Elokuvakriitikon painajainen - elokuva-arvosteluketju

[Tr*ina]

YLETeemalta tuli harvinainen elokuvahelmi: Michel Houellebecqin romaanin filmatisointi Halujen taistelukenttä (Extension du domaine de la lutte).

Elokuva olisi voinut varsin hyvin olla suomalainen - ja toisaalta ei.

Teema sopii suomalaiseen sielunmaailmaan, nelikymppisen miehen ahdinko. Elokuvan päähenkilö elää yksinäistä elämää pariisilaisessa lähiössä. Insinöörin elämässä ei ole mitään mistä iloita, masennusta ja tuhoajatuksia sitäkin enemmän.

Käsittelyltään elokuva ei kuitenkaan ollut perisynkeä. Nauroin montakin kertaa. Elokuvan huumori oli yllättävää, aina sellaisissa kohdissa, joissa vähiten odotti. Ja loppu, se oli juuri niin lämmin kuin vain ranskalaisissa elokuvissa voi olla.

Onnellisia ne, jotka tajusivat tallentaa tämän elokuvan. Yli kymmenen vuotta vanhaa elokuvaa tuskin saa mistään tai näytetään missään.

[Shay]

Hesher

Luin DVD:n takakannen vuokraamossa ja tekstin perusteellaa elokuva vaikutti typerältä (tai lähinnä teksti vaikutti
typeryksen kirjoittamalta). Vuokrasin sen silti, sillä siinä oli Joseph Gordon-Levitt ja Natalie Portman.

Kokemus meni lähinnä: First I was like... WTF? ... but then... WTF?! ...and suddenly WTF! Koko elokuvan
ajan tunteet menivät lähinnä tuota rataa

Elokuvassa oli jonkin verran korneja pieniä hetkiä, joista huomasi katsovansa hieman vajavaisesti käsikirjoitettua
elokuvaa, mutta lopputulos oli kaikesta huolimatta yllättävä ja antoisa. Suosittelen.

[annastindeli]

Mekin katottiin tyttöjen kanssa Hesher, samalla kun siemailtiin rommia.

Joseph Gordon-Levitt Oli hyvä muutenkin, hetkittäin hieman wtf tosiaan. Mutta kuten kaverini sanoi, kerrankin ei ollut lapsinäyttelijä ärsyttävä.

[Pascal Lemoix]

Kapteeni Amerikka - ensimmäinen Kostaja

Tuli nähtyä. Draamaosat toimivat varsin hyvin, mutta toimintakohdat toivat valitettavan vähän lisää kokonaisuuteen. Tarina oli ihan hyvin tehty, mutta sitten "kun päästiin asiaan" ei oikeastaan ollutkaan enää mitään kerrottavaa. Trailerista olin oikein innoissani.

Chris Evans onnistuu pääroolissa varsin hyvin, on vakavahenkinen "partiopoika" ja herrasmies. Sama mies on näytellyt Johnny Stormia Ihmenelosissa, joten jos tarvitaan Kostajat ja Ihmeneloset samaan leffaan, niin syntyy ongelma. Mutta roolissa ei ole mitään häiritsevää virhettä, mikä auttaa jo paljon.

Naispääosassa Hayley Atwell ei oikeastaan tuo mainittavaa lisäpanosta. Toki roolinakin on olla vain sankarin nainen, mutta ei oikein kemiallisestikaan ole mikään täysosuma.

Tommy Lee Jones tekee hyvän sotilasroolin ja on leffan parhaita.

Kokonaisuutena lievä pettymys ja nimenomaan toimintakohtausten puolelta.

Ai niin: elokuvassa soi Wagner ja tunnistin sen Wagneriksi

[Tr*ina]

Sattuiko kukaan katsomaan juuri YLETeemalta tulleen Miten vietin... viime kesänä? BB:n katsominen vei suurimman huomion, näin tästä vain lopun, viimeiset 50 minuuttia. Ihmeellinen elokuva!

Elokuvassa oli vain kaksi näyttelijää, miestä, jotka elivät eristyksissä jossain Jäämeren rannalla. Elokuvan juoni jäi epäselväksi, jokin outo tapahtuma varjosti miesten elämää, mutta mikä... Luonto elokuvassa oli järkyttävän upea.

Harvinaislaatuinen elokuva, todellakin. Hieno, että Venäjältä on alkanut tulemaan laatuelokuvaa!

