Keijojen Käsityöklubi

[Pvi]

Trikoomekon kanssa oli sama ongelma. Otan mitat ja mittataulukon mukaisen koon, joka on siis sentilleen stategisimman kohdan kokoinen. Housussa siis perseen perse ja mekossa rintamus ja vähän takamus. Mekosta tuli vähän väljä, mutta se pysyy päällä, koska siinä on olkaimet. Ajattelin, että olen ollut vähän huolimaton saumavarojen kanssa ja siis housun kohdalla ajattelin ottaa varmanpäälle ja tehdä tarkasti.
Mallin pitäisi istua sopia mun vartaloon mutta koko on liian iso!
Tämä on huolimattomuutta lehdeltä. Ei voi olettaa, että ostaja osaa itse päätellä oikean koon vastoin ohjeistusta.

Mur.

P.s. Paikkasin ärsytystä aloittamalla kellohameen. Nyt on rinkula leikattu ja koska kankaasta ei tullut kuin 60 cm pituinen yhtenä palana, leikkasin raitakankaasta, josta tulee vyötärönauha, 20 cm levyisiä suikaleita jotka ompelin yhteen. Nyt siinä suikaleessa pitäisi olla reilu metri rypytysvaraa. Onkohan se tarpeeksi, vai pitääkö lisätä vielä puolitoista metriä?
Entä pitääkö vyötärökaitaleeseen silittää tukikangas? Ja entä jos ei halua leikata mekkon halkiota vetoketjulle... Kun on niin kaunis rinkula.

Niin ja teitkö Marenki alushameen niin, että vuorikankaiseen hameeseen ompelit rypytettyjä tyllisuikaleita? Vai jotenkin muuten?

Ostin myös housulohdutukuseksi yli kilon lankaa. Koitin soinnuttaa värejä mielessäni vähän tähän hameeseen. Katsoo jos siitä tulisi sopiva pari.

[Lyyra]

Kävin päivällä Suomen käsityön museossa. Siellä on AvoinPAJA-niminen paja, johon saa mennä värkkäilemään materiaalimaksua vastaan.
Mää tein tämmösen.

Pssst. Se on rintakoru.

[Pvi]

No ei ole nyt minusta ompeliljaksi.
Sain vyötärökaitaleen kiinni kellohameeseen ja tämäkin ompelus on liian iso. Vaikka en laittanut laskelmiin kuin kaksi senttiä lisää halutun kohdan ympärykseen, niin isoksi meni.
Nyt kun ajattelen, niin saumahan tulee leikkauslinjan alapuolelle, eli vyötärönympäryksestä pitäisi siis vähentää sentti saumavaraa.

Nyt on siis kaksi liian isoa vaatetta tehty, eikä yhtään kivaa kesävaatetta matkalle mukaanotettavaksi.

[marenkienkeli]

Pvi. Ilmeisesti ohjeeni olivat epäselvät. Nuo ohjeen mitat ovat mielestäni oikein.

p=2r, mistä saadaan ympyrän säde: r=p/(2), missä p= vyötärön ympärys+2 cm väljyysvara+2 cm saumavara.

Leikatessa muistetaan sentin saumavara vyötärölle.

Mutta tuossa on selventävä kuva (piirrettynä kauniisti paintilla ) siitä vyötäröaikon sentin saumavarasta, joka piti laittaa.

Olisitko unohtanut tuon? Se tekisi jo yli 3 cm (piin verran) liikaa tilaa vyötärölle, jos sitä ei ole laittanut...

Tee pienet rypytykset vyötärökaitaletta kiinnittäessä. Kyllä sä tuostakin vielä kivan hameen saat.

[Pvi]

Joo. Tajusin ton sitten, kun olin jo leikannut kankaan... Mutta, tuumin, että kokeilen ensin laittaa kuminauhaa ja jos ei toimi, niin jotenkin muuten kikkailen hameen sopivaksi. Olisin halunnut saada kerralla valmista, mutta ajattelu jäi vähemmälle, mikä ei ole koskaan hyvä käsitöitä suunnitellessa ja valmistellessa.
Hinku oli saada itsensä nätiksi matkalle, mutta hyvin sujui vanhoillakin varustuksilla. Ainakin hieman vanhemmat ruotsalaissedät ja eläköityneet japanialaisrouvat tykkäsivät.

