavataan joskus. Ei meillä mitään suhdetta ole ollut. Sitten kun ollaan kevyesti kaverina juttelen tulevaisuudesta ja menneistä, niin tyyppi värähtää ja muuttuu omituiseksi, kun kerron jotain muihin miehiin liittyvää. Suora puhe tunteista ja tilanteesta aiheuttaa myös kangistuksen.

Ikuisuuskysymys tämä.
Mutta olen iloinen, että kykenen nykyään kirjoittamaan tästä teille.

[Emilia]

Pomppis ehdotti, että lähtisin sen mukaan tapaamaan isäänsä tänään. En mä uskalla.

[skray]

Emilia elää jännittäviä hetkiä.

[Kibaya]

Em,

---

Mulla on ihmisiin liittyvä kommunikaatio-tilanne.
Mietin, että onko jossain kohtaa kommunikaatio ollut jotenkin epäselvää tai jäänyt vajaaksi, kun ollaan kuin ellun kanat ja "no emmä tienny"-meiningillä.
Eikö ihmiset keskity siihen, mitä ympärillä tapahtuu?
Tai välitä yhteisistä säännöistä?
Vähän hajottaa, kun samoja asioita saa toistella usein ja toistuvasti.
Samoille ihmisille vieläpä.
No, onneksi tästä ei nyt tartte mitään stressiä ottaa.
Ihmetyttää vain.

[marenkienkeli]

Em, hyvin se Pomppiksen isän tapaaminen menee.
---------------------

Olen juuri niitä ihmisiä, jotka eivät oikein keskity siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Sitä saattaa istua bussissa kilometritolkulla ja yhtäkkiä havahtua omista ajatuksistaan siihen, että joku istuu vieressä. Ja tuota ei ole tapahtunut esimerkiksi kerran tai kaksi kertaa vaan tuo tapahtuu melkein joka päivä.

Ihmissuhdeasioissa mä oon välillä ihan toivoton. Jotenkin on hirveään vaikea erottaa, milloin joku on kiinnostunut kaverina ja milloin enemmänkin. Kuinka monta kertaa olenkaan tulkinnut viestin väärin ja joku on mulle jälkikäteen kertonut, että se muuten oli kiinnostunut susta ja minä olen ihan: . Erään ystävättäreni käytös on ihmetyttänyt viime aikoina...Jos en tietäisi, että hän on onnellisessa parisuhteessa miehen kanssa, voisin luulla, että hän on minusta kiinnostunut.

Mutta ehkä Kibsukan tapaus on aikalailla erilainen.

[Pascal Lemoix]

Kaipa ihmiset ajattelevat 99-prosenttisesti itseään ja sitten vasta muita.

Jos vaikka toisella ihmisellä on kova kakkahätä ja toisella suuri hätä siitä, että KalPan alivoimapeli ei toimi, niin kumpaakaan ei juuri kiinnosta toisen huolet ja on mahdotonta käsittää, miksei toinen yhtään välitä minun tunteistani.

[damn]

Ihastuin . Ja pääsin pussailemaan . Toivottavasti nähdään vielä .

Muoks muutama tunti myöhemmin. Ainakin se on laitellut viestiä tänään . Se ei vastaa mun normaalia miesmakua(hippirenttu tai joku muu rento hiippari),se on sellainen tatuoitu ja lävistetty, jopa aika pelottava tyylillisesti, mutta hitto kun se on suloinen ja mukava. Se on siis tutun tuttu, olen sen muutaman vuoden ajan tiennyt ja ollut aika pettynyt, kun se on ollut varattu. Nyt se on sitten vapailla markkinoilla. Pitkästä aikaa jännitysperhosia vatsassa.

^Tuon tyypin kanssa tekstailtiin parit kerran tuon tapauksen jälkeen, mutta se sitten jäi, eikä nähty missään edes sattumalta. Harmitti kovasti, mutta yritin olla ajattelematta asiaa, koska satutan aina vaan itteeni ihmissuhteissa, joten olen opetellut unohtamaan ihmiset nopeasti, enkä jää roikkumaan ja kysele perään.

