Useampi vuosi kärsittiin seinänaapureista, jotka tappeli aika lujaan ääneen ja usein, niin että kissat ja mäkin pelkäsin. Pari kertaa melkein soitin poliisin, mut se ehti aina hiljetä ensin. Sitten se meno rauhoittuikin melkein kokonaan ja nyt ne ei asu enää siinä.
Ja alakerrassa asui sellainen nuori heppu, joka oli musta tosi mukava ja kaikkea, jos siinä ei olis ollut niin paljon haittaa. Se tykkäs räpätä keskellä yötä (eikä kyllä ollut edes mikään kovin taitava siinä, joku biisi kertoi ilmeisesti siitä, että kaverit on kuin lottovoitto..), yritä siinä nyt nukkua, sen lisäks siellä oli aika paljon bileitä tai ainakin jotain teinityttöjä parvekkeella huutamassa. Ja jos siinä ei olis ollut tarpeeksi, sillä oli kissa, jolle ei tuntunut olevan selvää, että missä on vessa ja rappukäytävässä ois saanut käyttää kaasunaamaria, niin ihana se halvan ilmanraikastimen ja kissankusen katku oli. Aina kun siitä valitettiin, haju hävis pariks viikoks, mutta palas sitten. Onneks sekin muutti kuukaus sitten pois.
Mä ehdin tässä tanssia jo pientä voitontanssia, että meidän talo on viimein ihana ja rauhallinen.
Ja nyt sitten. Mä tiiän, että täällä talossa on tosi huono kuuluvuus puhelimessa, mutta silti, miten ihmisellä voi olla niin paljon asiaa, että siihen puhelimeen pitää puhua parvekkeella kovaan ääneen parhaimmillaan aamu kahdeksasta alkaen myöhään iltaan. Ei hirveesti hyuvita pitää ikkunoita auki, kun en mä jaksa kuunnella naapurin loputtomia työjuttuja ja laiturinrakennus asioita.. Ei haittais varmaan yhtään niin paljon, jos se ei olis melkein koko aikainen haitta. No, ehkä siltä loppuu loma kohta ja meteli vähenee.
No mä aattelin alkaa soittaa haitaria, heti kun saan raahattua sen ukin luota tänne, että siinähän on sitten muiden vuoro kärsiä
Nuoret kyllä siir-
Uusi naapuri rakentaa tuohon viereen, mutta vanha naapuri ei hyväksynyt, että ne ottaa samasta putkesta kuin me ja ja ja... En ymmärrä yhtään mistä on kyse, mutta vanhat naapurit ei enää paljoa morjestele kellekkään. 
