Innostuneen odottavin aatoksin

Erityisesti odotan sitä, kun koko perheellä on hetki yhteistä lomaa

Hoitopaikan kesäloman vuoksi on pitänyt ottaa limittäin meidän lomat, yritämme nauttia yhteisestä ajasta sitten täysin rinnoin.
Mitään ei ole lyöty lukkoon, ihan vain sen takia, ettei tule ressi, mutta pohdinnassa tälle kesälle on ainakin mökkeilyä omalla (jee!

) ja kaverin mökillä (tämä juhannusmökkeily kaverit + perheet on jo kyllä sovittu ja järkättykin), Ähtärin eläinpuistovisiitti, synttärijuhlia, uimista, piknikkiä, löhöilyä, köllöttelyä, grillailua ja chillailua

Kesälomaan on enää 5,5 viikkoa

Kesäloman jälkeen enää 1,5 kk töitä

Mä mietin tuota, miksi odotan kesää näin kovasti. Tykkään kyllä kaikista vuodenajoista, mutta jotenkin kesällä vain on mukavinta. Terassista tulee olohuoneen jatke, siellä on kiva löhötä ja nauttia lämmöstä ja kesän tuoksuista ja äänistä. Kaikki vihertää ja on elävää ja kaunista. Aurinko paistaa, on lämmin ja kevyempi olo sekä vaatetuksellisesti että henkisesti. Kesällä kiireet loppuu (meillä ainakin) ja tehdään kaikkea kivaa, mitä ei muulloin voi/ehdi/jaksa/viitsi tehdä. Vaikka nyt koko päivän viettäminen ulkona. Viime viikonloppunakin tuli syötyäkin omalla terassilla, kun oli niin hyvät säät. Takaovi oli koko viikonlopun auki, eikä ulos lähtemisestä tarvinnut tehdä numeroa, sen kun laittoi kengät jalkaan ja meni. Tämä vapaus mennä ja tulla on moninkertainen ilo nyt, kun on tuota jälkikasvua. Oi niitä tuskanhikisiä hetkiä, kun loskasäällä nappulalle pistetään sukkahousuja ja villa-asuja ja aluspipoa ja päällyspipoa ja hanskoja ja toppahanskoja ja toppahaalaria ja kurahaalaria ja voi venäjä, kerroksittain vaatteita. Sama homma toisin päin kotiin tullessa, paitsi että vaatteet on pahimmassa tapauksessa kylmiä, märkiä ja kuraisia

Siinä ei viitsi ihan joka välissä juosta pihalla.
Kesä on vuoden kohokohta. Kesällä vaan on niin paljon vapaampaa ja rennompaa