Viime viikonloppuna törmäsin siihen baarissa ja jatkettiin siitä mihin viimeksi jäätiin nähdessä, eli pussailtiin ilta. Minä en siis ole sellainen ihminen, että baarissa kenen kanssa tahansa suutelisin jatkuvasti, sellaiset voi tehdä kyllä ihan muualla kun ihmisten ilmoilla. Mutta tuon kanssa ei oikein pysytty erossa toisistamme. Päädyinkin sitten sen kämpille yöksi ja vietin siellä seuraavan päivänkin. Se on aivan ihana. Mutta se tosiaan erosi reilu pari kuukautta sitten ja sillä on sen eksän kanssa vähän jännät välit ja selvittämättömiä asioita, joten voi olla että tää jää taas tähän. Jos sen eksää ei olisi kuvioissa, niin voisin sanoa 99% todennäköisyydellä, että meillä voisi olla juttua ihan kunnolla. Harmittaa. Pitkästä aikaa ihminen jonka seurassa on niin hyvä ja helppo olla. Se on luonteeltaan just sellainen mitä kaipaisin. Lisäksi sillä on arvot kohdillaan ja mikä mahtavinta, kerrankin mies, joka käy töissä, eikä ole sossupummi. Minulla on siis oikeasti tapana kerätä ympärilleni miehiä, jotka ei opiskele, ei käy töissä, ei harrasta mitään, eikä niitä edes kiinnosta mikään... Joten ihanaa vaihtelua tälläinen. Ja se on kaiken muun hyvän lisäksi hyvännäköinen . Jos saisin yhden toivomuksen tällä hetkellä, niin toivoisin, että se olisi mun mies.

Olen niin monesti ollut tilanteessa, että tapailen miestä, joka ei ole päässyt yli eksästään. Mä olen kuulemma niin nätti, kiva, mukava, hyvää seuraa jne jne, mutta perkele kun en voi koskaan olla kenellekään miehelle se ykkös vaihtoehto. Tässä niitä yksiä syitä, jonka takia itsetuntoni on pohjamudissa. Kyllä mä kaiken järjen mukaan tiedän olevani hyvä tyyppi ja kuulen jatkuvasti sitä kavereilta ja miehiltä, mutta silti minusta varmaan puuttuu joku ominaisuus, mitä tyttöystävältä vaaditaan. En jaksa enää .

[Niina-Maria]

Voi damn!

Itselläni on parisuhde asiat pyörinyt viime aikoina mielessä kovastikin.
Tuntuu, että tunteet toista kohtaan on vaan hiipunut ja mikään ei tunnu miltään. Onneksi sain
muutama päivä sitten puhuttua asiasta ja se helpotti omaa oloani, kun sain sanottua. Nyt on
jotenkin semmonen fiilis, että ollaan vaan ja ihmetellään, että mitä tapahtuu.

Olo on jotenkin helpottunut, mutta toisaalta tekee pahaa, koska tiedän satuttavani sitä
toista.

Haluaisin olla vaan yksin. Avioeron jälkeen mulla oli eräänlainen kuvio miltein heti. Kun se
päättyi tuli nykyinen mies kuvioihin äkkiä. Kesällä tulisi vuosi täyteen siitä, kun tavattiin.
Olen ollut hätäinen ja niin kamalalta kun se tuntuukin, niin "laastariahan" tuo on varmaan
hyvinpitkälti ollut.

[Shay]

Sympatiat Kiima-Narinalle (ja tervetuloa takaisin) Itselläkin on pari laastaria ollut eron jälkeen
pyörimässä, mutta kai sitä pitäisi osata olla yksin jonkin aikaa ja elää omaa elämäänsä ennen kuin voi
taas jatkaa parisuhteilua avoimin mielin.


Mulla on nyt vähän -olo. Eräs kaveri on viime aikoina ruvennut yhtäkkiä heittämään ihan
levotonta juttua mulle. Ymmärtääkseni sen parisuhteessa on (taas) jotain skismaa, mutta en tiedä
mitään asiasta oikeasti. Olen hieman puulla päähän lyöty, kun tyyppi rupeaa yhtäkkiä puhelemaan
hempeähköjä, enkä voi sanoa, etten olisi koskaan ohimennen ajatellut häntä 'sillälailla' ja näin
hänestä vasta romanttisvaikutteista untakin, mutta hän on ollut saman naikkosen kanssa kaikki
ne vuodet, kun olen hänet tuntenut, joten ohimenevää ajatusta pidemmälle asia ei ole koskaan
edennyt. Nyt vain pyörii päässä, että jos hän olisikin vapaa, niin voisiko jotain välillämme tapahtua...

