Matkustaminen

[skray]

Joo, kiinnostaa toki! Varsinkin vinkit nähtävyyksistä on aina jees. Edinburghin linnan meinaan ainakin katsastaa, muita paikkoja en oikeastaan edes tiedä tai ole vielä löytänyt.

Me varattiin huone sellasesta paikasta kuin Murrayfield Park Guest House. Kuulostaa ainakin booking.comin mukaan mukiinmenevältä, eikä ollut liian kallis.

[annastindeli]

Linna oli ihan hieno, mutta siinä oli toisaalta harmi se että se on edelleen käytössä ja siellä on paljon uutta rakennusta. Se on siis edelleen armeijan käytössä, joku päämaja tai vastaava. Ja sitä ikivanhaa, historiallista linnaa ei ole paljon enää jäljellä.

Me ostettiin viimeeks semmonen kiertoajelupaketti johon kuulu se linna, Holyrood House ja HMS Britannia. Britannia oli aivan mahtava, se on siis entinen kuningattaren yksityislaiva, jolla se on reissannu 40 kertaa maailman ympäri. Siellä on myös semmonen kahvila jossa käytiin lounaalla. Ihana paikka. Laiva on semmosen ison ostoskeskuksen vieressä, ja sinne laivaan sisäänkäynti on sieltä ostarin kautta, yläkerrasta.

Holyroodissa ei jaksettu enää käydä kun oltiin ihan poikki, käytiin vaan siinä sen taidegalleriassa (erillinen pääsymaksu). Mutta sekin oli jo varsin vaikuttava, siellä on vissiin vieläkin semmonen kuninkaallisen yksityiskokoelman aarteiden näyttely, Fabergén munia ja miniatyyrimaalauksia ja koruja ja kaikkea uskomattoman kaunista taidetta.

Niitä kiertoajelupaketteja on paljon erilaisia, ja miusta semmonen kannattaa ottaa jos viipyy muutaman päivän. Niitä busseja on paljon, ja niillä pääsee matkustamaan pitkin kaupunkia kun vaan hyppää kyytiin. Niin ei tarvitse erikseen maksaa bussista kun on se paketti, ja ei tarvii kävellä koko ajan kun jalat väsyy. Ja niissä busseissa on semmonen selostus mitä voi kuunnella matkan aikana korvanapeista.

Me oltiin viimeeks vaan muutama päivä niin ei käyty eläintarhassa tai kasvitieteellisessä puutarhassa, mutta nekin olis kiinnostaneet. Ja sitä edellisellä kerralla oltiin vaan pari päivää niin ei kerenny sitäkään, ja oltiin sillon hyvin pienellä budjetilla. Sillon lähinnä käveltiin siinä puistossa mikä on siinä linnan alapuolella.

Käytiin myös semmosella ilmaisella ghost tourilla (vetäjä kuitenkin olettaa saavansa tippiä, mutta sekin omantunnon mukaan, ei pakollista) Oli tosi hyvä kierros, ja me ainakin maksettiin ihan yhtä paljon kun ne maksullisetkin kierrokset ois kustantaneet, kun se vaan oli niin hyvin kerrottu koko kierros. Se meidän kierros lähti muistaakseni iltakuudelta Grassmarketilta, semmosen pubin vierestä. Karmeita tarinoita kyllä koko Skotlanti täynnä.

Grassmarketilla oli kans semmonen kiva ranskalainen ravintola jossa käytiin, varsin edullinenkin vielä. Ja se toinen missä käytiin on siellä "uuden"kaupungin puolella Rose Streetillä, mistä intoilinkin jo kai tuolla ravintolaketjussa.

-------
Ootteko te menossa nyt lokakuussa kun Ryanair lentää vielä Ediin vai joskus myöhemmin?

[skray]

Mahtavia vinkkejä, kiitos!
Ollaan menossa nyt lokakuussa, lähtö on su 21. päivä ja paluu 25. päivä, mutta niin aikaisin, että ehdin illaksi takasi kotiin ja työpaikan keilailuiltaan.
En ole kuullutkaan, että ryanair olisi lopettamassa lennot Edinburghiin, mutta enpä ole sen lentoihin sen enempää paneutunutkaan.

[annastindeli]

Oisko se jopa ollut että tuo 21. piti olla se viimeinen lento, tai ainakin niillä paikkeilla. Kai siinä oli se idea että talvella eivät mene sinne, keväällä katotaan uudestaan jatkavatko lentoja.

[skray]

Okei.. no mut onneks ne sentään lentää takasi ainakin vielä 25. päivä, että päästään kotiinkin.

[Pascal Lemoix]

No niin, loma takana ja odotettua rapsaa piisaa. Eka osa, olkaa hyvät.

Syyskiertue

Päivä 1

Herään jonkinlaisessa krapulassa loman ensimmäiseen aamuun. Edellinen päivä on ollut töiden puolesta hyvin ärsyttävä ja se on vaatinut nollausta. Ja lisäksi viskiä. Teen aamutoimia, pakannut olen jo illalla. Katselen sopivan aikataulun ja aloitan matkani.

Lähijunassa olen hyvin hermostunut. Näen pari oppilasta, mikä tuo työasiat mieleen. Yritän tehdä rentoutumisharjoitusta, kokeilla hengittämistä. Pääsen junasta ulos, sataa kaatamalla, kiveys on märkää, tuulee. Toisessa kädessä on painava sateenvarjo, toisessa painava kassi. Ei hyvin ala, Paasikiven patsaalla jo vituttaa. Ostan lipun ja yritän etsiä nopeasti syötävää Kampista, Picnic on täynnä, Hese on täynnä. Scan Burgerissa ei ole ketään, ymmärrettävistä syistä. Minä menen siihen ja tilaan aikapulassa valmiina näkemäni kerroksen ja pienen kolan. Hyväähän se nyt ei ole, mutta en luullutkaan. Ehdin Lahden-bussiin ihan hyvin. Tajuan, etten sitten ottanut juotavaa No, eihän se ole kuin puolisentoista tuntia.

Bussissa muistuttelen itselleni napauttamalla ihoani, että Työasia! aina kun sellainen tulee mieleen. Aika usein tulee. Lisäksi muistelen Lahdenväylän suuronnettomuutta viime talvelta, että tässäköhän se tapahtui vai tässä. Kyytiin tulee äiti ja poika, jotka istuvat eteeni. Tosin äiti ei istu heti, koska hän ripustelee takkeja kuivumaan pitkin penkkejä, valittaa lipunhinnoista ja on jotenkin ärsyttävä. Kuulustelee pojalta sanoja eri kielillä. Työasia

Sumun keskeltä pilkottavat hyppyrimäet. Ohitamme Liipolankadun, mistä muistan Liipolan Hasekin eli Pasi Nurmisen. Jännä miten nimistö muistuttaa kaikesta. Ajamme Aleksanterinkatua, yritän nähdä hotellin, missä epäonnistun, vaikka tiedän, että sillä kadulla se on. Bussi kaartaa laituriin ja näen vanhan liiton mainosstandissä sateen rumentaman mainoksen elokuvasta Sinivalkoinen valhe. Voisiko symbolisemmin saapua Lahteen? Kengät kivistävät jalkoja pitkän istumisen jälkeen, tihuttaa. Lähden hoippumaan takaisin suuntaan, josta äsken tulimme. Kuljen torin ohi ja huomaan, että kunnallisvaalit näkyvät täällä ihan tosissaan. Vaalimainoksia jaetaan ja ehdokkaita on jalkautunut. Muotoilen mielessäni lauseen: En oo edes tästä vaalipiiristä, mutta en tarvitse sitä. Eivät niin syliin tunge. Hotelli on remontissa, joten ei ihmekään, etten nähnyt sitä.

Seurahuoneen respassa onkin hakeminen. Seuraan jalanjälkiä, teen pari mutkaa, toinen ovi olisi ollut nopeampi. Respa on viidennessä kerroksessa (?). Hissi on vanhanaikainen, rakennuksessa on paljon pikkuyrityksiä. Hotellia ei ole kuin pari kerrosta. Saan huoneen kuudennesta, minulle suositellaan Torero-ravintolaa, aamiainen on Sokosen alakerrassa sijaitsevassa Presso-ravintolassa. Mieleeni palaa Jyväskylän Omena-hotellikokemukset aamiaisesta ja toivon, ettei nyt käy samoin. Silloinhan ei ollut hyvää oikeastaan kuin seura . Huoneessa en riisu edes kenkiä, paksumman paidan otan hetkeksi pois. Tutkin Lahden matkaopasta ja havaitsen hiihtomuseon. No, siellähän pitää Lahti-turistin tietenkin käydä Soitan sinne ja kysyn aukiolon, päätän mennä aamulla käymään. Kartasta selviää, ettei isompia ongelmia suunnistuksessa ole luvassa. Tiedän hallin sijainnin suurin piirtein jo muutenkin. Menen Toreroon, tilaan espanjalaiset lihapullat muusilla, hyvää on, vaikka vartaasta on hieman hankala syödä. Juon päälle oman vakiojälkiruokani, kahvin ja Baileysin. Käyn ostamassa Sokosen S-marketista kolmioleivän ja pari Sinistä (totta kai! ) illaksi ja vähän kevyempiäkin juomia.