[Pascal Lemoix]

Tuli katsottua Iron Sky

Kuvallisesti elokuva on hieno, mutta jossakin alkupuolella tuntui, että ihan oikeestiko te olette halunneet tällaista -huumoria kuvata. Että mennään naistähtikin riisuttamaan alusvaatteisilleen ihan vaan siks Ei noin kohdella kansainvälisiä tähti, kuulkaa

Aika iso ristiriita vallitsee läpi elokuvan upean kuvallisuuden, hyvien saksalaisnäyttelijöiden ja muutamien surkeiden hahmojen ja ajoittain todella -tason tarinan välillä. Sitten kun päästään kuvaamaan avaruustaisteluja, niin sehän menee oikein mainiosti.

Elokuvassa nousee esiin joitakin nokkeliakin teemoja, kuten että kuunatseille Chaplinin Diktaattori on lyhytelokuva, jossa esitetään Führer lempeimmillään. Lisäksi on joitakin rodullisia näkökulmia ja sodan ja rauhan teemoja.

Lopputekstien aikana mietin kriittisyyttäni ja hymähdin itselleni, että onhan tuo nyt suomalaiseksi elokuvaksi melko vakuuttavan näköinen kuva. Olisin silti toivonut jotenkin piilohumoristisempaa otetta, koska tässä ne komedia-komedia-osuudet menivät vain rasittavan puolelle. Jotkut vitsit taas olivat oikein hyviä.

Ja Wagner-viittauksista plussaa

Yksi saksalaisista näyttää niin paljon Teijo Elorannalta, että oli hetken, että

[L-S]

En ollut käynyt leffassa aikoihin, mutta viikonloppuna kahdesti. En kyllä yleensäkään lähde elokuviin omasta aloitteestani, kuten en nytkään.

Ensin nähtiin Cabin in the Woods. Mobiilisovelluksen kritiikin mukaan elokuva muuttaa käsityksesi kauhuleffoista tai jotain sinnepäin. En nyt siitä sitten tiedä... toki tässä oli tietty etäännyttävä osuus, mikä teki elokuvasta itselleni hitusen peruskauhuleffaa mielenkiintoisemman, mutta ei siinä mitään erityisen vallankumouksellista mielestäni ollut, ja lopulta koko rakennelma oli vähän ontto. Leffassa oli kyllä paljon koomisia kohtia, joten jossain määrin viihdyttävä. Loppupuolella kauhuelementtien määrä meni jo yli, mikä oli varmaan tarkoituskin, mutta silti . Näyttelijäsuorituksetkin olivat melko yhdentekeviä, mieleen jäi ainoastaan että oli hauska nähdä Dr. Jackson Avery zombien jahdattavana (eli Greyn anatomian Jesse Williams). Dr. Avery on edes hyvännäköinen, vaikka ei ehkä muutoin erikoinen näyttelijä.
Tähdistö:

Toiseksi nähtiin varsin päinvastaisen suuntauksen elokuva, eli tuttuun satuun perustuva Mirror Mirror. Julia Roberts esittää pahaa äitipuolta ja Lily Collins on Lumikki. Tämä oli ihan hauska ja herttainen, varsin komediallinen uudelleentulkinta. Hymyilytti, paljon hilpeitä yksityiskohtia. Tarinaa oli käännetty monilta osin päälaelleen, eikä edes ihan liian ennalta arvattavasti. Kääpiöt olivat maantierosvoja, eikä Lumikki jättäytynyt uhriksi. Ei mikään ihan lastenversio, toisin kuin epäilin. Ohjaajalla oli intialainen nimi, mikä näkyi hauskasti leffan lopussa.
Tähdistö:

[Kibaya]

Girl with the Dragon tattoo

En ole lukenut kirjoja, mutta tykkään kovasti ruotsalaisesta elokuvasta.
Tokihan tässä on samat piirteet, mutta myös omat lisänsä, joita en muista edeltäjästä.
Ehkä tarinallisestikin joitain lisämausteita.
Amerikka-versiossa väkivallan kuvaus on mielestäni pliisumpaa.
Tuntuu hölmöltä kun jenkit sanovat Mikael
Rooney Mara on ihan onnistunut Lisbet, vaikka epäilinkin. Silti Noomi Rapacessa on enemmän "jotain". Rooney onnistuu ehkä paremmin olemaan kylmä ja tunteettomampi ilmaisussaan mitä Rapace.

Ei se jenkkiversio ihan täyttä paskaa ollut. Useita hyviä hetkiä ja mielestäni onnistuu kuljettamaan tarinaa jännityksellä.
(jotenkin en osaa sanoa tästä mitään kunnollista.)