[Lumikki75]

... enkä voi sanoa, etten olisi koskaan ohimennen ajatellut häntä 'sillälailla' ja näin
hänestä vasta romanttisvaikutteista untakin,

Tämä on totaalisen OT, mutta on pakko kysyä, kun asia mieleen tuli.

Siispä: jos näette seksuaalisväritteistä unta jostakin ihmisestä, tarkoittaako se teidän mielestä, että olette ihastunut siihen ihmiseen? Itse nimittäin näen aika usein seksiunia sellaisista ihmisistä, joista en ainakaan tietoisesti pidä ollenkaan. Saatan kyllä pitää kyseistä henkilöä tai jotain osaa kyseisestä henkilöstä (esim. käsivarsia) seksikkäänä, mutta en missään tapauksessa edes harkitsisi mitään romanttista sen ihmisen kanssa oikeasti. Joskus olen nähnyt unia jopa sellaisista ihmisistä, joissa en ole (tietoisesti ainakaan) havainnut edes mitään puoleensa vetävää piirrettä. Olenko mä outo?

[Lyyra]

Unet toimii symbolien tasolla (tai niin mulle väittää lanttumaakari). Seksi ei unessa välttämättä tarkoita seksiä tai mitään muutakaan sellaista, mitä se reaalimaailmassa tarkoittaa (läheisyyttä, intiimiyttä, jne.), vaan sun alitajunta yrittää ehkä jotenkin seksin avulla viestiä sulle jotain muuta asiaa, jonka voi (kaukaakin hakien) katsoa liittyvän jotenkin seksin edustamiin asioihin. Eivätkä unien ihmiset useinkaan ole niitä ihmisiä, joiden kasvot heillä unessa on, vaan voivat olla myös eri puolia itsessäsi.

Unia pitää miettiä paljon vähemmän kirjaimellisesti kuin reaalimaailmaa.

[L-S]

Joskus olen nähnyt unia jopa sellaisista ihmisistä, joissa en ole (tietoisesti ainakaan) havainnut edes mitään puoleensa vetävää piirrettä. Olenko mä outo?

Et.
Toki nää riippuvat aina tapauksesta, mutta en itse ainakaan tulkitse välttämättä, että seksuaalisväritteinen uni tarkoittaisi automaattisesti, että mulla on piileviä tunteita kyseistä henkilöä kohtaan. Toki niistä helposti silti tulee herätessä mieleen, että mitähän toikin nyt oli olevinaan. Niin kuin vastikään kun näin unta, jossa kaverini suuteli mua... enkä ymmärrä miksi, koska olin jo aikaa sitten todennut, että pidän tyypistä vain kaverina, eikä se ole ollenkaan mun tyyppiä noin muuten. En ole kovinkaan hyvä unien tulkitsija (enkä myöskään jaksa panostaa), joten arvoitukseksi tämän symboliikka jää. Mutta joo, vähemmän kirjaimellista ilman muuta.

P.S. En ole tainnut vielä todeta missään ketjussa, että kiva että Lumikki on palannut.

[Shay]

Siispä: jos näette seksuaalisväritteistä unta jostakin ihmisestä, tarkoittaako se teidän mielestä, että olette ihastunut siihen ihmiseen? Itse nimittäin näen aika usein seksiunia sellaisista ihmisistä, joista en ainakaan tietoisesti pidä ollenkaan. Saatan kyllä pitää kyseistä henkilöä tai jotain osaa kyseisestä henkilöstä (esim. käsivarsia) seksikkäänä, mutta en missään tapauksessa edes harkitsisi mitään romanttista sen ihmisen kanssa oikeasti. Joskus olen nähnyt unia jopa sellaisista ihmisistä, joissa en ole (tietoisesti ainakaan) havainnut edes mitään puoleensa vetävää piirrettä. Olenko mä outo?

Riippuu ihan unesta. Joskushan unet on ihan omituisista asioista ja ihmisistä omituisissa tilanteissa. Toisinaan voi päätellä, mistä unet johtuvat.