Halli löytyy, katselen matkalla vaalimainoksia. Kokoomuksen Toivo tuo mieleen Fazerin logon. Periksi ei anneta! vannoo joku. Sari Niinistö on ehdolla täällä. Koko suku ei vissiin vielä ole eduskunnassa. Hallissa ihmettelen paikkaani pitkään. Ostan Pelicans-pipon ihan huvin vuoksi. Kierrän hallin, arvaan katsomon, siinä ei lue mitään. Se on Pelicansin klubikatsomo. Ketään ei näy. Vähän ajan päästä pelmahtaa paikalle selkeästi asiantunteva lahtelaisporukka, joka asettuu ympärilleni. Ilmeisesti olen oikeassa. Tutun kuuloinen ääni takanani tolkuttaa vieruskaverille, että Ei todellakaan! Ei todellakaan!. Vilkaisen takaoikealle ja Antero Mertarantahan se siellä pauhaa. Käy ilmeisesti aina Pelicansin matseissa. Tämä on toinen, missä olen ja Anterokin on ollut molemmissa. Neuvovia kommentteja sataa klubiosastolta. Joskus ihmetellään, miksei Pelicansin päätykiekko ole pitkä: Mikä on sun mielipitees? Ei siis ihan sataprosenttista oman joukkueen kannatusta. Peliin ollaan melko pettyneitä, vaikka Pelicans johtaakin. Ilves on aika hyvä, mutta häviää. Kannustan Pelicansin maalit tavan puolesta, vaikka enemmän sympatiani ovatkin Ilveksen puolella. En halua tehdä itsestäni numeroa.

Poistuessani sade on tauonnut, ovelta jaetaan pieni karkkipussi käteen. Hyviä ovat. Kaveri soittaa ennen kuin olen hotellillakaan. Käymme läpi illan kierroksen. Vedonlyöntimerkkini risti oli väärä. Hotellissa katson osittain BB:n. Tea valittaa ja valittaa, en jaksa. Suihkun jälkeen katson Bruce Willisin tähdittämää elokuvaa, josta olen joskus nähnyt alun. Nyt näen lopun. Pahis ei meinaa millään kuolla, vaikka häntä ammutaan, hakataan ja hukutetaan. Lopulta hukkuu, happi loppuu veden alla aiemmin kuin sankarilta. Huomenna reissun on tarkoitus jatkua Tampereelle.

[skray]

Mä en jaksa kirjottaa ihan niin kattavaa raporttia kuin Pascal, mutta jotain sentäs.

Eli Edinburgh on nyt nähty ja koettu. Oli kyllä kiva kaupunki ja tekis mieli mennä takasi joskus kesäaikaan, kun kaupungin keskellä oleva puisto olis parhaimmillaan.

Ekana päivänä kierreltiin vain kaupungilla kävellen ja katseltiin ympärillemme. Oli niin lämmin, että pärjäsi t-paitasillaan. Paikalliset kulkivat sortseissa ja topeissa.

Toisena päivänä ostettiin kaverin kanssa liput kiertoajelubussiin. Käytiin rundi kolmeen kertaan, kun piti hop on and hop offailla eri paikkojen välillä. Edinburghin linnaan ei haluttu maksaa 15:ttä puntaa sisälle, eikä myöskään Holyroodhouseen, jossa olisi ollut niitä kuuluisia Fabergen munia sun muita kuninkaallisten aarteita näytillä. Kallista mielestäni on kiskoa joka asiasta 15 puntaa. Viisikin olisi riittänyt ja mielelläni olisin maksanut. Sää oli sateinen ja kolea. Osa paikallisista kulki silti sortseissa eivätkä näyttäneet palelevan.

Kolmantena matkapäivänä hengailtiin kaupungilla ja tehtiin matkamuisto- ja tuliaisostoksia. Miehekkeelle ostin Hard Rock cafésta paidan ja itselleni jostain myymälästä skottiruutuiset pelikortit. Alkuillasta huomasin teatterin, jossa oli American idiot musikaali menossa ja käytiin kysymässä lippuja siihen. Halvin oli 18,50 puntaa ja ostettiin sellaiset. Käytiin äkkiä hotellilla vaihtamassa vaatteita ja sitten teatteriin. Oli aika vähän katsojia ja meitä kehotettiin siirtymään paremmille paikolle ennen esityksen alkua. Maksoimme siis halvimmista lipuista, mutta istuimme yli tuplasti maksaneiden paikoilla. Huippua! Hyvä oli myös se, että siiderin sai ottaa mukaan näytökseen ja juoda katsoessa. Kivaa! Ilma oli jo aamusta sumuinen ja sumu vaan sakeni ja laskeutui päivän mittaan niin, ettei eteensä meinannut illalla enää nähdä. Sumu muuttui myös sateeksi jossain vaiheessa. Olin tyytyväinen, että olimme edellisenä päivänä käyneet kiertoajelulla ja nähneet nähtävyydet. Surku olisi ollut yrittää nähdä mitään siinä sumussa. Osa paikallisista kulki edelleen sortseissa.

Viimeisenä päivänä me vaan oltiin ja hengattiin, ei ollut oikein enää mitään tekemistä. Reputkin olivat jo mukana, kun hotellista piti aamulla luopua. Rahat olivat vähissä ja sääkin aika kolea, mutta onneksi sentään aurinko hieman taas pilkotti. Puistossa ja kaupungilla hengailuun meni oikeastaan koko aika. Ilalla ei keksitty kovin myöhälle tekemistä, vaan mentiin jo puolen yön tienoilla lentokentälle nukkumaan ja odottamaan aamun lentoa kotiin. Kentällä oli paljon muitakin matkailijoita, joista aika iso osa tuli samalle lennolle meidän kanssamme aamusta. Nukkumatilaa oli aika vähän, kun aulassa suurin osa penkkiriveistä oli varustettu välikäsinojilla. Nukuimme vuorotellen penkinpätkällä.

Matka oli kokonaisuudessaan aika onnistunut ja pidin Edinburghista. Kaksi muuta matkaseuralaistamme oli couch surfing -matkalla ja vietti suurimman osan ajasta kahdestaan ja isäntiensä kanssa. Näimme heidät matkalla kahdesti ja niilläkin kerroilla ehkä tunnin. Muuten olimme kahdestaan kaverini kanssa ja meillä oli oikein mukavaa.

[annastindeli]

eikä myöskään Holyroodhouseen, jossa olisi ollut niitä kuuluisia Fabergen munia sun muita kuninkaallisten aarteita näytillä. Kallista mielestäni on kiskoa joka asiasta 15 puntaa. Viisikin olisi riittänyt ja mielelläni olisin maksanut.

Voihan hitsi, kun Holyroodhouse ja se galleria missä ne aarteet on, on erillisiä juttuja... Siihen pelkkään galleriaan pääs jollain 6 punnalla muistaakseni. Mekin käytiin sillon vaan siinä galleriassa, se on ikäänkuin sen lipunmyynti/matkamuistomyymälän yläkerrassa.

[skray]

eikä myöskään Holyroodhouseen, jossa olisi ollut niitä kuuluisia Fabergen munia sun muita kuninkaallisten aarteita näytillä. Kallista mielestäni on kiskoa joka asiasta 15 puntaa. Viisikin olisi riittänyt ja mielelläni olisin maksanut.

Voihan hitsi, kun Holyroodhouse ja se galleria missä ne aarteet on, on erillisiä juttuja... Siihen pelkkään galleriaan pääs jollain 6 punnalla muistaakseni. Mekin käytiin sillon vaan siinä galleriassa, se on ikäänkuin sen lipunmyynti/matkamuistomyymälän yläkerrassa.

Joo, huomattiin kyllä se, mutta ei haluttu siltikään maksaa. Ja enemmän mun seuraa kiinnosti se talo itsessään, kuin se näyttely, ja mua taas just toisin päin, joten jätettiin sitten kokonaan väliin.

[Pvi]

Talviaika, pakkanen, työt loppuu...
Olisi siis hyvä sauma lähteä johonkin.
Jokunen satanen voisi irrota veronpalautuksista, eli rahaa ja aikaa olisi kerrankin yhtä aikaa.
Lähteäkkö aurinkoon vai tanssimaan? Jos mitään muuta ei järjestä, niin vaihtoehtona odottaa tuttu ja turvallinen jouluksi kotiin-kotiin sukuloimaan. Ei sekään tietysti huono ole.
Mä oon huono päättämään.