[marenkienkeli]

Onko jollain tietoa, mistä löytyisi hyvät valikoimat matonkuteita Helsingistä? Kävin katsomassa Ogelin lankamaailmasta, mutta siellä ei ollut sopivan väristä kudetta (ruskeat liian vaaleita).

Onkos Pvi saanut jo ratkaistua kellohameongelman?

[damn]

Käsittääkseni Helsingissäkin on jonkinlainen Taitokeskus ja Taito Shop. Yleensä noista Taito Shopeista saa hyviä matonkuteita ja monissa eri väreissä. Hintakin on suhteellisen edullinen.

[Pvi]

Kellohame ei ole vielä täydellisessä kunnossa. Yksi versio on ollut jo päällä, mutta etsin vielä sopivan leveää kuminauhaa, jolla paikata ajatusvirhe ja ilmeisesti myös muutaman sentin lisäsolakoituminen.

Nyt olisi työn alla kakkosversio viimeksi liian isoiksi jääneistä housuista. Kunhan kaavat löytyvät ja saan mittailtua itseni uudelleen, pääsee testaamaan, josko nyt onnistaisi.

[Kibaya]

Tästähän voisi tuunata immat miitti-päähineet

Klik

[damn]

Olin kännipäissäni ja "minä osaan kaiken"-fiiliksissä luvannut ommella kaverin mekkoon vetoketjun. Ajattelin, että ei se nyt voi iso homma olla, kun olen mä kaks vuotta sitten yhden vetoketjun ommellut . Eilen sitten koitti tämä ompelupäivä. Meinasin huutaa kauhusta kun näin mitä olin luvannut. Se mekko oli tosi nätti, mutta hemmetin vaikeaa kangasta ja se vetoketjukin oli kaks kertaa pidempi, kuin kaveri oli kuvaillut. Olin luullut ompelevani 10cm vetoketjun. Tuo oli 25cm, eli melkein koko selän mittainen ja taatusti näkyvillä. Paniikissa kiinnitin vetoketjun ensin väärinpäin . Sitten sain sen siihen niinkuin piti, mutta huhhei, eipähän tarvitse ihan heti vastaavaa ommella. Olen tosiaan kerran elämässäni vetoketjun ommellut ja se oli tosi yksinkertaista. Tuo oli niin vaikeassa paikassa ja ihme kikkailua sen kanssa, että jälki ei ollut erityisen siistiä. Onneksi kaveri ei ollut turhan nirso, muuten olisin itse kriittisenä ihmisenä purkanut ja ommellut tuota vielä tänäkin päivänä.

[Annis]

Ajattelin tässä, että ompelen lapselle tikoosta pipon näin syksyksi.

Ensimmäisestä versiosta tuli aivan liian pieni. Toinen versio on tällä hetkellä mun omassa päässä
ja ois mahtunut miehellekin, jolla on oikeesti iso pää .
Kolmas versio on ihan välttävä, mutta edelleen vähän liian pieni,
mutta menee nyt ainakin sen aikaa ennen kuin viitsin alkaa ompelemaan uutta versiota ja keksin jonkun toisen kankaan,
koska tää on ilmeisesti ihan tyhmä kangas kun siitä ei vaan halua tulla oikean kokoista.

Piporojektin lisäksi olisi kesken pikkusiskolle tuleva jumpin haalari, multa puuttuu oikean värinen resori niin se on nyt vähän jumissa.
Se onkin jo neljäs tuollainen haalari jonka ompelen, sitten onkin kaikilla meillä siskoksilla omat.

Ja sit oon virkannut ja neulonut pari tiskirättiä ja aivan ihastunut niihin.

[urakka]

Syksyn tulon huomaa ensimmäisenä siitä, että neulekori kömpii jostain komeroiden kätköistä (tällä kertaa muuttolaatikosta) jonnekin sohvan liepeille ja alkaa armoton kilinä telkkaria katsellessa. Viimeisen parin viikon aikana olen saanut aikaan pari pipoa, puolikkaan kaulahuivin (lanka loppui kesken, enkä ole löytänyt mistään samaa tavaraa lisää, vaikka kyseessä on Novitan peruslanka), ja villasukat alkaa olla valmiit. Sukat on vähän spesiaaliversiot, kohoneuleella tehdyt, ja ainut mikä lopputuloksessa harmittaa, on se etten edelleenkään tajua miten vahvistettu kantapää tehdään. Olen monet ohjeet lukenut ja kysellyt perheen sukkaeksperteiltä, mutta en vaan tajua. Enkä siis ole ihan amatööri neuleasioissa, pitää ilmeisesti pakottaa joku näyttämään aivan kädestä pitäen. Tavallisen kantapään sentään osaan tehdä, mutta kaipaahan sitä ihminen välillä vaihtelua.

