Etuoikeus syrjiä muitaJoo. Itse olen törmännyt tähän "kai mä saan olla mitä mieltä vaan"-malliin ja suvaitsemattomuuden suvaitsevaisuuden keskusteluun. Pidän itseäni aika pitkälle suvaitsevaisena ihmisenä, mutta äärifundamentalismi ja muu vastaava ääri-tyyppinen liikehdintä missä tahansa ei ole kuin idiotismia itsessään. Mieltä saa toki olla, mutta missä menee raja sille kuuluisalle rasismille ja toisten loukkaamisen kanssa?
Joillekin kun jo sen asian tuominen esille, ettei maailma pyöri heidän napansa ympärillä on loukkaavaa ja
heidän oikeuksiensa loukkaamista.
Oikeuksista puhuttaessa mulle tulee usein mieleen jo yläasteella käydyt keskustelut siitä, miten oikeuksiaan voi penätä siinä kohtaa, kun hoitaa myös ne jokaiselle ihmiselle olevat velvollisuudet. Joihin mun suppeassa maailmassani kuuluu toisten ihmisten kunnioittaminen ja yleissivistykseen kuuluvat käytöstavat. Se, miten niitä on kenellekin varhaislapsuudessa opetettu on toki vaihtelevaa. Toisille opetetaan jo pienestä pitäen toisten loukkaamisen olevan jokamiehenoikeus.
Mitä tulee vaahtoamiseen aseista, Norjasta ja tapahtuneesta, niin kyllähän sen ymmärtää. Vaahtoaminen on syvimmillään merkki pelosta. Kyllä, minä pelkään tämmöisiä asioita. En haluaisi kenenkään joutuvan pelkäämään elämässään pommeja, ampumisia tai toisia ihmisiä. Oli se sitten Islannissa tai Kongossa. Olen naivi ja haluaisin maailman rauhaa. Pelko kahlitsee meitä ja purkautuu sitten kiinnittymällä epäolennaisiin asioihin.
Silti asekeskustelu on mielenkiintoinen seurattava. Käytännössä en kuitenkaan usko sen toteutuvan äärimmilleen vietynä. Kuten siinä, että kaikki tuliaseet olisivat lukkojen takana. Mutta mä nyt en tiedä aseista mitään. "Aseharrastus" on terminä jo jotenkin... kammottava. Harrastus on yleensä ihmisen mielenkiinnon kohde ja hän saa siitä jonkinlaista mielihyvää. Mielihyvä aseista? Joo, en ymmärrä. Mikä ei kuitenkaan nyt tarkoita, että se ei ole mahdollista.