[Pascal Lemoix]

Päivä 2, Lahti-Tampere

Heräsin aamuun Lahdessa joskus kahdeksan maissa. Kiire meinaa tunkeutua tähänkin matkaan, niin kuin tavallista on. Kävin aamiaisella siellä kahvilan yhteydessä, mikä oli vähän kökkö ratkaisu. Vähän piti haeskella asioita ja kahvilan linjastosta otettuna ei ollut ihan täyttä hotelliaamiaisfiilistä. Etelä-Suomen Sanomia näkyy luettavan innokkaasti. Yksi lehti vapautuu hetkeksi ja juuri kun aion mennä hakemaan sen, seuraava nappaa sen. Vanhahkot miehet kahvilassa vaikuttavat vakioasiakkailta ja vakioistujilta. Ostan oman ESS:n Sokoksesta pois lähtiessä.

Aamiaisen jälkeen heitän vain ostokset hotelliin ja lähden kenkiä välillä riisumatta kohti hiihtomuseota. Stadion-alueella on veteraanien muistomerkkejä ja hiihtäjän patsas. Itse museossa on näyttelyssä kaksi osaa, näyttelyllisempi ja toiminnallisempi. Ja yläkerrassa vielä suksinäyttely, minua neuvoo melkein äänensä menettänyt mies. Kierrän tarkemmin Lahden lukuisista MM-kisoista kertovan näyttelyn. 1989 kisoissa poseeraa Suomen viestijoukkue Räsänen-Kirvesniemi-Taipale-Karvonen, joista kolme on sittemmin enemmän tai vähemmän kärähtänyt .

Mäkihyppypuolella esitellään Lahden Hiihtoseuran saavutuksia, koska se on suuri osa koko Suomen mäkihypystä. Toni Nieminen ja Janne Ahonen samassa kuvassa, totta kai. Toiminnallisella puolella on remunnut koululaisryhmä, mikä tuo työasioita mieleen. He hyppäävät mäkeä, hiihtävät, laskevat leikkimäkihyppääjiä puisesta mäestä jne. Myös ampumahiihdon ampumista voi kokeilla, siihen sattuu tulemaan Sami Hintsanen poikansa kanssa Kierrän vähän huolimattomasti suksinäyttelyn. 70-luvun lopun Järviset näyttävät tutuilta, minullakin on ollut sellaiset.

Museon jälkeen sahaan edestakaisin linja-autoaseman ohi hakemaan kamat hotellista ja kirjautumaan ulos, sitten kamojen kanssa Lahden linja-autoasemalle, jossa edellinen bussi on lähtenyt Tampereelle vain joitakin minuutteja sitten. Seuraavan lähtöön on vajaa puolitoista tuntia, mikä voisi lamauttaa, jos sen ottaisi niin. En ota, vaan istun odottamaan odotushuoneeseen ja alan lukea ainoata matkakirjaa Matti Larjavaaran Ketunmorsianta. Se on hauska, hihittelen; se on myös eroottinen ja hyvin kirjoitettu. Aika menee äkkiä, 13.30 lähestyy, siirryn ulos pieneen tuuleen palelemaan lievästi. Bussi tulee ihan täyteen. Liikkumatilan puute harmittaa varsinkin loppumatkasta, kun vieruskaveri voisi siirtyä muualle, mutta ei siirry. Hoidan pari puhelua, järvimaisemat ovat kauniit, mutta tosiaan Kangasalan kohdalta asti haluan jo aika voimakkaasti pois.

Tampereella on vielä kovempi viima kuin Lahdessa. Ajan melko turhan välin bussilla linja-autoasemalta Koskipuiston kohdalle. Muistin, että etäisyyttä olisi enemmänkin. Siitä raahaan kamani hotelli Tammeriin, jonka ikuinen jylhyys on aina myös hieman pelottavaa. Sisään kirjautumisen jälkeen pudotan matkatavarat huoneeseen ja siirryn taas kenkiä riisumatta Vihtorin kirjastoon, joka sijaitsee hotellin alakerrassa. Ravintola vasta aloittelee iltaansa, joten palvelu alkaa vähän hitaasti. Joitakin johtoja asettelevat. Otan tamperelaiseen tapaan tutut lihapullat muusilla. Olen syönyt samaa ruokaa samassa hotellissa ennenkin. Luen samalla Aulikki Oksasta, mikä maistuu myös erittäin hyvin. Ruoan päälle kahvi ja Baileys. Sitten alkaa kestää. Ja kestää. Lähden oma-aloitteisesti tiskille maksamaan, koska juoma-asiakkaat työllistävät tarjoilijaa. Minulle tarjoillut tyttö ilmaantuu pahoittelemaan juuri kun olen maksamassa. No, eipä mitään, mutta taas meinaa aikataulu mennä tiukalle.

Huoneessa otan viskihuikan, puen Tapparan pelipaidan ja mietin hetken, onko sitä noloa pitää. Mutta ihan sama, lähden bussilla hallille. Ehdin otteluun aika niukasti, mutta nopean Olvin ehtii kietaista. Täyttä on hallissakin siinä, missä minä istun. Alkaa tuntua, että tässä matkassa on hyvin runsaasti täysiä tiloja ja ihmispaljouksia. Vieruskaverini ei ole ruudinkeksijätyöryhmän puheenjohtaja, mutta muutaman kommentin vaihdamme illan aikana. Ei paljon naurata, tiivistää hän SaiPan 2-1-voittoon päättyvän ottelun tunnelmat. No ei niin, huono peli Tapparalta kaiken kaikkiaan. Pelin jälkeen käyn vielä Mäkissä, kun on tuplajuustopäivät ja sitten Koskipuiston Ärrältä muutamat eväät.

Hotellissa kuuntelen Sami Hintsasen Tartu Mikkiin -ohjelmaa, jossa joukkueet laulavat hyvin. Kirjoitan muistiinpanoja matkasta, lueskelen vähän. Otan viskiä, katson Raskaan rokin historian ja menen vasta sitten suihkuun kylmälattiaiseen kylppäriin. Unta ja kuivumista odotellessa katson YLE Femin kautta Ruotsin TV:tä ja kaipaan Ruotsiin. Pitäisi joskus matkustaa kunnolla ja ajan kanssa.

[Kibaya]

Talvinen tervehdys Tampereelle 13.-15.12.2012.

Avokälypuoleni oli lähdössä reissuun ja harmitteli kun joutuu ajamaan yksin. Tarjouduin matkaseuraksi ( ). Sovimme, että jos saan majapaikan itselleni, on kyydit erittäin ok.
Tämä oli viime viikon sunnuntaina. Sain sovittua kaksi majapaikkaa itselleni ja avokälypuolen kanssa kaikki oli ok. Kunnes sitten ei ollutkaan. Hänen sisarensa oli suuttunut siitä, että olisin mukana. Paitsi että sisaren ei pitänyt ensin olla tulossa mukaan. Ööh.. vähän wtf-olo oli ensin ja hirveä pettymys. Kunnes nostin päätäni ylöspäin ja kieltäydyin jäämästä kyydistä ja vetosin siihen, että olin joutunut tekemään kovasti järjestelyjä ja suunnitelmia majapaikkojen suhteen. Mikä oikeasti oli tottakin! Toinen majapaikkalainen kun on ehkä yksi hankalimmin kiinni saatavista henkilöistä. Lisäksi olin sopinut yhden tapaamisen, jonka peruminen harmitti vielä enemmän!
Saimme sovittua lopulta kaiken kuntoon ja pääsin matkaan.

Torstai koitti ja vähän piti ensin käydä tuota selän haavaa näyttämässä hospitaalissa, mutta ihan sama, matkaan oli päästävä! Lunta tuli taivaan täydeltä ja hermoja oli enemmän kuin kireällä vähän jokaisella ( se AKP:n sisko mökötti mulle ) ja kiroilua, tappeluita ja semmosta tosi rentoa fiilistä. SIlti päästiin matkaan! Tampere, here we come!

Matka taittui yllättävän nopeasti.
Matkasin takapenkillä veljenpojan kanssa. Alkumatkasta se nukkui. Herättyään rauhoittui saadessaan mun käden avulla ruokaa, jonka jälkeen taas nukahti. Heräsi vähän Hämeenlinnan jälkeen ja aloitti hirveän huutokonsertin, joka pakotti meidät pysähtymään. Pysähdyksen aikana nautimme kahvia ja muut matkalaiset ruokailivat. Itseäni ei se aapeeseen ruokailuvaihtoehtomaailma houkutellut ja jätin väliin.

Matka jatkui pikkuveijarin nukkuessa, meidän höpötellessä hölmöjä ja jutellessa mukavia. Se lähdön mieliala oli tipotiessään, sillä meitä kutsui ihanuuksien ihanuus.