Hyvä elokuva siihen, että katsoo peräkkäin Miehet jotka vihaavat naisia ja tämän ja sitten vertailee niiden eroja


Kotirauha
Aleksi Mäkelä. Samuli Edelmann, Santeri Kinnunen, Katariina Kaitue.
Yllättävän hyvä kuvaustekniikka. Yksi onnistunut hidastuskohtaus Muuten ne oli aika facepalm-osastoa.
Ihan okei elokuvan idea. Miehen yritys ajautuu viittävaille konkkaan ja hän häpeää sitä niin, ettei voi kertoa kenellekään. Yrittää kovasti selvitä ongelmistaan, valvoo öitä, joutuu vielä isompiin ongelmiin. Sitten alkavat uhkailut. Autosta menee renkaat, kotiin lähetellään kirjeitä ja niin edelleen. Silti mies yritää kovasti keksiä jonkun ratkaisun. Veli on poliisi ja alkaa epäilemään, ettei kaikki ole ihan jees. Mutta kenellekään mies ei kerro ennen kuin on ihan viimeinen hetki. Siinä menee sitten firman lisäksi avioliitto. Epätoivoa riittää.

Loppuratkaisu on aika kökkö ja hätäinen. Mutta sitten myös todellisen makuinen. Kuitenkin. Mikä on muutoin elokuvan absudiuden keskellä vähän ehkä a.

Elokuvassa on ihan hyvä näyttelijäkaartikin. Tommi Korpela, Aku Hirviniemi, Aake Kalliala, Pekka Huotari sivurooleissa.

Kattoo ennemmin kuin selkäänsä ottaa. Vaikka välistä dialogi ja näytteleminen on kökköä. Kaitueesta huomaa että hän on enemmän teatterinäyttelijä. Hahmo jää jotenkin tyhjäksi kameralle. Muutama hyvä kohtaus on, mutta eivät ne loppuvaiheessa olevat hetket kannattele koko roolia. Myös ilmaisussa Kaitueella on se teatteritekeminen paljon enemmän läsnä. Tai sitten ne on maneereita

[Shay]

The Grey - Suden Hetki

Piti lopettaa elokuvan katsominen puolessa välissä, sillä susien esiintyminen elokuvassa oli niin
järkyttävän epärealistista paskaa, että oikein pahaa teki. Tekijät olivat halunneet tehdä peto vs. ihminen
-elokuvan, mutta mitään järkeä koko leffassa ei ole. Rkele, kun pistää vihaksi idiootit, jotka
yrittävät vääristää ihmisten susikuvaa entisestään. Susien äänetkin olivat lähinnä karhujen ääniä
muistuttavia, sillä suden murina tuskin on tarpeeksi pelottavaa Hollywoodin idareille.

Hirveetä sontaa!

Zero points.

[Kibaya]

Aivan täydellinen elokuva!
Siis täy-del-li-nen!

Happiness of the Katakuris
by Takashi Miike.

Elokuvan takakannessa lukee "elokuva risteyttää rajoista välittämättä kauhua, musikaalia ja komediaa". Eikä ole sen mpaa.

Perheen isä on heitetty työttömäksi ja hän päättää pistää pystyyn majatalon johonkin vuoren lähistölle Japanian maaseudulle.
Perheeseen kuuluu vanhemmat, isoisä, poika, tytär ja hänen tyttärensä.

Alku oli vähän hämärä, mutta sitäkin keijompi.
En mä tiedä miten tätä voi kuvailla muutoin kuin:


Tyyppejä kuolee, perhe tekee kaikkensa selviytyäkseen. Laulaa vähän välissä ja tanssii.
Tuli hetkittäin mieleen Bollywood meets Japoinese.

[Kibaya]

Lumikki ja Metsästäjä



No hei hohhoi mitä materiaalia

Todettiin Suvin kanssa tämän olevan ehkä parhaimpia juomapeli-elokuvia.
Tarinassa tulee peikot, keijut, sienet, taikuus... you name it. Kaikki kliseisimmät satuainekset yhdistettynä mahtipontiseen taisteluun. Taisteluiden ääniefektit muistuttavat oksentamista

Tarina on ihan se perus, mutta se kai ei ole yllätys.
Lumikki on "kaunis" ( sama yhden ilmeen Kristen Stewart. Ian McShane kääpiönä oli munsta kauniimpi... ) ja eteerinen. "The One", joka kulkee sormussaattueen kärkenä. Eikun.. oho. Väärä stoori. Mutta sekin klisee siellä on

Parasta elokuvassa oli teatterissa nähtynä ehdottomasti erikoistehosteet. Visual effects. Juhlaa.
Sekä Charlize Theron ilkeänä äitipuolinoitana
Siinä sai hahmo syvyyttä ja näyttelijäntaidot olivat aivan toisessa sfäärissä. Kieltämättä nauroin Stewartin ja Theronin yhteiselle loppukohtaukselle, koska toinen oli todella hyvä ja toinen ihan kamala.