Vaikka ompelukone etsii vielä paikkaansa, kankaita on tilattu ja hankittu erilaisia vaateprojekteja varten, saa nähdä ehdinkö toteuttaa kaikki kivat syysvaatteet ennen pakkaisia. Duffelitakin ompelemisesta olen haaveillut jo monta vuotta, jospa sen tänä vuonna saisi aikaankin. Puolukanpunainen tai sammalenvihreä duffeli olisi niin huippu, ja kun vielä voisi itse lisätä kaiken tarpeellisen, mitä kaupan takeista on tähän saakka puuttunut, niin sietäisi hymyillä läpi talven.

Vielä kun jostain repisi rahat kaikkeen mitä haluaa tehdä.

[marenkienkeli]

Olin ajatellut pyytää (tai itse asiassa pyysin jo) joulu-/valmistujaislahjaksi ompelukonetta. Sitten mutkan kautta selvisi, että paapalla on kaapissa edelleen edesmenneen mumman (äidin äidin) ompelukone. Siellä se on ollut 7 vuotta käyttämättömänä. Isän ex-isäpuoli (Voiko näin sanoa? No, henkilö, joka oli isän isäpuoli, kun isä oli nuoruudessa, mutta erosi mummasta vuosia sitten.) lupasi katsoa ompelukonetta. Öljytä sen jne. Mä saan oman ompelukoneen. Ihanaa, kun ei tarvitse ostaa uutta konetta, vaan saa vanhan hyvän ajan ompelukoneen. Sellaisen, jonka pystyy ehkä itsekin korjata ja jos ei niin ainakin joku muu osaa. Ei sellaisesta taida olla toivoakaan nykyajan ompelu(tieto)koneiden kanssa.

[Pvi]

Syksy ja käsityöt.
Vääränkokoisten trikoovaatteiden määrän vähentämiseksi ilmoittauduin mukaan trikookurssille. Siellä on oppinut monta temppua ja niksiä, joista ei ompeluohjeissa mainita sanallakaan.

Mekon ja housut olen saanut tehtyä. Vielä on kaksi kertaa jäljellä ja nyt pitää tehdä vähän kotitöitä, että ehtii saada juhlavamman mekon pikku- tai varsinaisiin joulukemuihin.

[Pvi]

Pikkujoulumekko valmistui juhliin ja sai työtovereilta kehuja. Halterneck laajalla ja pitkällä helmalla tuo aika kivasti naisellista ilmettä. Siihen kun lisää vähän huulipunaa ja pikkasen korkoa kannan alle, niin juhlanainen on valmis.

Kävin tänään toteamassa, että eurokankaassa oli 20% alennusta kaikista kankaista. Vielä kun eilen tuli uusin Burda kotiin, niin oli taas innostusta ostaa kauppa tyhjäksi...
Villaa on listalla. Tuossa lattialla odottaa vielä kaksi huppujakun kaavaanosaa jäljentämistään. Sitten kun tämä on saatu käsistä, olisi vielä toiveissa tehdä hame.
Alkuinnostuminen on niin mun juttu.

[Kibaya]

Tyynyliinaan tekstin ja kuvan tekeminen on raskasta hommaa.
Tai sitten mä vaan tein sen jotenkin tosi raskaasti



Pitäisköhän tehdä toinen

[marenkienkeli]

Mun ompelukone tuotiin mulle tänään. Se on niiin kaunis. Jo säilytyskotelokin aiheuttaa -reaktion. Vanhat ompelukoneet.

(Vielä kun olisi aikaa testaillakin sitä.)

[marenkienkeli]

Kesälle olisi tiedossa kaverin häät. Kaverin mies oli Miehekkeelle vihjannut jo häiden ajankohdan laitettavaksi kalenteriin, joten lienee oletettavaa, että kesälle olisi tiedossa häät. Ihanaa. Ehdinkin jo kärsiä häiden jälkeisestä "masennuksesta", kun viime vuoden kolmien häiden jälkeen ei ollut yksiäkään häitä tiedossa. Toisaalta enemmän tuo kaveri on kyllä Miehekkeen kaveri. Mitä jos mua ei kutsutakaan. Vaikka en kyllä usko, että niin kävisi, mutta ei sitä ikinä tiedä.