Hieman ennen Tamperetta pengoimme navigaattorit eteen ja määränpääksi minun ensimmäisen majapaikan. Navigaattori ohjasi meidät keskelle tietä Siinä kohtaa myös pieni veijari heräsi ja sai aivan hillittömät raivarit. Huuto, puhelin ja hermostunut autokuski ei ollut mitenkään mukava yhdistelmä. Niin ja lumisade
Pääsimme kuitenkin perille ja erkaneminen matkaseurasta oli aika nopsakka. Semmoinen hätäinen "moikka" ja äkkiä sisälle lämmittämään veijarille maitoa. Joka ei sitten ollut kuitenkaan kelvannut - infottiin myöhemmin.

Olin ihan pähkinöinä päästessäni perille
Fiilistelin ja teki mieli kiljua. Mutta se olisi ollut vähän outoa. Asunnon kokokin vähän vaikutti. Pienessä tilassa kiljuminen on vähän junthia
Se känppä oli kyllä niin asukkinsa näköinen! Että voikin olla! Tai asukkien. Toinen asukki oli mummolassa yökylässä. Jälkiä ja viitteitä hänestä kyllä löytyi. Kori ja lelut olivat jäljellä, mutta karvanaamaa ei näkynyt

Illan aikana oli kyllä juuri niin mukavaa, kun voin Tampereella olettaakin olevan. Hassun ihana lapsi, suklaakakkua, teetä ja hassunhauskaa olemista Semmoista lämminhenkistä myös!
Pussiahma-pehmolelu oli ihan hitti Tai siis Puttiahma, kuten lapsi sanoi.

Yllättävän pitkään myös meni höpötellessä illalla. Olin monasti varma että kello on kymmenen ja se oli aina vaan enemmän ja enemmän. Jotain kakstoista yhtäkkiä No oho! Olinhan nukkunut edellisyönä neljä tuntia.
Ehkä osittain siksi nukuin hyvin.
Tätäkin jännitin. Miten saan unta, kun olen tottunut viettämään yöni tyynyvuorien keskellä, jämähdytettynä paikoilleni. Nyt mukanani oli kaksi tyynyä, joiden strateginen läsnäolo on välttämätön. Polvivälityyny ja reisietutyyny ovat kipeän jalan yöllisen sijoituksen välttämättömin osa. Sen lisäksi ne mahtuvat juuri sopivasti vedettäään matkalaukkuun.
Täytyy myös mainita, että Lyyran vuodesohvan patja on osallinen hyvään yöhön. Se patja on todella hyvä!

Perjantai oli kyllä niin -päivä, että taidan kirjoittaa sen omaksi kokonaisuudekseen.

[Lyyra]

Olin ihan pähkinöinä päästessäni perille
Fiilistelin ja teki mieli kiljua. Mutta se olisi ollut vähän outoa. Asunnon kokokin vähän vaikutti. Pienessä tilassa kiljuminen on vähän junthia
Se känppä oli kyllä niin asukkinsa näköinen! Että voikin olla! Tai asukkien. Toinen asukki oli mummolassa yökylässä. Jälkiä ja viitteitä hänestä kyllä löytyi. Kori ja lelut olivat jäljellä, mutta karvanaamaa ei näkynyt
.
.
.
Täytyy myös mainita, että Lyyran vuodesohvan patja on osallinen hyvään yöhön. Se patja on todella hyvä!

Hyvin kyllä peitit kilju(mis)mielihalusi, tai sitten en vaan huomannut, kun piti vatkata.
Perustelisitko, miten tästä muka huomaa, että minä asun tässä? Liittyykö tuo yhtä seinää hallitseva taulu muka jotenkin asiaan?

Melkein selvisit mainitsematta mun nimeäni.
Patja on jees.

Kiva, kun kävit.

[Kibaya]

Olin ihan pähkinöinä päästessäni perille
Fiilistelin ja teki mieli kiljua. Mutta se olisi ollut vähän outoa. Asunnon kokokin vähän vaikutti. Pienessä tilassa kiljuminen on vähän junthia
Se känppä oli kyllä niin asukkinsa näköinen! Että voikin olla! Tai asukkien. Toinen asukki oli mummolassa yökylässä. Jälkiä ja viitteitä hänestä kyllä löytyi. Kori ja lelut olivat jäljellä, mutta karvanaamaa ei näkynyt
.
.
.
Täytyy myös mainita, että Lyyran vuodesohvan patja on osallinen hyvään yöhön. Se patja on todella hyvä!

Hyvin kyllä peitit kilju(mis)mielihalusi, tai sitten en vaan huomannut, kun piti vatkata.
Perustelisitko, miten tästä muka huomaa, että minä asun tässä? Liittyykö tuo yhtä seinää hallitseva taulu muka jotenkin asiaan?

Melkein selvisit mainitsematta mun nimeäni.
Patja on jees.

Kiva, kun kävit.

Jotenkin "majapaikan patja" kuulostaa vähän härskiltä

Ne oli kaikkia niitä pikkujuttuja.
Levyhylly
Singer-pöytä
Peltipurkit ja ne semmoiset puiset rasiat
Muutenkin se oli vaan sun näköinen. Hyvällä tavalla.


Oli kyllä todella kiva käydä
Ens kerralla Moukarin läsnäolo on suotavaa

[Kibaya]

Matka Talvisessa Tampereessa jatkuu...

Perjantaiaamu valkeni siihen, että luulin Lyyran juttelevan jonkun kanssa, mutta se olikin vain radio
Ensin mietin että on telkkari päällä, kunnes tajusin että se nyt on ainakin harhaa.
Aamu alkoi omalla kohdallani vähän hitaamman puoleisesti. Selän haavaa kirveli ja jalkojen tönkköys vähän häiritsi itseäni. Semmoista perussettiä
Aamupalapöydässä oli minä, Lyyra ja ilmakylpyä saava haava.
Kahvi oli vahvaa, mikä ei haitannut yhtään! Sai ainakin silmänsä auki ja hereille.

Sitten oli kaikenlaista sotkua. Ei asunnossa, vaan yleisesti.
Olin sopinut vaihtavani majapaikkaa toisaalle, mutta tätä toisen majapaikan henkilöä olikin hankalampi saada kiinni. Edellisenä iltana oli vähän taistelua ja epätietoisuutta samassa asiassa. Saatuani hänet kiinni, olikin epäselvää miten pääsen hänen luokseen ja selitys ja selitys ja selitys.
Silloin perjantain puolella se selitys-osio vain jatkui, kunnes kuitenkin sain selville että mikään aiemmista sunnitelmista ei ole muuttunut. Hän pääsi minua vastaan ja niin edelleen.

Lähdin matkaan jännin fiiliksin. Bussiin

Voi jestas mikä reissu. Bussi tuli aivan täyteen ja linja-autossa oli kyllä tunnelmaa! Tai linja-autoissa. Siinä toisessa kun putosi penkin alta vaahtosammutin ja jäi pyörimään siihen lattialle. Kaverini kysyi kuskilta oliko se jotenkin kiinni ja viereisen penkin mies ehdotti että vaihdamme paikkaa jos on ongelmia. Emme tehneet kumpaakaan, vaan irtonainen vaahtosammutin nostettiin kuskille.

Lopulta kävi niin, että pudotimme tavarat kaverin kämpille ja lähdimme takaisin sityyn. Kaveri yritti harata vastaan, mutta en antanut periksi. Jumanskeida! Jos kerta on suunnitelmat tehty ja olen niistä ollut ihan fiiliksissä, niin en todellakaan aio jäädä makoilemaan vaan paikalleni. Ja niin me lähdimme.

Tampere oli juuri niin kaunis mitä muistinkin. Kävimme pyörimässä koskikeskuksen keskellä ja aiheuttamassa hämmennystä. Nälän yllättäessä annoin paikallisväestön suositella hyvää ravintolaa. Minut vietiin syömään wingsejä
Ei ehkä ihan sitä mitä olisin toivonut, mutta ei huonokaan. Vähän ehkä häiritsi se kasvisten puute, mutta ajattelin että se on kertaluontoinen häiriö. Kuten olikin. Ravintolan ympäristö oli kuitenkin paljon antoisampi visuaalisesti. Hirveä nälkä, kamala tuuli ja minä seisoa möllötän n näköisenä keskellä pihaa vain tuijottamassa ympärilleni.
Löysin sisältäni sen ratkaisevan tekijän, joka minua Tampereelle vetää. Siinä pihalla se niin konkreettisesti tuli mieleen. Se visuaalinen maisema toi mieleeni paikan vuosien takaa. Minulla oli silloin ollut sama takki. Ympärilläi oli ollut paljon harmautta ja useiden mielestä "ankeutta". Itse taas olin ollut kuin aurinko ja nauttinut sen paikan ympäristöstä ja yksityiskohdista. Tampereella on paljon samaa, mutta myös paljon omaa. Se oli hyvä hetki siinä pihalla.