Vasta näin tuota aikaisemmin mainittua unta. Olin silloin poissa töistä ja vähän kaipailin kyseistä kaveria, joten siksi se hiipi uniini ja koska olemme
viime aikoina jutelleet useammin ja onhan välillämme ollut aina pientä jotain kipinää, vaikka en sitä ole oikein ajatellut seksuaalisena kipinänä, niin
unessa tapahtui jänniä juttuja... Näin viime viikolla unta lentävästä tyrannosaurus rexistä. Se oli niitä vähemmän tulkinnallisia unia.

[Kuolo]

Näin viime viikolla unta lentävästä tyrannosaurus rexistä.

Nyt menee jo aika villiksi Oli varmaan aikamoista kyytiä

[Lumikki75]

P.S. En ole tainnut vielä todeta missään ketjussa, että kiva että Lumikki on palannut.

Glad to be back.

[Shay]

Näin viime viikolla unta lentävästä tyrannosaurus rexistä.

Nyt menee jo aika villiksi Oli varmaan aikamoista kyytiä

Se oli hyvin rauhallinen uni. Katselin jostain maalaismökin kuistilta pellon takana siintävää metsää, jonka
yli yhtäkkiä rauhallista tahtia lenteli pienisiipinen Tyrannosaurus.

P.S. En ole tainnut vielä todeta missään ketjussa, että kiva että Lumikki on palannut.

Glad to be back.

Glad that you're back!

[marenkienkeli]

Seksuaalisävytteiset unet eivät mulla liity kovinkaan usein liity siihen, että olisin kiinnostunut kyseisestä henkilöstä. Olen joskus nähnyt seksuaalisävytteistä unta esimerkiksi eräästä vanhan kaveriporukkamme tytöstä, joka ei ole koskaan oikein ollut edes hyvä kaverini. Unet yhdistelevät joskus aika villillä tavalla palasia alitajunnasta. Joskus on helppokin tulkita, mikä unen vivahde tulee mistäkin. Mulla saattaa sekoittua kivasti kaverit, opiskeluympäristö, pelit jne. kivaksi sekamelskaksi.

[Aranwe]

En muista olenko edes ikinä nähnyt sellaista seksuaalissävytteistä unta, jossa olisi joku henkilö josta olen oikeasti kiinnostunut. Yleensä niissä on aina joku ihan outo tyyppi tai joku sellainen, jonka kanssa ei todellakaan haluaisi olla missään lähemmässä kontaktissa. En tosin unille kauhean suurta merkitystä anna muutenkaan, enkä tyypillisesti edes muista uniani. Tosin joskus on tullut eteen tilanteita, että kertoo kaverille millaista unta näki ja sitten toinen katsoo hetken monttu auki ja vastaa nähneensä juuri samaa unta.

[Pvi]

Minulla eroottissävytteiset unet jostain oikeasti mukavasta ihmisestä saavat aikaan välittömän heräämisen. En päästä itseäni pientä kosketusta tai silmiin tuijottelua pidemmälle kun herään todellisuuteen.

[Mr. Smith]

Saanko kertoa yhden jutun? Liian hidasta, kerron sen:

Meillä on nyt YT:t -> en uskalla kuluttaa rahaa samaan tahtiin kuin aiemmin, koska tulevasta ei ole mitään tietoa.

En siis mene sarjakuvafestivaaleille ensi viikonloppuna.

Juu juu, odottakaa rauhassa, tämä paranee kohta.

Sinkku-kaverini, johon tavallaan tahtoisin tutustua paremmin, ja joka on (ehkä) tietoinen aikomuksistani (olen tainnut antaa ymmärtää joskus jotain humalassa), kysyi olisiko minulla ollut hotellihuonetta varattuna k.o. tapahtuman aikana? Hänellä kun on vaikeuksia löytää majoitusta tuoksi ajaksi.

Voisin kuvailla pitkästi ja värikkäillä sanankäänteillä miltä minusta tuntuu, mutta ehkäpä seuraavat hymiöt voivat kuvata haalean aavistuksen tuntemuksistani:

[Pvi]

Jos mitään kaverin tyhjää kämppää tai huonetta ei löydy festarimajoitustilaksi, niin sano tytölle, että et tänävuonna pääse sarjakuvailemaan, mutta oot tekemässä asiaa x tai menossa tapahtumaan a ja ois kiva törmätä muualla.

Ja tästä muuten seuraa ihmissuhdekysymys: Onko yleinen oletus, että jos nainen pyytää yöpaikkaa miehen luota, niin kysymys sisältää jotain muutakin kuin vain pelkän majoituksen?