Tämä kun tulee dvd:lle, niin juomapelimittii

"Hei, mistä toi hevonen tohon tuli "

[L-S]

Voin tulla sitten juomapelimiittiin
Haluaisin nähdä tuon, mutta voi olla etten viitsi mennä leffateatteriin katsomaan. Vaikuttaa huonommalta kuin tuo toinen Lumikki-elokuva, jonka näin itse aiemmin (se oli kuitenkin ilostuttava).

Viimeksi näin leffateatterissa Prometheus-elokuvan. En suosittele sitä kenellekään. Istuin kirjaimellisesti tämän näköisenä siellä. Osittain siksi, etten halunnut nähdä kaikkea mitä tapahtuu, osittain siksi että se oli niin typerä.

[Kibaya]

Mä kun olen ajatellut että se Prometheus olisi mielenkiintoinen raina

Juomapelimiittiin sitten isolla lössillä

--

Katsoin Vuosaaren.
Aku Louhimies paistaa pitkälle
Mutta silti elokuvassa on todentuntua ja jotain sitä aitoutta, mitä meissä ihmisissäkin.

Kyllä mä tykkäsin, vaikka jollain tapaa se oli myös ahdistava. Väkivaltaa kuvatessa mietin miten ne hakkaavat lapset on psyykattu siihen. Ne kiusaaja-pojat. Onko puhuttu, miten on hoidettu jne.

Jossain kohtaa koin myös, että koska löysin samaistumispintaa lasten elämästä itseeni verraten, että onko tuo elokuva sellaisen ihmisen mielestä "paskaa", joka ei löydä siitä mitään yhtymäkohtaa tai jolla ei mahdollisesti ole tuon kaltaisia kokemuksia. Pääosissa olevat lapset ja nuoret ovat kovin yksin. Mitä sellainen henkilö, joka ei ole ollut yksin? Toki myönnän että sellaisen pohtiminen on aika typerää, mutta ei kaikilla mielestäni mene päin persettä. Ei kaikkien vanhemmat ole alkoholisteja/narkkareita/muuten vaan paskoja. Mutta sellainen ei ole elokuvallisesti kiinnostavaa

Ehkä jollain tapaa ahdistavuus tuli myös siitä, että sitä samaistumispintaa oli monella tasolla ja sitä myöden liikaa. Vähän sellainen olo, että käsikirjoittajat ovat pyörineet liian tutuissa nurkissa. Mutta sitähän se on. Tätä päivää.

Ei kannata katsoa krapulassa.
Eikä silloin, jos Louhimiehen raadollisuus ei sovi.
Tai alastomuus.

[heartless]

Juomapelimiitti! Kiinnostuin heti!
---

Mä kävin viimeksi elokuvissa katsomassa American Pie Luokkakokous- leffan. En odottanut elokuviin menoa kovinkaan suurella innolla, mutta yllätyinkin positiivisesti!

Mukana oli ensimmäisistä elokuvista tutut naamat sekä samaa sekoilua. Oli kuin olisi nähnyt pitkästä aikaa vanhoja tuttuja, leffassa tuli myös muisteltua omaa nuoruutta, mitähän niille tyypeille kuuluu nykyään joiden kanssa ekaa American Pieta katselin jne. Suosittelen niille, joita ekat American Piet nauratti.

Stifler.

[Emilia]

Kävin juhannusviikolla katsomassa Dark Shadowsin, kun se viewlä pyöri teattereissa (en nyt muista tarkkaan, mutta eikö se ole ollut jo aika kauan ohjelmistossa..?).
Tykkäsin kyllä, vaikkei mikään elokuvataiteen tai edes Burtonin suuri taidonnäyte ollutkaan kyseessä. Johnny Deppin vampyyri-Barnabas on aika herttainen hahmo. Muuten henkilöt jäivät melko etäisiksi ja irrallisiksi. Ei oikeastaan herättänyt paljoakaan sympatioita kukaan tai kenenkään kohtalo. Harmillista.

Hieman rasittavaa myös, että Helena Bonham Carterilla oli vielä Liisa Ihmemaassa -maski päällä. Ehkä Burtonin olisi jo aika uusiutua ihan kunnolla..