Syötyäni olinkin sitten jo kokonaan poikki ja palasina. Matka bussiasemalle teki loputkin tehtävät, enkä meinannut jaksaa. Sujahdimme kaverin kämpille ja hän lähti vielä käymään ruokakaupassa. Toivoin salaattia ja kurkkua

Jotenkin kaikki se päivän aikainen touhu oli uuvuttanut minut täysin. Puhumattakaan siitä, että tämän kaverin kämppä oli neljännessä kerroksessa. Eikä talossa ollut hissiä. Mitä en tiennyt ennen kuin saavuimme ensimmäisen kerran paikanpäälle!!
Voin sanoa, että pienesti kirosin. Kaverini on ihan mukava, mutta ei ihan aina kiinni tässä maailmassa. Tämä oli just niitä hetkiä.
Mutta siis. Olin kiivennyt portaat ylös ihan vain raivon ja ärsytyksen voimalla. Ja sillä, että tarvitsin punkan. En voinut jäädä portaisiin.

Jotenkin se kaverini omalaatuisuus oli myös vienyt niin paljon voimia, että soitin sisarelleni. Kuulin miten Tuusi Tuusinen siellä hääri ja höhhelsi menemään. Puhuin hänen kanssaan puhelimessakin. Keskustelu oli aika yksioikoinen. Kysyin miten menee ja hän vastasi "ole nyt hiljaa, Tantti! Älä häiritse!"
Sisareni ja Tuusi olivat tulossa seuraavana päivänä hakemaan minua pois. Tunnustellessani oloani se oli ihan hyväkin. Haava oli kipeä, selkä oli kipeä ja päässä vilisi erilaisia outoja asioita.
Kuten se, että jos ei ole papereita mukana, voi punaviiniä yrittää saada kuvattomalla kela-kortilla ja pankkikortilla. Arvatkaa toimiko? No ei!
Ero näiden kahden majapaikan välilä oli aikamoinen. Ensimmäinen oli sivistynyt, yksityiskohtainen ja vähän kuin Eurooppa. Jälkimmäinen tyly, outo, ailahteleva ja vähän kuin joku Amerikka. Stereotypioina.

Kaverillani oli useita elokuvia saatavilla. Valitsin yhden jota kävin katsomaan ja nukahdin.

Seuraavana päivänä Tuusihyökkäys

[Lyyra]

Ero näiden kahden majapaikan välilä oli aikamoinen. Ensimmäinen oli sivistynyt, yksityiskohtainen ja vähän kuin Eurooppa. Jälkimmäinen tyly, outo, ailahteleva ja vähän kuin joku Amerikka. Stereotypioina.

Olen sivistynyt.
Yksityiskohdista en tiedä.

[Pascal Lemoix]

Tukholma kutsuu, osa 1

Oli tarkoitus ehtiä ihan hyvin lyhyen työpäivän jälkeen kotiin vaihtamaan vaatteet, pakkaamaan viimeiset ja tyhjentämään jääkaappi. No en ehtinyt, pankissa meni aikaa, söin huonosti eli Hesessä. Tilasin kaksi kanaa ja myyjä löi 222 kanaa Maksaa muuten 1065 euroa, jos haluatte tietää. Taksiakaan en meinannut saada. Kolmannella yrittämällä sain taksin, joka sekin soitti takaisin, kun olin jo ulkona, että kestää vähän aikaa. Tulin takaisin ja otin mukaan kännykän laturin (!), joka olisi muuten jäänyt. Kohtalouskovaiset voivat läiskiä itseään olkapäihin. Taksissa vitsailen, että itsenäisyyspäivänaattona lähden ekalla laivalla Ruotsiin. Taksikuski tokaisee, että Voit näyttää niille henkistä keskisormea siellä. Failed. Melkein päätän, että ei puhuta sitten matkan aikana, mutta kyllä me jonkin ajatuksen sitten vaihdamme, vaikka huumorintajut ovat eri. Kuski sanoo perillä, että pelkäsi menevän vielä paljon kauemmin.

Terminaalissa on älytön jono. Voisi melkein tuskastua. Jonossa kuulen puhuttavan Musesta, jota olen siis vielä menossa katsomaan. Muuten kovaääninen seurue suunnittelee Ruotsin-reissuaan juuri sillä mentaliteetilla, että varmaan osata mihinkään ja jos jostain alkoholia saadaan, niin helvetin hyvä. Laivaan. Joulupukki vastaanottaa. Hytti perän puolella alusta, klassinen laivasuunnistus ja perillä. Soitan pari puhelua ja laitan kännykän lataukseen, koska sen akku on melko finaalissa jo näinkin varhaisessa vaiheessa reissua. Hyvä, että se laturi tuli mukaan.

Pyrin syömään Happy Lobsteriin (kala- ja äyriäisravintola), mutta sinne on odotuslista. Saan mukaan palovaroittimen kokoisen laitteen, jonka on tarkoitus soida, kun voipi tulla. Menen suomalaistyyppiseen urheilubaariin Old Port Pubiin, jossa tilaan Karjalaa ja alan katsoa KHL-ottelua Pietarin SKA-Atlant, jossa kotijoukkuetta valmentaa Jukka Jalonen. Laajahkoon sohvaryhmään liittyy muitakin miehiä. Salolainen keski-ikäinen mies, joka väittää, ettei tiedä lätkästä mitään. Heikki Kovalaista muistuttava mies, joka jauhaa kaverinsa kanssa luottokorttipetoksista. Vihreäpaitainen mies, jolla on lävistys keskellä korvaa. Hän esittelee aluksi suihkussa saamiaan torjuntavammoja. Katse on humalan pehmentämä. Hän kertoo kotipaikkansa olevan Varkaus ja ammatin myös. Puhuu junassa pummilla matkustamisesta. Käyn salolaisen miehen kanssa hyvää jääkiekkokeskustelua ja huomaan juovani jo kolmatta olutta. Miehet, olut ja jääkiekko, jos siitä ei synny keskustelua, ei mistään. Ottelu päättyy ja salolainen lähtee pois, muut röökille. Kaksi naista tulee paikalle ja kysyvät, onko vapaata. Sanon, että tästä on kolme tyyppiä röökillä. Naiset istuvat alas, muut palaavat, keskustellaan kaupunkilaisjunteista, voiko niitä olla. Minä yritän selittää, että jos juntti korostaa tyhmyyttä, niin hyvin voi olla. Toinen naisista väittää sitkeästi, että kaupunkilaisjuntti on paradoksi. Minun laitteeni soi.

Happy Lobsterissa istun yhden hengen pöytään ja viereisessä pöydässä äiti käy poikansa kanssa erittäin äänekästä kasvatuskeskustelua. Tulee työasiat mieleen, en osaa keskittyä omaan nieriääni, kun kasvatuskeskustelu jatkuu kiivaana. Että kun ollaan hienossa ravintolassa, niin EI HÄIRITÄ VIEREISTÄ SETÄÄ! Mitä sovittiin hytissä, että oot kunnolla. Muuten lähetään takaisin....

Ruuan jälkeen menen keulaan Atlantis Palaceen, jossa on menossa drag show. Hahmot vaihtuvat, ääni nauhalta, ei kovin hauskaa. I will be popular! -keijoilussa naurahtelen sentään. Seuraavana esiintyy bändi ja sitten illan minikonsertissa neljä eteläafrikkalaista miestä Il Divo -hengessä Tunnushylje ei osallistu esitykseen. Keijoudessa ei nuijita klassista Bollywood-teemaristeilyä. Juon jokusen ja huomaan laivan keinuvan. Otan vähän seinästä tukea aallokossa. Sohlaan alakertaan, jossa henkilökunnan ystävällinen edustaja kysyy, etsinkö jotakin. -Hyttiä lähinnä. -Onks sulla vitosessa? -On. -No sitten sun pitää päästä toiseen päähän laivaa... En siis luultavasti tee ensimmäisenä tätä suunnistusvirhettä. Hytissä saan juuri kengät ja päällimmäiset vaatteet pois, kun uni kutsuu nimeltä.

[Kibaya]

Tampereen reissun viimeinen päivä.

Lauantaina oli aamulla selkä vähän arkana.
Heräilin siihen ja yritin olla kohteliaasti rauhallinen asunnon emännän vielä nukkuessa.
Talon kissan kanssa tuijoteltiin toisiamme ja mietittiin mitä siinä pitäisi tehdä. Kellon tullessa sen verran, että oli jo ihan sopivaa alkaa hääräämään ja nousta ylös, en enää makoillut. Emäntä kyllä nukkui. Hengasin netissä kännykällä, tekstasin siskon kanssa ja odotin heräytymistä.
Kävin suihkussa ja yritin olla kiljumatta haavan kipuillessa. Lopulta emäntä heräsi. Ehkä siihen, kun puhuin puhelimessa siskon kanssa. Sisko oli lähdössä Hyvinkäältä hakureissulle. Hieman haikeaahan se oli, mutta näin oli sovittu. Lisäksi sieltä oli tulossa Tuusi, jolle oli luvattu yllätyksiä.