No, mutta jos hääkutsu tulee niin on taas hyvä syy ommella uusi tyllialushame. Nykyisissä alushameissani ei (muka) ole riittävästi tylliä, joten pakkohan mun on ommella uusi, suuremmalla tyllimäärällä varustettu alushame.

Niin ja vielä tuosta ompelukoneestani. Hänen nimensä on Bernina ja hän on mallia 530. Wikipedian mukaan valmistettu joskus vuosien 1954-1963 välillä. Wiki kertoo mallista 530: "First BERNINA with patented snap-on presser foot and semi-automatic buttonhole-sewing function." Eli ensimmäinen Bernina, jossa on jonkin tyyppinen patentoitu paininjalka (Osaako joku valaista mua?) ja puoliautomatisoitu napinläpitoiminto. Myös kuva löytyy Wikipediasta. Nätistä säilytyskotelosta en löytänyt kuvaa ja valitettavasti en oikein saa kuvia siirrettyä kamerastani pois. Mutta siis hän on hyvin suloinen. (Ja ei, en ole vieläkään testannut ompelua Berninalla.)

[Pvi]

snap-on presser foot voisi olla helposti vaihdettava paininjalka pikakiinnityksellä.

[marenkienkeli]

Joo, voisi hyvin olla. Kiitos!

[theia]

Kuka tekisi mulle Zoidberg Hatin?

[Kibaya]

Mulla on pyörinyt kaapissa semmoinen vanha huppari, jonka olen saanut vuonna -96 tai -97. Siis wanha.
Mutta se on ollut ihan hyvässä kunnossa kaikkialta muualta, paitsi hihoista. Resorit olivat ihan irti ja rispaantuneita, mutta muutoin vaate oli ihan kelvollinen.

Siispä kun näin tämän, tiesin mitä tuleman pitää.

Toki lopputulos on hieman erilainen, kun ylijäämäpaloista rakensin etukappaleeseen palaset ja jossain kohtaa meni vähän huti ja sivulle tuli myös pieni tasku

Lopputulos nyt ei ole mikään maailman hienoin, mutta kelpaa pidettäväksi kotona.

[marenkienkeli]

Hyvä idea! Mullakin on kaapissa huppareita, joissa resorit ovat rispaantuneet. Tuollaisen voisin harkita tekeväni jossain vaiheessa.

[Kibaya]

No, en tiedä miten hyvä idea se oli juoda viiniä ja ommella samalla.
Tuo resorien puuttuminen kun osoittautui isoimmaksi ongelmaksi. Piti leikata palasia ja sitten ommella ne palaset erikseen ja yhtäkkiä koko homma oli ihan solmussa ja

Sen lisäksi että päätimme jättää selkäpuolelle pienen kaistaleen kangasta valmiiksi. Olisi muutoin jäänyt vähän liian tiukalle, kun edelleen on se, ettei vaatteet saa puristaa yhtään.

Jos saa tehtyä ilman tuota hirveää rävellystä mitä meillä oli, tulee varmasti hienompi.
Nyt täytyy vielä vähän koristella tuota paitaa ja korostaa niitä mitä ei voi peittää. Kuten sitä taskua

[marenkienkeli]

Ei meinaa nappeja löytyä. Ei sitten millään. Perussupermarketit kierretty, samoin Tiimari, Lankamaailma. Tiimarissa ja Lankamaailmassa oli vähäisessä määrin nappeja, supermarketeissa ei ensimmäistäkään ellei neppareita lasketa. Onko ihmisten käsityöharrastus todella niin pahasti hiipunut, että edes nappeja ei saa peruskaupoista.

Ehkä mä sitten kuitenkin laitan pipooni pari kaapistani löytyvää nappia, kun en jaksa esimerkiksi Helsingin keskustaan lähteä nappien perässä. Ja onhan noi ihan kivat.

Tällainen pipo mulle on tulossa. (Tosin aloitan kavennukset aikaisemmin kuin ohjeessa sanotaan. Ja lanka on ihan erilaista ja eri väristä. Lisäksi napit ovat isommat ja niissä ei ole läpimeneviä reikiä.)