Michelle Pfeiffer

[theia]

Kävin juhannusviikolla katsomassa Dark Shadowsin, kun se viewlä pyöri teattereissa (en nyt muista tarkkaan, mutta eikö se ole ollut jo aika kauan ohjelmistossa..?).
Tykkäsin kyllä, vaikkei mikään elokuvataiteen tai edes Burtonin suuri taidonnäyte ollutkaan kyseessä. Johnny Deppin vampyyri-Barnabas on aika herttainen hahmo. Muuten henkilöt jäivät melko etäisiksi ja irrallisiksi. Ei oikeastaan herättänyt paljoakaan sympatioita kukaan tai kenenkään kohtalo. Harmillista.

Hieman rasittavaa myös, että Helena Bonham Carterilla oli vielä Liisa Ihmemaassa -maski päällä. Ehkä Burtonin olisi jo aika uusiutua ihan kunnolla..

Michelle Pfeiffer

Mä tuun komppailee Emiliaa! Käytiin viime viikolla kattomassa tää myös, ja olin ihan hippasen pettynyt, vaikka en kummemmin mitään odottanut.

Loppukohtaukset oli aika blaaah,

Helena Bonham Carterin voisi kyllä pikkuhiljaa jättää pois Burtonin leffoista, mutta ei kun ei...

[Lyyra]

Kävin juhannusviikolla katsomassa Dark Shadowsin,
vaikkei mikään elokuvataiteen suuri taidonnäyte ollutkaan kyseessä.
henkilöt jäivät melko etäisiksi ja irrallisiksi.
Ei oikeastaan herättänyt paljoakaan sympatioita kukaan tai kenenkään kohtalo.

Eikös nää päde vähän kaikkiin Burtonin leffoihin?

Ehkä Burtonin olisi jo aika uusiutua ihan kunnolla..

No todellakin, mutta jos kerran rahaa tulee, niin miksipä sitä toimivaa reseptiä tarvitsisi lähteä rukkaamaan. If it ain't broke, why fix it?

[Emilia]

Kävin juhannusviikolla katsomassa Dark Shadowsin,
vaikkei mikään elokuvataiteen suuri taidonnäyte ollutkaan kyseessä.
henkilöt jäivät melko etäisiksi ja irrallisiksi.
Ei oikeastaan herättänyt paljoakaan sympatioita kukaan tai kenenkään kohtalo.

Eikös nää päde vähän kaikkiin Burtonin leffoihin?

No ainakin näihin kolmeen viimeiseen.

[Pascal Lemoix]

Tuli nähtyä putkeen kaksi "Smithiäkin kiinnostaa" -luokan elokuvaa eli Bättis ja Hämis. Tässä järjestyksessä. Mutta aloitetaan kuitenkin Hämiksestä:

The Amazing Spider-Man (3D)

Olin jokseenkin skeptinen, että miksi tämä edes tehtiin, kun aloitetaan taas alusta. Vähällä oli, etten mennyt ollenkaan katsomaan. Mutta hemmetin hyvä, että menin, koska tämä kietoi minut heti otteeseensa.

Andrew Garfield on suoraan sanottuna loistava Peter Parker/Hämis. Oikeastaan tulee mieleen, miksi sitä hämmentyneen hymyn osaavaa Tobey McGuirea piti tuijottaa vuosikaudet. Tästä oli kaikki sellainen tyhmäpelleily poissa ja Peter on varsin vakava poika. Ja oikeasti kiinnostunut tieteestä. Koulumaailmakin on aika onnistuneesti kuvattu eikä Flash Thompsonia vedetä liian överiksi.

Emma Stone on sopiva Gwen Stacyksi, vähän hassu nauru, mutta ok. Onneksi ei myöskään enää nähdä Kirsten Dunstia ja sitä ongelmakenttää. Kemia Garfieldin kanssa toimii erittäin hyvin ja se ratkaisee paljon.

Ben-setänä on itse Martin Sheen, mikä tietysti näkyy roolissa. May-täti jää pienempään rooliin kuin yleensä, mutta sekin rooli on elämänmakuisempi kuin aikoihin.

Hänkilöhahmoja ei ole liikaa ja mielestä Curt Connorsin roolikin on täytetty hyvin. Lisko pahiksena toimii, vaikka kasvoista en ihan samaa mieltä ehkä olisikaan. 3D:kin tuo kerrankin plussaa elokuvaan. Vähän jo etukäteen ajattelinkin, että 3D-seittisinkoilu voi toimia hyvinkin. Monessa leffassa 3D ei tuo mitään lisää, mutta nyt toi.