Siskon saapuessa yritin saada itseäni ja tavaroitani kasaan. En ollut siinä mitenkään hyvä.
Kaikki liikkeet kiristivät ja soitin sairaalaan. Ei pitänyt mennä näyttämään, mutta piti tarkkailla. Tarkkailla silmät selässä

Yllättävän nopeasti se hakuporukka löysi paikalle. Hoidettiin haava, juotiin kahvia ja pistettiin kamat kasaan.

Tämän jälkeen kohti Tallipihaa!
Tuusille luvattu yllätys.
Siellä olisi hevosia ja jotain semmosta. En ihan tarkkaan ollut perehtynyt muuta kuin siihen hevos-osioon.

"Ilmainen parkkipaikka ja lastenhoito"
- Tantti älä kiroile!
"oh, Pispala"
- Nyt Tantti! Peset suun saippualla!
Matkakeskustelua ja fiilistelyä Tampereesta.
Tuusi bongasi matkalta myös Pinkkisen kerrostalon joka oli "makee" ja meidän olisi pitänyt muuttaa siihen. Hän on myös muistellut taloa useaan kertaan kotiinpaluun jälkeen. Jossain kohtaa se on ollut myös Tantin Pinkkinen Talo Tampereella

Tallipiha löytyi aika helposti. Hengailin paikkoihin tutustuen siskon ja Tuusin käydessä käteisnostolla tuulisessa säässä.
Tämän jälkeen minut nostettiin vossikka-ajelun kyytiin. Finlaysonin kartanossa asuu Prinsessa Ruusunen. Hepoajelu oli aika hauska ja mukavakin. Ajelun jälkeen minut nostettiin pois kyydistä. Tuusille seuraavaksi ponitalutusta. Millään ei neiti olisi malttanut odottaa ja olikin vuorollaan ihan pähkinöinä. Höpötti kuulema omiaan ja kyydistä noustessa taluttaja sanoikin että ei ole pitkään aikaan joutunut niin pidättämään nauruaan. Sitten vielä pikapyörähdys Peppi Pitkätossun karusellissa, makkarakojulta makkara ja nokka kohti kotia. Tantti sai kaakaon ja kuljettajalle kahvi.

Autossa oli vaikeaa. Oli vaikea hyvästellä Tampere, mutta vaikea myös istua. Pienen ähertämisen jälkeen löysin siedettävän asennon ja vilkuttelin Nekaloille ja muille ohitetuille paikoille. Ikävä jäi. Tuusi kuunteli Spotifysta Jari "Siltsu" Sillanpään Liekeissä:ä.

Ajomatka oli ihan suhteellisen ok. Tuusi nukahti aika pian, radiossa puhuttiin hölmöjä ja matka taittui nopeasti. Ennen Riihimäkeä kuului takapenkiltä "tui, tui, tui, tui. En nukkunut yhtäänkään!!"
Siitä eteenpäin aina pihaan saakka se pölisi ihan tauotta. Kertoi tarinoita, lauloi ja kommentoi radiota.
Välissä laulettiin yhdessä, kun oli ihan tylsä versio joululaulusta. Öristiin ja muristiin tuiki-tuiki-tähtönen. Keksittiin ihhahaahan uudet sanat ja semmoista normaalia.
Perillä laulettiin vielä "naapurin täti"-laulu, joka on meidän oma. Siinä ei ole mitään järkeä, mutta se on hauska maisella tavalla.

Tampere oli jäänyt taa.
Hyvinkäällä oli oma tuttu tunnelmansa.
Hoidettiin haava, meinasi mennä taju ja näkyi tähtiä.
Seuraavana päivänä sama homma ja kotiin.
Lopuilla ei olekaan mitään väliä.

[Pascal Lemoix]

Päivä 2

Herään aamulla melko aikaisin jonkun maan aikaa. Taitaa olla kuusi Ruotsin aikaa (ruotsin sex ). Huomaan kädessä mustelmia, tuli sitten tosiaan nojattua aallokossa seiniin. Oleskelen ennen suihkua ja menen sitten aamiaiselle. Aamiaisella on melko täyttä, en saa omaa pöytää. Otan munavoita, jossa on ehkä pähkinää tai jotain muuta mystistä ylimääräistä ja se jää syömättä. Nakit ovat oikein hyviä munakokkelin kanssa. Pimeydestä alkaa hahmottua Tukholman saaristo.

Ahtaudun tullijonosta Tukholmaan Hämähäkkimies-joulukalenteri kainalossa yllättävän tyhjin tuntein. Yritän muistella sitä mieletöntä fiilistä, kun on ensi kertaa Ruotsissa, mutta jää aavistuksen laimeaksi. Hotellin respassa seuraava ongelma, huoneen saa vasta kahdelta, kello ei ole ihan kymmentä. Matkatavarat saa sentään jätettyä niille varattuun huoneeseen. Lähden pienen muovikassin kanssa bussipysäkille. Bussilla metroasemalle, huomaan auraamattomia teitä ja ihmettelen, miten ne nyt Ruotsissakin tälleen, tämähän muistuttaa Espoota. Sitten luen Metro-lehdestä, miten snökaos on koetellut Ruotsia juuri edellisenä päivänä. Saatan ymmärtää.

Vailla mitään etukäteissuunnitelmaa ajan Gamla Staniin. Siellä jalkaudun ja kahlaan kinoksissa toteamassa, että mikään ei ole auki. Kattojen päällä on lunta. On varoituksia, ei pääse oikein mihinkään. Lähden poispäin ja koen lähellä kuolemaa -kokemuksen. Katson nimittäin yhden katon reunaa, että toi jos putoaa, niin ei hyvä. Vaihdan tien puolta. Keltaliivinen mies osoittaa taakseni sormellaan ja kun käännyn, voimme todeta, että se iso lumimäärä tuli juuri alas. Mies sanoo, että hyvä, että vaihdoit puolta ja puistelee päätään. Jos en olisi vaihtanut, se olisi voinut osua tai mennä tulitikkurasian verran ohi.

Jatkan suunnittelematonta kävelyä, kattoja putsataan lumesta, turisti-info joutuu sulkemaan ovensa sen takia. Menen Mäkkiin syömään tuplajuustohampurilaisen ja pienen kolan. Välipalan jälkeen keksin, että minun pitää lähettää postikortti Suomeen. Kävelen katuja, yhdestä kaupasta löydän kortin, toisesta merkin ja niin edelleen. Olen tullut Åhlensin kohdalle, siitä Sergelin torille. Yritän ostaa teatterin automaatista lippua, mutta se ei onnistu. Juomat painavat kassissa ja jalat alkavat hiljalleen sattua. Ruoka ei olisi pahitteeksi, mutta sitäkin on hankala päättää. Käyn yhdessä kirjakaupassa selaamassa urheilukirjoja, joista ostan pienen olympiakirjasen. Lopulta menen italialaiseen ravintolaan, jossa tilaan jonkin Bella-pastan ja punaviiniä. Maistuu oikein hyvältä tässä vaiheessa.

Takaisin hotellin aulaan, jossa jää vielä joku puolisen tuntia istuttavaa. Sitten saan vihdoin huoneen, jossa alan kerätä voimia illan konserttiin. Katselen laivojen tuloja ja lähtöjä, vähän kuvaankin, mutta siitä ei tule mitään. On aika suunnata kohti Globenia, metrossa huomaan, että kaikki räpläävät kännyköitä paitsi minä. Globenin kohdalla ei jää muita pois, ihmettelen. Lähempänä autius jatkuu. Pari ihmistä on lappujen kanssa esillä, aluksi luulen, että lippua hankkimassa, mutta sitten kaikesta paljastuu, että keikka on peruttu. Onneksi en tullut Japanista asti. Syön metroasemalla hodarin, hommaan muutaman oluen ja pari voileipää ja vietän loppuillan katsellen ruotsalaista jääkiekkoa televisiosta. Taisin matkaviskistäkin ottaa muutaman terävämmän.

[Pvi]

Voihan Tukholman snökaos. Ei ole Pascalin mennyt matka ihan putkeen ja suunnitelmien mukaan

[theia]

Varasin just meille Dublinin matkan huhtikuulle, neljä päivää siellä

Oon ihan fiiliksissäni, Irlantiiiiiiin!

[Kibaya]

Tytöt @ Pyhä 31.1. - 3.2.2013

Day 1. Torstai.
Matkapäivä.

Tytöt, eli Wildis, Älläs, Suvi ja allekirjoittanut. Täpinöinti alkoi joillain jo heti vuodenvaihteen jälkeen ja toiset tajusivat maanantaina, että pitää pakatakin!