Loistava elokuva

--

Yön ritarin paluu

En tiedä, onko tämän suorastaan kauhuspektaakkelin yksityiskohtia järkeä lähteä analysoimaan. Elokuva on iso, pitkä ja pelottava. Se ei päästä otteestaan eikä katsojaa helpolla. Kestoakin on melkein kolme tuntia eikä silti tunnu pitkältä. Osa kohtauksista on suorastaan hyytäviä. Vielä kun itsellä oli pohjalla 10 kirjaa vallasta -sarjan keskustelu Hitleristä, niin jotenkin pahuuden asiatkin sopivat vielä niihinkin.

Paljon samaa henkeä kuin ensimmäisessä Yön ritarissa. Gary Oldmanin esittämässä Jim Gordonissa on ihan poikkeuksellista karismaa. Muuten mielestä elokuvan vahvuus on juonessa ja asetelmissa eikä näyttelijätkään haitaksi ole, vaikkei kukaan (muu) show'ta varastakaan.

Suosittelen, vaikka pienellä järkytyksellä maustettuna.

[Maija]

Minäkin kävin katsomassa Yön ritarin paluun. Voin suositella, sillä elokuva on iso ja näyttävä eikä edes juonen tietty ennalta-arvattavuus ei pilannut katselunautintoa. Vain pitkään paikalla istuessa kipeytyvä vasen polveni kertoi elokuvan kestosta, sillä sen imussa ajankulua ei juuri huomannut. Juonessa oli tosin paljon aukkoja ja mukaan oli otettu aika liuta eri hahmoja, jotka välillä ikään kuin unohtuivat tarinasta pitkiksi ajoiksi. Lisäksi huomioni kiinnittyi siihen, miten Bruce Wayne puhui täysin normaalisti, mutta Batman ei koskaan repliikkinsä jälkeen sulkenut suutaan. Todella häiritsevää, kun sen huomasi. Itse en pitänyt Yön ritarin paluuta erityisen pelottavana, mutta minä olenkin väkivaltaan turtunut Y-sukupolven edustaja.

Elokuva oli siis viihdyttävä ja miellytti kovasti silmää. (+ Anne Hathaway Selina Kylena. )

[Pascal Lemoix]

Tuli nähtyä sitten "Poikani Kevin", jonka hankkimiseksi vaadittiin jo huomattava määrä työtä, muutama puhelinsoitto, säätöä ja matkustusta junalla.

Elokuva on jälleen matkalla kohti pahuuden ydintä kertoen joukkosurmaajan perhesuhteista ja varsinkin äitisuhteesta. Äidin nimi on Eva, joten Kevin tarkoittanee samaa kuin Kain, tuo Raamatun kuuluisa velisurmaaja.

Kevinin pahuus on enimmäkseen selittämätöntä. Paljon jää vastaamatta, ennen kaikkea: miksi. Aika kauhea elokuva. Ei siis huonouttaan, vaan muuten vaan.

[Shay]

War of the Dead - Stone's War

Pienoisella varauksella lähdin katsomaan elokuvaa, jonka näkemistä olen odottanut jo vuosia tai
niin kauan kuin siitä on puhuttu. Alkukohtaus oli lupaavaa kamerakikkailua, vaikkakin pientä suomalaista
tökeryyttä oli havaittavissa.

Hieman ärsytti se, että koko elokuvan ajan kuuli vain englannin kieltä. Olisivat suomalaiset sentään
voineet puhua suomea toisilleen ja venäläiset venäjää. Tosin venäläistä pääroolia näytteli Samuli
Vauramo (lopputeksteissä Samuel ). Yllätyksekseni Samulin venäläisellä korostuksella puhuttu
englanti oli melko aidon kuuloista (miljoona kertaa parempaa kuin Mikko Nousiaisella Viiden päivän
sodassa)! Propsit siitä ja propsit myös Mikko Leppilammen englannin kielen taidoista.

Jouko Ahola oli täydellinen roolissaan... muututtuaan zombiksi. Elävänä olentona Jouko oli kovin pökkelö.
Ensimmäisen kerran nähtyäni Stonea näyttelevän Andrew Tiernanin (britti, joka näyttelee amerikkalaista),
olin melko pettynyt, mutta mies hoiti roolinsa todella hyvin.

Elokuvan pienet suomalaiset tökeröt eivät loppua kohdin paljoa enää haitanneet, vaikka välillä tuntui,
että Marko Mäkilaakso oli yrittänyt tunkea mukaan vähän liikaan elementtejä. Pienemmälläkin ääni/tehoste-
rekvisiitallakin olisi pärjännyt.

Kaiken kaikkiaan viihdyttävä elokuva. Odotan innolla, mitä Marko keksii tulevaisuudessa.

[Kibaya]

Hulluna Saraan



Kotimaista hömppää. Tosi kökkö tarina itsessään, mutta se ei haitannut yhtään! Elokuvassa oli kuitenkin niin paljon kaikkea muuta, ettei tarinan "puuttuminen" haitannut ollenkaan. Silti ihan viihdyttävä ja näyttelijöitä kunnioittava pätkä.

Ville Virtanen vetää yhden ehdottomasti parhaista rooleistaan. Kulahtanut rokkistara, jonka kehitys on jäänyt pienen lapsen tasolle on herkullisesti rakennettu hahmo. Pitkän ja hoikan vartensa ansiosta myös koko olemuksesta on saatu hyvin esiin se "rokkistara"maisuus. Bulgarian listojen top 3:na aikoinaan komeillut Virtanen herkuttelee oikein kunnolla pitkin elokuvaa. Kitisee kuin pikkukakara, kun poika on lämmittänyt kaakaon mikrossa kuumaksi. Silti lainaa pojan sänkyä muhinoidakseen kotiin tuodun naisen kanssa
Virtasen puhe lähtee aina jostain kohtaa kroppaa ja maneereilla on saatu vielä viimeisteltyä koko homma.

Jussi Nikkisen näyttelemä Ville on Virtasen hahmon, Veijon, poika. Ville on isänsä kanssa kahden ja elämä on vähän ehkä outoa. Poika on jäänyt isänsä jalkoihin ja isä onkin käyttänyt poikaa suruti hyväkseen oman uransa edistämisessä. Laittanut pojan Tenavatähteen 9-vuotiaana edistämään isän uuden levyn myyntiä.
Lähtenyt keikoille/naisiin ja jättänyt kotiin "tulen talvella, jääkaapissa on lihiksiä"-lapun kanssa. Silti poika pitää isästään huolta oman itsensä kustannuksella. Elämänkokemusta ei hirveästi ole ja rohkeus ja uskallus tehdä asioita puuttuu.

Sitten tulee Sara. Johon Ville rakastuu. Ja josta tulee Veijolle pakkomielle. Seuraa komiikkaa ja hauskaa sanailua, kun isä ei huomaa pojan kiinnostusta ollenkaan, vaan on siinä oman napansa ympärillä. On kaappiin piiloutumista ja takakonttiin jäämistä, mutta silti huvittavalla tavalla ja viattomasti

Mukana on myös Veijoa jahtaava Tiina Lymi. Lymin hahmo on Veijon vanha fani ja haluaa päästä tähän käsiksi
Lymillä on poika, joka on mun mielestä ihan leffan ehdoton helmi
Äiti heittäytyy Veijon tuhkauksessa myös hihnalle, niin poika pyörittelee silmiään ja toteaa kylmän kyynisesti "voisko joku auttaa vähän". Lymin poika toimii myös Villen parisuhdeterapeuttina ja ihmissuhdenasiantuntijana Ihan paras!

Kokonaisuutena elokuva kuitenkin toimii. Yksityiskohdat kuljettavat tarinaa ja rakentavat sen kasaan. Tarina kun ei kanna edes eteiseen asti. Elokuva lepää nätisti näyttelijöiden harteilla ja ohjauksessa on kerrankin käytetty erikoistehosteita fiksusti kertomaan katsojalle päänsisäisiä asioita ilman sanoja. Musiikki on myös yksi kannattelija.

Jos ei tykkää Hanna Ekolasta ja Villihevosista, ei kannata katsoa.

Ai niin! Jussi Lampi ja Jani Volanen tekevät leffassa aivan hulvattomat sivuroolit! Volanen ihan kuten Volanen aina ja Jussi Lampi ei kerrankin ole pahis. Tyypit on sellainen pari, että takuulla naurattaa kun he tekevät jotain.


Loppuarvio:
Helkkarin hyvä kotimainen komedia!

[Tr*ina]

Sattuiko kukaan katsomaan Teemalta lauantaina Teuvo Tulion viimeiseksi jääneen elokuvan Sensuela?

Itse kiinnostuin Tuliosta kuunnellessani Puheelta ohjelmaa, missä Sirpa Kähkönen kertoi Tulion elämästä. Jotenkin etäisesti osasin yhdistää Tulion musta-valkoisiin Suomi-elokuviin. Nyt opin, että Tulio oli syntyjään latvialainen ja kuvakerrronnaltaan hänen elokuvansa ainutlaatuisia suomalaisen elokuvan historiassa. Kähkösen mukaan Tulio olisi saanut töitä Hollywoodista, jos olisi vaan tajunnut hakea.