Plääni oli, että Älläs hyppää junaan, suuntaa Kissaluolaan, josta autokunta Wildiksen johdolla poimii kyytiläiset matkaan heti aamulla. Plääni toimi hyvin. Tiistai taisi olla yhteisen paniikin päivä kaikilla - ainakin jos keskusteluiden perusteella. Keskiviikko meni hujauksessa ja yhtäkkiä se Älläs olikin jo ovella!

Mä vielä viimeisillä tunneilla vedin hennat päähän, pakkasin niin pitkälle kuin mahdollista ja yritin olla kiljumatta. Nukkumaan rauhoittuminen oli hankalaa ja päässä pyöri asioita jotka pitäisi hoitaa heti aamusta. Kuten se hennan poisto päästä.

Aamulla kello soi ja heräsin samantien! Väsytti, kyllä, mutta uni katosi sen siliän tien. Sain pakattua vaatteet loppuun, pestyä hennat ja keitettyä matkakahvit myös. Tiedossa monta tuntia automatkaa edessä.

Vastaantulijoiden kaistan valot olivat tietyllä tapaa siistejä. Siinä ne körötti kohti töitään, kun meidän ryhmä lähti lomalle. Autossa oli kyllä aika hiljaista. Joku taisi olla nukkunut vain 2 tuntia ja jännityskin piti meitä vielä aika rauhallisina.

Aikaa kului, kilometrejä myös. Toisella pysähdyspaikalla tutkin autossa miten paneeliin kytketään puhelin, jotta voidaan bluetoothin kautta kuunnella musiikkia spotifysta. Lopulta onnistuimme yhdessä, kun takapenkiltä silmät näkivät paremmin
Lista oli yhdessä luotu ja sen viihdearvo yhdistettynä keijouteen takasivat jokaiselle jotain. Oli Vain Elämää, lempiartisteja, Euroviisuja ja yllätysbiisejä myös.

Hiljakseen valoisuus alkoi myös lisääntyä. Näki niitä maisemia vähän.
Jossain kohtaa Wildis sanoi ääneen sen mitä olin ajatellut Lahdesta alkaen. "Kyllä se niin on, että kesällä tää reitti on kauniimpi."
Karu fakta. Suomi on kauniimpi kesäisenä läpileikkauksena, kuin tuommoisen valkoisen ja harmaan yhdistelmässä. Ainakin nämä eteläiset alueet ovat hyvin yksitoikkoisia ja "plääh"-fiiliksellisiä.

Vähän ennen Pyhäjärveä ajoi edellämmme rekka, joka oli mielenkiintoinen. Näin.
Lasti huojui, rekka huojui ja mitä vielä. Vähän pelotti. Ja kuten kuvasta näkyy, ei tuo sääkään mitenkään parhaasta päästä ollut.

Jossain välissä takapenkkiläiset ottivat päikkäreitä ja me Wildiksen kanssa rupatelimme niitä näitä ja kuunnellen samalla radiota. Semmoista leppoisan rentoa meininkiä.

Lopulta pääsimme Rovaniemelle. Pysähdyimme syömään, käymään kaupassa ja tankkaamaan. Olimme jo niin lähellä, mutta vielä todella kaukana.
Loppumatka sujuikin sitten ihan nätisti niiden euroviisujen ja muiden uden keskellä. Perillä olimme noin karkeasti arvioituna 15/16 tunnin ajon jälkeen. Ensimmäinen ryhmä kun oli matkustanut pidempään mitä jälkimmäinen ryhmä. Tulimme myös kreivin aikaan perille, sillä respa olisi sulkeutunut puolen tunnin päästä meidän saapumisestamme. Huh!

Perille saavuttua kuljettaja painui aika suoraan nukkumaan ja me kolme muuta päätimme lähteä pyörähtämään itse tapahtumassa, Pyhä Winter Unpluggedissa. Meno paikanpäällä oli kyllä hiukka koomista. Osa porukasta oli siinä kymmenen aikaan jo niin naamat, että tuskin eteensä näkivät. Pukuäijää oli muutamia ja tungoskin kai jonkinlainen.
Poistuimme paikalta yksien jälkeen Olli Lindholmin jäädessä rämpyttämään.

Maistui muuten tuo uni aika hyvin!

[Kibaya]

Day 2. Perjantai.

Kellot soi ja hiljasiin noustaan ylös. Yleistä sekoilua vaatteissa ja väsymys painaa vielä vähän kaikkien jalkoja.
Aamiainen on hotellin ravintolassa, mäen alapuolella, missä ne kaikki tapahtumat oikeastaan on

Aamiainen on kyllä vähän ruotsinlaiva minikoossa. Ihan kattavaa, joo, mutta minkäs niille mielikuville teet. Kahvikin maistuu samalta! Seisovan pöydän aamiainen on varmaan peruspaikoissa aika samanlainen. En tiedä, kun ei ole tullut kokeiltua niin montaa. Muutama hotelliaamiainen on ollut ihan helmi, mutta tässä oli vähän väkinäinen olo.

Jossain kohtaa bongaame toisen Honda-jengin, jonka tunnusmerkkinä on Jumpin-asut. Keski-ikä 47! Tsiisös. Ollaan hiljaa ja tyytyväisiä tässä kohtaa vielä tuntemattomuudesta. Syödään kaikessa hiljaisuudessa ja lähdetään sen jälkeen hiipimään kohti hotellia. Lähdetään käymään kaupalla alarinteen luona.

Kaupassa ollaan ihan taas pöljinä. ei riitä edes kuvailemaan sitä menoa joka meidän ympärillä alkaa olemaan lähes jatkuvasti Mutta hyvä fiilis on vain nousemassa tasaisesti. Eikä se meitä haittaa.

Puolilta päivin on Nova-tapaaminen. Eli Novan porukka ja se toinen Honda-jengi.
Wildis käy Honda-miehen kanssa radiossa höpöttämässä ja me seurataan vierestä. Huumoria on myös kokoajan läsnä. Hymy on irti ja jutut aika levottomiakin. Siis lähetyksen ulkopuolella.

Tämän jälkeen kamojen vaihto (ja Kiban odotus hotellilla) toppavaatteisiin ja suunta Pyhän rinteeseen! Varmistin aikaisemmalla odotustauolla hotellin henkilökunnalta pääseekö laskettelematon miten ylös rinnettä. Hiihtohissillähän sinne pääsee. Siinä on vielä kuomukin! Jee!
Korkeanpaikankammoinen hiihtohissiin!

Välinevuokraamossa on aulassa potkukelkka, joka on mallia "inva". Voisin sen ottaa, mutta en sitten kuitenkaan. Tokihan se olisi vuokrattavana! Siinäpä vasta näky kun tulisi rinnettä jollain semmoisella tappovehkeellä. Vuokraamosta mukaan lähtee kuitenkin vian Wildiksen ja L-S:n suksisetit. Tytöt painuu rinteeseen!

Matka ylös on huumaava. Suvia ja mua pelottaa oikeasti aika paljon. Lauletaan biisejä. Euroviisuja nyt ainakin. Ja muitakin ja biisejä.
Ylhäällä Wildis ja L-S lähtevät suuntaamaan sumua ja rinnettä alas. Jumanskeida mä pelkään niiden puolesta! Hullut!
Me sensijaan marssitaan Tsokka-kahvilaan. Kahvia ja porovohvelia
Tosi reilua että me syödään ja noi urheilee
Niin se vain menee.
Älläskin saapuu jossain kohtaa paikalle. Naureskellaan vähän siinä ja todetaan että on aika mennä alas, autoa kohti.

Niin että mitähä! Se mäki alas. Sillä hissillä. HYISAATANA! Mä unohdin jo koko jutun!