Mielenkiintoni kasvoi Tuliosta tehdyn tv-dokumentin myötä. Latvialaisessa pikkukylässä huivipäiset mummot paheksuivat kylään virtaavia Tulio-faneja. Osa jopa epäili, ettei mitään Tuliota koskaan ollut olemassakaan. Dokumentissa kerrottiin myös Sensuelasta. Elokuvan näki aikoinaan vain 655 maksanutta katsojaa ja elokuvan menestymättömyyteen pettyneenä Tulio ei paitsi kieltänyt Sensuelan esittämisen vaan koko tuotantonsa.

Helsingissä Sensuela sai ensi-iltansa vasta Tulion kuoltua, kolmekymmentä vuotta elokuvan valmistuttua vuonna 2002. Televisiossa Sensuela on näytetty nyt kolme kertaa. DVD elokuvasta on loppuun myyty.

Arvostelujen mukaan Sensuela on Suomi-elokuvan kummallisimpia teoksia. Yksi tähti komeilee monessa arvostelussa.

Sensuela - jo nimi on karsea.

Mutta niin vaan kävi, että ihastuin Sensuelaan! Könkkö, kummallinen ja tahattoman koominen. Valheellista lappalaisromantiikkaa, ratsastusta Joutsenlaulun tahtiin (ei hevosella), Kauniita ja rohkeita muistuttavia juonenkäänteitä. Mutta samalla Sensuela on niin omanlaisensa ja uhkea.

Ilmeisesti Sensuela on muunnelma Tulion oman äidin tarinasta. Äiti humputteli Pietarissa Tulion asustella maalaistöllissä isovanhempien luona. Äiti oli tanssija - virallisen tarinan mukaan. Tulion isästä ei ole tietoa, ilmeisesti hän oli turkkilainen tai persialainen.

[Kibaya]

Hobitti-yöjonotuksen saldoa.

Twilight - se vihoviimeinen osa.

Kello 02 yöllä tämä on ihan todella hyvä ja koominen.

Bella on edelleen ihan kamala. Edward on myös. Jacob kerää sääli- ja söpöyspisteet. Jasper pysyy mun suosikkina loppuun asti.
Juoni on kamalaa kuraa, mutta senhän mä jo tiesinkin. Ei mitään uutta itärintamalla.

Erikoistehosteet oli yösilmin ehkä vähän liikaa välillä. Salissa olleet 10 henkeä nauroivat samoissa kohdissa, joka toi aika hyvin fiiliksen katsomiskokemukseen. Ei ollut kiljuvia tai itkeviä teinejä. Yhdessä kohtaa takaa kuului "hei vittu oikeesti!"-huudahdus, jolle useampi vastasi "niinpä" ja koko sali nauroi.

Lopputeksteissä buuattiin Bella ja Edward.


Batman - Dark Knight Rises

What a movie! Ainakin katsottavaksi klo 04 alkaen.
Yhtään ei arvannut mitä seuraavassa kohtaukessa tapahtuu, koska aivot eivät toimineet.
Muutamassa kohtaa vain nauratti, kun juttu meni vaan niin yli.

Enkä arvannut loppuratkaisua

Kuolasin Anne Hathawayta ja Joseph Gordon-Lewittiä Silmänruokaa sitä tarvitseville. JG-L oli enemmän kuin söpö! Teki mieli paijata ja silti se samalla oli todella hyvä Poliisi-Sankari.

Jopa -aspektin omaava Bane oli ihan okei. Ehkä siinä nauratti se, että vitsailtiin jonotusseuran kanssa "Bane - still more facial expressions than Kirsten Stewart"-läpälle, joka kyllä piti paikkansa.

Banen ja Batmanin äänet Näiden kahden hahmon keskinäinen äänimaailma puhuessa oli mulle kuin hunajaa olisi valuteltu korviin. Olisin voinut kuunnella sitä huumaantuneena vaikka miten pitkään. Jos näiden äänien kanssa olisi joku iltasatukirja, nukkuisin varmasti kuin pieni porsas sitä kuunnellessa.

Väsymys alkoi kyllä näkymään loppua kohden. Omat aivot sammuivat hiljalleen ja vain elokuva jäi. Kun joku laitehässäkkä aiheutti pienen tauon leffaan, en edes tajunnut sitä. Lopulta kun muut katsojat (siis ne viisi...) alkoivat huutelemaan havahduin ettei kankaalla liiku mitään
Puusilmä.

Kannatan yöleffoja!
Yöleffateatteri olisi poikaa

Lisää tämän kaltaisia tapahtumia!