Matka alaspäin on oikeasti tosi kamala. Maisemat on hienoja, sitä ei käy kieltäminen ja saan ihan kivojakin kuvia otettua (joo, otan kuvia ). Samoin videon, joka on ihan yli ! Huutoa, naurua ja ihan sitä itseään. Lopuksi täysi hiljaisuus maiseman kanssa

Hotellilla hillittömät saunabileet! Muut saunassa, mä kaappaan Suvon koneen (=Paavon) ja soitan euroviisuja. Hyvin soi!
ilyvaihe päälle, vaatteita, meikkejä, koruja, kaikki mun kamat levällään... ja laittautumista iltaa varten.
Tiedossa Illallinen.
Voi kuulkaa!
Saimme toki menun sähköpostiin etukäteen, mutta paikanpäällä se oli vielä enemmän kuin koskaan saattoi kuvitella. Alkuruuassa siianmätiä, saaristolaisnappi-leipää, poron kieltä ja graavattua siikaa.
Poron kieli on yllättävän hyvää ja neutraalin makuista. Tästä herää pöydässä myös keskustelua. Joltain jää kieli kokematta.
Pääruokana paistettua ahventa
En tiedä voiko ruoka olla niin hyvää etten pysty puhumaan. Nyt on lähellä. Vaikka kala on ruotoista paikoin, on se myös niin hyvää ettei tukehtumiskuoleman mahdollisuus haittaa ollenkaan!
Jälkiruuasta ei sanat riitä. Leipäjuusto, kerma, lakka/hilla/semarja
Miten täydellinen ja taivasta hipova kokemus!
Joimme myös jotain hyvää valkkaria, josta on tiedossa vain että se oli australialaista

Ruuan jälkeen alkoikin sitten jo illan ohjelma.
Pyhä Unplugged-tapahtuman esiintyjäkaarti oli entuudestan osittain tuttua ja osittain tuntematonta.
Illan aloitti M.A.Numminen ja Pedro Hietainen - kielletyt laulut. Kävimme Suvin kanssa eturivissä jammailemassa ja valokuvaamassakin. Hienoja

Nummisen jälkeen Kari Peitsamo!
Peitsamon jälkeen tuli totaalinen yllätysesiintyjä: Sici and the Boogie Brothers.
Ryhmä on ihan mieletön. Alkoholilla ei ole osuutta tähän mielipiteeseen. Ryhmässä on kitaristi, basisti, solisti ja beatboxaaja.
Youtubesta lisää materiaalia. Harmittaa ettei tubessa ole niin paljoa heidän omaa tuotantoaa, joka on osittain jopa näitä covereita parempaa. Silti ehkä eniten mieleen jäi Saxobeat/Only girl in the world-cover

Jossain kohtaa ennen Johanna Förstiä W. suuntaa hotelliin. Me jatketaan vielä pitkään. Huoneella ollaan kahden jälkeen?
Tuloksen voi tarkistaa kännikeijo-ketjusta, jos kiinnostaa
Illan päätteeksi nautitaan vielä isot annokset Benedict Cumberbatch-videoita, euroviisuja, lisää BC-videoita ja mitä siinä nyt tuleekaan häärättyä. Iloinen meininki jatkuu ja ollaan ihan selkeästi jo hysterian rajamailla.

Nukkumaan mennessä on hyvä fiilis, mutta myös odottava. Kun fiilis on niin korkealla, on tunne ettei voi tulla mitään mikä menee sen yli.

Olen pitkästä aikaa onnellinen - on ajatus mennessä nukkumaan!

[Kibaya]

Oli pakko pitää muistelussa taukoa
Tämä on aika raskasta - mikä kertoo toivottavasti siitä, miten tärkeä ja hauska meidän reissu oli

Edelliseen on pakko lisätä yksi tärkeä unohtunut asia.
Pedro Hietasen nimmari!
Suvin kanssa hyökättiin Pedron kimppuun ja saatiin Rajuin terveisin nimmarit
Suvi sai vielä myöhemmin Kari Peitsamolta nimmarin oikein halauksen ja poskisuukon kera

Day 3 - Lauantai.

Muutaman tunnin yöunet alla. Selkä huutaa ja kiukuttelee. Ehkä vähän ahdistaa siinä aamun tunteina se väsymys ja selän "v*ttuilu". Muut lähtevät aamiaiselle ja teen itse sen ratkaisun, että olen menemättä. Osittain lähtemättömyys johtuu pelosta ja osa väsymyksestä. Nukuin sen aikaa, kun muut söi
(mitään rapujalkaahan tässä ei ollut havaittavissa, ei!)

Tämän jälkeen me pyrähdettiin Luostolle, ametistikylpylään. Kylpylä on ehkä väärä sana, mutta semmoinen kiva pieni allas, jossa oli poreet ja hierova tappaja-suihku. Sen lisäksi vielä erillinen ametistein ympäröity poreallas. Siellä oli katossakin muutamia ametisteja. Seinissäkin oli ehkä joskus ollut, mutta aika hyvin siinä alaosassa oli vain liimat jäljellä. Mietittiin siinä lillumisen ohessa onko joku repinyt ne irti, vai onko ne vaan pudonneet itsekseen Höyrysaunassa ei ollut Ritkejä, eikä Eerikkejä (ft. Kaunarit). Vähän oli jännä fiilis mennessä, koska semmoinen kutupari kävi ametistialtaassa olemassa piilossa

Rentouttavan hetken jälkeen palattiin Pyhälle, sillä suunniteltu ohjelma painoi päälle. Oli edessä Honda-visa. Tai leikkimielinen joku. Meidän piti suunnitella radiomainos, jossa piti esiintyä Novalaisten antamat sanat. Jotenkin tosi sellainen "perus-improtehtävä" tuli heti mieleen. Ryhmä Tytöt suunnitteli, veivasi, väänsi ja käänsi ja lopputulos oli kyllä just niin meitä kuin vaan voi Siinä oli laulua, vitsiä ja lainauksia biiseistä
Team Hondalla oli Honda-mies. Joka oli suht suoraan radiosta. Ja sitten ne hävis
Että se oli makia voitto! Ei niinkään vahingoniloisesti, vaan paljolti kokemalle nirppailun ja muut vähän oudonkin kohtaamisen selätys. Huumorilla ja yhteishengellä eteenpäin! Sen lisäksi ne termarit, jotka oli palkintona on hienot ja aika hyvätkin!

Kilpailun jälkeen suuntasimme "hytille". Hääräilimme, hengailimme ja esivalmistelimme ruuan. Wildis taisi käydä saunassa? En muista. Sen vain, että tarkoituksena oli syödä Putous ja katsoa ruoka. Oikein löhöporsaina siinä Putouksen aikana lähti meidänkin tunnelma nousemaan.

Illan geimejä ajatellen parkkeerasimme penkin kanssa hyville paikoille. Siihen tuli myös muutama muu mestoille. Myös sellainen, jonka kanssa löytyi yhteisymmärrys tuolin ja hengaamisen suhteen. Kukaan ei kai ollut kenenkään edessä ja meiksät bondaa, hei. Jou!
No ei vaines. Mutta siinä oli hyvä olla. Oli Peitsamo. Sen jälkeen Sici and the Boogie Brothers oikein nostamassa tunnelmaa kattoon ja vetämässä mielettömän hyvän mielen setin! Bändiä ei vaan voi olla hehkuttamatta! U-P-E-A!

Kiipesin kaiteelle istumaan, sillä halusin nähdä Samulin ja vähän pelotti istua muiden navan korkeudella. Humalaisten määrän lisääntyessä kun ympäröivien ihmisten töniminen vain kasvoi. Siinä istuessa ja Samuli Edelmannia odotellessa oli kyllä juuri niin ahtaan näköistä, että hirvitti.

Samuli oli... hyvä. Ei, oli se vähän enemmän kuin hyvä. Ei ihan vielä helvetin hyvä, mutta hyvä. Just semmoinen hyvä mitä pitikin. Bändi jammaili aivan mielettömällä tavalla ja sitä oli todella mukava seurata. Ja vielä paikalta, mistä näki! Rumpusession (samuli ja rumpali soittivat yhdessä rumpuja ja bongoja antaumuksella ja Lenni-Kalle Taipale peesas) aikana olin taivaissa. Rummut

Samuli sai mut herkistymään jo aika alkuvaiheessa. Lopulta korkki poksahti "kaikki tahtoo"n aikana. Itkin kuin hullu. Lopulta naama oli niin märkä, että se piti kuivata paitaan Onneksi Suvilla oli nenäliinat mukana
Se oli kuin nuppineulalla olisi poksauttanut ilmapallon rikki. Poks! Mutta se raivopillittäminen puhdisti.

Samulin lopetettua oli takki aika tyhjä. Kai me siinä jotain vielä seikkailtiin.
Kumpana iltana me oltiin siellä discossa? Perjantaina kai?
Ei kuitenkaan oltu niin myöhään mitä edellisenä iltana, kun seuraavana aamuna olisi kotiinpaluu. Eli helvetillinen automatka vol. II.

Kun könysimme takaisin "hytille" oli jo vähän haikeutta. Ehkä se johtui siitä pillittämisestä ja siitä, että valmistautui henkisesti lähtemään kotiin. En olisi kyllä halunnut. Olisin voinut jäädä vielä yhdeksi tai kahdeksi päiväksi hengaamaan. Nauttimaan, mutta ehkä ensi kerralla.

[L-S]

Joo, se disko oli perjantaina.
Ne soitti meidän teemabiisin ja muutenkin oli hauskaa.

Ei mulla taida olla tähän kattavaan raporttiin erityistä lisättävää muuta kuin että hieno reissu. Tytöt

Se positiivisuuden ilmapiiri oli hieno ja toivoisi sellaisen kantavan pitkälle matkan jälkeenkin. Naurettiin paljon.
Jopa niska-hartiajumi tuntui paremmalta reissun jälkeen.

Oli hienoa käydä pohjoisessa, kun edellisestä kerrasta on vuosia aikaa.